Monellako haave asua joskus ulkomailla tai tehdä pitkä lomamatka jonnekkin?

Vierailija kirjoitti:

Olen jutellut monen ihmisen kanssa jotka ovat päätyneet ulkomaille asumaan ja moni on sanonut että ensimmäine 3kk on koti-ikävä, 6kk kohdalla on koti-ikävä, 12 kk kohdalla ei ole enää ikävä mutta Suomessa on aina kiva käydä. 2-3 vuoden jälkeen ei ole enää edes tarvetta käydä. Moni on myös sanonu että on tavannut sukulaisiaan useammin asuessaan ulkomailla kuin esim Suomessa asuessaan eri kaupungeissa.

Mulla ei ole koskaan ollut koti-ikävää :D. Käyn silti 2 kertaa vuodessa Suomessa. T. 9 vuotta ulkomailla asunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaa, kuinka ihmiset pystyvät järjestämään pitkät matkat ja ulkomailla asumisen taloudellisesti. Itse en saisi työpaikaltani vapaata kolmen kuukauden reissuun tai vaikka viettääkseni talvikuukaudet lämpimässä. Työni ei ole sellaista, että sitä voisi tehdä kokonaan etänä. Ilman töitä taas en pystyisi taloudellisesti tuollaiseen reissuun tai elämään, koska vaikka asuminen ulkomailla olisi halpaa, niin koko ajan juoksisi lämmitys- ym kulut kotimaan asunnosta. Olen myös sen verran vanha (55), että tässä iässä ei enää irtisanouduta ja heittäydytä pätkätöiden varaan siinä uskossa, että kun palaa ulkomailta, niin "aina sitä jotakin löytyy". Ei löydy sellaisia töitä, joita itse teen ja haluan tehdä. Eli eläkettä kai tässä on odotettava. Noin kuukauden matka meillä on suunnitteilla keväällä 2020, sitäkään emme pysty vielä tulevana keväänä toteuttamaan työni takia (en pysty ottamaan noin pitkää yhtämittaista lomaa kesäkauden ulkopuolella).

Mutta jään seuraamaan josko jollain olisi ratkaisu asiaan :)

No, olen toteuttanut haaveeni tekemällä täysin eri ratkaisuja kuin sinä (tai ainakin sen perusteella miten viestisi tulkitsin). Minulla ei ole asuntoa, ei sitoumuksia, lämmitys- tms. kuluja. Työpaikkaa voin vaihtaa vaikka joka vuosi, olen rahoittanut yhden maailmanympärireissun Siwan kassalla istumalla. Nyt olen toimistotyössä esimiesasemassa, mutta voin irtisanotua vaikka huomenna. Ei minulla ole mitään uraa, jota pitäisi vaalia tai suojella. Voisin pyytää vaikka 3kk palkatonta ja jos sitä en saa, ottaisin lopputilin. 

Eli totta kai elämäntilanteeni on aivan eri kuin sellaisella jolla on omistusasunto, työ josta haluaa pitää kiinni jne. Mulla mahtuu omaisuus pariin matkalaukkuun, ja ne tavarat jotka eivät mahtuisi, voisin vaikka heti kipata kierrätyslaatikkoon ja olla taas vapaa :). Olen koko elämäni elänyt näin, nyt olen 36.

Lisätään vielä että siis nykyinen työpaikkani on ulkomailla - sain paikan ilman alan kokemusta tai koulutusta ja minut ylennettiin alle vuodessa. Tällä hetkellä siis rahoitan oleskeluni täällä palkkatyöllä, jota Suomessa en ikinä olisi edes saanut, siellä kun tunnutaan tuijottavan vain diplomeja.

Olen muuttanut perheen kanssa kymmenisen kertaa maasta toiseen, tällä erää olen asunut jo parikymmentä vuotta samassa maassa, joskin toinen talo on Espanjassa, jota käytämme jatkuvasti loma-asuntona.

Ikävä Suomeen ei ole ollut koskaan enkä jaksa uskoa, että enää paluumuuttaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaa, kuinka ihmiset pystyvät järjestämään pitkät matkat ja ulkomailla asumisen taloudellisesti. Itse en saisi työpaikaltani vapaata kolmen kuukauden reissuun tai vaikka viettääkseni talvikuukaudet lämpimässä. Työni ei ole sellaista, että sitä voisi tehdä kokonaan etänä. Ilman töitä taas en pystyisi taloudellisesti tuollaiseen reissuun tai elämään, koska vaikka asuminen ulkomailla olisi halpaa, niin koko ajan juoksisi lämmitys- ym kulut kotimaan asunnosta. Olen myös sen verran vanha (55), että tässä iässä ei enää irtisanouduta ja heittäydytä pätkätöiden varaan siinä uskossa, että kun palaa ulkomailta, niin "aina sitä jotakin löytyy". Ei löydy sellaisia töitä, joita itse teen ja haluan tehdä. Eli eläkettä kai tässä on odotettava. Noin kuukauden matka meillä on suunnitteilla keväällä 2020, sitäkään emme pysty vielä tulevana keväänä toteuttamaan työni takia (en pysty ottamaan noin pitkää yhtämittaista lomaa kesäkauden ulkopuolella).

Mutta jään seuraamaan josko jollain olisi ratkaisu asiaan :)

No, olen toteuttanut haaveeni tekemällä täysin eri ratkaisuja kuin sinä (tai ainakin sen perusteella miten viestisi tulkitsin). Minulla ei ole asuntoa, ei sitoumuksia, lämmitys- tms. kuluja. Työpaikkaa voin vaihtaa vaikka joka vuosi, olen rahoittanut yhden maailmanympärireissun Siwan kassalla istumalla. Nyt olen toimistotyössä esimiesasemassa, mutta voin irtisanotua vaikka huomenna. Ei minulla ole mitään uraa, jota pitäisi vaalia tai suojella. Voisin pyytää vaikka 3kk palkatonta ja jos sitä en saa, ottaisin lopputilin. 

Eli totta kai elämäntilanteeni on aivan eri kuin sellaisella jolla on omistusasunto, työ josta haluaa pitää kiinni jne. Mulla mahtuu omaisuus pariin matkalaukkuun, ja ne tavarat jotka eivät mahtuisi, voisin vaikka heti kipata kierrätyslaatikkoon ja olla taas vapaa :). Olen koko elämäni elänyt näin, nyt olen 36.

Lisätään vielä että siis nykyinen työpaikkani on ulkomailla - sain paikan ilman alan kokemusta tai koulutusta ja minut ylennettiin alle vuodessa. Tällä hetkellä siis rahoitan oleskeluni täällä palkkatyöllä, jota Suomessa en ikinä olisi edes saanut, siellä kun tunnutaan tuijottavan vain diplomeja.

Olet "vasta" 36v. Tuo kommentoimasi henkilö on 55v. Sun iässä on vielä helppo hyppiä työpaikoista toiseen, mutta yli viisikymppiselle se on mahdotonta. Se on ikävä tosiasia jota nuoremmat ei ollenkaan tule ajatelleeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Olen muuttanut perheen kanssa kymmenisen kertaa maasta toiseen, tällä erää olen asunut jo parikymmentä vuotta samassa maassa, joskin toinen talo on Espanjassa, jota käytämme jatkuvasti loma-asuntona.

Ikävä Suomeen ei ole ollut koskaan enkä jaksa uskoa, että enää paluumuuttaisin.

Mitä töitä olet tehnyt? Onko työnsaanti ollut vaikeaa?Kiinnostaisi kuulla lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen muuttanut perheen kanssa kymmenisen kertaa maasta toiseen, tällä erää olen asunut jo parikymmentä vuotta samassa maassa, joskin toinen talo on Espanjassa, jota käytämme jatkuvasti loma-asuntona.

Ikävä Suomeen ei ole ollut koskaan enkä jaksa uskoa, että enää paluumuuttaisin.

Mitä töitä olet tehnyt? Onko työnsaanti ollut vaikeaa?Kiinnostaisi kuulla lisää.

Vapaaehtoistöitä. Niitä on helppo saada, mutta niillä ei tietenkään elä. Olemme muuttaneet miehen palkkatyön perässä ja hänellä niin hyvä palkka, ettei minun ole tarvinnut tehdä palkattuja töitä.

Asun nytkin ulkomailla, koska nautin pitkästä kuukausia kestävästä kesästä ja auringosta sekä rennosta kulttuurista. Töitä on helppo saada, koska olen teknologiapuolella. Tämä on nyt kolmas maa ja nyt raskaana, terveydenhuolto on Suomea parempaa, joten en aio raskaudenkaan vuoksi palata. Toistaiseksi suunnitelmissa on asua ulkomailla vielä pitkään, en tiedä pelaanko koskaan. Elämä on mielestäni tehty edettäväksi ja kun elää arkea eri kulttuureissa niin se tuo aivan uudenlaisia kokemuksia. En tiedä miksi joillekin se muutto on niin iso kynnys ja siitä saatetaan haaveilla vuosiakin. Minun oli helppo lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaa, kuinka ihmiset pystyvät järjestämään pitkät matkat ja ulkomailla asumisen taloudellisesti. Itse en saisi työpaikaltani vapaata kolmen kuukauden reissuun tai vaikka viettääkseni talvikuukaudet lämpimässä. Työni ei ole sellaista, että sitä voisi tehdä kokonaan etänä. Ilman töitä taas en pystyisi taloudellisesti tuollaiseen reissuun tai elämään, koska vaikka asuminen ulkomailla olisi halpaa, niin koko ajan juoksisi lämmitys- ym kulut kotimaan asunnosta. Olen myös sen verran vanha (55), että tässä iässä ei enää irtisanouduta ja heittäydytä pätkätöiden varaan siinä uskossa, että kun palaa ulkomailta, niin "aina sitä jotakin löytyy". Ei löydy sellaisia töitä, joita itse teen ja haluan tehdä. Eli eläkettä kai tässä on odotettava. Noin kuukauden matka meillä on suunnitteilla keväällä 2020, sitäkään emme pysty vielä tulevana keväänä toteuttamaan työni takia (en pysty ottamaan noin pitkää yhtämittaista lomaa kesäkauden ulkopuolella).

Mutta jään seuraamaan josko jollain olisi ratkaisu asiaan :)

Vuorotteluvapaa.

Haaveilen koko ajan. Kunhan kuopus on omillaan alamme viettämään noita 3kk reissuja ainakin pari kertaa vuodessa Euroopan kaupungeissa. Mies voi onneksi tehdä töitä mistä vaan.

Myöhemmin sitten pysyvästi lämpimään.

Nyt tyydymme 2-4 vkon reissuihin

Odottelen eläkettä ja heti, kun päätös tulee, kamat kantoon ja reissuun. Aion matkustaa vähintään kerran maailman ympäri niin, että olen aina yhdessä maassa niin kauan kuin sattuu huvittamaan. Kotimaahan tulen, jos tulen, tai sitten en.

Minä olin ennen aika pelokas lähtemään ylipäätään lomalle ja saati sitten ihan elämään toiseen maahan.. Ei siis ollut mitään ennakkoluuloja mistään vaan ihan, että miten pärjää ja hoitaa asioita jos muuttaisi... Mutta mieheni jonka tapasin 15v sitten, niin on kokki ja asunut Ranska, Italia, Espanja, Englanti, Brasilia. Kysyin häneltä silloin aikoinaan, että kuinka se sujuu.. Niiin eipä siinä mitään kummallista ollut. Hän lähti ensimmäisen kerran suomesta 16v ranskaan keittiöön. Se oli siis aikaa, kun ei ollut kännyköitä ja google maps. Oli karttakirja ja lankapuhelin. Anopilta kysyin, että miten päästit noin nuoren maailmalle, niin anoppi sanoi että ei voinut pidätellä sitä intohimoa ruokaa kohtaan, että poika olisi karannut ja uinut sinne ranskaan. Helpompaa oli viedä se sinne ja antaa rahaa, että pärjää ja sitten pärjää omillaan. Eikä ole katunut päätöstään, koska poika saanut niin paljon kokemusta ja kasvattanut ymmärtämään asioita monelta kantilta.

Miehellä on se hyvä, kun hänellä tähtikeittiöistä työtodistukset mitä hän kantaa mukana jos olemme pitempää jossain. Hänellä on siitä hieno ammatti, että töitä riittää missäpäin maailmaa vain. Asuimme Italiassa vuoden ja mies oli siellä töissä ja nautittiin elämästä. Aloin miettimään, että mikä olisi sellainen ammatti jota voisi hyödyntää maailmalla. Mies sanoi, että jos kiinnostaa ihmisten auttaminen, niin lue sairaanhoitajaksi. Palasin suomeen ja opiskelin. Nyt sitten 42v matkustetaan aika huoletta ilman kiireitä näiden ammattien takia, kun voidaan tehdä missä vaan tätä, tosin mies paremmin edelleen, kun ravintoloita on joka kulmassa.

Toukokuussa muutetaan ranskaan pariksi vuodeksi, kun mies sai sellaisen tarjouksen mistä hän ei pystynyt kieltäytymään. Kaikille suosittelen rohkeasti lähtemään ja kyselemään muilta jotka ovat olleet maailmalla.

Mä olen erityislapsen yh. Haluaisin lähteä, mutta kokonaan en koskaan pysty lähteä, sillä lapsen isä asuu täällä Suomessa. Silloinkin kun lapseni on 18 tai 25 tai 35 hän tulee minua tarvitsemaan jos ei päivittäin niin viikoittain.

Lomasta lapseni kanssa haaveilen, siis joku kuukauden loma. Ja tämän vielä toteutankin :).

En heittäydy marttyyriksi vaan totean tosiasiat ja nautin siitä mitä on ❤❤❤

Olen asunut Saksassa pätkiä ja sen jälkeen muutin Englantiin töihin 3,5 vuodeksi. Sen jälkeen työt ja perhe ovat pitäneet Suomessa mutta joskus kunnon mahdollista, kiinnostaa asua talvikaudet lämpimämmässä maassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaa, kuinka ihmiset pystyvät järjestämään pitkät matkat ja ulkomailla asumisen taloudellisesti. Itse en saisi työpaikaltani vapaata kolmen kuukauden reissuun tai vaikka viettääkseni talvikuukaudet lämpimässä. Työni ei ole sellaista, että sitä voisi tehdä kokonaan etänä. Ilman töitä taas en pystyisi taloudellisesti tuollaiseen reissuun tai elämään, koska vaikka asuminen ulkomailla olisi halpaa, niin koko ajan juoksisi lämmitys- ym kulut kotimaan asunnosta. Olen myös sen verran vanha (55), että tässä iässä ei enää irtisanouduta ja heittäydytä pätkätöiden varaan siinä uskossa, että kun palaa ulkomailta, niin "aina sitä jotakin löytyy". Ei löydy sellaisia töitä, joita itse teen ja haluan tehdä. Eli eläkettä kai tässä on odotettava. Noin kuukauden matka meillä on suunnitteilla keväällä 2020, sitäkään emme pysty vielä tulevana keväänä toteuttamaan työni takia (en pysty ottamaan noin pitkää yhtämittaista lomaa kesäkauden ulkopuolella).

Mutta jään seuraamaan josko jollain olisi ratkaisu asiaan :)

No, olen toteuttanut haaveeni tekemällä täysin eri ratkaisuja kuin sinä (tai ainakin sen perusteella miten viestisi tulkitsin). Minulla ei ole asuntoa, ei sitoumuksia, lämmitys- tms. kuluja. Työpaikkaa voin vaihtaa vaikka joka vuosi, olen rahoittanut yhden maailmanympärireissun Siwan kassalla istumalla. Nyt olen toimistotyössä esimiesasemassa, mutta voin irtisanotua vaikka huomenna. Ei minulla ole mitään uraa, jota pitäisi vaalia tai suojella. Voisin pyytää vaikka 3kk palkatonta ja jos sitä en saa, ottaisin lopputilin. 

Eli totta kai elämäntilanteeni on aivan eri kuin sellaisella jolla on omistusasunto, työ josta haluaa pitää kiinni jne. Mulla mahtuu omaisuus pariin matkalaukkuun, ja ne tavarat jotka eivät mahtuisi, voisin vaikka heti kipata kierrätyslaatikkoon ja olla taas vapaa :). Olen koko elämäni elänyt näin, nyt olen 36.

Lisätään vielä että siis nykyinen työpaikkani on ulkomailla - sain paikan ilman alan kokemusta tai koulutusta ja minut ylennettiin alle vuodessa. Tällä hetkellä siis rahoitan oleskeluni täällä palkkatyöllä, jota Suomessa en ikinä olisi edes saanut, siellä kun tunnutaan tuijottavan vain diplomeja.

Olet "vasta" 36v. Tuo kommentoimasi henkilö on 55v. Sun iässä on vielä helppo hyppiä työpaikoista toiseen, mutta yli viisikymppiselle se on mahdotonta. Se on ikävä tosiasia jota nuoremmat ei ollenkaan tule ajatelleeksi. 

Mikään ei pakota viisikymppistäkään omistamaan taloa ja rakentamaan yhtenäistä uraa. Nykymaailmassa on vaihtoehtoja iästä riippumatta. Jos jatkan tähän tyyliin vielä, ei mikään estä elämästä samoin vielä kahdenkymmenenkään vuoden päästä. Jos koko maailmaa enää edes on silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaa, kuinka ihmiset pystyvät järjestämään pitkät matkat ja ulkomailla asumisen taloudellisesti. Itse en saisi työpaikaltani vapaata kolmen kuukauden reissuun tai vaikka viettääkseni talvikuukaudet lämpimässä. Työni ei ole sellaista, että sitä voisi tehdä kokonaan etänä. Ilman töitä taas en pystyisi taloudellisesti tuollaiseen reissuun tai elämään, koska vaikka asuminen ulkomailla olisi halpaa, niin koko ajan juoksisi lämmitys- ym kulut kotimaan asunnosta. Olen myös sen verran vanha (55), että tässä iässä ei enää irtisanouduta ja heittäydytä pätkätöiden varaan siinä uskossa, että kun palaa ulkomailta, niin "aina sitä jotakin löytyy". Ei löydy sellaisia töitä, joita itse teen ja haluan tehdä. Eli eläkettä kai tässä on odotettava. Noin kuukauden matka meillä on suunnitteilla keväällä 2020, sitäkään emme pysty vielä tulevana keväänä toteuttamaan työni takia (en pysty ottamaan noin pitkää yhtämittaista lomaa kesäkauden ulkopuolella).

Mutta jään seuraamaan josko jollain olisi ratkaisu asiaan :)

No, olen toteuttanut haaveeni tekemällä täysin eri ratkaisuja kuin sinä (tai ainakin sen perusteella miten viestisi tulkitsin). Minulla ei ole asuntoa, ei sitoumuksia, lämmitys- tms. kuluja. Työpaikkaa voin vaihtaa vaikka joka vuosi, olen rahoittanut yhden maailmanympärireissun Siwan kassalla istumalla. Nyt olen toimistotyössä esimiesasemassa, mutta voin irtisanotua vaikka huomenna. Ei minulla ole mitään uraa, jota pitäisi vaalia tai suojella. Voisin pyytää vaikka 3kk palkatonta ja jos sitä en saa, ottaisin lopputilin. 

Eli totta kai elämäntilanteeni on aivan eri kuin sellaisella jolla on omistusasunto, työ josta haluaa pitää kiinni jne. Mulla mahtuu omaisuus pariin matkalaukkuun, ja ne tavarat jotka eivät mahtuisi, voisin vaikka heti kipata kierrätyslaatikkoon ja olla taas vapaa :). Olen koko elämäni elänyt näin, nyt olen 36.

Lisätään vielä että siis nykyinen työpaikkani on ulkomailla - sain paikan ilman alan kokemusta tai koulutusta ja minut ylennettiin alle vuodessa. Tällä hetkellä siis rahoitan oleskeluni täällä palkkatyöllä, jota Suomessa en ikinä olisi edes saanut, siellä kun tunnutaan tuijottavan vain diplomeja.

Olet "vasta" 36v. Tuo kommentoimasi henkilö on 55v. Sun iässä on vielä helppo hyppiä työpaikoista toiseen, mutta yli viisikymppiselle se on mahdotonta. Se on ikävä tosiasia jota nuoremmat ei ollenkaan tule ajatelleeksi. 

Mikään ei pakota viisikymppistäkään omistamaan taloa ja rakentamaan yhtenäistä uraa. Nykymaailmassa on vaihtoehtoja iästä riippumatta. Jos jatkan tähän tyyliin vielä, ei mikään estä elämästä samoin vielä kahdenkymmenenkään vuoden päästä. Jos koko maailmaa enää edes on silloin.

Tää voi tulla sulle yllätyksenä, mutta jos yli viiskymppinen nainen ottaa loparit matkustellakseen hetken, niin se voi olla viimeinen työpaikka, joka hänellä tulee koskaan olemaan. Peruspäivärahalla ei sitten paljon enää reissailla, tai ei se ainakaan mikään nautinto enää ole.

Minulla on tällainen haave. Sitä vielä voimistaa se, että omalle äidilleni on aikoinaan ennustaja ennustanut, että toinen tyttäristä ryhtyy opettajaksi ja toinen muuttaa ulkomaille. Siskoni voisi tällä hetkellä opintojensa puolesta toimia opettajana.. Elän matkoille ja lomille. Teen töitä vain koska teen sitä seuraavaa matkaa varten.. Huoh..