Kysykää mitä vain 16-vuotiaalta tytöltä, jonka elämä todennäköisesti päättyy pian
Tuntuu siltä että saatan kuolla lähiaikoina. Mulla on PTSD ja identiteettihäiriö/tunne-elämän epävakaus. Asun laitoksessa, mutta mulla on silti siskot ja ystäviä. Kuitenkin tuntuu että muutun ehkä enkeliksi jonakin päivänä, niin että voin pitää huolta rakkaista ja olla rauhassa.
Kommentit (41)
Mitä tarkoitat sillä, että todennäköisesti päättyy pian? Aiotko tappaa itsesi?
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Sinulla on vielä niin hyvä terveys ja paljon näkemättä, että tunteetkin ovat tosi voimakkaita hyvässä tai pahassa. Ei kannata luovuttaa elämän suhteen nyt, kun se aikuiselämä on vasta tulossa tai alussa. Ikäviäkin asioita ja vaiheita on joskus mukava muistella, kun antaa ajan kulua ja niihin saa etäisyyttä.
Ehkä fyysinen terveys juu. Ikävien asioiden muistelu ei kyllä tunnu mukavalta. On elämä edessä jne, mutta tuntuu että on aika mennä. Mutta sekin on vain tunne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat sillä, että todennäköisesti päättyy pian? Aiotko tappaa itsesi?
En osaa sanoa. En ainakaan vielä ystävien ja perheen takia. Jotenkin tuntuu että kuolen ennenkuin olen aikuinen. Tavalla tai toisella.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä kuuluu?
Masentaa eikä mikään tunnu oikealta.
Ap
Mt-ongelmat tekee elämästä raskasta, mutta se mitä psyykkeessä hävitään korvataan sitkeydellä. Älä kuoma luovuta. ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kuuluu?
Masentaa eikä mikään tunnu oikealta.
Ap
Kertoisitko hieman lisää.
Se mikä ei tapa vahvistaa ja sinusta tulee supervahva!❤️
Vierailija kirjoitti:
Miksi haet huomiota vauva-palstalla? Tämä sun huomiohuoraus loukkaa oikeasti elämänsä päättäneiden ihmisten läheisiä. Kasva nyt siellä rauhassa, olet selvästi ihan lapsen kengissä vielä idiootin avauksesi perusteella.
Tuliko hyvä mieli? Itsemurhia ei tapahtuisi, jos olisimme ystävällisiä ja välittäviä toinen toisillemme.
Tyttö hyvä
Kerro siskoille ajatuksistasi,,,samoin sairaalahenkilökunnalle.-
Mieti et aikuisena voit hankkia koiran tai kissan.
voit ehkä matkustaa ja rakastua.
Lepää ja yritä lukea tai harrastaa.
Voimia sinulle pienelle
Vierailija kirjoitti:
Onnea elämän päättymiseen. (Toivon edelleen nelikymppisenä, että olisin silloin 14-vuotiaana onnistunut oman elämän päättämisessä. Ja tiedän, että vielä joskus lähdenkin oman käden kautta.)
Käytä viimeiset hetkesi vähän paremmin kuin huomiohuoraamalla jollain naurettavalla nettipalstalla.
Toivon että et ole ihan yksin, jos olet soita kriisipalveluun.
Terapeuttikin auttaa vaikka tekee vain työtään.
Voimia sinullekin
Vierailija kirjoitti:
Onnea elämän päättymiseen. (Toivon edelleen nelikymppisenä, että olisin silloin 14-vuotiaana onnistunut oman elämän päättämisessä. Ja tiedän, että vielä joskus lähdenkin oman käden kautta.)
Käytä viimeiset hetkesi vähän paremmin kuin huomiohuoraamalla jollain naurettavalla nettipalstalla.
Kyllä sinustakin välitetään. Välittämisen määrä ei ole vakio. Kirpeätä talvi-iltaa sinullekin! ☃️🎄
Mulla oli sama nuorena 30 vuotta sitten. Olin ihan suljetulla.
Sitten huonekaveri sanoi että sun pitää muuttua erilaiseksi ja alkaa tekemään erilaisia asioita.
Sitten olin sitä mieltä että emmä voi niin se aina sanoi väliin että lopeta toi.
Sanoin että emmä.. Niin se vaan sanoi että vain lopetat tuon ennenkuin aloitat sen.
Sama päti tupakointiin ja päihteidenkin käyttöön. Hän aina vain totesi että ennenkuin teet mitään niin lopetat tuollaisen ajattelun ja lopetat sen tekemisen.
Eli en edes mennyt sille raiteelle ajattelun tai tekemisen tasolla. Elämäni juna meni uusille raiteille.
Tätä ei kukaan muu tehnyt puolestani. Sain vain vinkkejä siihen.
Sitten lopetin sellaisen ajattelun ja muutin käyttäytymistä tekemällä erilaisia asioita ja heitin kotiin tultua levyt ja musiikkityylin roskiin. Aloin etsia ärsykkeitä muualta ja vältin vanhojen kaavojen ja ajattelun toistoa.
Aloitin telinevoimistelun aktiivisen harjoittelun ja muutin elämäni täysin, koska vanha elämäni aiheutti kaiken ja muistutti kaikesta. En edes nyt muistele vanhaa elämääni (en mene sille raiteelle ja en tee sitä).
Opettelin uuden elämän. Tähän tueksi sain kuntoutustukea 17 vuotta. Ilman tätä en kyllä olisi onnistunut.
Eli aluksi rahoitus kuntoon, muuten sieltä katuojasta käsin on vaikea pistää elämä ja ajattelu kondikseen.
Älä kuole vielä. Meillä on vain yksi ainutlaatuinen elämä, jolla saattaa olla hyviäkin yllätyksiä tarjottavanaan, jos vain jaksat katsoa eteenpäin ja uskoa, että asiat voivat muuttua ajan myötä ja nuoruuden kuohunta hellittää. Masentuneena on tärkeää saada terapiaa ja sopivia lääkkeitä, olen nähnyt sen auttavan vaikeisiinkin epätoivoihin. Harrastatko mitään liikuntaa tai pääsisitkö tekemisiin eläinten kanssa, vaikkapa ulkoiluttamaan koiria? Molemmilla on hyviä vaikutuksia mielialaan. Oletko koskaan käynyt hierojalla, kosketuskin voi parantaa pahaa oloa. Kuuntele musiikkia, lue hyviä kirjoja. Kokeile avantouintia. Yritä vielä, kokeile jotain mitä et ole koskaan ennen yrittänyt. Meillä on vain yksi elämä.
Tiedätkö, olet vasta 16-v. Minäkin olen joskus miljoona vuotta sitten ollut, ja hämärästi muistan miten silloin itsekin ajattelin jotenkin niin vahvasti tunteella kaiken. Kun ikää tulee lisää opit näkemään asioita eri näkökannalta ja omat toiveesi, odotuksesi ja käsityksesi elämästä muuttuvat. Harva aikuinen ajattelee samoin kuin on ajatellut 16-vuotiaana, luultavasti sinäkin joskus kymmenien vuosien kuluttua olet täysin erimieltä kuin nyt monessa asiassa. Joten anna ajan kulua omaa tahtiaan, suhtaudu elämään positiivisesti ja uteliaasti. Se on täynnä mahdollisuuksia sinulle! Kirjoita nykyiset ajatuksesi ja tunteesi paperille, laita suljettuun kuoreen ja päälle päivämäärä koska saat avata tämän "kirjeen" itsellesi (vaikka 10-vuoden kuluttua, tai vasta 20-vuoden kuluttua). Tulet yllättymään siitä miten etäisiltä nykyiset tunteet ja ajatukset silloin tuntuvat.
Kuolema on ihanaa, meillä on unelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haet huomiota vauva-palstalla? Tämä sun huomiohuoraus loukkaa oikeasti elämänsä päättäneiden ihmisten läheisiä. Kasva nyt siellä rauhassa, olet selvästi ihan lapsen kengissä vielä idiootin avauksesi perusteella.
Tuliko hyvä mieli? Itsemurhia ei tapahtuisi, jos olisimme ystävällisiä ja välittäviä toinen toisillemme.
Älä kerro faktoina asioita, joista et näköjään mitään tiedä.
Ihmisellä voi olla vaikka kuinka paljon tärkeitä ja välittäviä läheisiä, mutta päätyy silti tekemään itsemurhan. Vakavat mielenterveysongelmat, parantumattomat sairaudet ja vammat, henkinen tuska ym. Kaikkeen eikä kaikkia auta se läheisten tuki.
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin tuntuu että muutun ehkä enkeliksi jonakin päivänä, niin että voin pitää huolta rakkaista ja olla rauhassa.
Ainoa mitä tapahtuu on että sun ainoa elämäsi on ohi ja sitten sua ei ole enää olemassa muualla kuin muiden muistoissa.
Eikä ne muistot tuu oleen kauheen kivoja koska se mikä nousee aina voimakkaimmin pintaan on sun ennenaikainen lähtö.
Muut ei siitä ainakaan rauhaa saa, päinvastoin.
Tässä sulle rakas ap kannustusta vähän vanhemmalta naiselta. Elämä on joskus rankkaa jokaisella. Kun itse olin 16-vuotias, äitini oli lähtenyt pari vuotta aiemmin ja olin aika yksin.
Sitten isäni löysi uuden ihana naisystävän, ja kun täytin 16 vuotta hän tuli ja rutisti mua ja antoi muumikortin jossa luki ; JEEEE IHanaa oot 16-vuotias!!!!! muistan miten se tuntui sydämessä niin ihanalta..
Joten Rakas Ap
JEEEE, IHANAA OOT 16-vee!!! pusuja!
Sinulla on vielä niin hyvä terveys ja paljon näkemättä, että tunteetkin ovat tosi voimakkaita hyvässä tai pahassa. Ei kannata luovuttaa elämän suhteen nyt, kun se aikuiselämä on vasta tulossa tai alussa. Ikäviäkin asioita ja vaiheita on joskus mukava muistella, kun antaa ajan kulua ja niihin saa etäisyyttä.