Luulin näyttäväni hyvältä. Otin kuvan ja kuvasta katsoo lihava, keski-ikäinen nainen jolla on liikaa meikkiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen rupsahtaminen alkaa kun kolmenkympin rajapyykki on ylittynyt. Miehen ja naisen hormonitoiminta on erilaista ja sen seurauksena kuusikymppinen mies näyttää nelikymppiseltä ja nelikymppinen nainen kuusikymppiseltä.

Hormonitoiminta ei selitä ikääntymisen merkkejä. Liikunta, ruokavalio, ravinto, geenit, uni ja koettu stressi selittävät. Sitäpaitsi tässä on epäloogisuus. Miehille näyttää olevan todella vaikea erottaa itsestään vanhenemisen merkkejä. Kuihtuneet peppulihakset ovat yksi sellainen. Miltei kaikilla yli nelikymppisillä miehillä on tyhjänä pussittava housuntakamus.

Kuulehan nyt. Liikunta, ruokavalio, ravinto, geenit, uni ja stressi EIVÄT selitä ikääntymisen merkkejä. Ikävuodet selittävät.

Hirveää henkistä väkivaltaa ajatella, että ihan normaali ikääntyminen johtuisi jotenkin vääristä elämäntavoista tai huonoista geeneistä. Ne huonot geenit nimenomaan _estävät_ ikääntymisen, me hyvillä geeneillä varustetut porskutamme korkeaan ikään asti, mutta emme toki muutumattomina ;)

Suomessa suurin ongelma on se, että ihmiset uskovat, että lihavuus kuuluu automaattisesti keski-ikään. Itse olen hoikka viisikymppinen ja kuinka usein ollenkaan kuullut, etten ole normaali ikäiseni nainen. Ylipaino ei ole normaalia missään iässä.

Ei kukaan noin luule, juttu on siinä että iän myötä normaalipainon ja lihaskunnon ylläpitäminen on yleensä paljon vaikeampaa ja aikaavievempää kuin nuorena, eikä monella ole ottaa viikosta 20 tuntia riittävään liikuntaan ja siihen kuluvaan aikaan,siis jos tavoittelisi samaa kehonkoostumusta kuin 20- vuotiaana.

Mutta ei ylipaino ole vanhentavin tekijä vaan ihon valahtaminen ja roikahtaminen.

Jos on koko ikänsä syönyt terveellisesti ja liikkunut, samassa painossa pysyminen ei ole ongelma. Ei tarvitse liikkua 20 tuntia viikossa. Itse liikun noin 7 tuntia viikossa ( hyötyliikuntaa en laske tähän) ja pysyn hyvässä kunnossa. Kun lapset ovat isoja, on myös enemmän aikaa liikuntaan.

Tuo auttaakin niiden keski-ikäisten aineenvaihduntaa, jotka EI ole koko ikäänsä liikkunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ironista on myös se, kun ei näe omaa kauneuttaan. Mulla on ollut nuorempana syömishäiriö ja pitkälle aikuisikään olen tuntenut etten koskaan ihan riitä. Nyt mammavuoden jälkeen, kun painoa on tullut lisää ja silmäpussit painaa olen katsellut joitakin muutaman vuoden takaisia kuvia itsestäni ja wau, että olen näyttänyt hyvältä! Siis mitä, mullahan on ollut ihan sixpack! Ja ihanasti laitettu tukka ja iloinen hymy! Muistan kuinka ajattelin silloin itsestäni etten kehtaa mennä rannalla, kun vatsa ei ole juuri "oikeanlainen". Nyt näen, että kaikki on ollut omassa päässäni.

Hassua on myös se, että nyt raskauden jälkeen olen löysempi kuin koskaan, hankalan raskauden takia kun liikuntamääräni tippui 4 krt/viikko lähes 9 kk täyslepoon. Näytän myös aika räjähtäneeltä ja väsyneeltä suurimman osan ajasta. Ekaa kertaa elämässä ei paljoa haittaa, toki välillä tulee "olen ruma" - fiiliksiä, mutta jotenkin pystyn näkemään itsessäni kauneutta herkemmin ja olemaan itselle armollisempi. Ehkä olen myös kyllästynyt vuosia kestäneeseen itseni piiskaamiseen ja tyytymättömyyteen. Elämässä on noin paljon muuta kuin rypytön iho tai pyykkilautavatsa.

Niin, sinulla ON paljon muuta, mutta miehen sait ilmeisesti ollessasi se six pack vatsainen? . Jos ei ole sitä miestä ja lasta vielä niin täytyy koittaa edelleen rimpuilla siinä ulkonäkökilpailussa.

Pariutuminen ei ole mikään ulkonäkökilpailu, vaikka toki ensivaikutelma tehdään ulkonäön perusteella. Mutta elämänasenne ja luonne ovat kuitenkin ne lopulliset valttikortit muualla kuin tinderissä.

Missä on kaikki nämä miehet, keille kumppanin ulkonäöllä ja iällä ei ole väliä? (tarkoittaen, että sama ikäinen nainen kelpaa, ei vain nuorempi)

Älä välitä. Kaikki me näytämme peilikuvassa paremmalta kuin valokuvassa.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen kolmikymppisten parissa, itse olen melkein 50-v. Jotenkin koen itseni saman ikäiseksi kuin työkaverini. Aina kauhean hämmästynyt, kun tapaan ikäisiäni keski-ikäisiä ystäviäni, jotka ovat rypistyneet ja rupsahtaneet. En voi uskoa, että olen heidän ikäinen.

Eikö ole ihmeellistä, että miten sitä aivot saa itsen uskomaan kaikenlaista itsestään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä naaman valahtaminen on jotain ihan järkyttävää ja varsinkin kun tästä ei kukaan koskaan varoittanut tai kertonut. Aina on vaan puhuttu rypyistä ja kuinka niitä voi ennalta ehkäistä, mutta eipä juuri ole näkynyt niksejä kuinka naama pidetään omalla paikallaan. Ne rypyt jotenkin olisikin ihan fine toisin kuin tämä, koska ei tässä nyt enää ihan teinityttönen ole vaikka finnejä tietenkin pukkaa yhä edelleen.

N42

Olen just samanikäinen ja huomannut saman. Ei ryppyjä paljoa, mutta naama roikkuu...suupieletkin kohti maata...

Odotan kauhulla tulevaisuuttani, naamani on jo valmiiksi sellainen ettei poskipäät erotu lainkaan ja muutenkin on tasainen lattea lituska, joten kun posket valahtaa niin tulen näyttämään satavuotiaalta jo nelivitosena. Ja mitäkö väliä, miksi en vain laita huuliin punaa, ota konjakkiryyppyä ja katso vieressä köllivää ukkoa, no, ei ole ukkoa eikä alkoholi sovi yhteen antipsykoottien kanssa.

Onneksi olkoon, sama tilanne, mutta olen jo 50-vuotias. Voin kertoa, että kukaan ei todellakaan voi väittää nuorekkaaksi! Olen normaalipainoinen ja liikunnallinen, tummanruskeat hiukset ja silmät,  naiselliset vaatteet... MUTTA tää naama! Leveä ja valkoinen taikinanaama. Koristeena moniteholasit. Aamuisin silmäpussit tervehtii leukaperiä jossain puoli välissä kaulaa. Ryppyjä ei ole, pelkkää valuvaa taikinaa. Aivan kamalaa! 

Olin hoikka ja sievä nuori tyttö mutta yksinäisyys ja koukukiusaaminen saivat minut pitämään itseäni rumana ja välttelemää huomiota, en meikannut ja käytin isäni villapaitoja.

Nyt keski-iässä, kun itsetuntoni on viimein alkanut olla kohdillaan ja olen löytänyt meikkamisen ilot on vanhuus tullut ja vetänyt maton pois alta.  Arpinen maharöllykkä, polva kohti valuva selluliittihanuri,  tuulessa lepattavat allit, kaksoisleuka ja  hamsterinposket ! Olin viimein oppinut meikkaamaan, kun tajusin että minun on opeteltava se uudestaan ja että ne kivat mekot eivät nyt vain sovi tämän ikäiselle & kroppaiselle. Ja mie olen vasta 39-vuotias, jos näytän näin pahalta jo nyt millainen kummitus olen kymmenen vuoden päästä?! Send help...

Vierailija kirjoitti:

Olin hoikka ja sievä nuori tyttö mutta yksinäisyys ja koukukiusaaminen saivat minut pitämään itseäni rumana ja välttelemää huomiota, en meikannut ja käytin isäni villapaitoja.

Nyt keski-iässä, kun itsetuntoni on viimein alkanut olla kohdillaan ja olen löytänyt meikkamisen ilot on vanhuus tullut ja vetänyt maton pois alta.  Arpinen maharöllykkä, polva kohti valuva selluliittihanuri,  tuulessa lepattavat allit, kaksoisleuka ja  hamsterinposket ! Olin viimein oppinut meikkaamaan, kun tajusin että minun on opeteltava se uudestaan ja että ne kivat mekot eivät nyt vain sovi tämän ikäiselle & kroppaiselle. Ja mie olen vasta 39-vuotias, jos näytän näin pahalta jo nyt millainen kummitus olen kymmenen vuoden päästä?! Send help...

  

Näet itsesi rumempana kuin oletkaan, kuten valtaosa muistakin kirjoittajista. Katsokaa, miltä miehet näyttävät. Tuttu yläasteelta oli valokuvissa ja pitkästä, hoikasta ja hyvännäköisestä pojasta on tullut keski-ikäinen, äreän näköinen mies, jonka yläluomet riippuvat. Siitä huolimatta hän on ok - kuten tekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä naaman valahtaminen on jotain ihan järkyttävää ja varsinkin kun tästä ei kukaan koskaan varoittanut tai kertonut. Aina on vaan puhuttu rypyistä ja kuinka niitä voi ennalta ehkäistä, mutta eipä juuri ole näkynyt niksejä kuinka naama pidetään omalla paikallaan. Ne rypyt jotenkin olisikin ihan fine toisin kuin tämä, koska ei tässä nyt enää ihan teinityttönen ole vaikka finnejä tietenkin pukkaa yhä edelleen.

N42

Olen just samanikäinen ja huomannut saman. Ei ryppyjä paljoa, mutta naama roikkuu...suupieletkin kohti maata...

Odotan kauhulla tulevaisuuttani, naamani on jo valmiiksi sellainen ettei poskipäät erotu lainkaan ja muutenkin on tasainen lattea lituska, joten kun posket valahtaa niin tulen näyttämään satavuotiaalta jo nelivitosena. Ja mitäkö väliä, miksi en vain laita huuliin punaa, ota konjakkiryyppyä ja katso vieressä köllivää ukkoa, no, ei ole ukkoa eikä alkoholi sovi yhteen antipsykoottien kanssa.

Onneksi olkoon, sama tilanne, mutta olen jo 50-vuotias. Voin kertoa, että kukaan ei todellakaan voi väittää nuorekkaaksi! Olen normaalipainoinen ja liikunnallinen, tummanruskeat hiukset ja silmät,  naiselliset vaatteet... MUTTA tää naama! Leveä ja valkoinen taikinanaama. Koristeena moniteholasit. Aamuisin silmäpussit tervehtii leukaperiä jossain puoli välissä kaulaa. Ryppyjä ei ole, pelkkää valuvaa taikinaa. Aivan kamalaa! 

Silmälasit on joo viimeinen silaus, joskus voi käyttää piilareita mutta ne kuivuu päivän mittaan silmiin. Naama on sen mallinen kuin siinä ei olisi lainkaan luustoa ja katsekin on tyhjä ja mollottava kuin olisin juuri haudannut kahdeksannen ilotytön ruumiin maakellariini.

Oletteko huomanneet, että joissakin sovituskopeissa valaistus on aivan pielessä ja saa vartalon jokaisen kuhmuran ja epäsuhdan näkymään armotta ja sitten kun siirtyykin johonkin toisen liikkeen sovituskoppiin niin näyttääkin jo paljon paremmalta. Itse en käy tietyissä liikkeissä vain sen takia.

Mä en käy enää sosiaalisissa tapahtumissa, esim. häissä, pikkujouluissa tai muissa juhlissa, koska joka helvetin kissanristiäinen raportoidaan nykyään livenä nettiin. Kuvia räiskitään joka kulmasta ja tietenkin jokainen valitsee julkaistavaksi sen kuvan jossa itse näyttää parhaimmalta.

Mihinkään ei voi enää mennä eikä mitään voi tehdä ilman että päädyt rumana, muhkuraisena ja kulahtaneena hikinaamana nettiin. Jokaisessa kuvassa olen jäätävä suohirviö. Minusta ei ole viimeiseen viiteen vuoteen kuvia ollenkaan, ja hyvä niin. Toivon että voin piileskellä kotona peiton alla koko loppuelämäni ja että kukaan ei muista että olin edes täällä.

Vihaan nykyaikaa koko sydämeni pohjasta.

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan iälle ei voi mittään, painolle ja meikille. Tärkein ulkomuotoa parantava asia on (valitettavasti) hoikkuus.

Riittäisikö meikiksi vaikka huulipuna?

:D Taidat olla vielä liian nuori, kun et tajua, että tietyn iän jälkeen just niiden hoikkavartaloisten iho ryppyyntyy enemmän. Jos katson mun tuttavapiiriä, niin ne joilla on hoikka kroppa on naamana ryppyinen rusina, kun taas ne joilla on pulleampi keho on lähes rypyttömät, nuorekkaammat kasvot.

Kaikkea ei voi saada. Joko naama on kun petolinnun persus ripuliaikaan tai sitten kroppa on yhtä poimua, kukkulaa ja makkaraa. Tai sitten erehdytään menemään kauneushoitoihin ja naama on kireälle kuristettu, silmät tuijottavat kuin hullulla ja huulet kuin turboahdetut kastemadot.

Mikä saakelin itseinhossa rypemisen ketju tämä on? Liikkumaan ja terveellistä ruokaa jos läskit ahdistaa, mutta on aivan turha angstata siitä, ettei näytä yhtä hyvältä kuin ajattelee. Ja sitten vielä muut täällä kannustaa "realismiin"!

Epätäydellinen itsevarma ihminen on aina viehättävämpi kuin täydellinen, mutta muiden ajatuksia pelkäävä mallityyppi.

Itse katson peiliin. Pikkuruiset ja silti vähän veltotvrinnat on, mutta mieluummin katson litteää vatsaani (lapset on tehty). Ryppyjä alkaa tulla, mutta hymy on nätti edelleen, keskityn siihen. Kyllä vikoja jokainen itsestään löytää jos alkaa etsimään, mutta miksi alkaisi?

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole ryppyinen mutta elinkin terveellisesti. En ahnehtinut vaan kohtuuteen tähtäsin.

Elit? Nyt siis jo taivaassa, sieltä kirjoittelet vauva-palstalle? Sano terkut tutuille <3

Vierailija kirjoitti:

Mikä saakelin itseinhossa rypemisen ketju tämä on? Liikkumaan ja terveellistä ruokaa jos läskit ahdistaa, mutta on aivan turha angstata siitä, ettei näytä yhtä hyvältä kuin ajattelee. Ja sitten vielä muut täällä kannustaa "realismiin"!

Epätäydellinen itsevarma ihminen on aina viehättävämpi kuin täydellinen, mutta muiden ajatuksia pelkäävä mallityyppi.

Itse katson peiliin. Pikkuruiset ja silti vähän veltotvrinnat on, mutta mieluummin katson litteää vatsaani (lapset on tehty). Ryppyjä alkaa tulla, mutta hymy on nätti edelleen, keskityn siihen. Kyllä vikoja jokainen itsestään löytää jos alkaa etsimään, mutta miksi alkaisi?

No vaikka siksi jos nyt ei ole sitä miestä, jonka avulla olisi tehnyt lapsia. Kyllä se ulkonäkö ainakin silloin ahdistaa, varmaan muulloinkin.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempi rakastaja tekee ihmeitä mammat!!  ;;;;))).

Ooh! Nostaako kasvoni kiinteiksi? Vai mitä hyvää tekkee hän. Tässä näyttäisi suurin ongelma olevan tuo valahtanut naama. Mutta usein just kiva kampaus, joka ei sitä korosta sekä kevyt meikki auttaa. Yleensä keski-ikäiset tukat rumia ja meikki liian voimakas.

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa ne kuvat pelin kautta, eli poseeraat peiliin ja otat kuvan peilistä.

On todenmukaisempi.

Känny vääristää naamaa.

Ja älkää eläkö valokuvien vangitsemina.

The truth and joy is out there.

Mutta siinähän näkyy että kännykkä kädessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti mennä kaveriporukalla syömään, laitoin viestiä että olen kipeä enkä pääse. Pesin meikit ja ryömin tänne sänkyyn. On nälkä mutten todellakaan aio syödä, en sen kuvan nähtyäni !

Kolmoisleuka. Muodoton pyöreä naama. Valtavat läskitissit jotka tunkevat ulos paidasta. Irvokkaalta näyttävä kirkkaanpunainen huulipuna ja vielä irvokkaampi nutturakampaus, joka peilissä näytti hauskalta ja nuorekkaalta. Syvät juonteet nenänpielissä ja otsassa. Miten ja missä ja välissä minusta on tullut näin läski, ja ryppyinen?!

Totuus asioista on yleensä kivulias. Kun valhe haihtuu - oli se sitten oman itsensä kohdalla esiintyvä valheellinen minäkuva tai koko yhteiskunnan kohdalla esiintyvä valheellinen käsitys yhteiskunnasta - niin totuus astuu esiin. Sen totuuden kanssa joudumme sitten elämään ja sen totuuden pohjalta joudumme tekemään joskus kivuliaitakin päätöksiä.

Totuus on kuitenkin aina parempi kuin valhe. Ilman totuutta emme nimittäin pysty tekemään oikeita päätöksiä vaan vääriä päätöksiä. Valhe johtaa meitä harhaan ja kun teemme päätöksiä valheen pohjalta menevät nämä päätökset pieleen ja kun näin jatkuu riittävän pitkään niin me tuhoudumme - niin yksilöinä kuin yhteiskuntana kuin sivilisaationa. Me tuhoudumme valheeseen. Vain totuus - eli ymmärrys siitä, miten asiat oikeasti ovat, voi säilyttää meidät olemassaolossa koska päätökset, jotka tehdään totuuden (eikä valheen!) pohjalta auttavat meitä selviytymään. 

Onpas liian ´syvällistä`juttua tälle palstalle.

Ymmärrän, että ulkonäön menetys harmittaa, mutta silti mietin, kuinka hemmetin heikko ihminen täytyy olla, jos jättää juhlat välistä ja mielummin itkee yksin peiton alla, koska leuan alla onkin heltta ja masu röllöttää farkkujen päällä. Keneltä te odotatte hyväksyntää? Mitä hyvää luulette tapahtuvan sillä, että soimaatte itseänne ja oikein vellotte siinä rumuuden kokemuksessa? Mikään taho ei tule teille sanomaan, että joo joo nätti oot, älä itke. Teidän täytyy itse oppia arvostamaan itseänne enemmän.

On itsellänikin olleet omat ulkonäkökriisini, mutta en ole hetkeksikään lakannut elämästä niiden vuoksi. Huonot hiukset, vinot hampaat, epätasainen ihonväri ja silmäpussit (nämä kaikki löytyy) eivät määritä minua ihmisenä ja minussa on myös paljon kaunista, vaikka en Hollywood-kaunotar tasoon koskaan ylläkään. Selfieiden ottaminen on aina vähän ahdistavaa, joten en yleensä ota niitä. Kuitenkin usein huomaan muiden ihmisten huomaamattani ottamissa kuvissa näyttäväni hyvinkin nätiltä, ihanalta ja rennolta ihmiseltä. 

Keskittykää vahvuuksiinne, ja muistakaa, ettette tarvitse hyväksyntää keneltäkään muulta kuin itseltänne. Ja että paras mitä voitte tehdä on olla itsenne paras ystävä. Tuomitsisitteko parhaan ystävänne siitä hyvästä että hänellä on jenkkakahvat ja valahtaneet kasvonpiirteet? Soisitteko hänen jäävän mielummin kotiin itkemään itsesääliään kuin pitävän hauskaa?

Voi miten tuttu tunne. Ikää 45 ja ei,ryppyjä ei ole juurikaan mutta naama... hamsterin poskipussit ja valahtaneen pulleat piirteet.iän myötä kilot vaan lisääntyy ja kaikki menee vatsaan ja naamaan 😢 miksi pidin itseäni lihavana ja rumana kolmikymppisenä... nyt kun katson sen aikaisia valokuvia tajuan miten väärässä olin. Ja kyllähän niitä miehiä riitti. Nyt ei kukaan vilkaisekaan enkä ihmettele... i’m fat and ugly.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä! Näin itsestäni kuvan eräässä tilaisuudessa, mielestäni menin sinne italialaishenkisen tyylikkäänä ja painoakin olen pudottanut ahkerasti koko vuoden.

Kuvassa oli vahvasti keski-ikäinen, rintava rouva buffetpöydän kimpussa. Vatsa oli pömppö ja oletettu trendikäs leikkaus hiuksissa kuin suoraan Anne Bernerin päästä.

Että terve vaan, keski-ikä.

En aio silti jäädä kotiin, eikä kenenkään pitäisi. Ollaan reippaasti ikäisiämme naisihmisiä.

Italialaiset naiset ne vasta jykyviä onkin keski-iässä. Sitä läskin määrää sai todella väistellä, kun rouvat oli toriostoksilla. Minun silmiin suomalaiset näytti fiksummilta. Tämä muisto yhdeltä Rooman matkalta.

Osa näytti permenenteissaan ja aurinkolasit päällä mafian mummoilta.