Mitä jos lapsesta tulee tyhmä? Millainen on hänen tulevaisuutensa?

Eikös pelkästään jo Trump osoita, että menestymiseen ei suurta älykkyyttä vaadita. 

Luulen että sinua häiritsee ajatus että geeneilläsi tulee tyhmä ihminen.

ei niinkään jälkikasvun pärjääminen

Vierailija kirjoitti:

Eikös pelkästään jo Trump osoita, että menestymiseen ei suurta älykkyyttä vaadita. 

nih ap oletko rikas?

Vierailija kirjoitti:

Luulen että sinua häiritsee ajatus että geeneilläsi tulee tyhmä ihminen.

ei niinkään jälkikasvun pärjääminen

Kyllä minua nimenomaan kiinnostaa se, ettei lapsi joutuisi kärsimään. Itsekin olen sairastanut masennusta, ollut itsetuhoinen ja epätoivoinen, enkä toivo, että lapseni joutuu kokemaan saman, vaan toivon, että hänestä tulee pärjäävä ja tasapainoinen ihminen.

Minusta tuli tyhmä. Onko tämä äitini syytä? :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa lukea esimerkiksi psykologien haastatteluita, joissa he kertovat, että lasten älykkyyttä voi ennustaa hänen piirrustuksistaan.

Kun lapsiarki muutenkin on raskasta, niin miten sitä jaksaa, kun joutuu koko ajan kyttäämään, tuleeko lapsesta älykäs vai ei? Jokainen neuvolakäynti ahdistaa, vertailu muihin lapsiin ahdistaa, koulutodistukset ahdistavat, opettajan palaute ahdistaa.

Eihän tässä maailmassa tyhmillä yksinkertaisesti ole enää hyvää elämää.

Onko sinulla ahdistuneisuushäiriö? Pohdintasi kuulostaa sellaiselta.

Kyllähän se mietityttää, kannattaako lasta tehdä, kun ei pysty takaamaan lapselle hyvää elämää. Hyvä elämä on nykymaailmassa sidottu hyvin vahvasti henkisiin ominaisuuksiin. Tarvitaan sekä älykkyyttä että oikeanlainen luonne.

Henkisesti heikosti suoriutuvale introvertille ei ole juuri käyttöä.

Ahdistuneisuushäiriötä voidaan hoitaa terapian ja lääkityksen avulla.

Eikö sitten ole syytä ahdistua ajatuksesta, että oma lapsi joutuu elämään minimisossutuilla, joita leikataan koko ajan lisää?

Se on monen kohtalo tulevaisuuden maailmassa. Vain parhaille on töitä.

Toki voit ahdistua mistä vain. Silti, jos sinulla ei edes ole sitä lasta, niin on hiukan hassua ahdistua siitä millainen hänen tulevaisuutensa saattaisi olla. Turhaan haaskaat energiaasi loputtomaan murehtimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa lukea esimerkiksi psykologien haastatteluita, joissa he kertovat, että lasten älykkyyttä voi ennustaa hänen piirrustuksistaan.

Kun lapsiarki muutenkin on raskasta, niin miten sitä jaksaa, kun joutuu koko ajan kyttäämään, tuleeko lapsesta älykäs vai ei? Jokainen neuvolakäynti ahdistaa, vertailu muihin lapsiin ahdistaa, koulutodistukset ahdistavat, opettajan palaute ahdistaa.

Eihän tässä maailmassa tyhmillä yksinkertaisesti ole enää hyvää elämää.

Kummallinen ongelma. Itse olen tutkitusta huomattavasti keskimääräistä älykkäämpi ja lapseni ovat sitä myös. Itse en koe tätä millään tavalla ihanteelliseksi olotilaksi. Älykkyyden mukana saattaa nimittäin tulla myös muita ei-toivottuja ominaisuuksia kuten suhteellisuudentajua, empatiaa ja kykyä lähes pohjattomaan turhautumiseen. Minun ei ehdottomasti olisi kannattanut lisääntyä, koska ainakin toinen lapsistani on jo lukioiässä liian hyvin perillä elämän ja ihmisluonnon raakuudesta, mikä masentaa ja lamaannuttaa, vaikka kykyjä olisi vaikka mihin. Reilusti tyhmä pystyy kuitenkin saavuttamaan täyden potentiaalinsa tässä yhteiskunnassa hyvin helposti, älykkäät päätyvät mt-potilaiksi tai jos valitsevat sopeutumisen 'yhteisiin' arvoihin, kyynisiksi hyväksikäyttäjiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenhankinta vaatii rohkeutta. Epävarmojen on paras jättää se suosiolla välistä.

Mutta entä kun tilannetta katsoo lapsen näkökulmasta eikä omastaan? Onko kiva elää yhteiskunnassa, jossa itse tekee pskatyötä minimipalkalla samaan aikaan, kun parempionniset saavat tehdä mielekästä työtä erinomaisella palkalla?

Tyhmät eivät edes tajua mitä täällä tapahtuu. Eivät he siitä kärsi, jos joutuvat paskahommiin. Älykkäät taas kärsivät, ja nykyaikana älykkäille on tarjolla vielä huonompia töitä kuin tyhmille työn vaativuuteen nähden paljon huonommalla palkalla. Aika moni älykäs on joutunut myös siirtymään juuri duunarihommiin ihan siksi, että älystä huolimatta stressinsietokyky ei ole sillä tasolla, jolla pitäisi olla pystyäkseen esim. vastaamaan ihmisten hengestä ja terveydestä, suurista taloudellisista vastuista, nopeista monimutkaisia manöövereita vaativista bisnesliikkeistä yms.

Riippuu mitä tyhmällä tarkoitetaan. Jos älykkyys on niin matala, että on käytännössä kehitysvammainen niin varmaan noin (tosin silloin ei kyllä saa edes niitä paskahommia). Sen sijaan jos on niitä kutosen-seiskan oppilaita jotka ei millään pärjää missään niin hyvin, että pääsisivät oikeasti hyviin töihin, mutta eivät saa myöskään mitään tukea mistään, heillä on ongelmia. Ja ei, he eivät ole niin tyhmiä etteivätkö he tajuaisi mitä ympärillä tapahtuu ja kärsisi matalasta palkastaan ja huonoista työoloista, eivät he nyt mitään eläimiä sentään ole.

Vammaisuuden ymmärrän mutta mitä tarkoitat tyhmällä? Sitä kun on niin montaa lajia. Moni tyhmänä pidetty pärjää hienosti, fiksut eivät itsestäänselvästi aina.

Ja mitä tulee lasten tekemiseen, milloin historiassa on ollut mahdollista ajatella että : 'nytpä teen lapsilauman, seuraavat 50v näyttää tosi lupaavalta kaikin puolin! ' Ei todellakaan koskaan.

Kyllä lapseni. Ei omena puusta kauas putoa! :)

En tiedä mutta omassa lähipiirissä melkeinpä on niin että vähemmän älykkäät on onnellisempia ja älykkäät ahdistuneita tavalla tai toisella. Tutkitustikin korkea älykkyysosamäärä korreloi mm. päihteiden runsaamman käytön ja jopa itsemurha-alttiuden kanssa joten ei taida äly olla mikään tie onneen.

Miten kukaan oikeasti älykäs voi itseään sellaiseksi kutsua? Mistä sen voi itse edes tietää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenhankinta vaatii rohkeutta. Epävarmojen on paras jättää se suosiolla välistä.

Mutta entä kun tilannetta katsoo lapsen näkökulmasta eikä omastaan? Onko kiva elää yhteiskunnassa, jossa itse tekee pskatyötä minimipalkalla samaan aikaan, kun parempionniset saavat tehdä mielekästä työtä erinomaisella palkalla?

Tyhmät eivät edes tajua mitä täällä tapahtuu. Eivät he siitä kärsi, jos joutuvat paskahommiin. Älykkäät taas kärsivät, ja nykyaikana älykkäille on tarjolla vielä huonompia töitä kuin tyhmille työn vaativuuteen nähden paljon huonommalla palkalla. Aika moni älykäs on joutunut myös siirtymään juuri duunarihommiin ihan siksi, että älystä huolimatta stressinsietokyky ei ole sillä tasolla, jolla pitäisi olla pystyäkseen esim. vastaamaan ihmisten hengestä ja terveydestä, suurista taloudellisista vastuista, nopeista monimutkaisia manöövereita vaativista bisnesliikkeistä yms.

Riippuu mitä tyhmällä tarkoitetaan. Jos älykkyys on niin matala, että on käytännössä kehitysvammainen niin varmaan noin (tosin silloin ei kyllä saa edes niitä paskahommia). Sen sijaan jos on niitä kutosen-seiskan oppilaita jotka ei millään pärjää missään niin hyvin, että pääsisivät oikeasti hyviin töihin, mutta eivät saa myöskään mitään tukea mistään, heillä on ongelmia. Ja ei, he eivät ole niin tyhmiä etteivätkö he tajuaisi mitä ympärillä tapahtuu ja kärsisi matalasta palkastaan ja huonoista työoloista, eivät he nyt mitään eläimiä sentään ole.

Suorittava työ on itseasiassa lainsäädännöllä melko hyvin ohjattu varsin ihmisarvoiseksi. On sovittu työajat, palkat, lomat yms. Ongelmia en enemmän juuri suurempaa henkistä kapasiteettia vaativissa hommissa, joissa ihmisten oletetaan pystyvän kaikkeen minuutin varoitusajalla. Vapaa-aikanakin joutuu miettimään työasioita, lomia ei voi pitää jos töissä tulee joku tärkeä juttu ajankohtaiseksi, stressi ja vastuu ovat ihan jotain muuta kuin normaalilla palkkatyöläisellä.

Vierailija kirjoitti:

Helpompi on olla tyhmä kuin älykäs. Tyhmistä pidetään kyllä huolta, älykkäistä ei välitä kukaan.

Juuri näin.

Älykäs saattaa vielä havaita asioita, herkästi ja voi moninverroin huonommin kuin pöpi joka ei tajua mitään.

Kela ei myönnä kuntoutustukea, jos hakija on älykäs. Maailma on tyhmille. Kirjastossakaan ei enää tarvi lukurauhaa, mitä sitä lukemaan, kun itse tietää jo kaiken.

Jfjdjdj kirjoitti:

Miten kukaan oikeasti älykäs voi itseään sellaiseksi kutsua? Mistä sen voi itse edes tietää?

Ehkä kaikki eivät välitä määritellä älykkyyttä joka kommentissa. Tyhmyyttäkään ei tarvitse erikseen määritellä. Älykkyyttä voidaan testata monella tavalla, itse olen tehnyt rekrytointitilanteissa monenlaisia testejä, joiden perusteella joku psykologinplanttu on määritellyt minut älykkääksi. Henkilökohtaisesti en tajua miksi älyä pidetään niin hyvänä asiana. Esim. työelämässä olisi usein parempi kun ei ihan ymmärtäisi syy-ja-seuraus-suhteita tai kunkin työkaverin yksilöllisiä luonnevikoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenhankinta vaatii rohkeutta. Epävarmojen on paras jättää se suosiolla välistä.

Mutta entä kun tilannetta katsoo lapsen näkökulmasta eikä omastaan? Onko kiva elää yhteiskunnassa, jossa itse tekee pskatyötä minimipalkalla samaan aikaan, kun parempionniset saavat tehdä mielekästä työtä erinomaisella palkalla?

Tyhmät eivät edes tajua mitä täällä tapahtuu. Eivät he siitä kärsi, jos joutuvat paskahommiin. Älykkäät taas kärsivät, ja nykyaikana älykkäille on tarjolla vielä huonompia töitä kuin tyhmille työn vaativuuteen nähden paljon huonommalla palkalla. Aika moni älykäs on joutunut myös siirtymään juuri duunarihommiin ihan siksi, että älystä huolimatta stressinsietokyky ei ole sillä tasolla, jolla pitäisi olla pystyäkseen esim. vastaamaan ihmisten hengestä ja terveydestä, suurista taloudellisista vastuista, nopeista monimutkaisia manöövereita vaativista bisnesliikkeistä yms.

Riippuu mitä tyhmällä tarkoitetaan. Jos älykkyys on niin matala, että on käytännössä kehitysvammainen niin varmaan noin (tosin silloin ei kyllä saa edes niitä paskahommia). Sen sijaan jos on niitä kutosen-seiskan oppilaita jotka ei millään pärjää missään niin hyvin, että pääsisivät oikeasti hyviin töihin, mutta eivät saa myöskään mitään tukea mistään, heillä on ongelmia. Ja ei, he eivät ole niin tyhmiä etteivätkö he tajuaisi mitä ympärillä tapahtuu ja kärsisi matalasta palkastaan ja huonoista työoloista, eivät he nyt mitään eläimiä sentään ole.

Suorittava työ on itseasiassa lainsäädännöllä melko hyvin ohjattu varsin ihmisarvoiseksi.

Miten niin? Nollatuntisopimuksia, mitättömiä palkkoja, palkattomia harjoitteluita, näennäisiä kortteja, jotta saa tehdä työtä?

Perinteistä duunarityötä ei kohta enää ole. Monissa maissa hyvin yksinkertaista suorittavaa työtä tekevät on pakotettu yrittäjiksi. Heillä ei ole sosiaaliturvaa eikä heillä ole terveydenhuoltoa eikä heillä ole lomia.

Miksi näin ei tulisi tapahtumaan Suomessakin?

Seuraavissa vaaleissa Kokoomus tulee saamaan taas suuren potin, on täysin mahdollista, että siitä tulee suurin puolue. Ja taas päästään eteenpäin duunarin oikeuksien polkemisessa.

Eiväthän ihmiset tahdo enää kuulua edes ammattiliittoihin. He uskovat selviänsä yksin, vaikka oikeuksia poljetaan koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenhankinta vaatii rohkeutta. Epävarmojen on paras jättää se suosiolla välistä.

Mutta entä kun tilannetta katsoo lapsen näkökulmasta eikä omastaan? Onko kiva elää yhteiskunnassa, jossa itse tekee pskatyötä minimipalkalla samaan aikaan, kun parempionniset saavat tehdä mielekästä työtä erinomaisella palkalla?

Tyhmät eivät edes tajua mitä täällä tapahtuu. Eivät he siitä kärsi, jos joutuvat paskahommiin. Älykkäät taas kärsivät, ja nykyaikana älykkäille on tarjolla vielä huonompia töitä kuin tyhmille työn vaativuuteen nähden paljon huonommalla palkalla. Aika moni älykäs on joutunut myös siirtymään juuri duunarihommiin ihan siksi, että älystä huolimatta stressinsietokyky ei ole sillä tasolla, jolla pitäisi olla pystyäkseen esim. vastaamaan ihmisten hengestä ja terveydestä, suurista taloudellisista vastuista, nopeista monimutkaisia manöövereita vaativista bisnesliikkeistä yms.

Riippuu mitä tyhmällä tarkoitetaan. Jos älykkyys on niin matala, että on käytännössä kehitysvammainen niin varmaan noin (tosin silloin ei kyllä saa edes niitä paskahommia). Sen sijaan jos on niitä kutosen-seiskan oppilaita jotka ei millään pärjää missään niin hyvin, että pääsisivät oikeasti hyviin töihin, mutta eivät saa myöskään mitään tukea mistään, heillä on ongelmia. Ja ei, he eivät ole niin tyhmiä etteivätkö he tajuaisi mitä ympärillä tapahtuu ja kärsisi matalasta palkastaan ja huonoista työoloista, eivät he nyt mitään eläimiä sentään ole.

Suorittava työ on itseasiassa lainsäädännöllä melko hyvin ohjattu varsin ihmisarvoiseksi. On sovittu työajat, palkat, lomat yms. Ongelmia en enemmän juuri suurempaa henkistä kapasiteettia vaativissa hommissa, joissa ihmisten oletetaan pystyvän kaikkeen minuutin varoitusajalla. Vapaa-aikanakin joutuu miettimään työasioita, lomia ei voi pitää jos töissä tulee joku tärkeä juttu ajankohtaiseksi, stressi ja vastuu ovat ihan jotain muuta kuin normaalilla palkkatyöläisellä.

On totta, että perinteisesti suorittava työ on ollut ihan käypä vaihtoehto. Nekin työt ovat kuitenkin vähenemään päin ja ovat usein jotain kolmivuorotöitä. Mitä olen tuttavilta kuullut niin noita jaksaa kyllä nuorena, mutta vanhempana kroppa ei enää kestä epäsäännöllistä rytmiä. Enkä siis kiellä, etteikö noissa mainitsemissasi korkean profiilin töissä olisi stressin kanssa ongelmia, aivan varmasti on ja moni ei tuollaisiin hommiin sovellu. Erona älykkäällä ja ei niin fiksulla on käytännössä se, että sillä älykkäällä on elämässään vaihtoehtoja. Hän voi downgreidata, mutta tyhmempi joutuu menemään sinne minne kyvyt riittää, ja niitä paikkoja voi olla yllättävän vähän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenhankinta vaatii rohkeutta. Epävarmojen on paras jättää se suosiolla välistä.

Mutta entä kun tilannetta katsoo lapsen näkökulmasta eikä omastaan? Onko kiva elää yhteiskunnassa, jossa itse tekee pskatyötä minimipalkalla samaan aikaan, kun parempionniset saavat tehdä mielekästä työtä erinomaisella palkalla?

Tyhmät eivät edes tajua mitä täällä tapahtuu. Eivät he siitä kärsi, jos joutuvat paskahommiin. Älykkäät taas kärsivät, ja nykyaikana älykkäille on tarjolla vielä huonompia töitä kuin tyhmille työn vaativuuteen nähden paljon huonommalla palkalla. Aika moni älykäs on joutunut myös siirtymään juuri duunarihommiin ihan siksi, että älystä huolimatta stressinsietokyky ei ole sillä tasolla, jolla pitäisi olla pystyäkseen esim. vastaamaan ihmisten hengestä ja terveydestä, suurista taloudellisista vastuista, nopeista monimutkaisia manöövereita vaativista bisnesliikkeistä yms.

Sen sijaan jos on niitä kutosen-seiskan oppilaita jotka ei millään pärjää missään niin hyvin, että pääsisivät oikeasti hyviin töihin

Tämä juuri. Hyvin menestyneet luokkakaverit käyvät matkoilla, ostavat omistusasunnon ja ajavat autoilla. Itse polkee pyörällä nollatuntisopimuspaikkaan ja pistää välillä sossuun hakemuksia, josko sieltä jokunen euro irtoaisi riittämättömän palkan tueksi.

Nykyisistä pysyvästi tuilla olevista ihmisistäkin osa on yksinkertaisesti tyhmiä. Osalla on tietenkin mielenterveysongelmia.

Suuret massat ovat keskinkertaisia keskiluokkaisia taviksia. On median luoma näköharha hehkuttaa miljonäärejä ja ns.menestyjiä. Se on täysin vääristynyt kuva todellisuudesta. Arkipäivän Prisman kassajono on läpileikkaus taviksista. Ei ole huolta, että huippuälykkäät valtaisivat parhaat paikat. Kyse on valtapelistä, suhteista ja monesta muusta asiasta. Lapsen teossa ei kannata olla ylijärkevä. Kenenkään ei olisi kannattanut tuhansia vuosia sittenkään tehdä yhtään lasta, jos uskottaisiin kaikkiin uhkakuviin. Itse tein lapsen täysin itsekkäistä syistä. Halusin lapsen, koska halusin sitä. Niin, olin jo elänyt lapsetonta elämää tarpeeksi. Yritän pitää lapsellani uskon elämään, rehellisyyteen, hyvään käytökseen ja tärkeää on myös itsekunnioitus. Jos näillä ja jonkinasteisella koulutuksella ei pärjää Suomessa aikuisena, hän voi muuttaa ulkomaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten itse suhtaudutte tällaisiin ajatuksiin? Ajatteletteko koskaan, että lapsen tekeminen on itsekästä ja moraalitonta, koska lapsen tulevaisuudesta ei tiedä ja hän voi joutua elämään ties kuinka kurjan elämän?

En ajattele. Elämässä ei kukaan voi tietää mitä eteen tulee.

  Näin juuri. Mitä sitä liikaa pohtimaan. Oma lapsi on kalleinta ja ihaninta elämässä.