Vierailija
Poiminta

Kohta kymmenen vuotta täyttävä poikani on aloittanut juuri pianonsoiton ja edistyy opettajan mukaan todella hyvin. Poika on mielettömän innostunut ja haluaa ruveta säveltäjäksi. Kerroin tutulleni, ja hän keskustelun lomassa antoi ymmärtää, että poika on liian vanha ja olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin, jos haluaa musiikista ammattiuran. Tiedän, että olisi pitänyt aloittaa aiemmin, mutta minulta oli eron vuoksi voimat niin lopussa viime vuosina, ettei siitä tullut mitään. Onko peli nyt siis todella menetetty? Poika rakastaa musiikkia ja on pienenä laulanut kotona paljon ja hyvin, mutta oikea musiikkikasvatus alkoi siis vasta nyt.

Sivut

Kommentit (160)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin 38 kun aloitin.

Et ehkä ole muusikko.

Olen melko varma siitä, että 99% pianonsoiton lapsena aloittaneista eivät ole musiikin ammattilaisia.

Vierailija

Ei huolta. Tiedän tapauksen, että nuori aloitti kitaransoiton vasta murrosiässä musiikkiopistossa. Hänestä tuli ammattimuusikko ja alan opintoja on takana. Mutta, vaikka pojasta ei tulisikaan ammattilaista, niin mitä sitten. Ammattihaaveet saattavat muuttua vielä moneen kertaan.

Vierailija

Enoni on ammattimuusikko, hän aloitti pianonsoiton muistaakseni 10-11-vuotiaana. Kyllä se onnistuu jos on luontaista taitoa ja innostusta. Useinhan kyllä sitte teini-iässä innostua lopahtaa.

Pianomiäs

Olin melkein kuuskymppinen, kun aloitin ja nyt pari vuotta myöhemmin, soittelen jo ihan sujuvasti nuoteista kahdella kädellä (toivelaulukirjatasoista omaksi ilokseni). En kylläkään haaveile ammattiurasta pianonsoittajana....

Vierailija

Kyllähän yleensä ammattimaiset muusikot (juuri piano ja jousisoittimet) ovat aloittaneet harjoittelun jo alle kouluikäisenä. 

Mutta jos lapsi on oikeasti tosi lahjakas, niin hyvinkin voi vielä ura avautua. Vähän mietityttää kyllä nämä vanhemmat, jotka miettivät lapsensa ammatinvalintoja ja varsinkin 9-vuotiaan kohdalla. Se tässä päällimmäisenä ajattelutti. 

Vierailija

Tämä on nykyajassa pielessä: ajatellaan, ettei lapsi voi aloittaa mitään harrastusta haluamatta siinä huipulle. Ja että harrastus pitäisi aloittaa viimeistään iässä x, jotta huipulle olisi mahdollisuuksia.

Toki, jos huipulle haluaa, auttaa, jos aloittaa aiemmin. Ja myöhemmin aloittaessa on aiemmin aloittaneisiin verrattuna takamatkalla, mitä "pitäisi" kiriä kiinni. Toisaalta moni saattaa teini-iässä heittää hanskat tiskiin kun ei enää jaksa, jolloin myöhemmin aloittaneilla saattaa virtaa vielä ollakin harjoittelemiseen. Tämä on varsinkin lasten urheilussa nähtävissä: myöhemmin huipulle pääsevät pysyvät varmemmin huipulla.

Vierailija

On se mahdollista, lahjakkuus kantaa pitkälle. Kannattaa myös muistaa, että maailman huiput ovat asia erikseen, mutta ne pikkukaupungin pianonsoitonopettajat ovat myös ammattimuusikoita. Kaikki eivät sinne huipulle mahdu kuitenkaan mutta vaatimattomampikin ura voi olla nautittava.

Vierailija

Kun kyse on pianon soitosta, niin kovalla harjoituksella pystyy lahjakas lapsi kirimään pari vuotta nuorempana allittaneet kiinni. Tämä tarkoittaa käytännössä 9 vuotiaalla tunnin päivittäistä harjoittelua, josta aktiivista soittoaikaa voi olla vähemmän, muu osa teoriaa.

Jos kyse olisi viulusta, oltaisiin jo vaikeammassa tilanteessa, koska viulun vaatima sävelkorva kehittyy parhaiten ihan pienillä lapsilla eli noin 4-5 vuotiailla ja kun on paljon lahjakkaita pieniä viulisteja, jotka harjoittelevat pitkiäkin aikoja ihan 5 vuotiaanakin (esim sen tunnin päivässä) niin siinä voi olla että taistelee tuulimyllyjä vastaan, jos vasta 9 vuotiaana aloittaa.

Kyse on perimmältään tietysti siitä kuinka lahjakas lapsi on. Jos on todella lahjakas niin hyvin voi tulla ammattimuusikoksi, mutta keskinkertaisen on todella vaikea kiriä niiden keskinkertaisten ohitse, jotka ovat soittaneet satoja tunteja kauemmin. Ja lahjakaskaan ei pysty ohittamaan niitä samanlahjaisia, jotka ovat aloittaneet aikaisemmin.

Eli kumpikin näkemys on oikea, riippuu lapsesta ja ennen kaikkea tahdosta ja harjoittelumotivaatiosta.

Vierailija

Ei ole liian myöhäistä. Ainoastaan harjoittelun määrä ratkaisee.

Itse aloitin puhallinsoittimen soittamisen 9-vuotiaana, kuten useimmat puhallinsoittimet usein aloitetaan. Olin laiska harjoittelija mutta jaksoin kuitenkin soittaa lukion kolmannelle asti. Innostuin soittamisesta vasta kun kappaleet oli oikeasti kauniita, ensimmäisten vuosien oli todella tylsiä soittaa. Jos olisin ollut kiinnostunut harjoittelemaan enemmän olisi ammattimuusikon ura ollut täysin realistinen valinta.

Vierailija

Minun sukulaiseni aloitti pianon 15 v ja pääsi Sibeliusakatemiaan. Teki näyttävän uran muusikkona, mm Hesari teki hänestä ison muistokirjoituksen hänen kuollessaan.

On myytti, että soittaminen pitää aloittaa pienenä lapsena. Toki sen voi aloittaa, mutta 11v on ihan riittävän nuori mihin tahansa uraan. Jos on lahjoja ja peppu kestää harjoittelun.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei ole liian myöhäistä. Ainoastaan harjoittelun määrä ratkaisee.

Itse aloitin puhallinsoittimen soittamisen 9-vuotiaana, kuten useimmat puhallinsoittimet usein aloitetaan. Olin laiska harjoittelija mutta jaksoin kuitenkin soittaa lukion kolmannelle asti. Innostuin soittamisesta vasta kun kappaleet oli oikeasti kauniita, ensimmäisten vuosien oli todella tylsiä soittaa. Jos olisin ollut kiinnostunut harjoittelemaan enemmän olisi ammattimuusikon ura ollut täysin realistinen valinta.

niinpä niin, lievä lahjakkuus ei merkitse juuri mitään ilman sitoutunutta harjoitusta. tämä pätee kaikkeen elämässä.

Vierailija

Toki tiedän, että ammatihaaveet ehtivät muuttua vielä moneenkin kertaan. Tosiaan en ole itse miettimässä lapsen ammattia sen kummemmin kuin että itse on puhunut siitä ja äitinä minuun iski kamala huono omatunto, että jospa hän todellakin haluaa tähdätä ammattimuusikoksi ja minä olen masennuksellani pilannut sen(kin) mahdollisuuden, kun en hankkinut häntä tarpeeksi nuorena musiikkitunnille. Pojalla on erinomainen sävelkorva ja hyvä rytmitaju, paremmin en osaa itse arvioida, koska en ole asiantuntija itse.

Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin 38 kun aloitin.

Et ehkä ole muusikko.

Eihän kukaan varsinaisesti ole muusikko tai taiteilija.

Kyseessähän on aina ihminen joka on instrumentti toiselle tai äänelle.

Kun musiikkia syntyy niin ihmisellä ei ole siinä mitään tekemistä. Hän on vain välikappale.

Moni punkkia tekevä on sanonut että tis is it. tisisit

Eli asioita vaan otetaan ilmasta ja laitetaan yhteen ja kokeillaan tuleeko mitään. Kyseessä on eräänlainen lego-rakennelma. Tämä on siis säveltämmistä. Silti tämä yhteen liittäjä saattaa väittää omistavansa koko pötkön, vaikka vain lainaa ilmasta otettuja asioita, joita ei kukaan oikeasti omista. Tämä tekee tekijänoikeusasioista vaikeita. Tosiasiassa tekijänoikeuksiakaan ei ole olemassakaan.

Punkkarit on hyvä esimerkki siitä että menestystä tulee vaikka aloittaisi vasta kolmekymppisenä.

Vierailija

Kilpailu, kilpailu, kilpailu ja paras,paras paras... Unohda tuo! Tietenkin pianonsoiton voi aloittaa vaikka kolmekymppisenä jos se oikeasti  kiinnostaa.  (...ja kukapa muuten  nyt oikeasti muistaisi, esim vuoden 1964  jotain sen ajan lehdissä mainittuja huippupianistilupauksia.)

Vierailija

Puhallinsoittimet ovat ihan eri asia, koska niitä ei kukaan aloitaa aikaisemmin, puhaltimien aloittamiseen 9 vuotta on juurikin sopiva ikä.

Vierailija

Periaatteessa nuo ikävuodet 5-9 ovat leikinomaista soittelua. Joku motivoitunut 11-vuotias menee hyvin nopeasti ohi viisivuotiaana aloittaneesta, jota ei kiinnosta. Vähän niin kuin lukiossa aloitetussa kielessä mennään yhdellä kurssilla läpi asiat, joita ala-asteella tahkotaan vuosia.

Poikkeuksena viulu, jossa asento on hyvä omaksua pienenä.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat