En halua enää olla kiusaamistraumojeni vanki
Koko peruskoulun ajan minua kiusattiin. Elämäni oli käytännössä sitä, että menin kouluun kiusattavaksi. Myös koulumatkat koostuivat kiusaamisesta. Matkani olivat niin pitkät, että koko päivä kului koulussa. Kotiin päästyäni hoidin kouluhommat, minkä jälkeen menin nukkumaan. Harrastuksia minulla ei ollut, en käynyt kodin ulkopuolella muuten kuin koulussa, koska kiusaajat olisivat olleet vastassa. Voin todella huonosti enkä jaksanut olla osa perhettäni. He eivät ymmärtäneet, mikä minulla oli. Eristäydyin heistäkin. Olin täysin yksin. Nykyään emme ole tekemisissä. Ymmärrän täysin ja rakastan heitä. Mitään he eivät olisi voineet tehdä paremmin. Olin vain liian rikki. Peruskoulun jälkeen jäin yksiööni. Ehkä noin pari kertaa kuussa saatan käydä kaupassa. Haluaisin kuitenkin alkaa elää. Pelkään aloittaa koulua, koska pelkään kiusaamisen jatkuvan.
Kommentit (16)
Pienin askelin. Ei se päivässä muutu, mutta tee itse elämästäsi parempi hetki hetkeltä.
Suosittelisin puhumaan ammattiauttajalle. Traumoista on vaikea päästä oman pään sisällä eroon ilman ulkopuolista apua.
Pari näkökulmaa joista saattaisi olla apua:
Sinä olet ansainnut hyvän elämän, kuten kaikki muutkin.
Sinä voit ja saat hakea apua ja se kannattaa: sinulla on koko loppuelämä edessäsi.
Kun menet sinne kouluun, ajattele näytätkö muka jotenkin ulkopuoliselta? Menet muiden mukana, ole oma itsesi ja nauti hyvistä hetkistä.
Tapahtunut ei ollut sinun syytäsi.
Itsepuolustuslajin esim Krav maga peruskurssille heti tammikuussa mars
Tee totaalinen elämänmuutos. Lähde vaikka Intiaan vapaaehtoistyöhön puoleksi vuodeksi. Näet, että maailmassa on paljon pahempaakin kuin koulukiusaaminen.
Mietin joskus jääköhän maailmalta jotain saamatta. Olisiko kiusatusta voinut tulla jotain suurta, jos asiat olisivat mennee toisin? Kyse ei kuitenkaan ole väistämättömästä, kuten onnettomuuksista. Sekin on jännä, että jos esim. pahoinpitelyn seurauksena vammaudut niin kaikki ymmärtävät heti vaikutukset ja uhriin, mutta jos pahoinpitelyn seurauksena vammaudut koulussa niin kyse on koulukiusaamisesta ja pitäisi itse ottaa elämästään vastuu.
KäKi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko peruskoulun ajan minua kiusattiin. Elämäni oli käytännössä sitä, että menin kouluun kiusattavaksi. Myös koulumatkat koostuivat kiusaamisesta. Matkani olivat niin pitkät, että koko päivä kului koulussa. Kotiin päästyäni hoidin kouluhommat, minkä jälkeen menin nukkumaan. Harrastuksia minulla ei ollut, en käynyt kodin ulkopuolella muuten kuin koulussa, koska kiusaajat olisivat olleet vastassa. Voin todella huonosti enkä jaksanut olla osa perhettäni. He eivät ymmärtäneet, mikä minulla oli. Eristäydyin heistäkin. Olin täysin yksin. Nykyään emme ole tekemisissä. Ymmärrän täysin ja rakastan heitä. Mitään he eivät olisi voineet tehdä paremmin. Olin vain liian rikki. Peruskoulun jälkeen jäin yksiööni. Ehkä noin pari kertaa kuussa saatan käydä kaupassa. Haluaisin kuitenkin alkaa elää. Pelkään aloittaa koulua, koska pelkään kiusaamisen jatkuvan.
Terve Akseli,
No joo, olet eristäytynyt perheestä, koska olet ammattisotilas ja et saa puhua työstäsi. Missä jalkapallokoulussa olitkaan, Manchester United-pelaajakouluko? Ruoka-aineallergiasi ovat nyt täysin parantuneet, suolistosi oli kyllä aivan vaurioitunut vuoden vanhana. Laitoin joululahjarahat tilillesi.
Ilari imitaatiosi ei onnistunut, ei Ilari noin lennokkaasti hyppele.. "Hei tottuukot hyppikää, nyt on riemu raikkahin aika"
Äiti
Muista Akselin äiti lääkkeet.
Terve, ystävä.
Olin myös kiusattu. Päiväkodista yläasteen loppuun, lukion olin vain ulkopuolella minkä koin helpotuksena.
Oletko saanut traumaterapiaa? Tai kognitiivista terapiaa? Siitä saa edes jotain työkaluja.
Olen ollut niin pitkään vanki myös. Olen koko ajan fight or flight -tilassa. Eristäydyn koska sosiaaliset tilanteet ovat niin järjettömän raskaita.
Minä olen kuitenkin löytämässä valoa ja toivoa, kognitiivinen terapia on antanut työkaluja joita olen "omassa" terapiassa käyttänyt avukseni.
En voi muuta kuin kertoa sinulle että meitä on muitakin. Et ole yksin ja sinun on saatava apua päästäksesi ylös kuopastasi. Toivon sinulle valoa, rauhaa ja rakkautta, sydämestäni.
Sinulle on tehty väärin, kun sinua kiusattiin. Vaikka olisit ollut käsilläsi kävelevä apina se ei kuitenkaan oikeuta kiusaamaan. Sinä olit uhri, et ole enää. Minun sydämeni särkyy, kun ajattelen sitä pientä lasta joka silloin olin, joka jätettiin yksin selviämään tuossa helvetissä.
Mutta arvaa mitä. Sinä et ole enää se lapsi. Sinä voit olla se aikuinen, joka lohduttaa sitä lasta, joka sanoittaa tuskan kertomalla että sinulle tehtiin väärin ja tunnet tuskaa syystä.
Itse en enää syytä niitä toisia lapsia. He toimivat kuin pedot. Mutta samalla tavalla aikuiset (jotka tasan olivat tietoisia) sallivat senkin. En vielä kykene käsittelemään tunteitani niitä aikuisia kohtaan, voin vain itse yrittää olla turvallinen aikuinen niille jotka sitä nyt tarvitsevat.
❤
Haluan nostaa. Tämä on tärkeä aihe, ja ehkä joku muukin saisi apua tai vertaistukea kuin pelkästään ap.
Koulukiusattu ohis
Hyvä ulkoilusää, ei kannata netissä istua koko päivää taas menneitä muistellen.
Rauhaisaa joulua ja entistä parempaa ensi vuotta sinulle, toivottaa....eräs.