Lue keskustelun säännöt.
"Kun 35-vuotias nainen haluaa lapsen, mutta ei kelpuuta mukavaa miestä, naisen täytyy olla sekaisin"
12.12.2018 |
https://www.hs.fi/elama/art-2000005928830.html
"Nettikommentointi sai minut takaisin järkiini.
Se muistutti, että yksin olemista pidetään edelleen Suomessa synkimpänä mahdollisena kohtalona, joka lankeaa vain surkeimpien ihmisten ylle. Tajusin, kuinka suuren palveluksen Bachelorette-Jenny oli tehnyt minulle ja kaltaisilleni naisille.
Vaikka halumme sitoutua olisi kova ja biologinen kello tikittäisi, ei meidän ole koskaan pakko tyytyä suhteeseen, joka ei tee meitä oikeasti onnelliseksi."
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Telkkarissa oli pari päivää sitten ohjelma naisista jotka ottivat velkaa tehdäkseen kauneusleikkauksia saadakseen selfietä itsestään instaan ja ne saatuaan alkoivat heti suunnittelemaan uusia. Tuo on nykyään lähes jokaisen naisen suurin haave, joten eipä ihme että noin sekopäisillä arvoilla ja aivoilla ei pysty edes kumppania saamaan.
Täh? Minun suurin haaveeni on kyllä mennä Karhunkierros yksin talvella. Joo, tiedän että se on tosi pieni haave mutta olen hyvin arka ihminen.
Enkä laittaisi siltä reissulta yhtään kuvaa instaan. Tunnen tasan yhden naisen jolla on insta-tili, eikä sille ole tehty leikkauksia. Yhden tissileikatun tiedän, mutta se ei ota selfieitä.
Ja ikää on varmaan 60v+? Kyllä noilla kaikilla nuoremmilla muikkeleilla tuuppaa olemaan face/insta/snäppi/mitälie uusia niitä nyt onkaan.
Se jolle vastasin, kirjoitti "tuo on nykyään lähes jokaisen naisen suurin haave", määrittelemättä ikää mitenkään. Naisia on ikäluokassa 18-100 vuotta.
Ja olen 38-vuotias.
Valitettavan monelle palstamiehellä tuntuu olevan se käsitys, että naiset on jotain homongeenista massaa josta voi puhua rankasti yleistäen. Kaikki naiset haluaa kauneusleikkauksia, instatykkäyksiä ja jykeväleukaisen lentäjäkirurgin. Sitten kun toteaa, että en minä ainakaan, käy ilmi, että itse asiassa minä en olekaan heidän määritelmänsä mukaan nainen ensinkään, koska hei, tosinainen on a) nuori, b) nätti ja c) instassa.
Oikeasti se 100-vuotias on enemmän nainen kuin instabeibe. Se kun on harjoitellut sitä aika helvetin tavalla pidempään. Se on kokenut aikanaa yli 30 vuotta kuukautisia ja myös niiden loppumisen. Äitiyden ja isoäitiyden ja ehkä isoisoäitiydenkin. Tai miten onkaan sitten valinnut naiseuttaan toteuttaa.
Naiseus on ihan tosi paljon muutakin, ja enimmäkseen muutakin kuin ulkonäköä, töröhuuliposeerauksia ja lentäjäkirurgeja.
-lainaamasi-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa huoneessa voi olla vaikka kuinka monta monta todella mukavaa miestä ja naista, mutta kenenkään välillä ei silti ole välttämättä sellaista kemiaa, mitä tarvitaan parisuhteeseen. Ei se ole mikään yhden ihmisen päätettävissä oleva asia.
Näin. Ainakin minulla seksuaalista kemiaa voi olla ihmisen kanssa joka ei ihmisenä viehätä tippaakaan, ja vastaavasti se voi puuttua mieheltä joka on muuten ihan täydellinen match. Opiskeluaikoina yksi opiskelukaveri oli tällainen jälkimmäinen, kierrettiin toisiamme viisi vuotta mutta kun jännite puuttuu se puuttuu.
Ja pariutuminen on mulle sitä että niistä joiden kanssa on kemiaa etsitään se jonka kanssa muukin pelaa.
Juuri näin. Niistä miehistä, jotka osuu feromonitutkaan, valitaan sitten se joka sopii myös arvomaailmaltaan.
Ei kyse ole vaan mistään alfa/beetamiesjutusta. Kyse on siitä, että sekä feromonit että arvot natsaa. Muunlaisten ihmisten kanssa ei kannata parisuhteeseen ruveta: jos feromonit ei sovi yhteen, seksi loppuu alkuunsa ja ero tulee sen takia, jos arvot ei sovi yhteen, saa tapella asioista loputtomiin ja ero tulee sen takia.
Monet naiset vaan ovat sellaisia ettei sillä muulla ole väliä kunhan vaan "feromoonit" pelaa (ulkonäkö miellyttää). Sitten vaan seuraa kaikenlaista draamaa kun se jännäpetteri pettää tai jättää.
Parempi olisi kuitenkin valita se mies muitten arvojen perusteella. Kyllä te siihen naamaan totutte niin kuin naiset ovat tuhansia vuosia tehneet kulttuureissa missä avioliitot ovat järjestettyjä.
En tiedä miksi vaivaudun edes vastaamaan sinulle mutta:
1. Haluaisitko oikeasti olla parisuhteessa, jossa naisesi vaan vuosien varrella yrittää "tottua naamaasi"? Et ikinä näkisi hänen katseessaan halua ja ihailua, et heräisi siihen että hän katselee sinua rakastuneena hymyillen? Et kokisi sitä, millaista on, kun toinen haluaa sinua niin että on valmis repimään vaatteet päältäsi? Riittäisikö sinulle kaiken kaikkiaan seksitön parisuhde?
2. Jos siihen "naamaan tottuu" niin miksi et toteuta itse ohjettasi ja ryhdy parisuhteeseen naisen kanssa, joka voisi tarjota sinulle kokemuksen intohimoisesti rakastettuna olemisesta mutta jota et itse pidä haluttavana?
Toi naamaan tottuminen on kyllä kuule meille miehille ihan arkipäivää. Harva teistä kun on 16v venesuela missin näköinen.
Itse olen kyllä tehnyt tosi suuret kompromissit naisten suhteen. Sellaista komeakin mies joutuu tekemään jos haluaa vilkkaan seksielämän.
Ihan ihme ajattelutapa naisilla nykyisin. Kyllä se kertoo paljon kun pitää odotella että tulee se maaginen satuprinssi joka on täysin odotusten mukainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa huoneessa voi olla vaikka kuinka monta monta todella mukavaa miestä ja naista, mutta kenenkään välillä ei silti ole välttämättä sellaista kemiaa, mitä tarvitaan parisuhteeseen. Ei se ole mikään yhden ihmisen päätettävissä oleva asia.
Näin. Ainakin minulla seksuaalista kemiaa voi olla ihmisen kanssa joka ei ihmisenä viehätä tippaakaan, ja vastaavasti se voi puuttua mieheltä joka on muuten ihan täydellinen match. Opiskeluaikoina yksi opiskelukaveri oli tällainen jälkimmäinen, kierrettiin toisiamme viisi vuotta mutta kun jännite puuttuu se puuttuu.
Ja pariutuminen on mulle sitä että niistä joiden kanssa on kemiaa etsitään se jonka kanssa muukin pelaa.
Juuri näin. Niistä miehistä, jotka osuu feromonitutkaan, valitaan sitten se joka sopii myös arvomaailmaltaan.
Ei kyse ole vaan mistään alfa/beetamiesjutusta. Kyse on siitä, että sekä feromonit että arvot natsaa. Muunlaisten ihmisten kanssa ei kannata parisuhteeseen ruveta: jos feromonit ei sovi yhteen, seksi loppuu alkuunsa ja ero tulee sen takia, jos arvot ei sovi yhteen, saa tapella asioista loputtomiin ja ero tulee sen takia.
Monet naiset vaan ovat sellaisia ettei sillä muulla ole väliä kunhan vaan "feromoonit" pelaa (ulkonäkö miellyttää). Sitten vaan seuraa kaikenlaista draamaa kun se jännäpetteri pettää tai jättää.
Parempi olisi kuitenkin valita se mies muitten arvojen perusteella. Kyllä te siihen naamaan totutte niin kuin naiset ovat tuhansia vuosia tehneet kulttuureissa missä avioliitot ovat järjestettyjä.
1. Feromoneilla ja naamalla ei ole mitään tekemistä keskenään.
2. "Jännäpettereitä" valitsevat naiset tuskin ovat sellaisia, joiden kanssa kukaan kunnollinen mies haluaisi olla parisuhteessa muutenkaan. Ainakin minun tuttavapiirissäni ne naiset joiden miehet joko pettää, jättää tai hakkaa (tai juopottelee) on juuri sellaisia että kukaan tolkun mies ei koskisi niihin pitkällä tikullakaan. Ongelmatapauksia. Ehkä nättejä sellaisia, mutta ei mitään fiksuja tasapainoisia ihmisiä.
3. Järjestetyt avioliitot ovat liiketoimi, kuten avioliitot täälläkin maailmankolkassa olivat ennen. Naitiin suvusta jonka maat rajautui omiin tai hyvä työihminen tms. Ihmiset meni naimisiin taatakseen turvallisuutensa ja suvun jatkuvuuden, ei saadakseen kumppanuutta, rakkautta ja henkistä yhteyttä.
Nykyään naimiisinmenon motiivit ovat aivan toiset: suvun jatkuvuus ei kiinnosta ketään ja avioliitto ei ole turvan takiakaan välttämätön. Naimattomuus ei ole enää naiselle mikään stigma. Joten ei ole pakko tyytyä mihinkään ja totutella ääliöön, kun voi vaan olla tyytyväinen itsekseen.
Monien tutkimuksien mukaan ne järjestetyt avioliitot ovat onnellisimpia kuin mitä sinä kutsuisit rakkaus-avioliitoksi. Siis myös niitten naisten mielestä.
Niin poistuu kommentit ketjusta. Reality bites.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa huoneessa voi olla vaikka kuinka monta monta todella mukavaa miestä ja naista, mutta kenenkään välillä ei silti ole välttämättä sellaista kemiaa, mitä tarvitaan parisuhteeseen. Ei se ole mikään yhden ihmisen päätettävissä oleva asia.
Näin. Ainakin minulla seksuaalista kemiaa voi olla ihmisen kanssa joka ei ihmisenä viehätä tippaakaan, ja vastaavasti se voi puuttua mieheltä joka on muuten ihan täydellinen match. Opiskeluaikoina yksi opiskelukaveri oli tällainen jälkimmäinen, kierrettiin toisiamme viisi vuotta mutta kun jännite puuttuu se puuttuu.
Ja pariutuminen on mulle sitä että niistä joiden kanssa on kemiaa etsitään se jonka kanssa muukin pelaa.
Juuri näin. Niistä miehistä, jotka osuu feromonitutkaan, valitaan sitten se joka sopii myös arvomaailmaltaan.
Ei kyse ole vaan mistään alfa/beetamiesjutusta. Kyse on siitä, että sekä feromonit että arvot natsaa. Muunlaisten ihmisten kanssa ei kannata parisuhteeseen ruveta: jos feromonit ei sovi yhteen, seksi loppuu alkuunsa ja ero tulee sen takia, jos arvot ei sovi yhteen, saa tapella asioista loputtomiin ja ero tulee sen takia.
Monet naiset vaan ovat sellaisia ettei sillä muulla ole väliä kunhan vaan "feromoonit" pelaa (ulkonäkö miellyttää). Sitten vaan seuraa kaikenlaista draamaa kun se jännäpetteri pettää tai jättää.
Parempi olisi kuitenkin valita se mies muitten arvojen perusteella. Kyllä te siihen naamaan totutte niin kuin naiset ovat tuhansia vuosia tehneet kulttuureissa missä avioliitot ovat järjestettyjä.
1. Feromoneilla ja naamalla ei ole mitään tekemistä keskenään.
2. "Jännäpettereitä" valitsevat naiset tuskin ovat sellaisia, joiden kanssa kukaan kunnollinen mies haluaisi olla parisuhteessa muutenkaan. Ainakin minun tuttavapiirissäni ne naiset joiden miehet joko pettää, jättää tai hakkaa (tai juopottelee) on juuri sellaisia että kukaan tolkun mies ei koskisi niihin pitkällä tikullakaan. Ongelmatapauksia. Ehkä nättejä sellaisia, mutta ei mitään fiksuja tasapainoisia ihmisiä.
3. Järjestetyt avioliitot ovat liiketoimi, kuten avioliitot täälläkin maailmankolkassa olivat ennen. Naitiin suvusta jonka maat rajautui omiin tai hyvä työihminen tms. Ihmiset meni naimisiin taatakseen turvallisuutensa ja suvun jatkuvuuden, ei saadakseen kumppanuutta, rakkautta ja henkistä yhteyttä.
Nykyään naimiisinmenon motiivit ovat aivan toiset: suvun jatkuvuus ei kiinnosta ketään ja avioliitto ei ole turvan takiakaan välttämätön. Naimattomuus ei ole enää naiselle mikään stigma. Joten ei ole pakko tyytyä mihinkään ja totutella ääliöön, kun voi vaan olla tyytyväinen itsekseen.
Monien tutkimuksien mukaan ne järjestetyt avioliitot ovat onnellisimpia kuin mitä sinä kutsuisit rakkaus-avioliitoksi. Siis myös niitten naisten mielestä.
Luuletko, että alistettuun asemaan kasvatetut naiset uskaltaisivat toisin vastata? Tai edes tietävät paremmasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa huoneessa voi olla vaikka kuinka monta monta todella mukavaa miestä ja naista, mutta kenenkään välillä ei silti ole välttämättä sellaista kemiaa, mitä tarvitaan parisuhteeseen. Ei se ole mikään yhden ihmisen päätettävissä oleva asia.
Näin. Ainakin minulla seksuaalista kemiaa voi olla ihmisen kanssa joka ei ihmisenä viehätä tippaakaan, ja vastaavasti se voi puuttua mieheltä joka on muuten ihan täydellinen match. Opiskeluaikoina yksi opiskelukaveri oli tällainen jälkimmäinen, kierrettiin toisiamme viisi vuotta mutta kun jännite puuttuu se puuttuu.
Ja pariutuminen on mulle sitä että niistä joiden kanssa on kemiaa etsitään se jonka kanssa muukin pelaa.
Juuri näin. Niistä miehistä, jotka osuu feromonitutkaan, valitaan sitten se joka sopii myös arvomaailmaltaan.
Ei kyse ole vaan mistään alfa/beetamiesjutusta. Kyse on siitä, että sekä feromonit että arvot natsaa. Muunlaisten ihmisten kanssa ei kannata parisuhteeseen ruveta: jos feromonit ei sovi yhteen, seksi loppuu alkuunsa ja ero tulee sen takia, jos arvot ei sovi yhteen, saa tapella asioista loputtomiin ja ero tulee sen takia.
Monet naiset vaan ovat sellaisia ettei sillä muulla ole väliä kunhan vaan "feromoonit" pelaa (ulkonäkö miellyttää). Sitten vaan seuraa kaikenlaista draamaa kun se jännäpetteri pettää tai jättää.
Parempi olisi kuitenkin valita se mies muitten arvojen perusteella. Kyllä te siihen naamaan totutte niin kuin naiset ovat tuhansia vuosia tehneet kulttuureissa missä avioliitot ovat järjestettyjä.
En tiedä miksi vaivaudun edes vastaamaan sinulle mutta:
1. Haluaisitko oikeasti olla parisuhteessa, jossa naisesi vaan vuosien varrella yrittää "tottua naamaasi"? Et ikinä näkisi hänen katseessaan halua ja ihailua, et heräisi siihen että hän katselee sinua rakastuneena hymyillen? Et kokisi sitä, millaista on, kun toinen haluaa sinua niin että on valmis repimään vaatteet päältäsi? Riittäisikö sinulle kaiken kaikkiaan seksitön parisuhde?
2. Jos siihen "naamaan tottuu" niin miksi et toteuta itse ohjettasi ja ryhdy parisuhteeseen naisen kanssa, joka voisi tarjota sinulle kokemuksen intohimoisesti rakastettuna olemisesta mutta jota et itse pidä haluttavana?
Toi naamaan tottuminen on kyllä kuule meille miehille ihan arkipäivää. Harva teistä kun on 16v venesuela missin näköinen.
Itse olen kyllä tehnyt tosi suuret kompromissit naisten suhteen. Sellaista komeakin mies joutuu tekemään jos haluaa vilkkaan seksielämän.
Ihan ihme ajattelutapa naisilla nykyisin. Kyllä se kertoo paljon kun pitää odotella että tulee se maaginen satuprinssi joka on täysin odotusten mukainen.
Mitä väliä sillä odottelulla on? Jokainen saa haluta kumppaniehdokkaalta ihan mitä itsestä tuntuu hyvältä. Toki jokainen tietää sen että on riski jäädä yksin. Useimmille tämä on parempi vaihtoehto kuin ottaa joku jonka kanssa ei halua olla. Parisuhde ei ole kaikille loppujen lopuksi kovinkaan merkityksellinen asia elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa huoneessa voi olla vaikka kuinka monta monta todella mukavaa miestä ja naista, mutta kenenkään välillä ei silti ole välttämättä sellaista kemiaa, mitä tarvitaan parisuhteeseen. Ei se ole mikään yhden ihmisen päätettävissä oleva asia.
Näin. Ainakin minulla seksuaalista kemiaa voi olla ihmisen kanssa joka ei ihmisenä viehätä tippaakaan, ja vastaavasti se voi puuttua mieheltä joka on muuten ihan täydellinen match. Opiskeluaikoina yksi opiskelukaveri oli tällainen jälkimmäinen, kierrettiin toisiamme viisi vuotta mutta kun jännite puuttuu se puuttuu.
Ja pariutuminen on mulle sitä että niistä joiden kanssa on kemiaa etsitään se jonka kanssa muukin pelaa.
Juuri näin. Niistä miehistä, jotka osuu feromonitutkaan, valitaan sitten se joka sopii myös arvomaailmaltaan.
Ei kyse ole vaan mistään alfa/beetamiesjutusta. Kyse on siitä, että sekä feromonit että arvot natsaa. Muunlaisten ihmisten kanssa ei kannata parisuhteeseen ruveta: jos feromonit ei sovi yhteen, seksi loppuu alkuunsa ja ero tulee sen takia, jos arvot ei sovi yhteen, saa tapella asioista loputtomiin ja ero tulee sen takia.
Monet naiset vaan ovat sellaisia ettei sillä muulla ole väliä kunhan vaan "feromoonit" pelaa (ulkonäkö miellyttää). Sitten vaan seuraa kaikenlaista draamaa kun se jännäpetteri pettää tai jättää.
Parempi olisi kuitenkin valita se mies muitten arvojen perusteella. Kyllä te siihen naamaan totutte niin kuin naiset ovat tuhansia vuosia tehneet kulttuureissa missä avioliitot ovat järjestettyjä.
1. Feromoneilla ja naamalla ei ole mitään tekemistä keskenään.
2. "Jännäpettereitä" valitsevat naiset tuskin ovat sellaisia, joiden kanssa kukaan kunnollinen mies haluaisi olla parisuhteessa muutenkaan. Ainakin minun tuttavapiirissäni ne naiset joiden miehet joko pettää, jättää tai hakkaa (tai juopottelee) on juuri sellaisia että kukaan tolkun mies ei koskisi niihin pitkällä tikullakaan. Ongelmatapauksia. Ehkä nättejä sellaisia, mutta ei mitään fiksuja tasapainoisia ihmisiä.
3. Järjestetyt avioliitot ovat liiketoimi, kuten avioliitot täälläkin maailmankolkassa olivat ennen. Naitiin suvusta jonka maat rajautui omiin tai hyvä työihminen tms. Ihmiset meni naimisiin taatakseen turvallisuutensa ja suvun jatkuvuuden, ei saadakseen kumppanuutta, rakkautta ja henkistä yhteyttä.
Nykyään naimiisinmenon motiivit ovat aivan toiset: suvun jatkuvuus ei kiinnosta ketään ja avioliitto ei ole turvan takiakaan välttämätön. Naimattomuus ei ole enää naiselle mikään stigma. Joten ei ole pakko tyytyä mihinkään ja totutella ääliöön, kun voi vaan olla tyytyväinen itsekseen.
Monien tutkimuksien mukaan ne järjestetyt avioliitot ovat onnellisimpia kuin mitä sinä kutsuisit rakkaus-avioliitoksi. Siis myös niitten naisten mielestä.
Ajatteletko, että kaikki ihmiset ymmärtävät onnellisuuden samalla tavalla? Ei mitään eroa yhteisöllisten ja yksilöllisten kulttuurien välillä? Ei väliä sillä, onko elämä materiaalisesti turvattua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa huoneessa voi olla vaikka kuinka monta monta todella mukavaa miestä ja naista, mutta kenenkään välillä ei silti ole välttämättä sellaista kemiaa, mitä tarvitaan parisuhteeseen. Ei se ole mikään yhden ihmisen päätettävissä oleva asia.
Näin. Ainakin minulla seksuaalista kemiaa voi olla ihmisen kanssa joka ei ihmisenä viehätä tippaakaan, ja vastaavasti se voi puuttua mieheltä joka on muuten ihan täydellinen match. Opiskeluaikoina yksi opiskelukaveri oli tällainen jälkimmäinen, kierrettiin toisiamme viisi vuotta mutta kun jännite puuttuu se puuttuu.
Ja pariutuminen on mulle sitä että niistä joiden kanssa on kemiaa etsitään se jonka kanssa muukin pelaa.
Juuri näin. Niistä miehistä, jotka osuu feromonitutkaan, valitaan sitten se joka sopii myös arvomaailmaltaan.
Ei kyse ole vaan mistään alfa/beetamiesjutusta. Kyse on siitä, että sekä feromonit että arvot natsaa. Muunlaisten ihmisten kanssa ei kannata parisuhteeseen ruveta: jos feromonit ei sovi yhteen, seksi loppuu alkuunsa ja ero tulee sen takia, jos arvot ei sovi yhteen, saa tapella asioista loputtomiin ja ero tulee sen takia.
Monet naiset vaan ovat sellaisia ettei sillä muulla ole väliä kunhan vaan "feromoonit" pelaa (ulkonäkö miellyttää). Sitten vaan seuraa kaikenlaista draamaa kun se jännäpetteri pettää tai jättää.
Parempi olisi kuitenkin valita se mies muitten arvojen perusteella. Kyllä te siihen naamaan totutte niin kuin naiset ovat tuhansia vuosia tehneet kulttuureissa missä avioliitot ovat järjestettyjä.
En tiedä miksi vaivaudun edes vastaamaan sinulle mutta:
1. Haluaisitko oikeasti olla parisuhteessa, jossa naisesi vaan vuosien varrella yrittää "tottua naamaasi"? Et ikinä näkisi hänen katseessaan halua ja ihailua, et heräisi siihen että hän katselee sinua rakastuneena hymyillen? Et kokisi sitä, millaista on, kun toinen haluaa sinua niin että on valmis repimään vaatteet päältäsi? Riittäisikö sinulle kaiken kaikkiaan seksitön parisuhde?
2. Jos siihen "naamaan tottuu" niin miksi et toteuta itse ohjettasi ja ryhdy parisuhteeseen naisen kanssa, joka voisi tarjota sinulle kokemuksen intohimoisesti rakastettuna olemisesta mutta jota et itse pidä haluttavana?
Toi naamaan tottuminen on kyllä kuule meille miehille ihan arkipäivää. Harva teistä kun on 16v venesuela missin näköinen.
Itse olen kyllä tehnyt tosi suuret kompromissit naisten suhteen. Sellaista komeakin mies joutuu tekemään jos haluaa vilkkaan seksielämän.
Ihan ihme ajattelutapa naisilla nykyisin. Kyllä se kertoo paljon kun pitää odotella että tulee se maaginen satuprinssi joka on täysin odotusten mukainen.
Ehkäpä sunkin vaan olisi kannattunut sitä mieluisaa odottaa sen sijaan että pilaat nyxäsi elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa huoneessa voi olla vaikka kuinka monta monta todella mukavaa miestä ja naista, mutta kenenkään välillä ei silti ole välttämättä sellaista kemiaa, mitä tarvitaan parisuhteeseen. Ei se ole mikään yhden ihmisen päätettävissä oleva asia.
Näin. Ainakin minulla seksuaalista kemiaa voi olla ihmisen kanssa joka ei ihmisenä viehätä tippaakaan, ja vastaavasti se voi puuttua mieheltä joka on muuten ihan täydellinen match. Opiskeluaikoina yksi opiskelukaveri oli tällainen jälkimmäinen, kierrettiin toisiamme viisi vuotta mutta kun jännite puuttuu se puuttuu.
Ja pariutuminen on mulle sitä että niistä joiden kanssa on kemiaa etsitään se jonka kanssa muukin pelaa.
Juuri näin. Niistä miehistä, jotka osuu feromonitutkaan, valitaan sitten se joka sopii myös arvomaailmaltaan.
Ei kyse ole vaan mistään alfa/beetamiesjutusta. Kyse on siitä, että sekä feromonit että arvot natsaa. Muunlaisten ihmisten kanssa ei kannata parisuhteeseen ruveta: jos feromonit ei sovi yhteen, seksi loppuu alkuunsa ja ero tulee sen takia, jos arvot ei sovi yhteen, saa tapella asioista loputtomiin ja ero tulee sen takia.
Monet naiset vaan ovat sellaisia ettei sillä muulla ole väliä kunhan vaan "feromoonit" pelaa (ulkonäkö miellyttää). Sitten vaan seuraa kaikenlaista draamaa kun se jännäpetteri pettää tai jättää.
Parempi olisi kuitenkin valita se mies muitten arvojen perusteella. Kyllä te siihen naamaan totutte niin kuin naiset ovat tuhansia vuosia tehneet kulttuureissa missä avioliitot ovat järjestettyjä.
1. Feromoneilla ja naamalla ei ole mitään tekemistä keskenään.
2. "Jännäpettereitä" valitsevat naiset tuskin ovat sellaisia, joiden kanssa kukaan kunnollinen mies haluaisi olla parisuhteessa muutenkaan. Ainakin minun tuttavapiirissäni ne naiset joiden miehet joko pettää, jättää tai hakkaa (tai juopottelee) on juuri sellaisia että kukaan tolkun mies ei koskisi niihin pitkällä tikullakaan. Ongelmatapauksia. Ehkä nättejä sellaisia, mutta ei mitään fiksuja tasapainoisia ihmisiä.
3. Järjestetyt avioliitot ovat liiketoimi, kuten avioliitot täälläkin maailmankolkassa olivat ennen. Naitiin suvusta jonka maat rajautui omiin tai hyvä työihminen tms. Ihmiset meni naimisiin taatakseen turvallisuutensa ja suvun jatkuvuuden, ei saadakseen kumppanuutta, rakkautta ja henkistä yhteyttä.
Nykyään naimiisinmenon motiivit ovat aivan toiset: suvun jatkuvuus ei kiinnosta ketään ja avioliitto ei ole turvan takiakaan välttämätön. Naimattomuus ei ole enää naiselle mikään stigma. Joten ei ole pakko tyytyä mihinkään ja totutella ääliöön, kun voi vaan olla tyytyväinen itsekseen.
Monien tutkimuksien mukaan ne järjestetyt avioliitot ovat onnellisimpia kuin mitä sinä kutsuisit rakkaus-avioliitoksi. Siis myös niitten naisten mielestä.
Ajatteletko, että kaikki ihmiset ymmärtävät onnellisuuden samalla tavalla? Ei mitään eroa yhteisöllisten ja yksilöllisten kulttuurien välillä? Ei väliä sillä, onko elämä materiaalisesti turvattua?
Ahaa, eli nämä naiset ovat niin tyhmiä, etteivät tajua mikä rakkauden tunne tai onnellisuus on. Eivät ymmärrä, että heidän pitäisi olla onnettomia, koska eivät ymmärrä sabotoida ja tuhota omat suhteensa, ja erota, kuten sinä. Sinä tiedät heidänkin puolesta, mikä on parasta, mikä on onni, ja mikä on rakkauden tunne.
Ymmärrän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekee tosi hyviä palveluksia pilvilnnoille nämä käsikrjoitetut realitysadut. Suomalainen suht. kunnollinen ja tunnollinen urheileva mies kun on yli 40v ei kelpaa työelämässä ei vapaa-ajalla.
Työpaikoissa missä 20-30v keski-ikä työntekijöillä on ihan outo muumio kun ei nuuskaa tunge ja puhelinta rämppää. Vapaa-ajalla ei kelpaa naisille missään ikäryhmässä myöskään varsinkaan kun selviää ettei pidä matkustelusta, kauppakeskuksista, Facesta, Instoista ja muista inhoista.
Mies ei ole mukava, nainen ei ole mukava. Osa sohvista on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa huoneessa voi olla vaikka kuinka monta monta todella mukavaa miestä ja naista, mutta kenenkään välillä ei silti ole välttämättä sellaista kemiaa, mitä tarvitaan parisuhteeseen. Ei se ole mikään yhden ihmisen päätettävissä oleva asia.
Näin. Ainakin minulla seksuaalista kemiaa voi olla ihmisen kanssa joka ei ihmisenä viehätä tippaakaan, ja vastaavasti se voi puuttua mieheltä joka on muuten ihan täydellinen match. Opiskeluaikoina yksi opiskelukaveri oli tällainen jälkimmäinen, kierrettiin toisiamme viisi vuotta mutta kun jännite puuttuu se puuttuu.
Ja pariutuminen on mulle sitä että niistä joiden kanssa on kemiaa etsitään se jonka kanssa muukin pelaa.
Juuri näin. Niistä miehistä, jotka osuu feromonitutkaan, valitaan sitten se joka sopii myös arvomaailmaltaan.
Ei kyse ole vaan mistään alfa/beetamiesjutusta. Kyse on siitä, että sekä feromonit että arvot natsaa. Muunlaisten ihmisten kanssa ei kannata parisuhteeseen ruveta: jos feromonit ei sovi yhteen, seksi loppuu alkuunsa ja ero tulee sen takia, jos arvot ei sovi yhteen, saa tapella asioista loputtomiin ja ero tulee sen takia.
Monet naiset vaan ovat sellaisia ettei sillä muulla ole väliä kunhan vaan "feromoonit" pelaa (ulkonäkö miellyttää). Sitten vaan seuraa kaikenlaista draamaa kun se jännäpetteri pettää tai jättää.
Parempi olisi kuitenkin valita se mies muitten arvojen perusteella. Kyllä te siihen naamaan totutte niin kuin naiset ovat tuhansia vuosia tehneet kulttuureissa missä avioliitot ovat järjestettyjä.
En tiedä miksi vaivaudun edes vastaamaan sinulle mutta:
1. Haluaisitko oikeasti olla parisuhteessa, jossa naisesi vaan vuosien varrella yrittää "tottua naamaasi"? Et ikinä näkisi hänen katseessaan halua ja ihailua, et heräisi siihen että hän katselee sinua rakastuneena hymyillen? Et kokisi sitä, millaista on, kun toinen haluaa sinua niin että on valmis repimään vaatteet päältäsi? Riittäisikö sinulle kaiken kaikkiaan seksitön parisuhde?
2. Jos siihen "naamaan tottuu" niin miksi et toteuta itse ohjettasi ja ryhdy parisuhteeseen naisen kanssa, joka voisi tarjota sinulle kokemuksen intohimoisesti rakastettuna olemisesta mutta jota et itse pidä haluttavana?
Tässä näkynee naisten ja miesten ero. Suurimmalle osalle kohta 1. olisi aivan ok, tosin viimeinen lause, ei. Mutta jos seksiä riittää, niin aivan sama muuten.
Lisäksi suurin osa parisuhteessa olevista miehistä toteuttaa jo kohtaa 2.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa huoneessa voi olla vaikka kuinka monta monta todella mukavaa miestä ja naista, mutta kenenkään välillä ei silti ole välttämättä sellaista kemiaa, mitä tarvitaan parisuhteeseen. Ei se ole mikään yhden ihmisen päätettävissä oleva asia.
Näin. Ainakin minulla seksuaalista kemiaa voi olla ihmisen kanssa joka ei ihmisenä viehätä tippaakaan, ja vastaavasti se voi puuttua mieheltä joka on muuten ihan täydellinen match. Opiskeluaikoina yksi opiskelukaveri oli tällainen jälkimmäinen, kierrettiin toisiamme viisi vuotta mutta kun jännite puuttuu se puuttuu.
Ja pariutuminen on mulle sitä että niistä joiden kanssa on kemiaa etsitään se jonka kanssa muukin pelaa.
Juuri näin. Niistä miehistä, jotka osuu feromonitutkaan, valitaan sitten se joka sopii myös arvomaailmaltaan.
Ei kyse ole vaan mistään alfa/beetamiesjutusta. Kyse on siitä, että sekä feromonit että arvot natsaa. Muunlaisten ihmisten kanssa ei kannata parisuhteeseen ruveta: jos feromonit ei sovi yhteen, seksi loppuu alkuunsa ja ero tulee sen takia, jos arvot ei sovi yhteen, saa tapella asioista loputtomiin ja ero tulee sen takia.
Monet naiset vaan ovat sellaisia ettei sillä muulla ole väliä kunhan vaan "feromoonit" pelaa (ulkonäkö miellyttää). Sitten vaan seuraa kaikenlaista draamaa kun se jännäpetteri pettää tai jättää.
Parempi olisi kuitenkin valita se mies muitten arvojen perusteella. Kyllä te siihen naamaan totutte niin kuin naiset ovat tuhansia vuosia tehneet kulttuureissa missä avioliitot ovat järjestettyjä.
En tiedä miksi vaivaudun edes vastaamaan sinulle mutta:
1. Haluaisitko oikeasti olla parisuhteessa, jossa naisesi vaan vuosien varrella yrittää "tottua naamaasi"? Et ikinä näkisi hänen katseessaan halua ja ihailua, et heräisi siihen että hän katselee sinua rakastuneena hymyillen? Et kokisi sitä, millaista on, kun toinen haluaa sinua niin että on valmis repimään vaatteet päältäsi? Riittäisikö sinulle kaiken kaikkiaan seksitön parisuhde?
2. Jos siihen "naamaan tottuu" niin miksi et toteuta itse ohjettasi ja ryhdy parisuhteeseen naisen kanssa, joka voisi tarjota sinulle kokemuksen intohimoisesti rakastettuna olemisesta mutta jota et itse pidä haluttavana?
Tässä näkynee naisten ja miesten ero. Suurimmalle osalle kohta 1. olisi aivan ok, tosin viimeinen lause, ei. Mutta jos seksiä riittää, niin aivan sama muuten.
Lisäksi suurin osa parisuhteessa olevista miehistä toteuttaa jo kohtaa 2.
Näin se on. Vain naiset elättelee jotain romanttisia prinssihaaveita. Miehet ottaa piirakkaa sieltä mistä sitä saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa huoneessa voi olla vaikka kuinka monta monta todella mukavaa miestä ja naista, mutta kenenkään välillä ei silti ole välttämättä sellaista kemiaa, mitä tarvitaan parisuhteeseen. Ei se ole mikään yhden ihmisen päätettävissä oleva asia.
Näin. Ainakin minulla seksuaalista kemiaa voi olla ihmisen kanssa joka ei ihmisenä viehätä tippaakaan, ja vastaavasti se voi puuttua mieheltä joka on muuten ihan täydellinen match. Opiskeluaikoina yksi opiskelukaveri oli tällainen jälkimmäinen, kierrettiin toisiamme viisi vuotta mutta kun jännite puuttuu se puuttuu.
Ja pariutuminen on mulle sitä että niistä joiden kanssa on kemiaa etsitään se jonka kanssa muukin pelaa.
Juuri näin. Niistä miehistä, jotka osuu feromonitutkaan, valitaan sitten se joka sopii myös arvomaailmaltaan.
Ei kyse ole vaan mistään alfa/beetamiesjutusta. Kyse on siitä, että sekä feromonit että arvot natsaa. Muunlaisten ihmisten kanssa ei kannata parisuhteeseen ruveta: jos feromonit ei sovi yhteen, seksi loppuu alkuunsa ja ero tulee sen takia, jos arvot ei sovi yhteen, saa tapella asioista loputtomiin ja ero tulee sen takia.
Monet naiset vaan ovat sellaisia ettei sillä muulla ole väliä kunhan vaan "feromoonit" pelaa (ulkonäkö miellyttää). Sitten vaan seuraa kaikenlaista draamaa kun se jännäpetteri pettää tai jättää.
Parempi olisi kuitenkin valita se mies muitten arvojen perusteella. Kyllä te siihen naamaan totutte niin kuin naiset ovat tuhansia vuosia tehneet kulttuureissa missä avioliitot ovat järjestettyjä.
En tiedä miksi vaivaudun edes vastaamaan sinulle mutta:
1. Haluaisitko oikeasti olla parisuhteessa, jossa naisesi vaan vuosien varrella yrittää "tottua naamaasi"? Et ikinä näkisi hänen katseessaan halua ja ihailua, et heräisi siihen että hän katselee sinua rakastuneena hymyillen? Et kokisi sitä, millaista on, kun toinen haluaa sinua niin että on valmis repimään vaatteet päältäsi? Riittäisikö sinulle kaiken kaikkiaan seksitön parisuhde?
2. Jos siihen "naamaan tottuu" niin miksi et toteuta itse ohjettasi ja ryhdy parisuhteeseen naisen kanssa, joka voisi tarjota sinulle kokemuksen intohimoisesti rakastettuna olemisesta mutta jota et itse pidä haluttavana?
Tässä näkynee naisten ja miesten ero. Suurimmalle osalle kohta 1. olisi aivan ok, tosin viimeinen lause, ei. Mutta jos seksiä riittää, niin aivan sama muuten.
Lisäksi suurin osa parisuhteessa olevista miehistä toteuttaa jo kohtaa 2.
Näin se on. Vain naiset elättelee jotain romanttisia prinssihaaveita. Miehet ottaa piirakkaa sieltä mistä sitä saa.
Luulen että tällä asenteella on loppupeleissä onnellisempi elämä..
1. Feromoneilla ja naamalla ei ole mitään tekemistä keskenään.
2. "Jännäpettereitä" valitsevat naiset tuskin ovat sellaisia, joiden kanssa kukaan kunnollinen mies haluaisi olla parisuhteessa muutenkaan. Ainakin minun tuttavapiirissäni ne naiset joiden miehet joko pettää, jättää tai hakkaa (tai juopottelee) on juuri sellaisia että kukaan tolkun mies ei koskisi niihin pitkällä tikullakaan. Ongelmatapauksia. Ehkä nättejä sellaisia, mutta ei mitään fiksuja tasapainoisia ihmisiä.
3. Järjestetyt avioliitot ovat liiketoimi, kuten avioliitot täälläkin maailmankolkassa olivat ennen. Naitiin suvusta jonka maat rajautui omiin tai hyvä työihminen tms. Ihmiset meni naimisiin taatakseen turvallisuutensa ja suvun jatkuvuuden, ei saadakseen kumppanuutta, rakkautta ja henkistä yhteyttä.
Nykyään naimiisinmenon motiivit ovat aivan toiset: suvun jatkuvuus ei kiinnosta ketään ja avioliitto ei ole turvan takiakaan välttämätön. Naimattomuus ei ole enää naiselle mikään stigma. Joten ei ole pakko tyytyä mihinkään ja totutella ääliöön, kun voi vaan olla tyytyväinen itsekseen.