Ravintola-alan ihmiset, miksi muka työ ei maistu? Satoja paikkoja auki ja kova pula!

Ravintola-alalla työpaikat liikkuvat omissa kulisseissaan, eikä ulkopuolisia rekryjä käytetä.

Fakta: jos työolot ja -ajat vastaavat palkkausta niin työntekijöitä kyllä löytyy.

Sesonkitöiden ongelma on yleensä palkkaus, se ei riitä siihen että työ olisi kannattavaa ottaa vastaan.

Työpaikan järjestämä majoitus on yleensä (pahimmillaan homeinen) rivarin pätkä tm. jossa asuu lauma ihmisiä joista suurin osa tykkää myös bilettää --> ei omaa rauhaa, ja tuosta "ilosta" vielä pitää maksaa --> Käteen ei jää riittävästi että työ kannattaisi/kiinnostaisi, koska tuon lisäksi on se oma asunto myös maksettava (harva haluaa/pystyy vuokraamaan omaa pois töiden ajaksi, jos vapailla käy kotona/on puoliso/perhettä)

Työntekijöille olisi hyvä rakentaa kunnon asuntolat joissa oma pieni huone EDULLISESTI ja esim. iso olohuone erikseen niille jotka haluavat juhlia.

Lisäksi työt kannattaa järjestää niin että on pidempiä päiviä X aikaa esim yhdellä viikkovapaalla, ja sitten putkeen esim. aina viikon pitkä vapaa tm.

Mä oleen joteenkin eheytynyt ihmiisenä kun pääsiin tuosta hlvetin esikartanosta eroon.

Työehdoista, eli esimerkiksi tauoista ei pidetä kiinni. Huono palkka. Stressaantuneet, äärirajoille viedyt työkaverit, joista tulee ikävämmät puolet esiin. Muun elämän kannalta epäsuotuisa unirytmi. Työn mielekkyys: haluanko saada palkkaa siitä, että juotan ihmisiä humalaan?

Asiakaspalvelu on ihan hirveetä p*skaa. Ravintola-alalla pitää (usein humalaisten ja m*lkujen) ihmisten lisäksi kestää huonoa palkkaa, kamalia työaikoja, kyseenalaisia työoloja, eikä etenemismahdollisuuksia ole (niin että saisi parempaa palkkaa). Lisäksi nykyisen alemmuustilan vuoksi työkaveritkin ovat yhä useammin monilahjattomia vätyksiä, jotka kaataa kaikki duunit muiden niskaan. 

Itse tein vuosia töitä ravintola-alalla. Siellä jengi brassailee sillä, kuinka paljon p*skaa ne ovat työnantajaltaan kestäneet. Syömään tai vessaan ei ehdi (tai jos ehtii, on liian hiljaista ja joku pitäisi päästää kotiin). Aina pitäisi joustaa joustaa joustaa, ja olla valmis joko lähtemään aikaisemmin tai saapumaan töihin vapaapäivänä puolen tunnin varoitusajalla (pätee siis VAIN työntekijään, ei ikinä työnantajaan).

Saikkupäiviä kehtaa pitää vain jos tekee käytännössä kuolemaa (sillä työkaveri joutuu tulemaan töihin vapaapäivänään, eikä useimmiten silti saa lisää palkaa kompensoimaan suunnitelmien peruuntumista). Jos kukaan ei suostuu tulemaan, joutuu töihin vaikka sairaalasta. Ja syyllistystä tulee silti. Joskus muistan kun ihan oikeasti aloitin vapaapäivän aamun bissellä, ihan vain, että jos joku soittaa töihin, voin sanoa että olen humalassa, enkä voi tulla(oli muistaakseni joku flunssa-aalto menossa).

Työpäivät ei ikinä ole selvät. Voi olla merkattu 8h vuoro, mutta se voi kestää 4h tai 12h, riippuen sattuuko kiirepäivä vai ei ja saikuttaako joku. Perustapa siinä perhe tai ylläpidä sosiaalista elämää. Ikinä ei pääse muiden kuin ravintola-alalla työskentelevien kavereiden kanssa minnekään. Joulu, juhannus, vappu, uv jne aina tiskin takana. Ja tiskin toisella puolella loputon jono urpoja ja v*ttupäitä.

Ja kaikki tämä pitää kestää jollain käpäsellä 11-12e tuntipalkalla (pks:llä yli 5v:n kokemuksella). Itse tulin siihen tulokseen, että jos joudun vielä vuodenkin tekemään töitä ravintola-alalla, päädyn viiltämään ranteeni auki ja hakeuduin opiskelemaan ihan toista alaa. Päivääkään en ole katunut.

Vierailija kirjoitti:

Mä oleen joteenkin eheytynyt ihmiisenä kun pääsiin tuosta hlvetin esikartanosta eroon.

Sama x 1000. En vihaa ihmisiä ollenkaan samalla tavalla kuin ennen.

Täällä suurtalouspuolella kaupungilla ainakin on riesana aliarvostettu työ, edes pomot eivät tunnu arvostavan työntekijöitään. Työvaatteita joutuu ostaa itse, koska määräaikaiset eivät saa työvaatteita. Keittiön koneita ei korjata. 7 vuotta määräaikaisia pätkäsopimuksia alkaa niin ikään riittää. Työn fyysisyys ei vielä tunnu minulla, mutta usea työkaveri on ollut käsi- tai selkäleikkauksessa. Meteli pilaa kuulon ja koevatulppia saimme vasta kun työterveys otti asiaan kantaa.

Tässä muutama syy, miksi mietin irtisanoutumista. Enkä sen jälkeen enää ikinä aio mennä yhteenkään keittiöön töihin.

minun havaintojani: silloin kun 1988 menin eka kertaa alalle hommiin, oli resursseja ja henkilökuntaa noin 3-kertaisesta esim siinä samassa paikassa , jossa silloin aloitin.

Olit tarjoilijat , viinikassa erikseen, saliapulaiset/blokkarit, tiskareita useampia sekö keittössä kylmäkot ja kokit.

Nyt siinä saman kokoisessa paikassa siis on yksi tarjoilija, jotka myös tiskaa, blokkaa ja huoltaa salin, keittiössä yksi kokki joka hoitaa alkuruoat, pääruuat ja räiskii jtn jälkkäreitä sieltä.

Siivous ja paikkojen huolto päivän päätteeksi. Tarkoittaa että roskat ulos, tiskikoneesta vedet pois, valot sammuksiin heippa.

Kiire on paine on siis moninkertainen siihen mikä se pitäisi olla ja voisi olla.

Joten myy siis asiakkaillesi lisää miehitystä näin ensi alkuun.

Vierailija kirjoitti:

Olen uudessa työssäni tekemisissä ravintola-alan rekrytoinnin kanssa ja törmäsin tähän ilmiöön, että työntekijöitä on todella haastavaa saada asiakkaalle.

Valinnanvaraa on: eri pituisia työsuhteita ja paikkoja, hienoista paikoista arkisempiin. Ja nyt talvella tarjolla sesonkityötä upeissa puitteissa, majoituskin järjestyy.

Mikä alalla mättää, miksi ammattilainen ei halua ottaa työtä vastaan? Olisi kiva kuulla alalla olevien kokemuksia. Olen nyt useampana viikkona joutunut tarjoamaan eioota asiakkaille.

Alan arvostus, palkkaus, rankkuus, työajat.

Se mättää.En halua ennenaikaiselle eläkkeelle siksi että olkapäät on hajalla tai selkä rikki.Enkä  jaksa kuunnella känniääliöitä. Enkä  halua nauttia ruokaani  ohimennen ohi juostessa seisaaltaan hirveessä kiireessä.En halua sekoittaa unirytmiäni valvomalla aamuneljään humalaisia katsellen.Ja palkkaus on huono.

Lopetin sen jälkeen kun joka päivä ennen ja jälkeen töiden itkin. Oli usein yksin vuorossa ja ravintola pukkasi täyteen ihmisiä. Yritä siinä sitten tehdä laadukkaita alacarte annoksia 100 henkilölle. Kaikki eivät saa ruokaa samaan aikaan. Minulle huusivat niin tarjoilijat kuin asiakkaatkin. Ei enää ikinä.

Olen muutaman vuoden tehnyt sesonkiravintolassa töitä. Päivät pitkiä, henkilökunta todella stressaantunutta, palkka huono, ei sosiaallista elämää. Huonon ilman sattuessa pomo kiukuttelee kaikille kun on vähemmän asiakkaita.

Huomaan itsekkin olevani kärttyisempi vaikka olen rauhallinen luonne ja silloin sitä tietää ettei tämä ole minua varten.

Vierailija kirjoitti:

Sama se on siivous- ja hoitoalalla. Ulkomaalaisia saa vaan töihin,jos heitäkään. Joten aina kun joku valittaa, että ei ole töitä, niin en kyllä usko. Ainakin pääkaupunkiseudulla saa täysin kouluttamaton, suomen kieltä välttävästi osaava esim siivousalan töitä.

T. Itsekin hr:ssä työskennellyt

Ei saa! 2 hakemusta ja 0 vastausta.

Tein opiskeluaikoina keikkaa. Nopeasti meni siihen, olin aina pe ja la illan töissä. Tienasin ihan ok ja oli mukavaa.

Pomo alkoi pomputtelemaan mua viesteillä tule töihin, tunnin varoitusajalla. Olin aikaisemmin sanonut en voi tehdä enempää, alkaa opintotukeen vaikuttaa. En tule.

Jatkoi samaa. Yhden kerran pimahti , kun olin nukkumassa klo 22 ja pyysi minua aamulla töihin. Kerroin herätit minut, menen aamulla kouluun, en tee näitä vuoroja. Ja lopetin puhelun. Perjantaina sain asiakkaiden edessä sellaiset haukut asiakkaiden kuullen, päätin tämä ei ole mun juttu.

Sinä iltana irtisanoin itseni. Kerroin teen sovitut vuorot, mutta en enempää.

Siitäkin huudettiin, kun jätin pulaan.

Opiskelijana oli kivaa, mutta työsuhteita ei vakinaisteteta, työtunteja voi olla päivässä 4, mutta työmatkoihin menee sama aika. Kuukaudessa tulee liian vähän rahaa käteen .

Mua syljetti niin se @kaatuneen aidan alta ryömiminen joka asiassa, säästöjen takia.

Ei koskaan kunnollista siivousta, suursiivousta, ei aikaa eikä henkilöitä tekemään. Minimillö kun mennään.

Ei kukaan jaksa ylipitkän vuoron jälkeen alkaa puhdistamaan keittiötä, tiskiä, täyttämään salia.

Ikinä ei mitään korjattu tai tilattu huoltoa, itse jollain klemmarilla korjattiin mitä voitiin.

Salissa yksi ihminen jolle sanotaan ettö ”kyllä sä ehdit vähän keittössä auttamaan” ja ”jakakaa keittiön kanssa niitä tiskivuoroja, niin hyvin saatte hoidettua”.

Ettei vaan tarvis palkata yhtä keittiöapulainen pienimmällä alan palkalla mitä vaaditaan.

Ei kestä kroppa ko tahtia. Tsori.

Jos olisin lapseton ja sinkku, niin menisin tekemään tilin tuntureille. Sit on hyvä pitää puolen vuoden loma, kun on vaan käyny sesongin ajan nukkumassa välillä.

Nykyään mulla on elämä, johon kyseinen työtahti ei sovellu. Mun bailubaarityöajat on ohi. Lapseni menee aina työn edelle, joten olen nykyään myös hyvin joustamaton työntekijä. Joku lounasmesta tai breku kävisi, mutta niistä ei saa palkkaa, eikä tippiä. En oikein tiedä, mitä haluaisin tehdä.