Lue keskustelun säännöt.
Ymmärrän uskovaisesta ateistiksi siirtymisen mutta en ateistista uskovaiseksi, tapahtuuko sitä edes?
17.12.2018 |
Kun moni on kasvatettu uskoon ja varttuessaan sitä alkaa ottamaan oman elämänsä haltuun, kyselemään kysymyksiä liittyen moraaliin, Raamattuun, Jumalaan, perisyntiin tai sovitukseen, eikä valmiit yksinkertaiset vastaukset enää tyydytä, vaan huomaa aukkoja argumenttien logiikassa ja kehoituksen ”vain uskomaan” eikä edes yrittää ymmärtää. Silloin yleensä ihminen jättää uskonnot ja toteaa olevansa ateisti tai agnostikko tai jotain muuta, mutta ei uskovainen.
Törmäsin ihmiseen joka kertoi olevansa uskovainen, entinen ateisti, ja jäin miettimään asiaa.. miten se on mahdollista. Tilanne ei ollut sellainen että olisin voinut luontevasti siinä tilanteessa kysyä lisää joten ajattelin saada täältä hiukan näkökulmia, miten on mahdollista, että kertaalleen itsensä uskosta ulos järkeillyt ihminen, joka luottaa omiin aisteihinsa, tieteeseen ja logiikkaan voi yhtäkkiä menettää järkensä ja ruveta uudestaan epäloogiseksi sokeasti uskovaksi?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kyseessä on jonkinlainen ominaisuus. Minä en pysty yrittämälläkään uskomaan esim. kristinuskoon liittyviä asioita. Ainoa tapa olisi se että löisin pääni tosi kovaa ja käytännössä muuttuisin ihmisenä. Siinä missä addiktiotaipuvaisuus on synnynnäistä niin uskon että taipuvaisuus uskonnollisuuteen on myös. Minullakin oli ystävä joka oli ateistiperheestä, mutta omasta päätöksestään kastautui kristityksi teini-iässä.
Luin joskus erillään kasvaneilla identtisillä kaksosilla tehdystä tutkimuksesta, jossa tätä tutkittiin. Kaksoset olivat tilastollisesti merkittävässä määrin joko molemmat uskovaisia tai molemmat ateisteja. Itse uskonto, johon tutkittavat kuuluivat, sen sijaan vaihteli elinolosuhteiden mukaan, siis esim. toinen oli kristitty ja toinen muslimi.
Älykkyys on periytyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko jumalaan, mutta en kiellä sielua/tajunnan läsnäoloa kuoleman jälkeen, ainakaan jonkin aikaa. Uskon että kuolema on prosessi jota emme vielä tunne, tiede tulee varmaan laajentumaan sillekin alueelle vielä. Olen kokenut monia kauhukohtauksia unissani, jossa olen hereillä ja tietoinen itsestäni, mutta en pääse kehooni, pysty liikkumaan. Olen kuvitellut kuoleman jälkeisen tilan hiukan samanlaiseksi. Mihinkään ikuiseen elämään tai taivaisiin/helvetteihin en usko.
Mutta en kai täytä ateisminkaan kriteerejä.
Mutta ethän sinä ollut kuollut, olit elossa ja unessa. Miksi päättelet että kuoleman jälkeen olisit edelleen elossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko jumalaan, mutta en kiellä sielua/tajunnan läsnäoloa kuoleman jälkeen, ainakaan jonkin aikaa. Uskon että kuolema on prosessi jota emme vielä tunne, tiede tulee varmaan laajentumaan sillekin alueelle vielä. Olen kokenut monia kauhukohtauksia unissani, jossa olen hereillä ja tietoinen itsestäni, mutta en pääse kehooni, pysty liikkumaan. Olen kuvitellut kuoleman jälkeisen tilan hiukan samanlaiseksi. Mihinkään ikuiseen elämään tai taivaisiin/helvetteihin en usko.
Mutta en kai täytä ateisminkaan kriteerejä.Mutta ethän sinä ollut kuollut, olit elossa ja unessa. Miksi päättelet että kuoleman jälkeen olisit edelleen elossa?
Hmm, totta. Kyse on eri asiasta, ja kauhukohtauksia ovat niin kamalia, kuka niitä on kokenut, tietää, että assosioituu sen kuolemanpelossa kuolemiseen. Hyvä pointti. Saatan sittenkin olla ateisti.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei usko yliluonnolliseen, niin ei usko yliluonnolliseen. Eikä siihen voi alkaa yhtäkkiä uskoa, koska se edellyttää yliluonnollista kokemusta. Sitä taas ei voi tulla, koska yliluonnollista ei ole. On ihan se ja sama, kulkeeko yliluonnollinen horoskooppien, keijujen, islamin vai minkä vaan nimellä. Jos tosiaan yhtäkkiä kilahtaa, ei ole ateisti ollutkaan, vaan esimerkiksi agnostikko, joka etsii syytä uskoa tai haluaa jostain syystä uskoa.
Jako luonnolliseen ja yliluonnolliseen on yhtä keinotekoinen kuin jako hyvään ja pahaa. Esimerkiksi mikä eilen saattoi olla luonnollista voi huomenna olla yliluonnollista ja mikä eilen oli yliluonnollista saattaakin huomenna olla lionnollista. On olemassa muutakin kuin vain materiaalinen mitattava maailma. Nykyään otetaan yhä enemmän huomioon ihmisen kokemus. Siksi ei enää puhutakkaan yliluonnollisesta vaan suositellaan käyttämään sen tilalla kokemuspohjaista sanaa kumma. Uskossa on myös kyse ihmisen henkilökohtaisesta kokemuksesta. Kokemus kertoo miten tämä kyseinen yksilö kokeen, näkee, tuntee ja ymmärtää ympäröivän maailmansa. On havaittu, että ihminen, toisin kuin tämä itse saattaa luulla, on enemmän tunteidensa ja oikkujensa viemä kuin järjen johdatettavana. Tähän tosin tultiin vasta sen jälkeen kun hyväksyttiin ettei olemassa oikeita tak vääriä ajatuksia, että on vain henkilökohtaisia ajatuksia ja kun lopulta hyväksyttiin se tosiasia että ihminen omassa persoonassaan hyvin epärationaalinen eläin.
Mä olen ollut ateisti. Mutta nyt uskossa. Enkä ole ainoa. Eli kyllä niinkin käy.
Sitä en osaa sanoa, kuinka sokea uskovainen olen. Omaan uskoontulooni ei liittynyt kuitenkaan mitään ihmeellistä ongelmaakaan. Ei alkoholia, ei vankilaa, ei mitään sellaista. Niin vain kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut ateisti. Mutta nyt uskossa. Enkä ole ainoa. Eli kyllä niinkin käy.
Sitä en osaa sanoa, kuinka sokea uskovainen olen. Omaan uskoontulooni ei liittynyt kuitenkaan mitään ihmeellistä ongelmaakaan. Ei alkoholia, ei vankilaa, ei mitään sellaista. Niin vain kävi.
Mikä on mielestäsi ateistin suurin virhe ajattelussa?
Näitä ateismista uskoon tulleita on aina keskustelupalstoilla. Samoin on kirkon toimintaa puolustelevia ateisteja.
Uskoisin että ovat kaikki trolleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelupalstoilla on usein "ateismiin kasvatettuja" uskoon tulleita. Tarinat eivät ole uskottavia.
Ateismi on monilla sellainen nuoruuden uhmaikävaihe, kun kuvitellaan olevansa kovinkin fiksuja. Yleensä ateismi ropisee ihmisiltä siinä viimeistään kolmekymppisenä kun on tullut elämänkokemusta. Poikkeuksena kaikkein pahiten ateismiin hurahteneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiekun tilaaja ja uskovainen kirjoitti:
Mun perhe on ateisti, ja mä myös olin pitkälle aikuisuuteen.
Elämässä on muutakin kuin järki. On tunne.
Tiede käy järkeen, mutta ei poissulje uskoa, tunnetta. Rakkautta.Todista yhteys sinun ja rakkaasi välillä niin todistat Jumalan.
En nyt ole ihan varma mitä tuo aivokuollut sanahelinä mielestäsi on tarkoittavinaan, mutta mitä tahansa kuvittelitkaan niin se tuskin sitä on. Tiede ei sinäänsä poissulje uskoa, mutta tekee siitä kyllä aika mahdottoman jos ei ole täysin älyllisesti epärehellinen itseään kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei usko yliluonnolliseen, niin ei usko yliluonnolliseen. Eikä siihen voi alkaa yhtäkkiä uskoa, koska se edellyttää yliluonnollista kokemusta. Sitä taas ei voi tulla, koska yliluonnollista ei ole. On ihan se ja sama, kulkeeko yliluonnollinen horoskooppien, keijujen, islamin vai minkä vaan nimellä. Jos tosiaan yhtäkkiä kilahtaa, ei ole ateisti ollutkaan, vaan esimerkiksi agnostikko, joka etsii syytä uskoa tai haluaa jostain syystä uskoa.
Agnostikko ei ole mikään teistin ja ateistin välimalli, vaan kanta tietoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiekun tilaaja ja uskovainen kirjoitti:
Mun perhe on ateisti, ja mä myös olin pitkälle aikuisuuteen.
Elämässä on muutakin kuin järki. On tunne.
Tiede käy järkeen, mutta ei poissulje uskoa, tunnetta. Rakkautta.Todista yhteys sinun ja rakkaasi välillä niin todistat Jumalan.
En nyt ole ihan varma mitä tuo aivokuollut sanahelinä mielestäsi on tarkoittavinaan, mutta mitä tahansa kuvittelitkaan niin se tuskin sitä on. Tiede ei sinäänsä poissulje uskoa, mutta tekee siitä kyllä aika mahdottoman jos ei ole täysin älyllisesti epärehellinen itseään kohtaan.
"Ei mitään metsää ole olemassakaan! Minä näen vain puita!" - ateisti
Vierailija kirjoitti:
Ateismi on monilla sellainen nuoruuden uhmaikävaihe, kun kuvitellaan olevansa kovinkin fiksuja. Yleensä ateismi ropisee ihmisiltä siinä viimeistään kolmekymppisenä kun on tullut elämänkokemusta. Poikkeuksena kaikkein pahiten ateismiin hurahteneet.
Väitteesi on potaskaa. Kirkkoon kuuluvuus on korkeimmillaan murkkuiässä ja romahtaa aikuistuessa. Eniten kirkosta eroaa kolmekymppiset, vähiten 15 vuotiaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiekun tilaaja ja uskovainen kirjoitti:
Mun perhe on ateisti, ja mä myös olin pitkälle aikuisuuteen.
Elämässä on muutakin kuin järki. On tunne.
Tiede käy järkeen, mutta ei poissulje uskoa, tunnetta. Rakkautta.Todista yhteys sinun ja rakkaasi välillä niin todistat Jumalan.
En nyt ole ihan varma mitä tuo aivokuollut sanahelinä mielestäsi on tarkoittavinaan, mutta mitä tahansa kuvittelitkaan niin se tuskin sitä on. Tiede ei sinäänsä poissulje uskoa, mutta tekee siitä kyllä aika mahdottoman jos ei ole täysin älyllisesti epärehellinen itseään kohtaan.
"Ei mitään metsää ole olemassakaan! Minä näen vain puita!" - ateisti
"Jumala on olemassa koska näen puita" - uskova
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei usko yliluonnolliseen, niin ei usko yliluonnolliseen. Eikä siihen voi alkaa yhtäkkiä uskoa, koska se edellyttää yliluonnollista kokemusta. Sitä taas ei voi tulla, koska yliluonnollista ei ole. On ihan se ja sama, kulkeeko yliluonnollinen horoskooppien, keijujen, islamin vai minkä vaan nimellä. Jos tosiaan yhtäkkiä kilahtaa, ei ole ateisti ollutkaan, vaan esimerkiksi agnostikko, joka etsii syytä uskoa tai haluaa jostain syystä uskoa.
Jako luonnolliseen ja yliluonnolliseen on yhtä keinotekoinen kuin jako hyvään ja pahaa. Esimerkiksi mikä eilen saattoi olla luonnollista voi huomenna olla yliluonnollista ja mikä eilen oli yliluonnollista saattaakin huomenna olla lionnollista. On olemassa muutakin kuin vain materiaalinen mitattava maailma. Nykyään otetaan yhä enemmän huomioon ihmisen kokemus. Siksi ei enää puhutakkaan yliluonnollisesta vaan suositellaan käyttämään sen tilalla kokemuspohjaista sanaa kumma. Uskossa on myös kyse ihmisen henkilökohtaisesta kokemuksesta. Kokemus kertoo miten tämä kyseinen yksilö kokeen, näkee, tuntee ja ymmärtää ympäröivän maailmansa. On havaittu, että ihminen, toisin kuin tämä itse saattaa luulla, on enemmän tunteidensa ja oikkujensa viemä kuin järjen johdatettavana. Tähän tosin tultiin vasta sen jälkeen kun hyväksyttiin ettei olemassa oikeita tak vääriä ajatuksia, että on vain henkilökohtaisia ajatuksia ja kun lopulta hyväksyttiin se tosiasia että ihminen omassa persoonassaan hyvin epärationaalinen eläin.
Käytät hyvin paljon passiivia. On havaittu ja suositellaan. Joo, kuka tai mikä mahtaa olla tämä merkittävä auktoriteetti, joka on kieltänyt sanan yliluonnollinen käytön? Minä pyyhkäisen tuolla kiellolla puoni.
Ennen toki pidettiin yliluonnollisena lapsen päätymistä äidin kohtuun tai kuuta taivaalla jne. Yksi kerrallaan tiede osoittaa ilmiöt joksikin muuksi kuin henkien, jumalten ja taikojen aiheuttamiksi. Tämä kehitys tulee jatkumaan. Se, ettemme vielä tiedä kaikkea maailmasta, ei tarkoita, että nämä "kummat" asiat liittyvät jumaliin vaan että tiede ei ole vielä kehittynyt riittävän pitkälle. Tiede on itseään testaava prosessi.
Mutta mitään henkimaailman asioita ei ole onnistuttu todentamaan, vaikka sitä on kovasti yritetty! Ei ateisteilla ole mitään sitä vastaan, että yliluonnollisia asioita olisi. Mutta kun ei niitä ole. Telepatia, enkelit, ruumiista irtautuminen ynnä muut olisivat toki ihan siistejä juttuja. Mutta.
Vierailija kirjoitti:
Tiekun tilaaja ja uskovainen kirjoitti:
Mun perhe on ateisti, ja mä myös olin pitkälle aikuisuuteen.
Elämässä on muutakin kuin järki. On tunne.
Tiede käy järkeen, mutta ei poissulje uskoa, tunnetta. Rakkautta.Todista yhteys sinun ja rakkaasi välillä niin todistat Jumalan.
Näitä höpinöitä, joissa ei ole mitään tolkkua. Tietenkin tunne on olemassa, mutta ei siinä ole mitään yliluonnollista. Laumaeläin kokee yhteyttä lajitoveriin. Ei sillä ole uskonnon kanssa mitään tekemistä.
Uskovat yrittävät omia inhimillisyyttä oman uskontonsa erityispiirteeksi. Edellä hän suunnilleen yritetään väittää että ateisti ei voi rakastaa.
Onhan sitä tutkittu, että uskovaisten aivoissa on keskimäärin pieniä eroja verrattuna ei-uskovaisiin. Omassa lähipiirissä on jonkin verran näitä uskoontulleita, kaikkia yhdistää jokin tragedia tai traumaattinen kokemus, jonka jälkeen ovat usein muuttuneet hyvinkin syvällisesti uskonnollisiksi. En nyt ala keittiöpsykologiksi siitä mistä tuo johtuu, mutta voi sitä käydä, että ateistista tulee uskovainen, mutta usein se varmaan vaatii jonkun suuren elämän/ajattelun muutoksen ja olen ihan varma, että joistakin ei saa uskovaisia vaikka mitä tapahtuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei usko yliluonnolliseen, niin ei usko yliluonnolliseen. Eikä siihen voi alkaa yhtäkkiä uskoa, koska se edellyttää yliluonnollista kokemusta. Sitä taas ei voi tulla, koska yliluonnollista ei ole. On ihan se ja sama, kulkeeko yliluonnollinen horoskooppien, keijujen, islamin vai minkä vaan nimellä. Jos tosiaan yhtäkkiä kilahtaa, ei ole ateisti ollutkaan, vaan esimerkiksi agnostikko, joka etsii syytä uskoa tai haluaa jostain syystä uskoa.
Agnostikko ei ole mikään teistin ja ateistin välimalli, vaan kanta tietoon.
Jep, agnostikko voi olla teisti tai ateisti.
Vierailija kirjoitti:
Onhan sitä tutkittu, että uskovaisten aivoissa on keskimäärin pieniä eroja verrattuna ei-uskovaisiin. Omassa lähipiirissä on jonkin verran näitä uskoontulleita, kaikkia yhdistää jokin tragedia tai traumaattinen kokemus, jonka jälkeen ovat usein muuttuneet hyvinkin syvällisesti uskonnollisiksi. En nyt ala keittiöpsykologiksi siitä mistä tuo johtuu, mutta voi sitä käydä, että ateistista tulee uskovainen, mutta usein se varmaan vaatii jonkun suuren elämän/ajattelun muutoksen ja olen ihan varma, että joistakin ei saa uskovaisia vaikka mitä tapahtuisi.
En usko että uskoon tulleet ovat aikaisemmin miettineet asioita ja todenneet olevansa ateisteja. Todennäköisemmin eivät ole miettineet asiaa lainkaan ja taustalla menneisyydessä on uskonnollista vaikuttamista ja joku tapahtuma voi laukaista opittuihin uskonnollisiin asioihin turvautumisen.
En usko jumalaan, mutta en kiellä sielua/tajunnan läsnäoloa kuoleman jälkeen, ainakaan jonkin aikaa. Uskon että kuolema on prosessi jota emme vielä tunne, tiede tulee varmaan laajentumaan sillekin alueelle vielä. Olen kokenut monia kauhukohtauksia unissani, jossa olen hereillä ja tietoinen itsestäni, mutta en pääse kehooni, pysty liikkumaan. Olen kuvitellut kuoleman jälkeisen tilan hiukan samanlaiseksi. Mihinkään ikuiseen elämään tai taivaisiin/helvetteihin en usko.
Mutta en kai täytä ateisminkaan kriteerejä.