MIKSI minusta aletaan aina puhumaan seläntakana ja jättämään ulkopuolelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä osoitat käyttäymiselläsi ettei he ole sinun arvoisia ja he peilaa sinun käytöstäsi kääntymällä sinua vastaan jättämällä sinut ihan omaan arvoosi oman arvon tuntosi kanssa.

Tätä luulen minäkin. Olet ehkä ihana ihminen, mutta olet asettanut itsesi toistuvasti muiden yläpuolelle, koska pelkäät. Huonojen kokemusten takia vedät uusissa työpaikoissa ensin roolia. Vedät sitä tosissasi hampaat irvessä ja pelkäät, että taas se huomataan ja huomataanhan se. Ylipirteä feikkirooliesitystä on kauhea katsoa ja niin ihmiset alkavat puhua. Mielestäsi muut ovatkin kääntyneet sinua vastaan, mutta todellisuudessa he ihmetelevät oletko lintu vai kala. He eivät vihaa sinua, vaan he eivät tunne sinua, sitä oikeaa sinua. He ovat nähneet vain roolin, epävarman, jopa vihamielisen roolin.

Kaikki muut eivät ole aina ne syypäät, vaan muita yhdistävä tekijä olet sinä. Rauhoitu ja löydä itsesi. Se on sinun juttu.

Huh, oletpa sinä aggressiivinen :) En ole epävarma, enkä vihainen (ikinä), en vedä myöskään mitään roolia, vaan olen kotona samanlainen kuin töissä. Tulen uuteen paikkaan avoimin mielin, en hampaat irvessä.. Ap

Okei, arvasin vastauksesi ja olemme tainneet ennenkin sinusta keskustella. Huomaatko itse mitään ristiriitaisuutta viestissäsi? Väität, että et ole ikinä vihainen tai vastaavaa, mutta hyökkäät heti, kirjoitatt vieraalle ihmiselle ilkeästi ja ivaten, naureskelet päälle ylimielisesti ja et hyväksy kenenkään ajatuksia.

Minulla ei ole ihmissuhteissa ollut koskaan mitään ongelmia välillä on vastaan tullut sinunlaisia ihmisiä, joilla ei mikään ole hyvin ja joiden mielestä kaikki muut ovat väärässä. Yhä vieläkin, sinä olet nyt ongelmia yhdistävä tekijä, eivät kaikki muut. Sinulla on ongelma, ei muilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä osoitat käyttäymiselläsi ettei he ole sinun arvoisia ja he peilaa sinun käytöstäsi kääntymällä sinua vastaan jättämällä sinut ihan omaan arvoosi oman arvon tuntosi kanssa.

Tätä luulen minäkin. Olet ehkä ihana ihminen, mutta olet asettanut itsesi toistuvasti muiden yläpuolelle, koska pelkäät. Huonojen kokemusten takia vedät uusissa työpaikoissa ensin roolia. Vedät sitä tosissasi hampaat irvessä ja pelkäät, että taas se huomataan ja huomataanhan se. Ylipirteä feikkirooliesitystä on kauhea katsoa ja niin ihmiset alkavat puhua. Mielestäsi muut ovatkin kääntyneet sinua vastaan, mutta todellisuudessa he ihmetelevät oletko lintu vai kala. He eivät vihaa sinua, vaan he eivät tunne sinua, sitä oikeaa sinua. He ovat nähneet vain roolin, epävarman, jopa vihamielisen roolin.

Kaikki muut eivät ole aina ne syypäät, vaan muita yhdistävä tekijä olet sinä. Rauhoitu ja löydä itsesi. Se on sinun juttu.

Huh, oletpa sinä aggressiivinen :) En ole epävarma, enkä vihainen (ikinä), en vedä myöskään mitään roolia, vaan olen kotona samanlainen kuin töissä. Tulen uuteen paikkaan avoimin mielin, en hampaat irvessä.. Ap

Okei, arvasin vastauksesi ja olemme tainneet ennenkin sinusta keskustella. Huomaatko itse mitään ristiriitaisuutta viestissäsi? Väität, että et ole ikinä vihainen tai vastaavaa, mutta hyökkäät heti, kirjoitatt vieraalle ihmiselle ilkeästi ja ivaten, naureskelet päälle ylimielisesti ja et hyväksy kenenkään ajatuksia.

Minulla ei ole ihmissuhteissa ollut koskaan mitään ongelmia välillä on vastaan tullut sinunlaisia ihmisiä, joilla ei mikään ole hyvin ja joiden mielestä kaikki muut ovat väärässä. Yhä vieläkin, sinä olet nyt ongelmia yhdistävä tekijä, eivät kaikki muut. Sinulla on ongelma, ei muilla.

Vau. En edes tiedä mitä sanoa tai ajatella tästä. AP

Siis apua! AP:n kirjoitus on kuin mun kynästä. Pyrin myös tervehtimään kaikkia aina töihin tullessani. Olen perus kohtelias ja tykkään vaihtaa kuulumisia, mikäli se on vastavuoroista. En halua tungetella. Olen viime aikoina huomannut pienistä eleistä ja teoista, että minua jätetään porukan ulkopuolelle, mikä ei ole hauskaa.

Olen huomattavasti kanssatyöntekijöitäni nuorempi, en tiedä liittyykö ulkopuolellejättö sitten siihen. Olen luonteeltani pirteä ja hymyilevä, mikä voi olla yksi ärsytyksen syy, mutta mielestäni olisi ihan vieras ajatus, että minun pitäisi muuttaa käytöstäni negatiivisemmaksi tai vakavammaksi muiden vuoksi. Esittäminen vie energiaa ja siksi haluan olla oma itseni.

Meillä on välillä epävirallisia keskustelua meneillään mutta olen jättäytynyt niistä ulkopuolelle, etenkin jos niihin liittyy jonkun toisen ihmisen asioiden ruotimista. Jos jotain "juoruan", niin pyrin mieluummin puhumaan ihmisistä hyvää. Kai tämä sitten pistää ärsyttämään joitakuita.

Joskus tuntuu, että se mitä Suomessa osataan, on kadehtiminen ja ignooraaminen. Olisi rakentavampaa, että nälvimisen sijaan puhuttaisiin hyvää. Ja muistettaisiin kohdella toisia kunnioittavasti. Kateus vie nimittäin ne kalatkin vedestä...

Oletko koskaan ottanut tätä esille työyhteisössä? Nimittäin ei se tilanne sillä parane, että ihmettelet asiaa täällä. Ota asia esille töissä ja kysy mistä kenkä puristaa. Käyttäydy korostetun asiallisesti ja vaadi asiallista käytöstä myös muilta. 

Vierailija kirjoitti:

Minua hyljeksitään myös samoista syistä, en ole keksinyt muuta syytä kuin sen, että itse pidän suhteet kaikkiin työkavereihin ammatillisen viileinä ja asiallisina. Toiset ovat taas keskenään joko sotajalalla tai ylimpiä ystävyksiä, joten eivät ole tottuneet tällaiseen normipirkkoon, jolle ei työkaverit pääse ”ihon alle”.

Niin se voi olla. Keskityn töissä töihin, enkä mihinkään draamaan tai tuo omia surujani esille tai kauheasti jaa mitään erityisen henkilökohtaista. Jos minulta kysytään niin kerron, mutta en itse aloita puhumaan vaikka esim. terveysongelmia (jos niitä vaikka olisi). Olen aika tyyni, asiallinen, yleensä juurikin kutsutaan itsevarmaksi ja sellaiseksi joka ei pelkää mitään. Toivoisin että minusta puhuttaisiin mukavana ja lempeänä ja näitä yritän kovasti tuoda esiin, mutta en tiedä mikä menee vikaan. Olen muutenkin aika yksin pärjäävä ja siitä syystä en yleensä kutsu lounaalle ketään tai vietä työpäivän jälkeen muiden kanssa aikaa. Lounaalla on kivaa saada omia asioita pois alta hoidettua. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä osoitat käyttäymiselläsi ettei he ole sinun arvoisia ja he peilaa sinun käytöstäsi kääntymällä sinua vastaan jättämällä sinut ihan omaan arvoosi oman arvon tuntosi kanssa.

Tätä luulen minäkin. Olet ehkä ihana ihminen, mutta olet asettanut itsesi toistuvasti muiden yläpuolelle, koska pelkäät. Huonojen kokemusten takia vedät uusissa työpaikoissa ensin roolia. Vedät sitä tosissasi hampaat irvessä ja pelkäät, että taas se huomataan ja huomataanhan se. Ylipirteä feikkirooliesitystä on kauhea katsoa ja niin ihmiset alkavat puhua. Mielestäsi muut ovatkin kääntyneet sinua vastaan, mutta todellisuudessa he ihmetelevät oletko lintu vai kala. He eivät vihaa sinua, vaan he eivät tunne sinua, sitä oikeaa sinua. He ovat nähneet vain roolin, epävarman, jopa vihamielisen roolin.

Kaikki muut eivät ole aina ne syypäät, vaan muita yhdistävä tekijä olet sinä. Rauhoitu ja löydä itsesi. Se on sinun juttu.

Huh, oletpa sinä aggressiivinen :) En ole epävarma, enkä vihainen (ikinä), en vedä myöskään mitään roolia, vaan olen kotona samanlainen kuin töissä. Tulen uuteen paikkaan avoimin mielin, en hampaat irvessä.. Ap

Okei, arvasin vastauksesi ja olemme tainneet ennenkin sinusta keskustella. Huomaatko itse mitään ristiriitaisuutta viestissäsi? Väität, että et ole ikinä vihainen tai vastaavaa, mutta hyökkäät heti, kirjoitatt vieraalle ihmiselle ilkeästi ja ivaten, naureskelet päälle ylimielisesti ja et hyväksy kenenkään ajatuksia.

Minulla ei ole ihmissuhteissa ollut koskaan mitään ongelmia välillä on vastaan tullut sinunlaisia ihmisiä, joilla ei mikään ole hyvin ja joiden mielestä kaikki muut ovat väärässä. Yhä vieläkin, sinä olet nyt ongelmia yhdistävä tekijä, eivät kaikki muut. Sinulla on ongelma, ei muilla.

Ap on vastannut asiallisesti jokaiseen viestiin. Ap ei myöskään sanonut että kaikki on huonosti tai muut olisivat väärässä. Kyllä nyt taisi tämän kommentin jättäjä olla se, jolla hieman heittää päässä. Näkee omiaan ja heti hermostuu. Kenties yksi työpaikkakiusaajista.

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan ottanut tätä esille työyhteisössä? Nimittäin ei se tilanne sillä parane, että ihmettelet asiaa täällä. Ota asia esille töissä ja kysy mistä kenkä puristaa. Käyttäydy korostetun asiallisesti ja vaadi asiallista käytöstä myös muilta. 

No viimeksi esimies valitti, etten osallistu tarpeeksi lounaille tai ole sosiaalisempi (olen talousalalla, en asiakaspalvelu tms myynnissä). Edellisessä myös esimies toi esille, etten ole niin osa ryhmää kuin muut -> muut kävivät esim joka perjantai lasillisella ja baarissa ja lounailla mäkkärissä tai pizzalla. Itse en voi syödä rasvaista ja perjantaisin haluan vain kotiin lasten luokse viettämään viikonloppua. Että ehkä se on syynä, että teen työni ja lähden kotiin. Ap

Laumaeläinjuttuja... kun työkaverit kokevat etteivät saa susta irti mitään "henkilökohtaista", ei muodostu luottamusta, joten he alkavat härkkiä ja nokkia. Monet ovat jääneet sosiaalisessa käytöksessä tuolle eläintasolle itse tiedostamattaan. Siinä on "jos et ole puolella, olet meitä vastaan" -tyyppinen kuvio. Henkilökohtaiset avautumiset, yhteinen valittaminen, yhteisestä kohteesta juoruilu jne. toimivat kuin "panttina" työkavereille siitä että kuulut porukkaan ja olet lojaali. Jos olet töissä asiallinen ja korrekti ja he kokevat etteivät saa sinusta tätä panttia, he eivät luota vaan tulee tuo "meitä vastaan" tulkinta sinusta, ja silloin moni kokee hyökkäyksen olevan paras puolustus, ja sinusta tehdään se yhteisen juoruilun kohde, ja sinusta saadaan se liima, yhteinen yhdistävä vihollinen jonkun toisen kanssa.

Sosiaalisia pelejä siis. Jotta sellaisista pääsisi ulos, pitäisi tehdä aktiivista ajatustyötä tiedostaakseen tuollaisen käyttäytymisen ja sanoutuakseen siitä irti. Tai pitäisi olla työpaikalla sellainen sivistynyt kulttuuri, jossa tuollaista ei harjoiteta. Joissain paikoissa on, monissa valitettavasti ei. Ja valitettavasti moni ei koskaan pysähdy miettimään omia vaikuttimiaan ja omaa sosiaalista käyttäytymistään, jotta huomaisi itse tekevänsä noita pelejä. Tätähän kai nykyään jo päiväkodissa koetetaan opetella ja puuttua sillä lailla kiusaamiseen.

Mitä sinun pitäisi sitten tehdä? Enpä tiedä, ja ongelma on itsellenikin tuttu. Olen yrittänyt löytää työkavereiden kanssa jotain yhteistä jutunjuurta ja toimivaksi olen havainnut, että annan "pantiksi" joitain vähän henkilökohtaisempia fiiliksiä omista epävarmuuksista, tuntemuksista, vaikeuksista tms. Paskanpuhumista tai juoruilua en siedä enkä halua ottaa siihen osaa, mutta itseni voin laittaa likoon ja olen kyllä huomannut sen auttavan. Myös yleinen valittaminen toimii, sitäkin teen välillä vaikken oikeastaan tykkää valittamisesta, mutta... se yhdistää.

Eri asia sitten, voiko keltään odottaa, että avaisi töissä henkilökohtaisuuksia tai valittaisi tai juoruaisi, vaikkei haluaisi. Ei se oikein ole, eikä ihanteellista, mutta voi auttaa käytännössä voittamaan sosiaalisten pelaajien luottamuksen. Parasta on tietty työyhteisö, jossa kunnioitus ja asiallisuus ovat oletusarvoisia, mutta niin... utopia jne.

Vierailija kirjoitti:

Laumaeläinjuttuja... kun työkaverit kokevat etteivät saa susta irti mitään "henkilökohtaista", ei muodostu luottamusta, joten he alkavat härkkiä ja nokkia. Monet ovat jääneet sosiaalisessa käytöksessä tuolle eläintasolle itse tiedostamattaan. Siinä on "jos et ole puolella, olet meitä vastaan" -tyyppinen kuvio. Henkilökohtaiset avautumiset, yhteinen valittaminen, yhteisestä kohteesta juoruilu jne. toimivat kuin "panttina" työkavereille siitä että kuulut porukkaan ja olet lojaali. Jos olet töissä asiallinen ja korrekti ja he kokevat etteivät saa sinusta tätä panttia, he eivät luota vaan tulee tuo "meitä vastaan" tulkinta sinusta, ja silloin moni kokee hyökkäyksen olevan paras puolustus, ja sinusta tehdään se yhteisen juoruilun kohde, ja sinusta saadaan se liima, yhteinen yhdistävä vihollinen jonkun toisen kanssa.

Sosiaalisia pelejä siis. Jotta sellaisista pääsisi ulos, pitäisi tehdä aktiivista ajatustyötä tiedostaakseen tuollaisen käyttäytymisen ja sanoutuakseen siitä irti. Tai pitäisi olla työpaikalla sellainen sivistynyt kulttuuri, jossa tuollaista ei harjoiteta. Joissain paikoissa on, monissa valitettavasti ei. Ja valitettavasti moni ei koskaan pysähdy miettimään omia vaikuttimiaan ja omaa sosiaalista käyttäytymistään, jotta huomaisi itse tekevänsä noita pelejä. Tätähän kai nykyään jo päiväkodissa koetetaan opetella ja puuttua sillä lailla kiusaamiseen.

Mitä sinun pitäisi sitten tehdä? Enpä tiedä, ja ongelma on itsellenikin tuttu. Olen yrittänyt löytää työkavereiden kanssa jotain yhteistä jutunjuurta ja toimivaksi olen havainnut, että annan "pantiksi" joitain vähän henkilökohtaisempia fiiliksiä omista epävarmuuksista, tuntemuksista, vaikeuksista tms. Paskanpuhumista tai juoruilua en siedä enkä halua ottaa siihen osaa, mutta itseni voin laittaa likoon ja olen kyllä huomannut sen auttavan. Myös yleinen valittaminen toimii, sitäkin teen välillä vaikken oikeastaan tykkää valittamisesta, mutta... se yhdistää.

Eri asia sitten, voiko keltään odottaa, että avaisi töissä henkilökohtaisuuksia tai valittaisi tai juoruaisi, vaikkei haluaisi. Ei se oikein ole, eikä ihanteellista, mutta voi auttaa käytännössä voittamaan sosiaalisten pelaajien luottamuksen. Parasta on tietty työyhteisö, jossa kunnioitus ja asiallisuus ovat oletusarvoisia, mutta niin... utopia jne.

Hienosti selitetty, kiitos :) Minun on aina ollut vaikeaa tulla naisten tai naisporukoiden kanssa toimeen, ja nyt taidan tajuta miksi - pitää osata näyttää se haavoittuvaisempi puoli ja tukeutua toisiin enemmän? Olen siinä uskomattoman huono. Murehdin omassa päässäni asioita, enkä jaa huonoa fiilistä muiden kuin perheen kanssa. Mutta, kiitos vinkistä! Voin yrittää enemmän ryhtyä avautumaan esim. näistä epävarmuuksista ja kysymään vaikka apua joihinkin juttuihin. :) AP

Ja vielä lisään, että eräs syy karsastamiselle voi olla se, että sellainen henkilö, joka ei lähde mukaan paskanpuhumiseen ja juoruiluun, tulee ikäänkuin epäsuorasti osoittaneeksi muille, että sellaisessa toimintatavassa on vikaa. Eli niin kauan, kuin muutkin ovat mukana, ilkeämielinen juoruilu on vain hauskaa ja yhdistävää puuhaa, josta osallistujat saavat kicksejä. Mutta kun lisätään kuvioon se yksi, joka ei lähde mukaan ja joka tällä vaikenemisella osoittaa epäsuoraa paheksuntaa, juoruilijat joutuvat KOHTAAMAAN sen, että he ehkä tekevät jotain moraalisesti arveluttavaa / alhaista / tuomittavaa, ja eihän sellaista ole kiva kohdata tai ajatella. On helpompi ampua viestintuoja, eli alkaa dissata tätä yhtä, joka ei tahdo juoruilla. Koska sehän pilaa moralisoivalla kannanotollaan juoruilun yhteisen ilon.

Tämä ei siis riipu siitä, onko vaikenijan tarkoitus oikeasti moralisoida muita vai ei. Noin se silti helposti koetaan. Eli tässäkin pätee laumaelukoiden "puolella tai vastaan" -ajattelu.

-49

Tiedän muutamia todella osaavia ulkomaalaisia mm saksalainen, norjalainen, somali ja britti. Pari heistä muuttivat pois Suomesta. Uhkailua mm siitä että syö liian hienoja ruokia, hymyilee liikaa, huolehtii liikaa ulkonäöstä. Yksi otettiin hyvin vastaan suomalaiseen yritykseen ja hän sai tulosta aikaiseksi sitten kuulemma pikuhiljaa alkoi kiusaaminen ja henkinen väkivalta. Simputusta, selän takana pahaa puhumista.

Suomalainen kokee hyvät asiat uhkana. Eikö tämä ole jo vakavaa mielensairautta? Täällä joukolla osataan tuhota mutta ei luoda.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan ottanut tätä esille työyhteisössä? Nimittäin ei se tilanne sillä parane, että ihmettelet asiaa täällä. Ota asia esille töissä ja kysy mistä kenkä puristaa. Käyttäydy korostetun asiallisesti ja vaadi asiallista käytöstä myös muilta. 

No viimeksi esimies valitti, etten osallistu tarpeeksi lounaille tai ole sosiaalisempi (olen talousalalla, en asiakaspalvelu tms myynnissä). Edellisessä myös esimies toi esille, etten ole niin osa ryhmää kuin muut -> muut kävivät esim joka perjantai lasillisella ja baarissa ja lounailla mäkkärissä tai pizzalla. Itse en voi syödä rasvaista ja perjantaisin haluan vain kotiin lasten luokse viettämään viikonloppua. Että ehkä se on syynä, että teen työni ja lähden kotiin. Ap

Niin, mutta kerroitko sinä sinun näkökulman ja kokemuksen asiaan? Entä oletko suoraan kysynyt näiltä työkavereilta, että mikä sinussa ärsyttää? Ongelma voi poistua sillä, että otat asian suoraan puheeksi. Silloin he tietävät jääneensä kiinni pahasta puheesta, tietävät että loukkaavat sinua, ja heillä on mahdollisuus muuttaa käytöstä asialliseksi. Ei tarvi olla paras kaveri kaikkien kanssa, mutta täytyy olla asiallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laumaeläinjuttuja... kun työkaverit kokevat etteivät saa susta irti mitään "henkilökohtaista", ei muodostu luottamusta, joten he alkavat härkkiä ja nokkia. Monet ovat jääneet sosiaalisessa käytöksessä tuolle eläintasolle itse tiedostamattaan. Siinä on "jos et ole puolella, olet meitä vastaan" -tyyppinen kuvio. Henkilökohtaiset avautumiset, yhteinen valittaminen, yhteisestä kohteesta juoruilu jne. toimivat kuin "panttina" työkavereille siitä että kuulut porukkaan ja olet lojaali. Jos olet töissä asiallinen ja korrekti ja he kokevat etteivät saa sinusta tätä panttia, he eivät luota vaan tulee tuo "meitä vastaan" tulkinta sinusta, ja silloin moni kokee hyökkäyksen olevan paras puolustus, ja sinusta tehdään se yhteisen juoruilun kohde, ja sinusta saadaan se liima, yhteinen yhdistävä vihollinen jonkun toisen kanssa.

Sosiaalisia pelejä siis. Jotta sellaisista pääsisi ulos, pitäisi tehdä aktiivista ajatustyötä tiedostaakseen tuollaisen käyttäytymisen ja sanoutuakseen siitä irti. Tai pitäisi olla työpaikalla sellainen sivistynyt kulttuuri, jossa tuollaista ei harjoiteta. Joissain paikoissa on, monissa valitettavasti ei. Ja valitettavasti moni ei koskaan pysähdy miettimään omia vaikuttimiaan ja omaa sosiaalista käyttäytymistään, jotta huomaisi itse tekevänsä noita pelejä. Tätähän kai nykyään jo päiväkodissa koetetaan opetella ja puuttua sillä lailla kiusaamiseen.

Mitä sinun pitäisi sitten tehdä? Enpä tiedä, ja ongelma on itsellenikin tuttu. Olen yrittänyt löytää työkavereiden kanssa jotain yhteistä jutunjuurta ja toimivaksi olen havainnut, että annan "pantiksi" joitain vähän henkilökohtaisempia fiiliksiä omista epävarmuuksista, tuntemuksista, vaikeuksista tms. Paskanpuhumista tai juoruilua en siedä enkä halua ottaa siihen osaa, mutta itseni voin laittaa likoon ja olen kyllä huomannut sen auttavan. Myös yleinen valittaminen toimii, sitäkin teen välillä vaikken oikeastaan tykkää valittamisesta, mutta... se yhdistää.

Eri asia sitten, voiko keltään odottaa, että avaisi töissä henkilökohtaisuuksia tai valittaisi tai juoruaisi, vaikkei haluaisi. Ei se oikein ole, eikä ihanteellista, mutta voi auttaa käytännössä voittamaan sosiaalisten pelaajien luottamuksen. Parasta on tietty työyhteisö, jossa kunnioitus ja asiallisuus ovat oletusarvoisia, mutta niin... utopia jne.

Hienosti selitetty, kiitos :) Minun on aina ollut vaikeaa tulla naisten tai naisporukoiden kanssa toimeen, ja nyt taidan tajuta miksi - pitää osata näyttää se haavoittuvaisempi puoli ja tukeutua toisiin enemmän? Olen siinä uskomattoman huono. Murehdin omassa päässäni asioita, enkä jaa huonoa fiilistä muiden kuin perheen kanssa. Mutta, kiitos vinkistä! Voin yrittää enemmän ryhtyä avautumaan esim. näistä epävarmuuksista ja kysymään vaikka apua joihinkin juttuihin. :) AP

Jep, olen pitkälti ihan samanlainen... ja usein miettinyt, miten hankalaa voi olla sosiaalisuus, vaikkei kertakaikkiaan haluais kenellekään mitään pahaa. Olen siis miettinyt näitä juttuja ehkä vähän liikaakin! Mutta tuohon tulokseen olen itse tullut- että kyse on luottamuksesta joka syntyy siitä että on toisille inhimillinen heikkouksineenkin. Tietty siinä on aina riski, että joku käyttää sitä sua vastaan. Mutta tuntuma on, että enemmän on niitä perus laumatyyppejä, jotka saa puolelleen näyttämällä heikkoutensa, kuin sosiopaatteja jotka käyttää niitä sua vastaan. Ehkä :D

49

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laumaeläinjuttuja... kun työkaverit kokevat etteivät saa susta irti mitään "henkilökohtaista", ei muodostu luottamusta, joten he alkavat härkkiä ja nokkia. Monet ovat jääneet sosiaalisessa käytöksessä tuolle eläintasolle itse tiedostamattaan. Siinä on "jos et ole puolella, olet meitä vastaan" -tyyppinen kuvio. Henkilökohtaiset avautumiset, yhteinen valittaminen, yhteisestä kohteesta juoruilu jne. toimivat kuin "panttina" työkavereille siitä että kuulut porukkaan ja olet lojaali. Jos olet töissä asiallinen ja korrekti ja he kokevat etteivät saa sinusta tätä panttia, he eivät luota vaan tulee tuo "meitä vastaan" tulkinta sinusta, ja silloin moni kokee hyökkäyksen olevan paras puolustus, ja sinusta tehdään se yhteisen juoruilun kohde, ja sinusta saadaan se liima, yhteinen yhdistävä vihollinen jonkun toisen kanssa.

Sosiaalisia pelejä siis. Jotta sellaisista pääsisi ulos, pitäisi tehdä aktiivista ajatustyötä tiedostaakseen tuollaisen käyttäytymisen ja sanoutuakseen siitä irti. Tai pitäisi olla työpaikalla sellainen sivistynyt kulttuuri, jossa tuollaista ei harjoiteta. Joissain paikoissa on, monissa valitettavasti ei. Ja valitettavasti moni ei koskaan pysähdy miettimään omia vaikuttimiaan ja omaa sosiaalista käyttäytymistään, jotta huomaisi itse tekevänsä noita pelejä. Tätähän kai nykyään jo päiväkodissa koetetaan opetella ja puuttua sillä lailla kiusaamiseen.

Mitä sinun pitäisi sitten tehdä? Enpä tiedä, ja ongelma on itsellenikin tuttu. Olen yrittänyt löytää työkavereiden kanssa jotain yhteistä jutunjuurta ja toimivaksi olen havainnut, että annan "pantiksi" joitain vähän henkilökohtaisempia fiiliksiä omista epävarmuuksista, tuntemuksista, vaikeuksista tms. Paskanpuhumista tai juoruilua en siedä enkä halua ottaa siihen osaa, mutta itseni voin laittaa likoon ja olen kyllä huomannut sen auttavan. Myös yleinen valittaminen toimii, sitäkin teen välillä vaikken oikeastaan tykkää valittamisesta, mutta... se yhdistää.

Eri asia sitten, voiko keltään odottaa, että avaisi töissä henkilökohtaisuuksia tai valittaisi tai juoruaisi, vaikkei haluaisi. Ei se oikein ole, eikä ihanteellista, mutta voi auttaa käytännössä voittamaan sosiaalisten pelaajien luottamuksen. Parasta on tietty työyhteisö, jossa kunnioitus ja asiallisuus ovat oletusarvoisia, mutta niin... utopia jne.

Hienosti selitetty, kiitos :) Minun on aina ollut vaikeaa tulla naisten tai naisporukoiden kanssa toimeen, ja nyt taidan tajuta miksi - pitää osata näyttää se haavoittuvaisempi puoli ja tukeutua toisiin enemmän? Olen siinä uskomattoman huono. Murehdin omassa päässäni asioita, enkä jaa huonoa fiilistä muiden kuin perheen kanssa. Mutta, kiitos vinkistä! Voin yrittää enemmän ryhtyä avautumaan esim. näistä epävarmuuksista ja kysymään vaikka apua joihinkin juttuihin. :) AP

Ihmiset on todella paljon typerämpiä kuin voisi ensin uskoa. Tarvitaan "yhteinen vihollinen" lauman pönkittämiseen. Niin pieniä ja mitättömiä. Sillä että on maisteri tms ei ole merkitystä.

Tuossa huomasi vaan että jos esimieskin moittii, näkee että olet fiksumpi.

No, työssä käydään palkan takia.

Kun mikään ei kelpaa. Yritetään tuoda esille niitä eri vaihtoehtoja ja mitä tekee ap...Kelpaako vain kateuskortti?

Vetäydyt itse muista ja kun annetaan sitä tilaa vika on muissa?

Olet hyljeksitty vain siksi, ettet mene mukaan siihen juorukerhoon! Naisvaltaisella alalla ei mitään muuta olekaan, kuin näitä juorukerhoja, joissa haukutaan ja arvostellaan kaikkea. Monesti on pari sellaista isompaa porukkaa, jossa on ns. joukon "vetäjät" ja nämä perässä kulkijat, jotka sitten haukkuvat toinen toistaan. Ihan, kuin jostain elokuvista! Sitten on nämä hyljeksityt, jotka eivät halua siihen mukaan, vaan tulevat töihin tekemään töitä ja ne, joita ei oteta mukaan jonkun poikkeavuuden vuoksi. Lapsellista.

Sitten pomo (varsinkin, jos sattuu olemaan nainen) kyselee sinulta mikset sopeudu, mikset mene, onko kaikki hyvin tms. ja auta armias, jos menet sanomaan totuuden, niin h*lvetti on irti ja jopa pomo kääntyy sinua vastaan, kun on niin hyvää pataa noiden juoruilijoiden kanssa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä osoitat käyttäymiselläsi ettei he ole sinun arvoisia ja he peilaa sinun käytöstäsi kääntymällä sinua vastaan jättämällä sinut ihan omaan arvoosi oman arvon tuntosi kanssa.

Tätä luulen minäkin. Olet ehkä ihana ihminen, mutta olet asettanut itsesi toistuvasti muiden yläpuolelle, koska pelkäät. Huonojen kokemusten takia vedät uusissa työpaikoissa ensin roolia. Vedät sitä tosissasi hampaat irvessä ja pelkäät, että taas se huomataan ja huomataanhan se. Ylipirteä feikkirooliesitystä on kauhea katsoa ja niin ihmiset alkavat puhua. Mielestäsi muut ovatkin kääntyneet sinua vastaan, mutta todellisuudessa he ihmetelevät oletko lintu vai kala. He eivät vihaa sinua, vaan he eivät tunne sinua, sitä oikeaa sinua. He ovat nähneet vain roolin, epävarman, jopa vihamielisen roolin.

Kaikki muut eivät ole aina ne syypäät, vaan muita yhdistävä tekijä olet sinä. Rauhoitu ja löydä itsesi. Se on sinun juttu.

Huh, oletpa sinä aggressiivinen :) En ole epävarma, enkä vihainen (ikinä), en vedä myöskään mitään roolia, vaan olen kotona samanlainen kuin töissä. Tulen uuteen paikkaan avoimin mielin, en hampaat irvessä.. Ap

Okei, arvasin vastauksesi ja olemme tainneet ennenkin sinusta keskustella. Huomaatko itse mitään ristiriitaisuutta viestissäsi? Väität, että et ole ikinä vihainen tai vastaavaa, mutta hyökkäät heti, kirjoitatt vieraalle ihmiselle ilkeästi ja ivaten, naureskelet päälle ylimielisesti ja et hyväksy kenenkään ajatuksia.

Minulla ei ole ihmissuhteissa ollut koskaan mitään ongelmia välillä on vastaan tullut sinunlaisia ihmisiä, joilla ei mikään ole hyvin ja joiden mielestä kaikki muut ovat väärässä. Yhä vieläkin, sinä olet nyt ongelmia yhdistävä tekijä, eivät kaikki muut. Sinulla on ongelma, ei muilla.

Höpöhöpö. Se nyt vaan on ihan psykologinen fakta, että sairaissa yhteisöissä vastustetaan "terveitä" ja "tervehdyttäjiä". Hyvä käytös ei ole itsensä paremmaksi nostamista.

Psykiatri sanoi että jotkut vääristyneet valtarakenteet eivät kestä hyvää käytöstä, vaan se suljetaan tavalla tai toisella pois. Johtuu siitä, että liian moni ihminen on laumasielu, joka ei uskalla seisoa omilla jaloillaan vääryyksiä vastaan, koska kukaan muukaan ei niin tee. Nämä hyvin käyttäytyvät ovat sitten outolintuja raatelemaan valmiiden haaskalintujen joukossa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laumaeläinjuttuja... kun työkaverit kokevat etteivät saa susta irti mitään "henkilökohtaista", ei muodostu luottamusta, joten he alkavat härkkiä ja nokkia. Monet ovat jääneet sosiaalisessa käytöksessä tuolle eläintasolle itse tiedostamattaan. Siinä on "jos et ole puolella, olet meitä vastaan" -tyyppinen kuvio. Henkilökohtaiset avautumiset, yhteinen valittaminen, yhteisestä kohteesta juoruilu jne. toimivat kuin "panttina" työkavereille siitä että kuulut porukkaan ja olet lojaali. Jos olet töissä asiallinen ja korrekti ja he kokevat etteivät saa sinusta tätä panttia, he eivät luota vaan tulee tuo "meitä vastaan" tulkinta sinusta, ja silloin moni kokee hyökkäyksen olevan paras puolustus, ja sinusta tehdään se yhteisen juoruilun kohde, ja sinusta saadaan se liima, yhteinen yhdistävä vihollinen jonkun toisen kanssa.

Sosiaalisia pelejä siis. Jotta sellaisista pääsisi ulos, pitäisi tehdä aktiivista ajatustyötä tiedostaakseen tuollaisen käyttäytymisen ja sanoutuakseen siitä irti. Tai pitäisi olla työpaikalla sellainen sivistynyt kulttuuri, jossa tuollaista ei harjoiteta. Joissain paikoissa on, monissa valitettavasti ei. Ja valitettavasti moni ei koskaan pysähdy miettimään omia vaikuttimiaan ja omaa sosiaalista käyttäytymistään, jotta huomaisi itse tekevänsä noita pelejä. Tätähän kai nykyään jo päiväkodissa koetetaan opetella ja puuttua sillä lailla kiusaamiseen.

Mitä sinun pitäisi sitten tehdä? Enpä tiedä, ja ongelma on itsellenikin tuttu. Olen yrittänyt löytää työkavereiden kanssa jotain yhteistä jutunjuurta ja toimivaksi olen havainnut, että annan "pantiksi" joitain vähän henkilökohtaisempia fiiliksiä omista epävarmuuksista, tuntemuksista, vaikeuksista tms. Paskanpuhumista tai juoruilua en siedä enkä halua ottaa siihen osaa, mutta itseni voin laittaa likoon ja olen kyllä huomannut sen auttavan. Myös yleinen valittaminen toimii, sitäkin teen välillä vaikken oikeastaan tykkää valittamisesta, mutta... se yhdistää.

Eri asia sitten, voiko keltään odottaa, että avaisi töissä henkilökohtaisuuksia tai valittaisi tai juoruaisi, vaikkei haluaisi. Ei se oikein ole, eikä ihanteellista, mutta voi auttaa käytännössä voittamaan sosiaalisten pelaajien luottamuksen. Parasta on tietty työyhteisö, jossa kunnioitus ja asiallisuus ovat oletusarvoisia, mutta niin... utopia jne.

Hienosti selitetty, kiitos :) Minun on aina ollut vaikeaa tulla naisten tai naisporukoiden kanssa toimeen, ja nyt taidan tajuta miksi - pitää osata näyttää se haavoittuvaisempi puoli ja tukeutua toisiin enemmän? Olen siinä uskomattoman huono. Murehdin omassa päässäni asioita, enkä jaa huonoa fiilistä muiden kuin perheen kanssa. Mutta, kiitos vinkistä! Voin yrittää enemmän ryhtyä avautumaan esim. näistä epävarmuuksista ja kysymään vaikka apua joihinkin juttuihin. :) AP

 Minä en ole koskaan edes tavannut sinua ja asenteesi tympii. :D

Mä olen aina ollut myös tuossa asemassa, että usein päädyn ihmisten välttelyn kohteeksi, mutta minuapa se ei haittaa pätkääkään. Nautin siitä että saan esim. käydä yksin lounaalla töissä eikä tarvi muun lauman tylsiä jorinoita kuunnella. 

Kuulostaa tutulta, itselläni on sama.

Sellaisetkin tyypit, joita olen pitänyt ystävinä, jättää illanvietoista pois tai jos vaikka näen kavereita jossain, voivat todeta olevansa menossa esim. kahville, mutta eivät pyydä ikinä mukaan. Turhauttaa.

Apuni ja ammatillinen osaaminen kuitenkin kelpaa aina.