***ELOkuisten loppuviikko pe-su***
Kommentit (21)
huhu mikä päivä,heräsin päikkäreiltä ja sisko oli soittanu,mein isä oli nii huonos kunnos että ambulanssi piti soittaa...:' (
saa nähä tässä mikä on iskällä,mutta kait tää tästä..
eipä mulla oikeen muuta kuulumista oo,vaavi se sentäs jaksaa jytää masussa :)
k.h.p ja tärppi 24+5
KHP: Kurjaa tuommoinen, toivottavasti ei kuitenkaan mitään vakavampaa ole teidän isällä.
SUKUPUOLESTA: tosiaan niinkuin taisin eilen jo palstaillakin, meillekin noita poikatoivotuksia on muutamia tullut kun on ennestään kaksi tyttöä. Toissapäivänä kävi selväksi että kolmas tytöntyllerö on tulossa mutta emme aio siitä ilmoitella kenellekään, jääköön yllätykseksi =) Jätän kyllä tuommoiset kommentit ihan omaan arvoonsa.
UHMASTA: meidän 1,5v on selkeästi alkanut uhmailun. Topakka ' ei' on käytössä monta kertaa päivässä ja oma tahto on todellakin pinnalla! Toivon että nyt ois uhma ja sit se ois jo pois kun kolmonen syntyy...hah! Toiveajatteluako? Onko muilla uhmaisia puolitoistavuotiaita? Mä jotenkin muistelin että se uhma tulis vasta 2-vuotiaana -Englannissakin puhutaan ' terrible two' s' -ikäkaudesta. Tänään on ollut aikamoista actionia kun pikkuinen tippui sohvan käsinojalta (keikkuu siinä kun äidin silmä välttää) ja tuli kuhmu otsaan. Sitten anoppi tuli kylään illansuussa ja jätti vahingossa portaista portin auki yläkerrassa. Mentiin parvekkeelle katselemaan kukkia ja yhtäkkiä huomasin että tyttöä ei missään. Ja hiljaista kuin huopatossutehtaassa...ja portti auki. Kääk mitä ajatuksia kävi päässä. Portaat nimittäin ovat melkoisen jyrkät ja kapeat toiselta sivulta eikä todellakaan ole tullut niitä kertaakaan yksin alas ja aina pidän tyttöä kädestä kun alaspäin mennään, joka kerta lipsahtanut askelmilla. Menin täyttä vauhtia alas katsomaan onko tyttö yhtenä kappaleena ja siellä toden totta tassutteli alakerrassa kuin tyhjää vain! Huh, mikä varjelus ettei mitään sattunut.
ÄITIENPÄIVÄÄ vietämme ihan vaan kakkukahvien merkeissä meillä, lupasin leipoa täytekakun. Me nähdään usein toisiamme, varsinkin oman äitini kanssa montakin kertaa viikossa kun lähellä asutaan. Periaatteena on että ollaan jotakin annettu jos jotakin kivaa ja merkityksellistä on löytynyt mutta muuten ei olla otettu mitään lahjastressiä. Viime vuonna löysinkin äidilleni ihanat kumisaappaat, valkoiset joissa upeita ruusuja varressa. Tänä vuonna en ole hankkinut mitään...kakku riittänee =)
Hyvää viikonloppua kaikille!
t.tuuli ja jumppatyttö rv25
Lauantai-aamu onkin jo aika pitkällä ennenkuin koneelle ehdin. Totuus on se, että olen lukenut koko aamun kirjaa aamupalan jälkeen. Siitepölyallergia on nyt niin pahana, että makailen suurimman osan päivästä sisällä. Mies kyllä naurahtaisi tässä kohtaan...Minä siis menen sohvalle muutamaksi minuutiksi ja ryntään sitten taas puuhastelemaan jotain...Kirjaa olen kyllä kuljettanut mukana ja lukenut.
k.h.p. Toivottavasti isälläsi ei ole mitään vakavampaa, voimia sinulle.
Synnyttämisen ajankohdasta jne. oli juttua....Minulla lasketut ajat ovat pitäneet kutinsa vaihtelevasti. Ensimmäinen meni pari viikkoa yli eikä mitään merkkejä synnytyksen lähestymisestä ollut ilmassa ennen varsinaisen synnytksen käynnistymistä. Kakkonen syntyi muutamaa päivää ennen laskettua aikaa ja kolmonen, jota veikkailtiin syntyväksi etuajassa, olin mm, vuodelevossa, meni yli ja käynnistettiin alkavan raskausmyrkytyksen takia. Nelonen syntyikin sitten pari päivää ennen laskettua aikaa ihan omin voimin. Saapa nähdä kuinka tällä kertaa käy, ulos ne kaikki ovat kuitenkin tavalla tai toisella tulleet, ennemmin tai myöhemmin. Keisarinleikkausta ei toivo, alatiesynnytys olisi toiveissa. Kaikki ei kuitenkaan mene aina suunnitelmien mukaan, joten toivonkin vain saavani synnyttää alakautta.
Arvatkaapa kuinka monen suusta olen kuullut:Kaipa teillä toivotaan tyttöä...tai olitko pettynyt, kun kuulit odottavasi neljättä poikaa...No en hiivatissa ollut, kaikki on mennyt toistaiseksi loistavasti ja terve lapsi on toiveeni, muulla ei ole merkitystä. Totean niinkuin aikaisemminkin: Loppupeleissä lapsen sukupuolella ei ole mitään merkitystä, vaakakupissa on niin paljon enemmän.
Meillä vietetään äitienpäivää appivanhempien kera syöden juhlavasti kotosalla ja kakkua nauttien jälkkäriksi. Lahjat olen hankkinut anopille ja äidilleni ja mummeille kukkasia. Toinen isoäitini oln kuollut, joten haudalla käydään varmaankin tänään tai huomenna.
Nyt toivotankin kaikille ihanaa äitienpäivää ja rentouttavaa viikonloppua!
Opemamma ja vimpula rv 24+4
siitepölyallergia rupeaa helpottamaan...ihanaa!!!!
Äitienpäivää odotan innolla vaikkei mitään erityistä olekkaan....pojat ovat tarhassa tehneet jotain ja niitä kortteja odotan kovasti isommalta sain jo samettiruusun itsekoristellussa purkissa perjantaina tarhan jälkeen ja pienempikin antoi omansa; tyynyliinan josssa on santun pienet kätöset painettu kangasmaalilla....aivan ihania!!!!!
kovasti me polskutellaan jo puolenvälin tällä minusta paremmalla puolella.....mahaa alkaa jo olla sen verran ettei ihan kaikkeen enää pysty. hehhe esim: kitkeä kyykyssä noita kukkapenkkejä....ihmisillä on varmaa hauskaa mun asennoissa kun tuolla yritän kitkeä rikkaruohoja.
mutta nyt palaan lasteni pariin joten hyvät voinnit teille.....
MINTTU rv 26+6
Vai että siitepölyt alkaisi pian helpottaa...Ei täällä ainakaan: aamun saldona on n. 40 aivastusta ja toistakymmentä nenäliinaa. Piti taas turvautua zyrteciin ja nyt odotellaan nenän kuivumista. Mä en ole ollut ulkona sitten vapun, eli oireet on kovana vaikka vaan sisällä istun :( Mutta kohta tän on pakko hellittää! Toisekseen olen painiskellut aika tiiviisti lopputyön kimpussa, joten aika on muutenkin mennyt sisätöissä.
Tuuli kyseli uhmakkaista puolitoistavuotiaista. Lueskelin pari päivää sitten tytön (2,5 v) vauvakirjaa ja huvitti, kun olin merkinnyt siihen, että " uhma alkoi 1v9kk:n ikäisenä" . Saattoihan se jotain sen suuntaista olla, mutta kyllä vasta nyt pari kuukautta sitten on tullut esiin sitä oikeata uhmaa. Onneksi tyttö leppyy suht nopeasti eli mitään puolen tunnin huutosessioita ei tarvitse kuunnella.
LA: esikoinen syntyi 4 päivää ennen la:ta ja se oli musta just sopiva aika syntyä - ei tarvinnut tuskailla liikaa loppumetreillä. Nyt olen asennoitunut kuitenkin siihen, että tämä voi syntyä vasta syyskuun puolella: aika monella olen kuullut käyvän niin, että toinen tuleekin myöhemmin. Mieskin pitää kesälomaa pari viikkoa normaalisti heinäkuussa ja jättää loput vauvan syntymään eli ei laskemoida tai ennakoida mitenkään tuota syntymää.
Meidän äitienpäivä menee perheen parissa kotona, minun mummoani käydään varmaan katsomassa ja hän onkin ainoa lähisukulainen paikkakunnalla. Anoppi on kuollut ja oma äitini asuu kauempana.
Sukupuoliveikkausta: meille on siis veikattu poikaa, mutta mulla on edelleen enempi tyttöfiilis: johtuu varmaan siitä, kun esikoisen kautta eletään niin vahvasti tyttömaailmassa. Muakin kyllä auttoi tieto sukupuolesta, jotenkin se konkretisoi raskautta paremmin. Ei sillä, varmojahan ne rakenneultran arviot ei ole ja just kävi yhdelle työkaverille niin, että heille oli povattu tyttöä ja poika sieltä vaan tuli. Molempi parempi sanon minä!
Edelleen sadetta odotellessa,
Kerttukasperi ja Onni rv 25+4
LA meillä ykkönen synty päivää ennen laskettua aikaa - ei tullut Yrjöä! Kakkonen tuli kymmenen päivää aikaisemmin - ei tullut Asseria! Kolmannen laskettu aika oli 11 päivää esikoisen syntymäpäivän jälkeen, no kaikki sanoi että kyllä se sieltä tulee samalle kakulle, mutta minä olin sitä mieltä että ei tule. Jokainen päivä joka meni yli esikoisen synttäreiden oli plussaa ja niin sain pidettyä neidin masussa päivää vaille lasketun - ei tullut Ruusua! Mutta lasketun päivän nimipäivä on pitänyt paikkansa sukupuolen kohdalla joten eiköhän se ole selvää että NEEA ole tulossa. Näin varmaa ennustuskeinoa ei taida toista ollakkaan :)
Niin ja laskettun aikaan palatakseni...nyt kun ei ole mitään syytä pitkittää syntymistä niin olen " varma" että lapsi syntyy heinakuussa!
Nämä on nyt niitä omia hauskoja arvuutteluja, tiedän kyllä että kumpaakaan ei voi ennustaa, mutta kun tuon masukin kanssa viettää 24 tuntia vuorokaudessa ja se on tehnyt elämän kankeaksi ei sitä nyt voi olla ajattelemattakaan ja samalla tietty miettii kumpi se on ja milloin sen saa syliin - luonnollista mielestäni vaikkei asiaan voisikaan vaikuttaa.
Kretu viikkoja en enää muista...
Eilen kirjoittelin Odelle tuosta Gavisgonista närästykseen. Kävin sit apteekista sitä hakemassa ja illalla just ennen nukkumista kulautin kunnon kulauksen. Ja kaippa se auttoi, yhden kerran heräsin närästykseen. Ja muistelin siis väärin, sitä ei tarvitse säilyttää jääkaapissa. Eli yöpöydällä oli yön pullo, josta sit ku heräsin niin hörppäsin taas.. :)
Muuten kyllä heräilen vähän väliä. :( Johtuneeko hormoneista vai mistä??!! Mutta tosi ärsyttävää heräillä koko ajan. Ja aamullakaan vaikka saisinki nukkua pitkään niin ei vaan tuu uni. Mutta niin muistelen et oli esikoista oottaessaki, siis näitä univaikeuksia, lähes koko raskauden ajan.
Rehellisesti sanoen, mä kyllä toivoinkin että tulisi tyttö tällä kertaa. :) Silti tosiaan munkin korvaan kuulosti oudolta kun tuttu totesi, kun kerroin et on tyttö tulossa, et hyvä, sit ei teijän tarvi enään hampaat irvessä lapsia tehdä. Siis täh!? Kyllä me ihan vapaa ehtoisesti näitä " tehdään" . Eli siis saadaan. Ja en sit jaksanut sanoa tälle (lapsettomalle) tuttavalle, et meillä on kyllä toiveissa et tänkin jälkeen vielä lapsia saisi.. :)
Ensimmäiset raskausarvet on mulla ilmestynyt mahaan ja jalkaan. En oo ees tienny et jalkaan tulee raskausarpia! Polven sivulla on muutama. Hassua! Vähän kiusaa et nyt on noita arpia, esikoista kun odotin ei mahaan tullu yhtään ainutta. Ja nyt vakaasti uskon et oljyäminen auttoi siihen. Siis nyt en ollut aloittanut masun, reisien ja rintojen öljyämistä vielä ennen kun ilmestyi nuo arvet, ja esikoista odottaessa aika alusta saakka öljyiltiin ja ei arven arpea ilmestynyt. Ja samoin ajattelin et ilmeisesti täytyy kohta aloittaa tuo välilihan öljyäminenkin. Esikoisen aikaan öljysin ahkerasti (tai siis miehen homma oli meillä, samoin kun masun öljyäminen :) ) myös välilihaa ja mitään repeämiä ei tullu. Nyt en halua jälkeenpäin sit harmitella kun on 20 tikkiä alapäässä et olisi sittenkin pitäny öljytä.. :)
Niin ja k.h.p:lle toivottelen voimia isän sairauden kanssa. Toivottavasti ei mitään vakavaa.
No jopas tuli tarinaa taas.. Palailen myöhemmin.
Aurinkoista lauantaita kaikille!
Calathea 24+5
jooh,kyl mein iskä voi tosi huonosti,soitin eilen sairaalaan ja ei sen jalat ees toimi eikä kädet ja kaikki arvot ihan sekasin :(
en oikeen saanu nukuttuu ja sitten kun nukahdin niin masussa joku alko jumppailee 5 aikaan ja puolisen tuntia oli kunnon jumppaa :)
nooh,mut mä lähen tuija ostoksille ku onnistuin kuivattaa/kärventää ne ja sit kukkien istutusta niin saa ajatukset muualle hetkeks,ja niin meen sairaalaan kattoo ystävää kun sai vaavin toissapäivänä <3 :)
palailen taas kuhan jaksan..
k.h.p ja tärppi 24+6
Meillä ei poika vielä ymmärrä äitienpäivästä mitään mutta tarhantädit olivat olleet ahkeria ja niinpä minä olen jo saanut ensimmäisen lahjani :) olivat painaneet kangaskassiin kuvan ja toiselle puolelle oli pieni taiteilijan-alku piirtänyt tervehdyksensä :)
K.H.P. Toivottavasti isäsi voi jo paremmin.
Loukkaantumisesta oli puhetta. Minä olen nykyään herkempi loukkaantumaan ja miettimään: " Mitäköhän tuokin tuolla tarkoitti" . Itkuherkkä olen myös. Viimeksi viime viikonloppuna aloin parkumaan kun miehen serkku sanoi ruokapöydässä, että heistä on aina niin mukava tulla meile, on kuin tulisi kotiin. Ja mitä minä tein, purskahdin itkuun :) Kaikki onneksi ymmärsivät että hormoonithan ne hyrrää... taas kerran.
Sukupuoli arvailusta: No meillä on yksi poika joten nythän me TIETENKIN odotamme tyttöä. TOTTAKAI haluamme tytön. Kyllä se on MUKAVAA kun on sitten yksi MOLEMPIA. Vielä ei ole hermo mennyt tässä asiassa mutta onhan tässä aikaa elokuuhun.
Lueskelin tässä AV:ta ja muitakin palstoja ja paljon juttua oli lasten pienestä ikäerosta ja äidin jaksamisesta. Ja nyt ensimmäisen kerran tuli sellainen olo, että apua mihin mä olen ryhtynyt??? Meillä poika on kyllä aurinkoinen ja iloinen vesseli mutta se esiuhma (onko tuo oikea termi?) nostaa jo päätään. Tilannetta vaikeuttaa se ettei poika juuri vielä puhu eli itsensä ymmärretyksi saaminen turhauttaa myös. Ehkä näitä asioita on turha kovasti murehtia etukäteen. Asioilla on yleensä tapana järjestyä ja onhan se isä myös apuna arjen pyörittämisessä. Se minulta tahtoo välillä unohtua kun sellainen Minä itte-ihminen olen.
Huomenna tai siis tänään vietämme vanhempieni kanssa äitienpäivää aamulla tai päivällä kun olen herännyt (ovat meillä lapsenvahteina) ja iltapäivällä kun mies kotiutuu töistä käymme anoppilassa kahveilla. Vähän jännittää kun ne välit ovat mitä ovat mutta sisulla olen ajatellut päivän hoitaa kotiin. Pepsodent-hymy päälle ja anopin mahdolliset asiattomat kommentit annan kuulua kuuroille korville. (Katsotaan kuin onnistuu).
Mutta oikein Aurinkoista jo oleville ja tuleville äideille. Me kaikki olemme kakkukahvit ansainneet =)
pubu ja Unski rv26+2
k.h.p:lle jaksamista ja toivottavasti isäsi nyt tervehtyy parempaan kuntoon
Nyt kun hiljainen hetki on niin voisin vähän näpytelläkin. Meillä äitienpäivän vastainen yö meni valvoessa, kuopuksen nuha on pitkittynyt ja huomasin että korviin koskee. Mies vei aamulla lääkäriin ja korvatulehdus oli. Harmi, en tykkää yhtään että pitää pumpata lapsi antibiootteja täyteen...sellaista se välillä tietysti on. Vielä tuli lisäksi nenäsuihketta ja panadolia kipuun että on nyt sitten troppia montaa sorttia.
Minä väsäsin aamulla täytekakun ja odottaa nyt syöjiänsä jääkaapissa. Omat vanhempani tulevat illansuussa käymään. Muutenkin ollut hösäaamu kun esikoisella oli yökyläkaveri ja tein aamiaista tytöille ja sylittelin itkuisaa pikkukakkosta. Hmm...eikös äitienpäivänä pitäis saada aamiainen sänkyyn?!? Kahvin lämmitin 3 kertaa mikrossa. Sain kyllä lääkärireissulta mieheltä ruusun vähän kompensoimaan aamuhässäkkää =)
eipä täällä sen kummempia. päivänjatkoja kaikille!
tuuli72 + jumppatyttö 25+3
Aloitin tällaisen pinon koko loppuviikoksi, sillä pinossa on ollut niin hiljaista ettei kannata aloittaa vain yhden päivän pinoja loppuviikosta. Viikoloppuma monella on varmaan muuta puuhaa kuin istua koneella kun on tuo äitienpäivä tulossa.
Koira-asia oli saanut monet kirjoittelemaan eiliseen pinoon. Minä en ole koira-ihmisiä, olen niille allerginen ja lapsuudesta johtuen pelkään aikalailla isoja koiria. Koska olen tottumaton koiriin, en uskalla sanoa asiaan juuta enkä jaata.
Minä olen pähkäillyt anopin ja oman äitini äitienpäivälahjoja. No äidilleni päätin hankkia Heli Laaksosen runokirjan Sulavoi ja anopille hankin tänään joko liput kesäteatteriin tai illalliskortin Naantalin kylpylän laivalle. Mies ei kuulemma keksinyt mitään...
Minulla on alkanut iskias-hermo vaivata...jippii...Ikä kyllä tekee minusta kerta toisensa jälkeen raihnaisemman. Kun odotin kahta ensimmäistäni silloin alta kolmekymppisenä, en tiennyt tällaisista vaivoista mitään. Toista se on nyt yli kolmekymppisenä ja viidettä odottaessa. Olo on muuten ok, mutta nuo pienetkin vaivat pistävät jurppimaan.
Pumpulikos se puhui järkeviä sen tapaamisen suhteen...juu kannatan ehdottomasti sitä, että lyödään kaikki lukkoon vasta kun säästä on tietoa.
Nyt minä poistun takavasemmalle laittamaan puuroa vanhimmalle pojalle...Voikaahan hyvin ja antoisaa loppuviikkoa ja äitienpäivää kaikille!
Opemamma ja vimpula rv 24+3
Moi,
Täälläkin ollaan jo kolmenkympin rajapyykki ylitetty, vaikka vasta ekaa odotellaan (tai no kolmatta) mutta lapsia ei ole entuudestaan kuitenkaan. Mutta sanoisinpas, että iskias vaivat mulla ainakin on vaivanneet jo kakskymppisenä, kun olen treenannut paljon eli eipäs siellä nyt kauhistella ikävaivoja liikaa opemamma :)
Oletteko huomanneet, että loukkaantuisitte tosi helposti jostain asioista ?
Mä ainakin eilen huomasin olevani tosi herkkänahkainen. Mun sisko jota en ole välimatkan takia nähnyt todella pitkään aikaan on tulossa meille käymään ensi viikolla suomen reissullaan ja mä olin suunnitellut, että ne tulisi meille syömään, koska tulevat illalla ja olemaan muutamaksi tunniksi nyt ainakin. Mutta ei sisko kirjoittaa, että eivät ehdi olla kauaa, koska menevät vielä jollekin kaukaisemmalle sukulaiselle sen jälkeen eivätkä syö mitään, koska syövät myöhään illalla tai siellä toisessa paikassa. Ja me ollaan siis oltu tosi läheisiä ja parhaita kavereita. Mä sitten itkin koko illan jostain syystä ja nytkin itkettää, kun tuntuu niin pahalta, että kun mä olisin kotosalla kaikki päivät niin ei halua tulla tänne mun kanssa olemaan pidemmäksi aikaa, kun ovat suomessa kuitenkin muutamia viikkoja eli aikaakin olisi. Ja sitä aina haluaisi tarjota vieraanvaraisuutta ja kaikkea ja sen torjuminen ei vaan tunnu kauhean kivalta.
No kait se on niin, että välimatka erottaa tai elämä yleensäkin...Ja taidan tosiaan olla tosi herkkänahkainen, koska en mä yleensä mistään itkeskele :)
Mutta hyvää päivänjatkoa teille kaikille!
Pia
Kärkeen, kiitos Pumpuli vinkeistä. Viime yö oli taas mitä oli tuon närästyksen kanssa.
Äitienpäiväviikonloppu... Onko teillä jotain suurempia suunnitelmia äitienpäivän varalle vai ovatko miehet pitäneet jännityksessä? Me päästään viimeinkin mökille (jos sää sallii), kun vene tuli korjatteilta. Rosvot veivät pääsiäisen tienoilla moottorin ja hajottivat tietty ikkunan ja muun, että pääsivät ohjauksen kimppuun.
Äitenpäivälahjankin jo tiedän, eli mies on järjestänyt mulle " vapaata" ja antaa käyttörahat risteilylle. Olen lähdössä ensi sunnuntaina sitten Tukholmaan ystävän kanssa, johon olen muuten tutustunut " täällä" odottaessamme 04 lokakuun vauvaa. Muutenkin pidämme yhteyttä melko tiiviistikin muidenkin lokakuisten 04 äitien kanssa. Tapailemme ja laittelemme sähköpostia. Kylläpä muutes lipsahti aiheesta. Asiaan siis, ritseilyliputkin saimme ja tarkoitus on lähteä hemmotteluvapaalle ilman lasta.
Ens perjantaina on sokerirasitus, kauhistuttaa jo etukäteen. Se litku on järkkyä ja saan käyttää kaiken tahdonvoimani, että en oksenna sitä pihalle. Ja siinähän menis testi pilalle. No oma vika, kun olen päästänyt itteni " tankiksi" . Viime raskaudessakin jouduin testiin, vaikka eipä siinä mitään onneksi ollut. Hyvä, että huolta pidetään.
Ootteko muuten kiinnittäneet sellaseen asiaan huomiota, että täällä Odotuspuolella aika kärkkäästi monesti tuomitaan ne, jotka haluavat arvuutella lapsen sukupuolta oli se sitten sykkeen tai muun kautta? Tai ehkä olen tulkinnut joidenkin kommentit väärin. Tulee vain mieleen, että mitä väärää siinä voi olla, jos haluaa käyttää aikaansa sellaisiinkin huvituksiin. Itse olen ainakin hanakasti testailemassa ja avaammassa niitä " kaiken maailman höpötysketjuja" , eikä se silti tarkota, että niihin pitäisi jotenkin lujasti uskoa tai että jompi kumpi sukupuoli olisi pettymys. Hauskaa ajanvietettä minusta. No joo, tämä tästä.
Eilen käytiin ostamassa esikoiselle uusi sänky Askosta. Tai anoppikokelas sen osti... Nyt kun saisi vielä koottua sen. Hirvittää, miten tuo meiän väkkärä siinä pysyy.
No niin, lähdetään tästä pikku hiljaa valumaan viereiseen asukaspuistoon. Siellä on tarjolla äitienpäiväkahvit sämpylöineen. Härnään taas vähän tätä närästystä kaiken uhallakin.
Riemukasta viikonloppua!
Ode ja maha
Viikot vaan vilistää ohi.. Ei meinaa mukana pysyä. :)
ODElle ekana: Mä oon kans yöt heräilly tohon prkleen närästykseen. Rennietä oon aina napannu ku oon heränny ja se on hetkeksi helpottanu. Eilen illalla sit kokeilin et join ennen nukkumaan menoa lasillisen piimää, ja sängyssä rouskuttelin vielä puoli pussia manteleita. Ja ihme ja kumma! Kertaakaan ei närästänyt koko yönä! Tiedä sit vielä tuolla yhdellä kokeilulla et oliko sattumaa vai auttoiko jompi kumpi, piimä tai mantelit.. Ja viime raskaudessa oli tosi paha närästys kans, silloin auttoi parhaiten Gavisgon, se liuos, tai mitä se litku nyt onkaan. Mut se piti säilyttää jääkaapissa, muistaakseni, ja näin ollen ei öisin kauheen kätevä. Mut taidanpa itekkin sitä painella ostamaan tänään ihan varmuuden vuoksi. Mutta kokeile ihmeessä noita manteleita, jos ei oo allerginen pähkinälle niin ei luulisi haittaakaan olevan.
Palaan myöhemmin..
Calathea
Just...Hävis sitten teksti yllättäen...Sitä tämä rollermousen käyttö tekee, tuli ranteella vahingossa painettua ja kaikki teksti maalattua ja kadotettua. Täälläkin pitäisi olla kumoa painike...
Neuvolassa tuli käytyä, sf-mitta rv 27 oli 27 cm, 5 vko aikaisemmin oli 20 cm. Aika hyvin on pullahtanut masu näkyviin. Työkaverit onneksi ihailee mun komeata masua, ja muistavat kysellä siitä sijaisesta...En ole vielä löytänyt itselleni sijaista, tosin olen töissä kesäkuun loppuun asti jos kaikki menee hyvin *kop kop* . Sokerirasitukseen menen maanantaina, lähtöpainon mukaan MBI oli 26 ja siksi sinne. Esikoisestakin kävin kun MBI oli 25. Hyvin se meni, hyvä kirja oli apuna siinä odottamisessa. Tosin terveyskeskuksen penkki ei ollut mikään miellyttävin kuluttaa aikaa ;)
Kovat jumpat on taasen vatsassa, taitaa aamukahvi vaikuttaa vieläkin...
Mä oon kanssa ihmetellyt, että miksi toisia stressaa sukupuolen " arvailu" . Mullekin se on ihan harmitonta itseni piristämistä kun käy katselemassa näitä humpuuki testejä. Selviäähän se sukupuoli sitten viimeistään laitoksella...Mutta silti on mukava arvailla!
Äitienpäivästä: meillä sama rumba kun joka vuosi, mun äiti, miehen äiti, mun mummo (toinen tosin kuoli alkuvuodesta, joten yksi paikka vähemmän), miehen mummi...Täytyy varmaan ensi vuonna sanoa kaikille että me ollaan kotona ja viettetään omaa äitienpäivää. Reissaaminen rasittaa meitä kaikkia vaikkakin kahdelle päivälle jaetaan näitäkin käyntejä. Pojan ruokailut menee sekaisin kun " pitää" makeata syödä joka paikassa kun kaikki kuitenkin tyrkyttää...Tulkoot sitten pojan mummot meille ensi vuonna ettei tarvitse kahden muksun kanssa juosta ympäriinsä. Täytyykin ehdottaa sitä!
Työmotivaatio on 0. Ei voisi vähempää kiinnostaa olla täällä. Onneks puhelin on ollut suht hiljaa. Jos vaikka lähtis käymään asioilla kaupungilla, pääsis pois täältä koneen äärestä pasianssin kimpusta... ;)
Hyvää viikonloppua kaikille, ensi viikolla taasen yritän saada aikaiseksi jotain kirjoitustakin...
Muumu 27+1
ODELLE: Mä en ole huomannut, että joku kriittisesti suhtautuisi sukupuoliarvailuihin. Mutta en kyllä ole taas vähään aikaan täältä muuta lukenutkaan kuin tätä meidän pinoa, joten onpi saattanut mennä minulta ohi. Siinä mielessä voin ymmärtää ärtymyksen, jos arvaillaan TOISTEN tulevien vauvojen sukupuolta. Tai mua ainakin ärsyttää, kun " kaikki" koko ajan selittää, että nyt teillekin tulee se poika (kaksi tyttöä ennestään). Tekis mieli huutaa niille välillä päin naamaa, että kuulkaa kun raskaus oli vahinko, että me EI YRITETTY ei poikaa eikä tyttöä. Jotenkin kieroutuneesti toivon tyttöä, koska silloin kukaan ei tule sanomaan mitään kommentteja siitä, että saittehan sen pojan vihdoin tai että nyt sitten lapsimäärä on täynnä kun on molempia. ARGH, että ärsyttää. Mutta oman vauvan sukupuolen veikkailuhan on vain hauskaa hupia. Tuskinpa kukaan oikeasti niille arvailuille todellista painoarvoa edes antaa. Ajanvietteenä mä sen ainakin näen.
ALLERGIOISTA: juuri pääsin täällä sanomasta, että en ole vielä oireillut. No, eilen ja tänään olen aivastellut ja nenä on kutissut. Onneksi oireet ovat lieviä verrattuna teihin muihin, mutta jälleen siis jaksamista (ja sadetta) kaikille siitepölyallergioista kärsiville.
KOIRISTA: meillä on vajaa 4-vuotias uroskoira. Tottunut tietenkin lapsiin, mutta ihan vauvoja ei ole tavannut. Yli puolivuotiaita on päässyt lattialla haistelemaan ja on käyttäytynyt tosi mallikkaasti. Koira on muutenkin sellainen retuutettava, joka tykkää lapsista ja yleensä kaikista ihmisistä, joten uskoisin kaiken sujuvan hyvin. Esikoista oma koiramme " puri" (pikemminkin kopautti hampaalla, mutta selvä puolustustilanne kuitenkin oli kyseessä), kun tyttö oli vajaan vuoden. Siksipä olenkin entistä tarkempi nykyisin. Tämä on nyt meidän neljäs koira, joten omakohtaista kokemusta on siis kertynyt koirien ja vauvojen yhteiselämästä. Neljästä koirasta yksi on ollut sellainen, joka ahdistui lapsista noin yleensäkin ja tosiaan kerran sitten tyttöämme nappasi. Pitää kyllä se mainita vielä, että koira eli tämän jälkeen vielä useita vuosia meillä, eikä mitään ongelmia ollut sen yhden tapauksen jälkeen. Mutta siis korostan, että kannattaa seurata koiria (ja kissojakin tietty) ja niiden käytöstä. Yleensä ne ongelmat ilmeneekin vasta kun lapsi lähestyy vuoden ikää ja liikkuu enemmän ja muutenkin muuttaa toimintaansa koiran näkökulmasta.
Tänään on neuvola. Katsotaan miten käypi.
Jamssa rv26+6
En ole ehtiny pinoutumaan. Esikoinen oli mahataudissa sunnuntaista lähtein, nyt alkaa kai elämä jo vähän voittamaan... Olen siis ollut oksennuksella ja p.skalla kuorrutettuna tässä muutaman päivän.. ihan kamala tauti!!!!!
ÄITIENPÄIVÄÄ vietetään sitten sen mukaan mikä on tytön vointi... jos jaksaa ni käydään eka miun äidil sitten miehen äidil... Lahjaksi maalataan tytön kaa tyynyliinat noille, saa kelvata... Mie tykkään antaa tommosia ite tehtyjä juttuja, ovat jotenkin henk.kohtasempia (etenkin ku toisilla ei ole mitään tarvetta millekään muulle...).
Nyt pitää lähteä kouluun. ois tentti ja mie olen lukenut ihan hirveesti (eli en yhtään..)
hanneli ja natikka
Mä odotan äitienpäivää taas innolla. Pakko myöntää, että jo ne ekat valkovuokot saavat mielen herkistymään ja ajatukset kääntymään lähestyvään äitienpäivään. Viime vuonna mies oli laittanut kaikki niin vimpan päälle, samalla veti riman aika korkealle. Oli tomaatti-mozzarella-basilikaleivät ja suklaakakku sekä lahja. Syömään mennään sitten mun vanhemmille, kuten aina. Anopilla käydään varmaan jo huomenna.
ODElle ja muille närästyksestä kärsiville vain tsemitystä, Toivottavasti helpotus, mikä sitten ikinä onkaan, löytyy!
PIA, kyllä mäkin tuollaisesta ohiajosta loukkaantuisin, etenkin jos ette ole piiiitkään aikaan nähneet. Miksi mennä kaukaisemmalle sukulaiselle syömään eikä omalle siskolle? Otapa asia puheeksi ihan sillä tasolla, että eikö he nyt kuitenkin edes söisi teillä, että ehtisitte kunnolla turista kuulumisetkin. Toisaalta voihan olla, etteivät he halua olla vaivaksi, nyt kun olet raskaana (vaikka eihän se mikään syy ole, ruokaa sitä pitää raskaanakin tehdä).
KOIRISTA: meillä on nuo 2 lurppakorvaa olleet ennen lapsia ja hyvin on kaikki menny. Lapsiin olivat tottuneet, mutta eivät ihan pikkuvauvoihin. Annoimme heidän rauhassa tutustua vauvaan, annoimme haistella jne. ja opetimme, mitkä on rajat. Muutaman kuukauden päästä, kun lapsi alkoi tarraamaan, aloimme opettaa lasta olemaan koiran kanssa, eli taas ne rajat. Täytyy olla onnellinen, että kaikki on mennyt niin hyvin. JA se on hyvä muistaa, että koiralla säilyisi samat rutiinit vauvankin synnyttyä.
SUKUPUOLIVEIKKAUKSISTA: Jamssan tapaan muakin ärsyttää toisinaan ne lausahdukset, että jokohan meillekin nyt tyttö tulisi kahden pojan jälkeen. Jotkut ovat myös kysyneet, yritetäänkö nyt tyttöä. No, meilläkin tämä lähti ihan ilman yritystä käyntiin tämä raskaus. Ja kun kerron, että eipä tässä suuria odotuksia tytön suhteen ole, kun miehen sukuun on tosiaan se 1 tyttö syntynyt viimesen 70vuoden aikana, niin eiköhän todellisuus valkene veikkailijoillekin. En osaa odottaa enkä toivoa tyttöä, mitä ihmettä sellasesta sitten itselleen saa muuta kuin päänsärkyä? Meillä on kyllä maailman ihanimmat ja veikeimmät pojat, joten kolmas tuollainen kiharatukka ei olisi ollenkaan huono juttu ;-)
Mutta olettekos huomanneet tällä palstalla sen, että ne, joille on vauvan veikattu syntyvän etukäteen ja joilla on ollut vaivoja (supparit, saikkua jne.), ovat juuri niitä yli la:n vetäneitä? Juuri eilen taas luin yhden tuskastuneen odottajan mietteitä, että eikö tämä ikinä synny, kun piti tulla jo etukäteen...voi härrejösses, ihan varmana jokainen vauva tulee ulos. Ihan liikaa tuijotetaan la:ta, kun vain 5% vauvoista syntyy sinä päivänä. Yli la:n menemistä pidetään ihana kamalana, vaikka on ihan NORMAALIA, että menee sen 2 vkoa yli. Toki oma olo on tukala, kaikki kyselee jokojoko jne. mutta miksei voisi oman mielenterveyden kannalta ennalta ajatella, että yli mennään. Läheltä olen nähnyt yhden ystäväni väsymyksen odotukseen, lopulta synnytys käynnistettiin äidin väsymyksen takia. Hänen esikoinen oli syntynyt 3 vkoa etukäteen, joten TOTTAKAI toinenkin syntyy. Vaan ei, yliajalle meni. Tää on nyt mun kolmas raskaus, eli aika pitkään olen tätä palstaa seurannut ja tämän pistänyt merkille.
Nyt menen sohvalle pötkölleen. Oikein ihanaa viikonloppua ja äitienpäivää kaikille!!!
Pumpuli ja Eeli 28+2
LA:N YLITYS: juuh, kuten pumpuli kirjotti niin minä olin esikon kanssa näitä onnellisia jotka pari viikkoo oli vuodelevossa ja kokoajan sai kuulla et ennen aikojaan tulee ja sitten posotettiin rv 41+6 ja jouduttiin käynnistämään kun ei neitiä voinu vähempää kiinnostaa tulla tähän maailmaan... Nyt olen asennoitunu siihen et meidän oikee la on 21.8 eikä 6.8 :).. Tuskasta tuosta lopun odotuksesta teki miula se, että tosiaan olin itse varma et lapsi syntyy vasta 5.1 (ja näinhän se tekikin) mutta kaikki muut sano et kyllä se kohta syntyy. Neuvolassakin sanovat aina et annetaan nyt vielä yksi aika tänne, mut tuskin nähdään... eli tavallaan sitä painostusta tulee muualta.. Ja sitten se kun menetti toivonsa sen suhteen et kaveri oisais ite raivata tiensä pihalle, se oli oikeestaan pahinta... Yhtenä iltana mie taisin saada muutamia napakoita supistuksia mutta ei muuta... Mitä pidemmälle mentiin sen vähemmän supisteli... Mut joo, sitä mie en käsitä että äidin " väsymyksen" vuoksi aletaan synnytystä käynnistellä, koska yleensä noissa tapauksissa se käynnistely sit kestää useita päiviä kun paikat on kiinni jne.. jos on 40 viikkoo jo jaksanu ni on kumma jos sitten yht´äkkiä tulee kauhee väsy koko raskauteen (ja eriasia on kyllä sitten ne joilla on oikeesti ollu kokoajan vaikeeta tms, heidän tapauksessa tuo äidin väsymys on mielestäni hyvä syy)..
SUKUPUOLENVEIKKAUS: itse tykkään tehdä noita testejä, miusta ne on hauskoja ja mielellään kuuntelen mitä muut veikkaa... jos jotakuta se häiritsee niin sitten häiritsee, minusta se on osa tätä " hupia" .. ja mikäs sen kivempaa ku että jännitys tiivistyy sitten ihan lopussa: kumpi sieltä tuli, näyttäs jo kätilö sen alapään :)...