Miten miehenne suhtautuvat jos joudutte työttömäksi?

Ei minun ole tuollainen. Miesystävä suhtautuu kannustavasti, olin sitten suorittamassa opintoja, töissä tai ilman töitä. Mutta hän ei olekaan mikään oikeistoöyhö tai muutoin asenneongelmainen.

Miksi työttömät ei ole valmiit muuttamaan työn perässä?

Itse olen pahantuulinen, koska vihaan itseäni ja omaa tilannetta. Tiuskin tästä johtuen välillä ikävästi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi työttömät ei ole valmiit muuttamaan työn perässä?

Tuon aloittajan miehen luota kannattaisikin muuttaa ihan minkä vaan asian perässä tai muuten vain.

Moni vihaa onnellisia ja menestyviä ihmisiä. 

Lähde ihmeessä väkivaltaisesta suhteesta. Sinähän voit vaikka sairastua. Kiva yrittää sairastaa kun kumppani potkii kylkeen.

Hyvin suhtautuu, on aina ollut kannustava. Tietää ettei ole omaa syytäni. Auttaa kaikin tavoin. 

Ei mitenkään. Hän ymmärtää tilanteen.

Työttömyys on epätodennäköistä, mutta olin onnettomuuden seurauksena pitkällä sairaslomalla taannoin ja tipahdin sairaspäivärahalle. Mies teki selväksi, että ei haluaisi mun käyttävän säästöjäni vaan siirsi mun tililleni rahaa. Selitin kyllä, että ei tämä mikään katastrofi ole, mulla on kuitenkin kymppitonnien säästöt ja hyvin budjetoimalla selviäisin kyllä pelkän sairauspäivärahan turvin. 

Mies vain totesi: "En halua että joudut stressaamaan rahasta". 

Eikä edes asuta yhdessä!

Ero tulisi. Ja niin pitääkin. Ei parisuhde toimi niin, että toinen toimii vapaamatkustajana eikä yritä tehdä mitään.

Meillä laittaa mun tilille 1500€ joka kuukausi ja tekee itse pitempää päivää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä laittaa mun tilille 1500€ joka kuukausi ja tekee itse pitempää päivää.

Sinä annatkin pilua aina kun mies haluaa. Aloittaja ei.

Niin tietenkin....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä laittaa mun tilille 1500€ joka kuukausi ja tekee itse pitempää päivää.

Sinä annatkin pilua aina kun mies haluaa. Aloittaja ei.

Kyllä on kallista tuo parisuhteessa harjoitettava prostituutio.

Ei tuo mieheni juuri muuta sanonut kuin että semmosta se elämä on kun nyt on huonot ajat muutenkin. Olemme molemmat työttömiä eikä varmaan 50 vuotiasta kovin äkkiä palkata töihin. Tekemistä kuitenkin riittää ettei mieheni ainakaan kotona makaa vaan kalastaa lähes joka päivä ja myy kalaa niin siitä saa hiukan rahaa ja sitten saamme kalasta ruokaa.

Mieheni on minulle katkera ja kateellinen siita elamasta minka on mulle jarkannyt. Itse kun ei samaa pysty itselleen jarkkaa.

Sun miesta pelottaa, ettaa joutuu elattamaan sinua.ei ole hyva lahtokohta tulevaisuudelle

Itsehän jättäydyin pois työelämästä heti kun menimme naimisiin. Mies rakastui sen verran palavasti että suostui avioon ilman avioehtoa niin sillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin elättää ja maksaa minun laskut. Ei kai kukaan muukaan itseään kunnioittava nainen mene naimisiin nykypäivänä muun kuinmiehen rahojen takia.

Miehet on vain arvottomia ja vastenmielisiä paskiaisia joiden ainoa arvo on pankkitilin saldo!!!

Ei suhtautunut hyvin. Nyt olenkin kohta 15 vuotta ollut yksineläjä. Sinkkuna ei tarvi miettiä toisen suhtautumista, jos elämässä on asioita, joiden tietää toista osapuolta ärsyttävän. Valitettavasti niitä on kyllä muitakin perheenjäseniä ym. läheisiä, joita saattaa jotkut asiat minussa potuttaa, mutta ei se ole yhtä paha tilanne kuin silloin, jos se urputtaja olisi joku saman katon alla asuva ihminen.

Minä olen ollut työttömänä tässä 25 vuoden aikana moneen kertaan, useamman vuodenkin kerrallaan. Eikä mies siitä miksikään muutu, hänellä on itsellään valtion virka jossa on ollut jo ennenkuin tavattiin, joten ei hän tiedä miten hakisi edes töitä jos yhtäkkiä jäisi työttömäksi. Ja hän tietää kyllä hyvin miten olen hakenut töitä ja opiskellut useamman uuden ammatin jotta työllistyisin paremmin.

Täytyy olla sairas päästään jos suuttuu siitä että rakkain ihminen ei ole töissä.

Harmittaisi varmaan kun en nytkään hoida omaa nettopuolikastani oikein mistään, mutta sivistyneenä ihmisenä tuskin minuun mitään purkaisi vaan puhisisi itsekseen.