MIKSI minusta aletaan aina puhumaan seläntakana ja jättämään ulkopuolelle?

Minulla sama juttu. Aina, kaikkialla. Olen itsevarma, positiivinen, ja minulla on oma elämä. Olen kohtelias, osaan keskustella ja kuunnella, heittää läppääkin..

Ei vaan natsaa muiden kanssa. Itseäni en lähde ainakaan negatiiviseksi pahan puhujaksi muuttamaan. Jos ei kelpaa, ei sitten.

Oma kokemukseni on etten ole koskaan kelvannut porukkaan koska en juorua ja puhu pahaa muista. Valitettavasti ilmeisesti sellainen juoruaminen jne on sitä mikä pitkälti yhdistää ihmisiä toisiinsa tai liimaa heitä yhteen. Vaikka olisi kuinka mukava ja ystävällinen niin jollei puhu omista asioistaan tai muiden asioista niin ei kuulu joukkoon. Tai sitten se vaatisi että olisi rikas tai jotenkin merkityksellisessä asemassa niin saattaisi tulla kuuluneeksi porukkaan. 

Mutta tämä ei enää haittaa. En kaipaa muita eikä muut minua joten näin on kaikille parasta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama juttu. Aina, kaikkialla. Olen itsevarma, positiivinen, ja minulla on oma elämä. Olen kohtelias, osaan keskustella ja kuunnella, heittää läppääkin..

Ei vaan natsaa muiden kanssa. Itseäni en lähde ainakaan negatiiviseksi pahan puhujaksi muuttamaan. Jos ei kelpaa, ei sitten.

Mitali on jo postissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla vähän samaa... Töissä olen naisvaltaisella alalla ja meidän porukassa on todella paljon pahan puhumista selän takana, johon minä ja muutama muu ei osallistu millään tavalla. Sitten meitä haukutaan selän takana, kun ei osallistuta eikä haluta siihen juorukerhoon osalliseksi. Pomokin joskus kysyi kehityskeskustelussa, että koenko minä, etten sopeudu porukkaan!? Eli joku on mennyt pomolle asiasta ruikuttamaan, kun haluan tehdä vain työni enkä esimerkiksi kovin usein halua mennä kahville tämän "ydinporukan" kanssa juoruamaan ja meuhkaamaan.

Tämä. Minulta tullaan usein kysymään juurikin näitä, että sopudunko omasta mielestäni porukkaan. Ja tämä on ollut monessa työssä. En oikein tiedä mistä kiikastaa. Yritän olla hyvin neutraali ja kohtelias muille, etten aiheuta mitään ongelmaa.. AP

Olet kai sitten liian täydellinen tai liian mitäänsanomaton. Kun ei kerran mitään vikaa sussa omasta mielestäsi ole.

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama juttu. Aina, kaikkialla. Olen itsevarma, positiivinen, ja minulla on oma elämä. Olen kohtelias, osaan keskustella ja kuunnella, heittää läppääkin..

Ei vaan natsaa muiden kanssa. Itseäni en lähde ainakaan negatiiviseksi pahan puhujaksi muuttamaan. Jos ei kelpaa, ei sitten.

Tätä tarkoin puhessani humbelebragaamisesta ja millaisista ihmisistä ei pidetä tietyissä piireissä. MINÄ olen...

- 10

Vierailija kirjoitti:

Oletko motivaatiosaikuttaja?

Meillä on töissä yksi tällainen, joka sitten ihmettelee miksei hänestä pidetä.

Mistä tiedät motivaatiosaikuttaako joku, vaiko onko hänellä sairauksia joista te ette tiedä. Moni sairaus ei näy päältä. Aika kamala ajatella, että ei pidetä ihmisestä saikkujen perusteella ja tehdään se vielä selväksi tälle saikuttajalle. Tulee mieleen peruskoulu, kiusaajat ja kiusattu. Mitäpä jos te olettekin osasyynä siinä siihen "motivaatio"saikuttamiseen oletteko koskaan ajatellut niin? On ihmiset sitten tyhmiä ja tunneköyhiä. 

Naisvaltaisilla aloilla olen kokenut samaa. Miesten kanssa työskennellessä en ollenkaan. Naiset juoruilee ja puhuu selän takana. Meno on joissakin paikoissa todella ahdistava. Jos et osallistu tuollaiseen pahuuteen, niin sinut jätetään ulos. Mut tuhannesti mieluummin olen ulkona tuollaisista piireistä kuin juoruilemassa ja kyttäämässä kuka saa ja kuka ei. Se on nokkimisjärjestys minkä mukaan alkeelliset oliot elää.

Onneksi on vapaa valinta ja saa jättää pois elämästä sen mikä sitä koittaa pilata.

Vierailija kirjoitti:

Sinä osoitat käyttäymiselläsi ettei he ole sinun arvoisia ja he peilaa sinun käytöstäsi kääntymällä sinua vastaan jättämällä sinut ihan omaan arvoosi oman arvon tuntosi kanssa.

Tätä luulen minäkin. Olet ehkä ihana ihminen, mutta olet asettanut itsesi toistuvasti muiden yläpuolelle, koska pelkäät. Huonojen kokemusten takia vedät uusissa työpaikoissa ensin roolia. Vedät sitä tosissasi hampaat irvessä ja pelkäät, että taas se huomataan ja huomataanhan se. Ylipirteä feikkirooliesitystä on kauhea katsoa ja niin ihmiset alkavat puhua. Mielestäsi muut ovatkin kääntyneet sinua vastaan, mutta todellisuudessa he ihmetelevät oletko lintu vai kala. He eivät vihaa sinua, vaan he eivät tunne sinua, sitä oikeaa sinua. He ovat nähneet vain roolin, epävarman, jopa vihamielisen roolin.

Kaikki muut eivät ole aina ne syypäät, vaan muita yhdistävä tekijä olet sinä. Rauhoitu ja löydä itsesi. Se on sinun juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä osoitat käyttäymiselläsi ettei he ole sinun arvoisia ja he peilaa sinun käytöstäsi kääntymällä sinua vastaan jättämällä sinut ihan omaan arvoosi oman arvon tuntosi kanssa.

Tätä luulen minäkin. Olet ehkä ihana ihminen, mutta olet asettanut itsesi toistuvasti muiden yläpuolelle, koska pelkäät. Huonojen kokemusten takia vedät uusissa työpaikoissa ensin roolia. Vedät sitä tosissasi hampaat irvessä ja pelkäät, että taas se huomataan ja huomataanhan se. Ylipirteä feikkirooliesitystä on kauhea katsoa ja niin ihmiset alkavat puhua. Mielestäsi muut ovatkin kääntyneet sinua vastaan, mutta todellisuudessa he ihmetelevät oletko lintu vai kala. He eivät vihaa sinua, vaan he eivät tunne sinua, sitä oikeaa sinua. He ovat nähneet vain roolin, epävarman, jopa vihamielisen roolin.

Kaikki muut eivät ole aina ne syypäät, vaan muita yhdistävä tekijä olet sinä. Rauhoitu ja löydä itsesi. Se on sinun juttu.

Huh, oletpa sinä aggressiivinen :) En ole epävarma, enkä vihainen (ikinä), en vedä myöskään mitään roolia, vaan olen kotona samanlainen kuin töissä. Tulen uuteen paikkaan avoimin mielin, en hampaat irvessä.. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla vähän samaa... Töissä olen naisvaltaisella alalla ja meidän porukassa on todella paljon pahan puhumista selän takana, johon minä ja muutama muu ei osallistu millään tavalla. Sitten meitä haukutaan selän takana, kun ei osallistuta eikä haluta siihen juorukerhoon osalliseksi. Pomokin joskus kysyi kehityskeskustelussa, että koenko minä, etten sopeudu porukkaan!? Eli joku on mennyt pomolle asiasta ruikuttamaan, kun haluan tehdä vain työni enkä esimerkiksi kovin usein halua mennä kahville tämän "ydinporukan" kanssa juoruamaan ja meuhkaamaan.

Tämä. Minulta tullaan usein kysymään juurikin näitä, että sopudunko omasta mielestäni porukkaan. Ja tämä on ollut monessa työssä. En oikein tiedä mistä kiikastaa. Yritän olla hyvin neutraali ja kohtelias muille, etten aiheuta mitään ongelmaa.. AP

Olet kai sitten liian täydellinen tai liian mitäänsanomaton. Kun ei kerran mitään vikaa sussa omasta mielestäsi ole.

Kun e tiedä mikä vika minussa on. Kerron vain miten minä koen itseni. En usko että olen täydellinen kuitenkaan. AP

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama juttu. Aina, kaikkialla. Olen itsevarma, positiivinen, ja minulla on oma elämä. Olen kohtelias, osaan keskustella ja kuunnella, heittää läppääkin..

Ei vaan natsaa muiden kanssa. Itseäni en lähde ainakaan negatiiviseksi pahan puhujaksi muuttamaan. Jos ei kelpaa, ei sitten.

Niin. Itse en vain osaa olla sellainen joka kohtelisi muita huonosti tai haukkuisi seläntakana. Mutta kai se pitää sellaiseksi kääntyä kohta :D AP

Ehkä muut eivät saa jotenkin kosketuspintaa suhun, vaikka et mitään roolia vetäisikään niin voi olla että tietyllä tavalla pidät sen verran emotionaalista etäisyyttä toisiin että sen tähden ns jää ulkopuolelle kun toiset sitten jossain vaiheessa luovuttavat kontaktin etsimisen ja ehkä ihmettelevät tilannetta niinku sä itsekin, jonkinlainen avoin kohtaava keskustelu asiasta voisi auttaa.

Olet vain hyvä kohde koska et hanki omaa jengiä.

Täällä toinen ap kailtainen. Ja yritetään vetää lokaan. Kateutta se on. Liian hyvä ihminen ei Suomessa ole ns normaali. Älykkyys riittää että porukat ovat jo kimpussa.

Samaa olen kokenut koko elämäni. Olen aika herkkä ja usein omissa maailmoissa. Sen takia vaikutan ehkä jotenkin ulkopuoliselta. Monen mielestä vaikutan myös epävarmalta eli moni ajattelee etten pistä vastaan ja olen helppo kohde. Olen tunnollinen ja aurinkoinen. Puhun myös aika paljon varsinkin jos on asiaa. Monessa paikassa varmasti ahkerat ja aurinkoiset saavat paljon lokaa niskaan. Usein se on kateutta.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemukseni on etten ole koskaan kelvannut porukkaan koska en juorua ja puhu pahaa muista. Valitettavasti ilmeisesti sellainen juoruaminen jne on sitä mikä pitkälti yhdistää ihmisiä toisiinsa tai liimaa heitä yhteen. Vaikka olisi kuinka mukava ja ystävällinen niin jollei puhu omista asioistaan tai muiden asioista niin ei kuulu joukkoon. Tai sitten se vaatisi että olisi rikas tai jotenkin merkityksellisessä asemassa niin saattaisi tulla kuuluneeksi porukkaan. 

Mutta tämä ei enää haittaa. En kaipaa muita eikä muut minua joten näin on kaikille parasta.

Tämä on totta. Ihminen hakeutuu omanlaistensa seuraan ja mikäli porukka koostuu juoruilevista muista pahaa puhuvista ihmisistä ja itse ei tällainen ole, on selvää että jää ulkopuolelle, ellei sitten ole tarjota jotain muuta mikä luo yhteenkuuluvuuden tunteen muiden kanssa.

Ongelmahan ei ole se, että ap ei kuulu porukkaan, vaan että ap haluaisi kuulua porukkaan johon ei sovi. Paras ratkaisu on hakeutua ihmisten seuraan, joiden kanssa ei tule tunne että jää ulkopuolelle.

Mikäli työpaikalla esiintyy työpaikkakiusaamista, on kolme vaihtoehtoa

1. olla välittämättä

2. ottaa yhteyttä esimieheen ja/tai työsuojavaltuutettuun

3. vaihtaa työpaikkaa  

Epäasiallinen käytös työpaikalla eli juoruilu ja pahanpuhuminen on työpaikkakiusaamista

Minua hyljeksitään myös samoista syistä, en ole keksinyt muuta syytä kuin sen, että itse pidän suhteet kaikkiin työkavereihin ammatillisen viileinä ja asiallisina. Toiset ovat taas keskenään joko sotajalalla tai ylimpiä ystävyksiä, joten eivät ole tottuneet tällaiseen normipirkkoon, jolle ei työkaverit pääse ”ihon alle”.

Vierailija kirjoitti:

KäKi kirjoitti:

Jehovantodistajat leivittelevät minusta valheita, kostaakseen allergiapostituslistan (90-luvun loppu, 2000-luvun alku) aikaset viestini, joissa sanoin soijan ja kasviöljyjen aiheuttavan lähes aina allergisia oireita. Tämä aiheutti paljon haittaa heidän seurakunnalleen, koska seurakuntien rahat olivat sijoitettu soija-ja erikoisvastiketeollisuuteen.

Todistajien tarkoitus oli esiintyä lasten pelastajina, kertomalla heille uusista pelastavia erikoisvastikekita ja soijamaitoa. Monta seurakuntien jäsentä oli koulutettu allergiahoitajiksi ja ravitsemusterapeuteiksi ja heidän oli määrä olla lapsia "pelastavia enkeleitä" ja täten hankkia vanhempien luottamus, saada heidät liittymään jehovantodistajiin ja saada  vahempien tulot ja omaisuus seurakuntien käyttöön.

Mitä tulee ulkopuolelle jättämiseen, en todellekaan halua kuulua tähän joukkoon, alkeellisia kiusaajia, jotka häiritsevät heitä huomattavasti älykkäämpiä henkilöitä ja lähes kaikilla heistä on rikoshistoria, joka tehokkaasti estää heitä saamasta töitä. 

Jaana Tommiska

Olipas mielenkiintoinen teksti. Alueella jossa Pia Ristikankarekin katosi on Suomen vanhin 1938 jo Suomeen tullut JT srk.-Tämä lause ei Tommiskan vaan kommenttina

Juu työpaikoilla ei hoideta kenenkään mielenterveyttä tai ylläpidetä höiriöitä vaan ne hoidetaan vapaa ajalla. Häiriintyneet eivät tätä tajua.

Täällä kohtalotoveri. En minäkään tajua!