Lue keskustelun säännöt.
Miten masentunutta ihmistä voi tukea?
14.12.2018 |
Sukulaisellani on elämäntilanteesta johtuva masennus. Taustalla on avioero sekä lapsen psyykkinen sairastuminen.
Olen yrittänyt rohkaista, mutta tuntuu, että se vaan pahentaa tilannetta. Mitä tahansa sanon, saan lähinnä kiukut päälleni. Tämä masentunut ei näe missään enää mitään hyvää, ei edes lapsissaan, jotka ennen olivat hänelle niin tärkeitä. Hän on jotenkin vihainen siitä, että ei saanut sellaista perhettä, kuin halusi.
Olen yrittänyt puhua, että elämä ei koskaan ole täydellistä eikä se mene suunnitelmien mukaan, mutta se voi silti olla hyvää elämää. Joihinkin asioihin vain ei voi vaikuttaa. Se nyt vaan on niin, vaikka kuinka olisi halunnut muuta.
Minusta tuntuu, että olen suututtanut hänet, vaikka olen halunnut vain yrittää olla tukena. Olemme menossa viettämään joulua samaan paikkaan ja nyt mietityttää, mitä siitäkin tulee. Miten päin olla ja mitä sanoa, että ei vain pahentaisi asioita? Miten voisi olla avuksi?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Kohtele häntä kuin normaalia ihmistä, pahinta on jos/kun kohtelee sairasta sairaana. Vain pahentaa asiaa
Hän alkaa väistämättä puhua tilanteestaan ja ahdistuksestaan. Siitä, miten hänen pitää tehdä sitä ja tätä muiden eteen eikä hän vaan jaksaisi eikä haluaisi.
Mitä siihen voi sanoa? Mitä masentunut oikeasti haluaa kuulla?
Minulla on itselläkin käynnissä haastava ero. En silti koe mitenkään raskaaksi esim. valmistautua jouluun. Minusta se on mukavaa, antaa muuta mietittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtele häntä kuin normaalia ihmistä, pahinta on jos/kun kohtelee sairasta sairaana. Vain pahentaa asiaa
Hän alkaa väistämättä puhua tilanteestaan ja ahdistuksestaan. Siitä, miten hänen pitää tehdä sitä ja tätä muiden eteen eikä hän vaan jaksaisi eikä haluaisi.
Mitä siihen voi sanoa? Mitä masentunut oikeasti haluaa kuulla?
Minulla on itselläkin käynnissä haastava ero. En silti koe mitenkään raskaaksi esim. valmistautua jouluun. Minusta se on mukavaa, antaa muuta mietittävää.
Kuunteleminen ja tukena oleminen auttaa. Et sä voi ratkaista masentuneen ongelmia kuitenkaan. Jos saat raahattua ulos silloin tällöin, vaikka luontoon, teatteriin tms niin siitä voi olla paljon apua.
Kuuntele ja ole läsnä. Jos on lääkitys kunnossa, toipuu pikkuhiljaa, eli ei tuota "raskasta kuunneltavaa" loppuelämäksi ole tulossa. Tilanteet muuttuvat. Kysy miten voit helpottaa oloa ja tilannetta, sillä se parhaiten selviää.
Mitään neuvoja ei, se on turhaa. Masentunut haluaa olla masentunut ja kärsiä. Ja sehän auttaa toipumisessa, ellei sitten ole itsetuhoajatuksia.
Auta arjen askareissa, käy kaupassa, apteekissa, pese vaikka koneellinen pyykkiä tai vie ruokaa tai imuroi, jos antaa näistä mitään tehdä. Ja tuo jonnekin ulos pyytäminen tai "raahaaminen" saa uutta ajateltavaa ja ehkä jonkun valaistuksen, kun poistuu neljän seinän sisältä. Ole ymmärtävä ystävä ja tue.
No olen luullut tukevani. Ilmeisesti en sitten vaan osaa.
Vierailija kirjoitti:
No olen luullut tukevani. Ilmeisesti en sitten vaan osaa.
Kyllä osaat. Mutta masentunut ei kestä yhtään sellaista "tomeraa auttamisen halua", vaan haluaa virua siellä omassa synkkyydessään. En väitä, että sinä toimit väärin, mutta kaipa täytyy hieman pakittaa, jos sun apusi häntä ärsyttää. Jotkut osaavat olla todella "raivostuttavia", kun kaikki on yhteiskunnan vika, eikä mitään hyvää enää koskaan tapahdu jne. Silloin se kuona lykätään muiden niskaan usein. Kurja sairaus, mikä vie monesti läheisiltä voimat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä elämä vaatii valtavasti työntekoa kaikilla osa-alueilla.
Vierailija kirjoitti:
No olen luullut tukevani. Ilmeisesti en sitten vaan osaa.
Jokainen on ihan oma tapauksensa, toiset tahtovat puhua ja toiset olla hiljaa. Toisille jotka ovat valmiita puhumaan ajatuksiaan riittää pelkkä kuuntelu ja toiset odottavat reaktioita kuulijalta. Toiset kaipaavat aktivointia, toiset kokevat että voivat vaan maata pimeässä ja olla yksin.
Läheinen voi tahtoessaan auttaa alkuun, etsiä numerot mihin soittaa ja saada esim. keskusteluapua. Tai hoitavan lääkärin jos se on vielä hankkimatta. Voi kysyä tarvitseeko käydä kaupassa tai apteekissa, tahtooko seuraksi kauppaan vai olisiko kiva jos tekisit ruokaa hänen luonaan vaikka yhdessä. Tai pieni kävely jossain kauniissa paikassa, esim. metsässä se on monelle avain itsehoitoon.
Vaikeaahan se on, mutta ei vieraiden iihmisten vastausten perusteella voi sanoa ettet sinä osaisi tukea läheistäsi tavalla jota hän kaipaa. Sinä tunnet hänet. Joskus oikea tapa tukea on kysyä tahdotko että tulen luoksesi nyt vai soitatko sitten kun olet valmis. Kyllä sinä osaat jos vain tahdot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin suuttuisin latelemistasi idioottimaisuuksista. Pidä suu kiinni ja pysy kaukana niin eiköhän parane.
Olemalla tavoitettavissa. Kuuntelemalla niitä kenties samoja jorinoita aina uudestaan.
Vie vaikka ruokaa, itsetehty laatikko tai piirakka, tiskaa tai siivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin sinun pitää ymmärtää millainen masennus on. Etsi tietoa netistä ja yritä nähdä maailma masentuneen silmin. Youtubesta löytyy paljon tietoa mitä ei kannata sanoa masentuneelle ja mitä masentunut tuntee esimerkiksi. Sinun pitää ymmärtää, että masennus voi olla vahvaa väsymystä ja oravanpyörää. Pelkät arkiset askareet ovat hankalia, joten jos et ymmärrä etkä osaa/halua laittaa itseäsi masentuneen saappaisiin, et voi auttaa maasentunutta. Toki voisit kysyä itse häneltä miten voisit auttaa masentunutta sen sijaan että latelet omia ajatuksia siitä mitä masentuneen pitää sinunmielestäsi osata/jaksaa ja pystyä tekemään.
Kuuntelemalla, olemalla (omien rajojesi puitteissa) tukena.
"Kyllä se siitä", "piristy", "siitä se lähtee, kun otat itseä niskasta" on erittäin väärä tapa kannustaa masentunutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autat läheistäsi parhaiten oivaltamalla itse tuon, mitä kirjoitit: "elämä ei koskaan ole täydellistä eikä se mene suunnitelmien mukaan, mutta se voi silti olla hyvää elämää. Joihinkin asioihin vain ei voi vaikuttaa. Se nyt vaan on niin, vaikka kuinka olisi halunnut muuta."
Tarkoittaa, että hyväksyt sen, että läheiselläsi on nyt sellainen olo, että hän vaikuttaa vihaiselta ja on kovin surullinen. Et vaadi häntä muuttumaan positiiviseksi sinun vuoksesi, annat hänelle tilaa olla onneton ja lohdutat tai olet ainakin "tavallinen", teet tavallisia asioita, juttelet tavallisista asioista ja ilmaiset, että läheinen on sinulle tärkeä sellaisena kuin on. Ja jos olet siitä huolissaan, ettei näe lapsissaan hyvää, näe sinä ja sano lapsista hyviä asioita.
Sitten erilaiset toimet käyttöön, jos tuo jatkuu ja jatkuu, mutta jos oikein käsitin, tilanne on uusi ja akuutti ja "reipastupa nyt ja ajattele miten asiat ovat oikeastaan hyvin" -tyyppinen puhe, jota kuulostat käyttävän on, nyt loukkaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olen luullut tukevani. Ilmeisesti en sitten vaan osaa.
Jokainen on ihan oma tapauksensa, toiset tahtovat puhua ja toiset olla hiljaa. Toisille jotka ovat valmiita puhumaan ajatuksiaan riittää pelkkä kuuntelu ja toiset odottavat reaktioita kuulijalta. Toiset kaipaavat aktivointia, toiset kokevat että voivat vaan maata pimeässä ja olla yksin.
Läheinen voi tahtoessaan auttaa alkuun, etsiä numerot mihin soittaa ja saada esim. keskusteluapua. Tai hoitavan lääkärin jos se on vielä hankkimatta. Voi kysyä tarvitseeko käydä kaupassa tai apteekissa, tahtooko seuraksi kauppaan vai olisiko kiva jos tekisit ruokaa hänen luonaan vaikka yhdessä. Tai pieni kävely jossain kauniissa paikassa, esim. metsässä se on monelle avain itsehoitoon.
Vaikeaahan se on, mutta ei vieraiden iihmisten vastausten perusteella voi sanoa ettet sinä osaisi tukea läheistäsi tavalla jota hän kaipaa. Sinä tunnet hänet. Joskus oikea tapa tukea on kysyä tahdotko että tulen luoksesi nyt vai soitatko sitten kun olet valmis. Kyllä sinä osaat jos vain tahdot.
Itse ajattelin juuri tuota kävelylenkkiä. Ensin käydään 400 metrin lenkki, sitten viikko viikolta pitempi.
Myös kierretään hirveän rumia alueita. Sinänsä se ei vaikuta, mutta joskus voi kävellä vesijättömailla, raivausalueilla, päätehakkuiden sivustoilla, teollisuusalueilla iltaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtele häntä kuin normaalia ihmistä, pahinta on jos/kun kohtelee sairasta sairaana. Vain pahentaa asiaa
Hän alkaa väistämättä puhua tilanteestaan ja ahdistuksestaan. Siitä, miten hänen pitää tehdä sitä ja tätä muiden eteen eikä hän vaan jaksaisi eikä haluaisi.
Mitä siihen voi sanoa? Mitä masentunut oikeasti haluaa kuulla?
Minulla on itselläkin käynnissä haastava ero. En silti koe mitenkään raskaaksi esim. valmistautua jouluun. Minusta se on mukavaa, antaa muuta mietittävää.
Ero ei ole mitään verrattuna siihen kun elämä romahtaa. Jos sinulla ei ole kokemuksia tuon kummoisemmista vaikeista asioista niin älä mene neuvomaan sellaista joka käy läpi rankkoja asioita. Sellainen ärsyttää.
Minäkin sairastan masennusta enkä enää ole tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät ymmärrä että on oikeasti paha olo eikä voi nauttia samalla lailla asioista ja joulusta kuten sinä. En jaksa enää kuunnella vähättelyä. En puhu ihmisille asioistani mutta jos puhun, en kaipaa vähättelyä, tyrmäystä, "höpö höpö", "sinullahan on asiat niin hyvin", "sinullahan on niin helppoa". Jos haluat auttaa niin silloin et väheksy, kiellä tai mitätöi masentuneen kokemia asioita. Sen sijaan olet myötätuntoinen "kyllä on varmasti raskasta" ja "voimia jouluun" jne. Itse kaipaan kuulijalta lohtua ja kuuntelevaa korvaa. Esimerkiksi jos minulta kuolee lemmikki niin minua lohduttaa seuraavat: "minultakin on kuollut koira, se oli ihan kamalaa mutta selvisin siitä". En halua kuulla: "mutta voithan ottaa uuden koiran" tai "oletko koskaan ajatellut että voisit käydä kirjastossa tai elokuvissa tai neuloa sukat, se on mukavaa" tai "jäihän sinulle vielä kissa ja marsu ja hevonen, eikai se nyt haittaa jos yksi eläin kuolee, nythän sinulla menee vähemmän rahaa" tai "meidänkin naapurissa kuoli juuri koira, kyllä se olikin kurja kohtalo sillä...(alkaa pitkä ja surullinen tarina).
Ei masentunut halua kärsiä ja olla masentunut, mutta sille vaan ei voi mitään että ei voi nappia painamalla kääntää moodia siihen että jotkut asiat tuntuisivat mukavalle. Itsestäni tuntuu että olen lopullisesti menettänyt sellaisen elämän missä jotkut asiat tuntuivat mukaville ja nautittaville. Antaisin mitä vain jos saisin ne ajat takaisin kun oli mukavaa vaikkapa sytyttää saunalyhty ja käydä sen loisteessa saunassa. Tai että oli mukava istua parvekkeella kahvilla. Tai kun oli mukava suunnitella lomamatkaa ja matkustaa. Tai kun oli normaalia lähteä ulos kotoa ilman pelkoja. Olen kateellinen ihmisille jotka voivat nauttia tuollaisista asioista. Minulle tuo maailma on nykyisin täysin vieras. Olen kohdannut niin paljon traumoja ja suruja ja pelkoa läheisten sairauksista ja lopulta heidän kuolemansa että en usko että elämäni koskaan palautuu normaaleille raiteille.
Jaa täällä ollaan sitä mieltä että pitää kuunnella ja tukea loputtomiin?? Itse hyödyin eniten kun ystävät katosivat yksi kerrallaan, eivät jaksaneet negatiivista tulvaa jonka joka kerta tavatessamme valutin päällensä.
Havahduin huomaamaan että olen yksin ja hain apua. Pyysin myös anteeksi ystäviltäni ja kaikki on hyvin taas.
Pidä huoli omasta jaksamisestasi- missään tapauksessa en lähtisi jouluani pilaamaan sairaan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jaa täällä ollaan sitä mieltä että pitää kuunnella ja tukea loputtomiin?? Itse hyödyin eniten kun ystävät katosivat yksi kerrallaan, eivät jaksaneet negatiivista tulvaa jonka joka kerta tavatessamme valutin päällensä.
Havahduin huomaamaan että olen yksin ja hain apua. Pyysin myös anteeksi ystäviltäni ja kaikki on hyvin taas.
Pidä huoli omasta jaksamisestasi- missään tapauksessa en lähtisi jouluani pilaamaan sairaan kanssa.
Ei sitä ole pakko auttaa jos ei halua. Aina voi pistää välit poikki tai jos haluaa niin sanoa, että ollaan yhteydessä kun paranet sillä auttamisesi käy haastavaksi ja tarvitsen latausta. Minä masentuneena monesti mietin, että olenko liian iso taakka kavereilleni kun tunnen aina heitä vaivaavan. Kummasti kun lakkaan pitämästä yhteyttä alkavat hädissä soittelemaan minulle, että olenko kunnossa kun ei ole kuulunut mitään. Pelkästään se jo muistuttaa minua, että maailmassa on ihmisiä jotka minusta aidosti välittää ja on huolissaan minkätakia en halua hulestuttaa enempää ja elämä on kallisarvoista. Myöskin itse vartavasten pyytävät minua soittamaan heille. Tarvittaessa tuen itsekkin ystäviäni, vaikka voimat ovat vähissä koska hekin auttavat näin plajon. Eli en pakota ketään auttamaan vaan he auttavat omasta halustaan.
Masentunut mieli muutenkin syyttelee itseään kaikesta, niin koeta pidättäytyä syyllistämästä. Ei hän tahallaan ole aloitekyvytön, josta johtuu, että vähän kaikki on ympärillä huonosti. Aikanaan asiat korjataan, mutta ensin pitää parantuminen lähteä käyntiin.
Tuo on raivostuttavaa eikä auta yhtään, että yritetään jouduttaa sanomalla, että hyvää elämää voi silti olla ja sellaista elämä nyt on, että se on täynnä vastoinkäymisiä. Hyväksyntää ei voi pakottaa.
Vierailija kirjoitti:
Jaa täällä ollaan sitä mieltä että pitää kuunnella ja tukea loputtomiin?? Itse hyödyin eniten kun ystävät katosivat yksi kerrallaan, eivät jaksaneet negatiivista tulvaa jonka joka kerta tavatessamme valutin päällensä.
Havahduin huomaamaan että olen yksin ja hain apua. Pyysin myös anteeksi ystäviltäni ja kaikki on hyvin taas.
Pidä huoli omasta jaksamisestasi- missään tapauksessa en lähtisi jouluani pilaamaan sairaan kanssa.
No ei tietenkään pidä tukea loputtomiin. Jos ei aikuinen ihminen tiedä omia voimavarojaan tai osaa sanoa "ei", niin sitten vaan kerrotaan, että ei osaa tai jaksa auttaa. Ei kukaan jaksa mielettömyyksiin asti tiuskivaa veetuilua sietää, vaikka kuinka laupias luonne olisi.
Mutta eiköhän näissä kommenteissa ajatella kuitenkin, että koetetaan ja katsotaan, kuinka asiat alkavat mennä. Osa paranee hiljalleen ja osa syöksyy jonnekin "psykoosin mustaan aukkoon", mikä tarvitseekin sitten järeämpää ammattiapua.
Kohtele häntä kuin normaalia ihmistä, pahinta on jos/kun kohtelee sairasta sairaana. Vain pahentaa asiaa