Lue keskustelun säännöt.
Luulin näyttäväni hyvältä. Otin kuvan ja kuvasta katsoo lihava, keski-ikäinen nainen jolla on liikaa meikkiä
14.12.2018 |
Piti mennä kaveriporukalla syömään, laitoin viestiä että olen kipeä enkä pääse. Pesin meikit ja ryömin tänne sänkyyn. On nälkä mutten todellakaan aio syödä, en sen kuvan nähtyäni !
Kolmoisleuka. Muodoton pyöreä naama. Valtavat läskitissit jotka tunkevat ulos paidasta. Irvokkaalta näyttävä kirkkaanpunainen huulipuna ja vielä irvokkaampi nutturakampaus, joka peilissä näytti hauskalta ja nuorekkaalta. Syvät juonteet nenänpielissä ja otsassa. Miten ja missä ja välissä minusta on tullut näin läski, ja ryppyinen?!
Kommentit (437)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi voi! Kannattaa opetella olemaan tyytyväinen itseensä, se tulee ilmi ihmisen perusolemuksesta ja ilmeestä. Nauti elämästä ja itsestäsi! Liikakilot, meikki tai meikittömyys yms ulkoiset seikat jäävät toiseksi kun hehkut iloisuutta ja tyytyväisyyttä. Roikkuva naama nousee hymystä, kilot karisevat itsevarmuudesta ja oman itsensä arvostamisesta, meikkeihin saa hyviä ohjeita jos tuntuu että tarvetta on. Kerran täällä eletään, korkkarit kattoon, nainen!
No voi jumaleissön sentään teitä omahyväisiä idiootteja.
"Nauti elämästäsi ja itsestäsi ja hehku iloisuutta ja tyytyväisyyttä" on vähän helpompi neuvo toteuttaa jos on ihana elämä jossa on saanut kaiken mitä on kovasti halunnutkin, hehkeä ulkonäkö jonka isoin ongelma on muutama liikakilo vrt. siihen että on tullut keski-iän kynnyksellä miehensä jättämäksi tai ei koskaan ole puolisoa löytänytkään vaikka olisi kovasti halunnut, ulkonäkö on repsahtanut huomattavasti siitä mitä se joskus oli, ja elämässä on muutenkin menossa vaikeat ajat jossa lunta on tullut tupaan niin että on pimeässä väsyneenä ryöminyt vahingossa nukkumaan oman lähiöyksiön sijasta naapurin kakaroiden tekemään lumilinnaan.
Miten ihminen voi elää useamman kymmenen vuotta tajuamatta että toisille elämä on vaikeampaa eikä elämässä mene aina nallekarkit tasan vaan jotkut saa vain tyhjän pussin ja ympärille lauman tyytyväisiä mässyttäjiä? Tai että on idioottimaista käskeä vain hymyilemään reippaasti ja esittää ettei yhtään haittaa olla yksinäinen, köyhä ja hyljeksytty vaikka sydäntä särkee. Tiedättekös, silloin eniten lohtua saa siitä että joku sanoo "hei mä ymmärrän sua, tolta mustakin välillä tuntuu" eikä siitä että joku käskee vääntämään naamalle virneen vaikka puukolla tai on jotenkin huonompi ihminen kuin se jolla on kultalusikan sijasta aanuksessaan kultainen pesäpallomaila.
Ja sitten te vielä kuvittelette että teillä on asiat hyvin siksi että olette niin ihanan positiivisia ja rakastettavia ihmisiä vaikka kilometrin päähän näkee että olette omahyväisiä ja pahoinvoivia haahkoja joilla on hirveä tarve päteä ja lytätä niitä jotka kehtaavat myöntää että välillä on paha olla, niin kuin tervejärkisillä ihmisillä välillä kuuluukin olla. Mä en myöskään henkilökohtaisesti leuhkisi miehellä jolle kelpaa puolisoksi ja lastensa äidiksi nätti ja veemäinen haaskalintu. Kai tämä sitten tarkoittaa sitä että kuitenkin mieluummin tirautan välillä pienet itkut yksinäisyydestä ja puren sitten hammasta ja iloitsen siitä että loppuvuoden pimeässä viimassa kaikki näyttävät toppatakeissaan enemmän tai vähemmän stressaantuneilta muumeilta. Mutta kukin tavallaan. Seuraavan kerran kun meikäläinen iskee korkkarinsa kattoon, se saattaa jäädä sinne korostaan roikkumaan ikuisiksi ajoiksi koska kenkäkaapista pitää siivota hienot kengät pois mukavien, tukipohjallisystävällisten sämpyläkenkien tieltä.
Hei siskot sängyn alta: parempi on kalkkunan naama kuin kalkkunan aivot, sen ainakin olemme viime sivuilta oppineet
Kannattaa varata terapiaan aika?
Mulla on jo kaksi terapeuttia. Toinen vakkari, toinen kriisiterapeutti. Väittävät että oon aika hyvä ja tervejärkinen tyyppi jolla on vaan käynyt elämässä vähän paskempi tuuri. Vieläkö oli jotain?
t. lainaamasi viestin kirjoittaja
Ehkä sä olet vain luonnevikainen ja lihava?
Tässä ketjussa on aika moni enemmän tai vähemmän lihava. Se on vähän niin kuin keskustelun pointti. Katos, kun aina ei vain jaksa tai pysty reippaasti ottamaan itseään niskasta kiinni, alkaa elämään kurkunpaloilla ja puristamaan viikkoaikatauluunsa viittä tuntia liikuntaa lisää.
Tai no, sinä ehkä pystyt, mutta ei me kaikki. Ja se on ihan ok. Olen puolestasi pahoillani, ellet käsitä että on todellakin ok olla välillä elämäänsä ja naamaansa tympääntynyt ilman että siitä tarvitsee heti diagnoosia hakea.
On myös todellakin ok tuntea itsensä edelleen naiseksi ja seksuaaliseksi olennoksi VAIKKA onkin keski-ikäinen ja rupsahtanut miestukkainen lihapulla josta eivät miehet enää välitä, ja surra tätä faktaa. Ei ole pakko alkaa hymyssä syin virkkaamaan pannulappuja vain siksi että ikääntyy.
En elä kurkunpaloilla vaan syön hyvin ja 2 lämmintä ateriaa päivässä. Eikä tartte treenata kuin 4 krt viikossa, saan siitä energiaa ja voin hyvin kun liikun. Tekis sullekin ihan hyvää !
Saa olla elämääsä kyllästynyt, olen minäkin (oho, ylläri) joskus. En silti ymmärrä miksi pitää varta vasten rypeä itseinhossa kun toivoa on. Jos ei halua tehdä itsensä eteen eforttia niin sitten ei voi. Tekosyitä voi keksiä vaikka kuinka ja katkeroitua. Nelikymppinen ei todellakaan ole mikään ikäloppu.
Et edelleenkään ymmärrä miksi tämä keskustelu perustettiin ja on saanut näin monta hulvatonta vastausta. Me saamme rypeä itseinhossa juuri niin paljon kuin haluamme - eikä kaikille todellakaan ole toivoa ;). Voit siis jättää meidät tänne piehtaroimaan ja mennä vaikka johonkin muuhun keskusteluun. Tai voit toki täälläkin jatkaa mutta ei nämä viestit auta meitä kalkkunakoipia pätkänkään vertaa :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valokuvista. Minusta osa näyttää kuvissa paremmalta, osa huonommalta kuin livenä. Kaksi hoikkaa ja kaunista ystävääni näyttävät kuvissa kasvoiltaan turpeammilta kuin oikessa elämässä. Niin että ei se kamera absoluuttisen todenmukaista kuvaa anna.
Samaa mieltä. Työpaikallani on muutama nainen, jotka näyttävät valokuvissa aina todella kauniilta ja hehkeiltä. Tosielämässä heidän ulkonäkönsä on ihan ok, mutta koska olemuksesta puuttuu karisma/lämpö/huumorintaju, eivät he ole mitenkään erityisen viehättäviä tai miesten suosimia.
Vastaavasti on niitä, jotka tosielämässä tuntuvat valaisevan koko huoneen olemuksellaan, mutta tämä ei jostain syystä välity valokuvasta.Meillä on uusia työntekijöitä, nuoria ja nättejä. Otettiin ryhmäkuvia ja huomasin kummallisen ilmiön: naisella oli joka kuvassa täsmälleen sama ilme ja pään asento. Kun muut vasta asettautuivat kuviin, nauroivat ja huitoivat ja poseerasivat eri ilmein, tämä sama nainen oli koko ajan, täysin liikkumaton, hievahtamaton nukkenaama. SIINÄ on ilmeisesti vinkki paljon selfieitä ottaneilta: opettele se 1 ilme, vedä se kasvoille jo ennen kuin astut kuvaan, ole liikkumatta siinä vaikka tyhmältä tuntuu, etkä ainakaan näytä psykoosiin joutuneelta winonalta kun yrität "ilmeillä kepeästi"..
Miksi haukut nuoria naisia?
Missä haukutaan? Minähän kehun; ovat nuoria ja nättejä ja ennenkaikkea osaavat tuollaisen poseerauskikan, jonka jaoin nyt meille vanhoille rupsuillekin.
Luonto on vanhan naisen vihollinen.
Esim. 1: tuuli. Sovitat asun kotona, se on ok, laskeutuu hyvin, näytät ok:lta. Menet ulos, kävelet ja tuulee. Vaate painautuu vasten kehoasi, suorastaan liimautuu joka kukkulaan ja kumpareeseen, jos olet valinnut armollisen mekon, se tunkeutuu reisien väliin ja paljastaa kaiken. Yrität nykiä sitä irti, mutta ei auta. Jos edestä ei näy kaikki niin takaa näkyy.
Esim. 2: liike. Olet elämäsi ekaa kertaa vetänyt viisikymppisenä sortsit jalkaan, koska olet laihtunut ja tunnet olosi mahtavaksi! Peilaat kotona edestä ja takaa. Lähdet kävelylle. Yhtäkkiä silmäsi kiinnittyvät outoon liikkeeseen! Nuo kaksi kalmanvalkoista koipea värähtelevät kävellessä. Edessä reisi, sivussa reisi, takanakin tömähtää, pakarat ovat onneksi piilossa. Yrität kävellä töpöttäen, ei auta, värähtelee. Olet suhteellisen varma, että tämä ei näytä samanlaiselta kuin 100 m amerikkalaisen kilpajuoksijan äärimmäisen trimmatut lihakset tai edes luontofilmin äitigepardin täplikäs koipi. Kipität yhä lujempaa värähdellen kotiin ja vedät jalkaasi pieruverkkarit.
Jos on keski-ikäisenä paskaa ja vtuttaa kun ei ole saanut miestä ja lapsia, niin silloinhan on ainakin vapaus tehdä mitä haluaa, miksei lähde vaikka maailmalle seikkailemaan?
Vierailija kirjoitti:
Tämä naaman valahtaminen on jotain ihan järkyttävää ja varsinkin kun tästä ei kukaan koskaan varoittanut tai kertonut. Aina on vaan puhuttu rypyistä ja kuinka niitä voi ennalta ehkäistä, mutta eipä juuri ole näkynyt niksejä kuinka naama pidetään omalla paikallaan. Ne rypyt jotenkin olisikin ihan fine toisin kuin tämä, koska ei tässä nyt enää ihan teinityttönen ole vaikka finnejä tietenkin pukkaa yhä edelleen.
N42
Ai, että ei kukaan kertonut 😀
Etkö siis koskaan elämässäsi ole törmännyt vanhempaan naiseen, tai peräti naisiin ja huomannut heidän valahtaneet piirteensä??? Vai kuvittelitko heidän olleen aina sen näköisiä ??? Tarkkailemalla vanhentunutta äitiäni näen, minkä näköinen minusta tulee ikääntyessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä muutamia vuosia sitten sain kuulla aina näyttäväni "nuorelta" tai "lapselta" (tätä ei sanottu kehuna tietenkään). Luulin silloin olevani lihava ja selluliittinen. Kohta oon 30v ja 60kg ja oikeasti selluliittinen päärynä, jolla saattaa kiristää M-koon alaosat. Alkaa näkyä se sipsin puputus ja viime vuosien liikkumattomuus ihan eri tavalla. Joskus oli töissä puhetta iästä. Minua veikkasi yksi työkaveri ainakin 5v vanhemmaksi mitä olen. Hampaat eivät ole ikinä olleet mitkään valkoiset, mutta nyt ne on oikeesti keltaiset. Juu, kyllä pitäs valkaista ja sehän käy käden käänteessä. Harmi, että mulla on muitakin kulueriä ja oon lukenut kokemuksia, ettei kaikilla valkaisu edes toimi, etenkään jos oma väri on kellertävä. Hammaskiille sen sijaan kärsii. Olen käyttänyt tulotasooni nähden paljon rahaa luonnonkosmetiikkaan ja korealaiseen kosmetiikkaan ja en näe mitään muutosta. Ehkä pintakuivuus on ihan vähän hellittänyt, mutta muuten mustapäät on ja pysyy ja jotain juonteitakin alkaa olemaan.
Tämä lähti nyt rönsyilemään. Pointti on se, että olen kolmekymppisenä vanhemman näköinen mitä olen (kuultu työkaverita), löysä selluliittipallo keltaisine hampaineen, mustapäineen ja ensimmäisine harmaineen. Ei oo tosiaan tullut geenilotossa voitettua.
Vierailija kirjoitti:
Jos on keski-ikäisenä paskaa ja vtuttaa kun ei ole saanut miestä ja lapsia, niin silloinhan on ainakin vapaus tehdä mitä haluaa, miksei lähde vaikka maailmalle seikkailemaan?
Olen lähtenytkin. 7. vuotta jo ulkomailla.
Ei tässä ketjussa valitus (vieläpä humoristinen sellainen) tarkoita että oikeasti emme tekisi mitään elämässämme. Emme me oikeasti makaa sängyn alla itkemässä tai lähde ulos paperipussi päässä tai itke tällaista asiaa tutuille ja tuntemattomille. Olen ihan tyytyväinen elämääni. Ei se silti poista sitä faktaa että jäin miehettömäksi ja lapsettomaksi ulkonäköni takia jo nuorena, saati sitten nyt melkein nelikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä muutamia vuosia sitten sain kuulla aina näyttäväni "nuorelta" tai "lapselta" (tätä ei sanottu kehuna tietenkään). Luulin silloin olevani lihava ja selluliittinen. Kohta oon 30v ja 60kg ja oikeasti selluliittinen päärynä, jolla saattaa kiristää M-koon alaosat. Alkaa näkyä se sipsin puputus ja viime vuosien liikkumattomuus ihan eri tavalla. Joskus oli töissä puhetta iästä. Minua veikkasi yksi työkaveri ainakin 5v vanhemmaksi mitä olen. Hampaat eivät ole ikinä olleet mitkään valkoiset, mutta nyt ne on oikeesti keltaiset. Juu, kyllä pitäs valkaista ja sehän käy käden käänteessä. Harmi, että mulla on muitakin kulueriä ja oon lukenut kokemuksia, ettei kaikilla valkaisu edes toimi, etenkään jos oma väri on kellertävä. Hammaskiille sen sijaan kärsii. Olen käyttänyt tulotasooni nähden paljon rahaa luonnonkosmetiikkaan ja korealaiseen kosmetiikkaan ja en näe mitään muutosta. Ehkä pintakuivuus on ihan vähän hellittänyt, mutta muuten mustapäät on ja pysyy ja jotain juonteitakin alkaa olemaan.
Tämä lähti nyt rönsyilemään. Pointti on se, että olen kolmekymppisenä vanhemman näköinen mitä olen (kuultu työkaverita), löysä selluliittipallo keltaisine hampaineen, mustapäineen ja ensimmäisine harmaineen. Ei oo tosiaan tullut geenilotossa voitettua.
Mikset liiku? Harva voittaa geenilotossa, kyllä sen eteen täytyy jotain tehdä. Käydä säännöllisesti kampaajalla, treenata ja syödä hyvin (kyllä, ruokavalio vaukuttaa ihoon,hiuksiin ym).
Olen pitänyt hiuksiani ihana suht kivoina: sileä, kiiltävä ja paksuhko peruspolkka. Sitten menen sovituskoppiin ja mitä näenkään takaapäin.. Harmahtava, hapsottava liuhu miesmäisen, emännänkyttyrän alun omaavan niskan jatkeena. Kotiin ja äkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvon naiset! Jos ette harrasta hikiliikuntaa niin 45 iköisenä niin se on viimeistään aloitettava,saunomunen myös.molemmat kiihyttää verenkiertoa ja parantaa koko ruppia 👍..ja se kasvojumppa tuottaa oikeesti hyviä tuloksia mutta sen pitää olla säännöllistä.ite teen keittiökosmetiikkaa eli keittiönuumenista löytyy monenlaista naamiota ym.en harrasta kosmetologeja enkä lalliita voiteita..joku seerumi ehkä....ja sisäisesti vitamiinit ja hivenet...kokeilkaa niin yllätyttä ..hyvää joulua kaikille 💞
En ole koskaan nähnyt mitään kuvia tai todisteita siitä että nämä kasvojumpat toimisi, vaikka niitä kaikkialla suositellaan. Eikä jumppa taida toimia kuin lihaksiin - useimmilla ongelmana taitaa olla ihan valahtanut iho.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä muutamia vuosia sitten sain kuulla aina näyttäväni "nuorelta" tai "lapselta" (tätä ei sanottu kehuna tietenkään). Luulin silloin olevani lihava ja selluliittinen. Kohta oon 30v ja 60kg ja oikeasti selluliittinen päärynä, jolla saattaa kiristää M-koon alaosat. Alkaa näkyä se sipsin puputus ja viime vuosien liikkumattomuus ihan eri tavalla. Joskus oli töissä puhetta iästä. Minua veikkasi yksi työkaveri ainakin 5v vanhemmaksi mitä olen. Hampaat eivät ole ikinä olleet mitkään valkoiset, mutta nyt ne on oikeesti keltaiset. Juu, kyllä pitäs valkaista ja sehän käy käden käänteessä. Harmi, että mulla on muitakin kulueriä ja oon lukenut kokemuksia, ettei kaikilla valkaisu edes toimi, etenkään jos oma väri on kellertävä. Hammaskiille sen sijaan kärsii. Olen käyttänyt tulotasooni nähden paljon rahaa luonnonkosmetiikkaan ja korealaiseen kosmetiikkaan ja en näe mitään muutosta. Ehkä pintakuivuus on ihan vähän hellittänyt, mutta muuten mustapäät on ja pysyy ja jotain juonteitakin alkaa olemaan.
Tämä lähti nyt rönsyilemään. Pointti on se, että olen kolmekymppisenä vanhemman näköinen mitä olen (kuultu työkaverita), löysä selluliittipallo keltaisine hampaineen, mustapäineen ja ensimmäisine harmaineen. Ei oo tosiaan tullut geenilotossa voitettua.
Oiskohan ennemminkin elintavoista kiinni kuin iästä, kun ikää kuitenkin vasta kohta kolmekymmentä?
Jotkuthan ”rupsahtaa” jo alle parikymppisenä, kun täysi-ikäistyttyä lopetetaan urheiluharrastukset ja vaihdetaan se ahkeraan baariharrastukseen krapulamättöineen yms.
Niitä ns. siideriplösöjä.
Ja jotkut on jo parikymppisenä tätimäisiä siinä missä toiset ei koskaan.
Mullaki tapahtui nyt hiljaittain säikähdys. Eli koulussa olivat pikkujoulut ja laitoin kampauksen kuntoon, meikki, vaatteissani minkä laitoin päällä, näytin omasta mielestäni kivalta ja hoikalta. Käyn salilla tosi ahkerasti. Mä tiedän että en aina näyttä kuvissa niin hyvältä kun tosielämässä mutta ne pikkujoulun kuvat kyll järkyttivät mua älyttömästi :D eli kuvia oli otettu joka kulmasta ja istuin mu kaverin vieressä kenellä pitäis olla rasva enemmän kropalla kun mulla ja kuva näytti ihan päinvastoin :( siis selän takaa oli yksi kuva missä mä oikeesti olin ihan järkyttävän näköinen mamma. Muuten olen nuori ja nätti nainen. Kamppaus ei ollut yhtään parempi vaikka olin laittanut sitä kunnolla.
Ja no ne sovituskopit on ihan eri juttu. Mä olen aina valmis siihen että mun ulkonäön taso laskee sovituskopissa, hiukset on ohuet ja kaikki näyttää pahemmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heela kirjoitti:
Arvon naiset! Jos ette harrasta hikiliikuntaa niin 45 iköisenä niin se on viimeistään aloitettava,saunomunen myös.molemmat kiihyttää verenkiertoa ja parantaa koko ruppia 👍..ja se kasvojumppa tuottaa oikeesti hyviä tuloksia mutta sen pitää olla säännöllistä.ite teen keittiökosmetiikkaa eli keittiönuumenista löytyy monenlaista naamiota ym.en harrasta kosmetologeja enkä lalliita voiteita..joku seerumi ehkä....ja sisäisesti vitamiinit ja hivenet...kokeilkaa niin yllätyttä ..hyvää joulua kaikille 💞
Taas yksi sisälukutaidoton hymistelijä. Rouva on hyvä vaan ja jumppaa saunassa kaurapuurot naamassa mun puolesta.
Tässä ketjussa on kyse siitä, että saa valittaa omasta ulkonäöstään ihan vapaasti. Luuletko, ettei me tiedetä näitä kaiken maailman kauneus- ja laihdutuskikkoja? Netti ja lehdet tursuaa niitä, lukutaitoisena ei niiltä ole voinut välttyä - ei vaikka yrittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 55-v. Katoin kotona peilistä että vielä ihan soivan näköinen: hyvä tyyli, juuri kampaajan värjäämä trendikäs kampaus, sopivasti koruja, hyvä ryhti kun olen (mielestäni) harrastanut sauvakävelyä ahkerasti.
Puolen tunnin kuluttua sovituskopissa: koko 44 ja Xl vaatteet kopissa mukana, VALTAVA vatsa, perse ja reidet, tukka on nyrhityn näköinen takaa, leuka roikkuu.
En lähde mihinkään ulos enää, siis muuta kuin töihin ja ruokakauppaan. Vapaa-ajat mökillä, se on saaressa ja siellä pysyn.
Olihan se hauskaa aikaa se 80-luku. Kiitos ja näkemiin.Sovituskopit ovat vihon viimeinen paikka ! Niissä jos missä romahtaa itsetunto. Varmaan Angelina Joliekin masentuisi sovituskopissa
Itse asiassa olen tuota ihmetellyt, kuinka Suomen vaatekaupoissa sovituskopeissa on niin hirvittävät valot? Eikö myynti ole kaupalle tärkeä?
Luin jostain, että ulkomailla on hoikentavia peilejä joilla asiakkaat huijataan ostamaan vaatteita. MIKSI NIITÄ EI OLE TÄÄLLÄ?
On niitä joissain paikoissa ja se vasta vihoviimeistä on. Kotona sitten totuus iskee, kun ei se vaate enää näytäkään yhtä hyvältä.
no ..parempi on yrittää kuin luovuttaa..naamassakin on lihaksia joten niiden kuntokin vaikuttaa.toinen suurempi merkitys on estrogeenillä.itse huomasin laastarit hommatessa että iho sileni..varsinkin käsivarsien iho joka oli pintaruttunen.kaksiviikkoa ja kädet oli kuin kiristyksen saaneet....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 55-v. Katoin kotona peilistä että vielä ihan soivan näköinen: hyvä tyyli, juuri kampaajan värjäämä trendikäs kampaus, sopivasti koruja, hyvä ryhti kun olen (mielestäni) harrastanut sauvakävelyä ahkerasti.
Puolen tunnin kuluttua sovituskopissa: koko 44 ja Xl vaatteet kopissa mukana, VALTAVA vatsa, perse ja reidet, tukka on nyrhityn näköinen takaa, leuka roikkuu.
En lähde mihinkään ulos enää, siis muuta kuin töihin ja ruokakauppaan. Vapaa-ajat mökillä, se on saaressa ja siellä pysyn.
Olihan se hauskaa aikaa se 80-luku. Kiitos ja näkemiin.Sovituskopit ovat vihon viimeinen paikka ! Niissä jos missä romahtaa itsetunto. Varmaan Angelina Joliekin masentuisi sovituskopissa
Itse asiassa olen tuota ihmetellyt, kuinka Suomen vaatekaupoissa sovituskopeissa on niin hirvittävät valot? Eikö myynti ole kaupalle tärkeä?
Luin jostain, että ulkomailla on hoikentavia peilejä joilla asiakkaat huijataan ostamaan vaatteita. MIKSI NIITÄ EI OLE TÄÄLLÄ?
On niitä joissain paikoissa ja se vasta vihoviimeistä on. Kotona sitten totuus iskee, kun ei se vaate enää näytäkään yhtä hyvältä.
En halua sovituskoppiin peiliä joka hoikentaa. Miksi? Parempi on se nykyinen, niin vaatteet ainakin kotona näyttä paremmalta päällä. Ja en sanoisi että Suomessa ainoastaan on huono valo kopissa, kaikkialla aika lailla sama riippumatta maasta. En ainakin muista isoa eroa jossain muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä muutamia vuosia sitten sain kuulla aina näyttäväni "nuorelta" tai "lapselta" (tätä ei sanottu kehuna tietenkään). Luulin silloin olevani lihava ja selluliittinen. Kohta oon 30v ja 60kg ja oikeasti selluliittinen päärynä, jolla saattaa kiristää M-koon alaosat. Alkaa näkyä se sipsin puputus ja viime vuosien liikkumattomuus ihan eri tavalla. Joskus oli töissä puhetta iästä. Minua veikkasi yksi työkaveri ainakin 5v vanhemmaksi mitä olen. Hampaat eivät ole ikinä olleet mitkään valkoiset, mutta nyt ne on oikeesti keltaiset. Juu, kyllä pitäs valkaista ja sehän käy käden käänteessä. Harmi, että mulla on muitakin kulueriä ja oon lukenut kokemuksia, ettei kaikilla valkaisu edes toimi, etenkään jos oma väri on kellertävä. Hammaskiille sen sijaan kärsii. Olen käyttänyt tulotasooni nähden paljon rahaa luonnonkosmetiikkaan ja korealaiseen kosmetiikkaan ja en näe mitään muutosta. Ehkä pintakuivuus on ihan vähän hellittänyt, mutta muuten mustapäät on ja pysyy ja jotain juonteitakin alkaa olemaan.
Tämä lähti nyt rönsyilemään. Pointti on se, että olen kolmekymppisenä vanhemman näköinen mitä olen (kuultu työkaverita), löysä selluliittipallo keltaisine hampaineen, mustapäineen ja ensimmäisine harmaineen. Ei oo tosiaan tullut geenilotossa voitettua.
Mikset liiku? Harva voittaa geenilotossa, kyllä sen eteen täytyy jotain tehdä. Käydä säännöllisesti kampaajalla, treenata ja syödä hyvin (kyllä, ruokavalio vaukuttaa ihoon,hiuksiin ym).
Käyn minä kerran viikossa tanssimassa, mutta se nyt on ehkä enemmän liikuntaa pääkopalleni, kun vartalolleni. Oon todennut nuorempana, että kykenen vain liikuntaan, joka on kivaa. Mikään pakkopulla ei toimi. Tämän ikäisenä on kai todettava, että v*tut siitä, onko liikunta kivaa. Hampaat irveessä vaikka ruvettava harrastamaan. Yhdessä vaiheessa kävin kampaajalla säännöllisesti, kun aloin vuosien jälkeen värjäämään tukkaa. Jonkun verran vaan tämä pienituloisuus rajoittaa sitäkin. Geenilotolla viittasin tässä lähinnä aikaiseen (?) harmaantumiseen ja luonnostaan kellertäviin hampaisiin.
Pari vuotta sitten sairastuin vakavasti, juuri avioeron jälkeen. Leikkauksia, vuodelepoa, lääkityksiä ja suunnatonta vitutusta kaikesta mitä oli meneillään. Selvää oli, että ulkonäkö kärsi, jo pelkästään ulkoilun puutteesta, olin harmaa. Naama roikkui, juonteet syveni ja niitä ilmestyi uusia. Ainoa hyvä puoli oli se, että en ollut ylipainoinen, jee.
Kun pääsin sen verran liikkeelle, että tuli ensimmäistä kertaa aikoihin mieleen miettiä miltä näytän, menin oikeastaan sen kummemmin harkitsematta hakemaan täyteaineet naamaani. Oikein mukava nainen ehdotti, että täytetään nenänpielet, ja suun ympäristöstä tietyt kohdat. En olisi ikinä koskaan uskonut, että muutos voi olla niin suuri ja tämän huomasivat kaikki, ihan heti. Näytin iloisemmalta, suunpielet nousi ylöspäin, bulldogginaama hävisi. Ja kyllä, se että ulkonäkö koheni vaikutti todella todella paljon omaan fiilikseen ja tästä sain alkusysäyksen lähteä kampaajalle, valkaista hampaat jne.
Nyt olen hakenut pienemmän annoksen täyteainetta samoihin kohtiin. Ekan vaikutus ei ollut vuodessa vielä hävinnyt, joten tokalla kerralla riitti vähempikin. Näyttää täysin luonnolliselta ja ihan varmasti vuosia hävisi aika monta, myös omasta päästäni. N48
Miksi haukut nuoria naisia?