Miespuolinen ystävä estää parisuhteen hakemisen

Minulla on aina ollut miespuolisia ystäviä. Aina. Paljon enemmän kuin naispuolisia, varsinkin ikävuosina 20-30. Nykyään löytyy pari läheistä miespuolista ystävää. Puhutaan ihan sellaisista, jotka voisin pyytää itselleni häihini bestmaneiksi.

Meillä ei koskaan ole ollut yhdenkään miespuolisen ystävän kanssa minkäänlaisia ongelmia ymmärtää missä menee ystävyyden, parisuhteen, omistamisen ja vapauden raja. Ainoastaan kerran yksi yksinäinen päätti ihastua, mutta ymmärsi kerrasta, että "ei kiitos" on "ei kiitos". Paljastuikin sitten mieleltään vähän epävakaaksi ja oli pakko katkaista välit kokonaan, kun huomasin olevani hänen henkinen tukipilarinsa ilman, että sain tästä itse mitään.

Eli, jos mies sooloilee moisia typeryyksiä, heitä menemään. Et ole hänen äitinsä, jonka pitää vahtia ja paapoa häntä, ettei hänelle tule paha mieli. JOkainen on vastuussa omista tunteistaan.

Oletko harrastanut seksiä tämän miehen kanssa? Tunsin miehen ja naisen, jotka olivat ystäviä, eivät halunneet seurustella, mutta välillä oli seksiä. Kumpikin oli mystisesti sinkkuja ja kyllähän siitä tuli selkeästi fiilis, ettei tuohon väliin mahdu kolmanneksi pyöräksi.