Miten teidän miehet suhtautuvat jouluun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla tavalla kuin minä, tosin hän on saanut lapsuudenkodistaan sen kamalan "jouluna siivotaan kaikki, myös keittiökaapit ja vaatehuoneet" -hössötyksen, mutta yhdessä oltujen parinkymmenen vuoden aikana siitä on tapa on rauhoittunut, koska meillä koti on aika siisti aina. Alussa hän kyllä ihan maanisesti ja raivopäänä alkoi siivoamaan ties mitä jo marraskuussa siivottuja laatikoita.

Sain 20 vuotta sitten katkottu myös heidän suvun lahjaperinteen, eli kaikki antavat kaikille lahjoja, myös aikuiset. Se helpotti joulukuuta hyvin paljon, kun vain kummilapsille tulee lahjoja muilta, mutta ei koko porukalle ja ei missään tapauksessa aikuisille. Lapset saavat tietenkin askarrella kenelle haluavat, mutta aikuisten ei tarvitse lahjoa toisia. Hieman pihille miehelle lahjattomuus oli helpotus.

Olemme hyvin usein Lapissa joulun ja siellä kaikki huolet unohtuvat. Ruuaksi syömme mitä lähilaupasta löytyy, ulkoilemme paljon, pelaamme lautapelejä koko perhe ja saunomme ajan kanssa.

Just, eli sinun oppimasi tavan mukaan piti mennä. Entä jos hän olisi halunnut siivota, jos se tuo hänelle joulumielen? Tai haluaa antaa lahjoja, ennen kuin "sait katkottua lahjaperinteen" ja hän nyt esittää tyytyväistä sinulle, koska ehkä pelkää minkä muun hänelle läheisen perinteen keksit katkoa.

Tällaiset joulupäsmärit mua ottaa päähän. "Minun tapani viettää joulua on oikea ja mies tulee tämän kyllä oppimaan!"

Ohis...minä tulkitsin aiemman kirjoituksen ihan toisin. Mies ei enää joulukuussa siivoa laatikoita, joissa ei ole mitään siivottavaa, koska ne on siivottu marraskuussa. Ei siis tee enää turhaa työtä vain siksi, että on joulukuu. Tuskin ap on kieltänyt miestä siivoamasta siistejä laatikoita.  Lisäksi mies on kirjoittajan mukaan pihi, joten muutos lahjakäytäntöihinkin on ollut miehelle mieluinen. 

Vierailija kirjoitti:

Omaa miestäni joulu ahdistaa. Hän haluaisi olla viettämättä joulua mitenkään. Työpaikan miehet toivovat, et voisivat olla töissä pyhät. Onko tämä yleisempi ilmiö?

Itse (45v mies) suorastaan vihaan joulua sen turhan hössäyksen ja rahanmenon vuoksi. Olen vaihtamassa työpaikkaa ja voisin olla loppuvuoden lomilla, mutta sanoin pomolle että pakko olla jokin paikka mihin tulla "turvaan" - työnantajallekin kelpasi diili hyvin kun on vähän ruuhkaa.

Mies on innoissaan kuin lapsi. Kuusi hankittiin jo 1.12. ja halusi itse koristella sen. On kysellyt lahjoista, että mitä on tapana ostaa. Käyty yhdessä joululahjaostoksilla (ostamassa mun vanhemmille lahjat häneltä) ja mies ihan innoissaan paketoinut. Odottaa jouluruokia ja glögiä malttamattomasti. Osti koirallenikin kaksi lahjaa. :D 

On siivonnut mun kotia (lähinnä raivannut tavaroita) ja asetellut tuikkuja joka paikkaan. Ihastellut kynttelikköä ja joulutähtiä. Maistellut pipareita ja joulukonvehteja. Pyytänyt että kuunnellaan jouluradiota. Saunassakin pitää laittaa joulutuoksua joka kerta. :D 

Kyseessä miehelle eka joulu ikinä. <3 Mahtavaa kun itsellekin tarttuu entisaikojen into ihan vaan siitä, kun toinen on niin innoissaan. :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla tavalla kuin minä, tosin hän on saanut lapsuudenkodistaan sen kamalan "jouluna siivotaan kaikki, myös keittiökaapit ja vaatehuoneet" -hössötyksen, mutta yhdessä oltujen parinkymmenen vuoden aikana siitä on tapa on rauhoittunut, koska meillä koti on aika siisti aina. Alussa hän kyllä ihan maanisesti ja raivopäänä alkoi siivoamaan ties mitä jo marraskuussa siivottuja laatikoita.

Sain 20 vuotta sitten katkottu myös heidän suvun lahjaperinteen, eli kaikki antavat kaikille lahjoja, myös aikuiset. Se helpotti joulukuuta hyvin paljon, kun vain kummilapsille tulee lahjoja muilta, mutta ei koko porukalle ja ei missään tapauksessa aikuisille. Lapset saavat tietenkin askarrella kenelle haluavat, mutta aikuisten ei tarvitse lahjoa toisia. Hieman pihille miehelle lahjattomuus oli helpotus.

Olemme hyvin usein Lapissa joulun ja siellä kaikki huolet unohtuvat. Ruuaksi syömme mitä lähilaupasta löytyy, ulkoilemme paljon, pelaamme lautapelejä koko perhe ja saunomme ajan kanssa.

Just, eli sinun oppimasi tavan mukaan piti mennä. Entä jos hän olisi halunnut siivota, jos se tuo hänelle joulumielen? Tai haluaa antaa lahjoja, ennen kuin "sait katkottua lahjaperinteen" ja hän nyt esittää tyytyväistä sinulle, koska ehkä pelkää minkä muun hänelle läheisen perinteen keksit katkoa.

Tällaiset joulupäsmärit mua ottaa päähän. "Minun tapani viettää joulua on oikea ja mies tulee tämän kyllä oppimaan!"

Ohis...minä tulkitsin aiemman kirjoituksen ihan toisin. Mies ei enää joulukuussa siivoa laatikoita, joissa ei ole mitään siivottavaa, koska ne on siivottu marraskuussa. Ei siis tee enää turhaa työtä vain siksi, että on joulukuu. Tuskin ap on kieltänyt miestä siivoamasta siistejä laatikoita.  Lisäksi mies on kirjoittajan mukaan pihi, joten muutos lahjakäytäntöihinkin on ollut miehelle mieluinen. 

Minä luin kyllä ihan samoin kuin tuo, jolle vastasit. Kirjoittajahan paljasti suoraan: "Sain 20 vuotta sitten katkottu myös heidän suvun lahjaperinteen, eli kaikki antavat kaikille lahjoja, myös aikuiset" Eli hän ylpeilee sillä, että sai katkottua omasta mielestään väärän lahjaperinteen.

Ilman muuta miehen olisi pitänyt osata aikuisena ihmisenä pitää puolensa, mutta kyllä tuo on nimenomaan vastenmielistä päsmäröintiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies. Vihaan joulun tekopyhyyttä, kaupallisuutta, lokakuusta alkavaa joulumainontaa kaupoissa (pakkohan ruokaa on ostaa, joten ei vaihtoehtoja), ylipäänsä kaikkea pakollisuutta mitä ihmiset ja yhteiskunta aiheeseen kohdistavat.

Minua ärsyttää taas tämä ei-jouluihmisten paatos, kuinka kammottavaa kaikki on. Minä rakastan joulua, eikä siinä ole minulle mitään tekopyhää, en edes ymmärrä mitä tarkoitat sillä? Sitä kun toivotetaan hyvää joulua, laitetaan kortteja, osoitetaan välittämistä? Voitko avata? Minä en tee mitään tekopyhää vaikken edes välitä suuremmin ihmisistä, teen mitä teen aidosta tahdosta. Sinun ei toki tarvitse tehdä, varsinkin jos koet että aikeesi olisivat tekopyhiä. Joulumainonta on mainontaa siinä kuin muutkin, niissä on vain jouluisat värit ja koristelut, ihan samalla lailla mainontaa on ympäri vuoden. Kenenkään ei ole mainoksista huolimatta pakko ostaa yhtään ylimääräistä, muiden valintoihin taas ei voi vaikuttaa muutenkaan. En koe, että kukaan olisi kykeneväinen minulle kuluttajana kohdistaa minulle mitään pakollisuutta joulun tiimoilta, tai muutenkaan. Teen omat valintani ja tänäkin vuonna ne ovat ekologisia.

Liittyy enemmänkin suomalaiseen tapakristillisyyteen, jossa muu vuosi eletään mistään välittämättä, mutta joulunaika "hiljennytään" ja käydään joulukirkossa hoilaamassa kauneimpia joululauluja ja ollaan niin hienoja ihmisiä. "Hyvää joulua". Niin? En minä sitä vietä. Mikä siinä on hyvää? Miksi sitä pitäisi viettää? En kuulu kirkkoon, enkä usko jumaliin. Edes vuoden pimein päivä ei ole 24.12. vaan tänä vuonna 21.12. Jos välittämistä läheisilleen osoittaa joka päivä, miksi joulu tai mikä tahansa muu "juhlapäivä" tekee siitä erikoisempaa?

Mainonta nyt yleensä on turhaa ja tehotonta omalla kohdallani, mutta kun kaupat alkavat rallattaa joululauluja marraskuussa, niin se vain on rasittavaa.

Minä nyt olenkin grinch, mutta sitähän tässä ketjussa kysyttiin että miten jouluun suhtaudutaan. Ajattelin miehenä vastata, vaikka kai se olisi vaimon tehtävä jos ihan otsikon mukaan mennään.

Ei miestä ole koskaan kiinnostanut. Yhtään jouluvaloa tai koristetta ei ole laittanut (ei edes halunnut laittaa), minä kyllä olen. Itsekin olen kyllä joulun töissä, mutta tykkään silti joulun tunnelmasta :)

Onneksi mies tykkää joulusta yhtä vähän kuin minä. Tänä vuonna jouluhössötystä pakoon ulkomaille.

Olen mies. Olen myös meillä se jouluintoilija. Pidän jouluun rauhoittumisesta, koristeiden ja perinteiden luomasta tunnelmasta, lasten jännityksestä ja riemusta, pitkistä vapaista, yhdessäolosta, kaikesta mahdollisesta. Olen myös innokas kokkailija ja arvostan itse tehtyä ruokaa, niinpä yritän tehdä mahdollisimman paljon sekä perinteisiä että aina jotain uusiakin jouluherkkuja niin että ruokaa todellakin riittää perheelle päiväkausiksi ja mahdollisille vieraillekin. Valmisruokia kartan jouluna. 

Vaimo ei niinkään piittaa jouluhössötyksestä vaan kokee kaikki valmistelut lähinnä velvoitteina ja rasitteena, jotka pitäisi hoitaa alta pois mahdollisimman nopeasti ja minimivaivalla, ja stressaa kaikesta viikkoja selvästi artikuloiden, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Siitä huolimatta, että minä teen suurimman osan. Mutta toisaalta esimerkiksi lasten joululahjat vaimo ehti puuhastella jo ihan yksin, minulta edes kysymättä mitään. Ilmoitti jo ennen itsenäisyyspäivää, että kaikki lahjat on sitten jo ostettu, ettäs tiedät. Minulle siis ihan yhtä jännää nähdä, mitä lapsemme saavat kuin näille itselleenkin, mua ei ole pidetty kartalla yhtään saati kysytty mielipiteitä.

Itse olen sitä mieltä, että joulun tunnelma syntyy nimenomaan siitä ajatuksesta ja vaivasta, mikä panostetaan siivoamiseen, ruokaan, koristeluun; että kun on nähty vaivaa ja tehty arkisesta selvästi poikkeavalla tavalla kaikki juhlallisemmin, niin sitä kautta se aito joulutunnelma syntyy ja on mukava rauhoittua nauttimaan juhlasta. Myös yhdessä tekemisestä. Vaimon mielestä taas kaikki tekeminen vain rasittaa ja pilaa joulun, pitäisi vaan päästä töistä tultua istumaan sohvalle valmiin keskelle ja sanoa "nyt on joulu, miksi minulla ei ole yhtään joulutunnelma". 

Jouluaaton ja -päivien rutiineista (ruokailut, saunat, joulupukki, kyläilyt) vaimon näkemys on myös maksimitehokkuus, eli rutiininomainen hiki päässä suorittaminen tiukan suunnitellun aikataulun mukaan, jossa kaikki ovat kireitä ja väsyneitä ennen, aikana ja jälkeen. Sitten kun pakolliset rutiinit on suoritettu, hän huoahtaa kovaan ääneen ja alkaa välittömästi jurputus siitä, että loppuisi jo tämä joulu ja joko alkaisi normaali arki ja joko tuon kuusen voisi hävittää tuosta roskaamasta ja en jaksa enää noita jouluelokuvia ja plaa plaa. 

Minä olen tunnelmoija ja nautin rauhasta ja hitaudesta, vaimo taas hätäilevä suorittaja. Mulla jouluun liittyy paljon hyviä muistoja lapsuudesta ja jo edesmenneistäkin sukulaisista ja perinteet, perinneruoat, jouluhössötyksen tunnelmat ja tuoksut tuottavat riemua ja iloa ja uskon että se säteilee myös lapsiin ja antaa heille vähän enemmänkin kuin vain sen paketista löytyvän krääsän odottamisen hetkellisen jännityksen. Vaimolla ei ole ilmeisesti erityisempiä joulumuistoja, hänen kotonaan se on aina ollut vähän sellainen pakkopaha, jota ei ole isommin juhlittu. Me ei vaan olla ihan samalla aaltopituudella ja usein joulu ei sitten poikkea arjesta hirveästi, koska vaimon kanssa päädytään kuitenkin kinastelemaan näistä asioista, eikä häntä kiinnosta muutenkaan tunnelmointi - mitä nyt kokee tärkeäksi dokumentoida videoin ja valokuvin lasten kaikki lahjat ja niiden avaamisen.

Eipä joulu tosin ole ainut parisuhteessamme ongelmia tuottava luonne-ero ja tapahtuma, niitähän riittää. Onneksi mulla on yksityinen oikeus silti hössöttää ja nauttia vaikka ihan vaan keskenäni pään sisällä, sitä ei voi kukaan poistaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen mies. Olen myös meillä se jouluintoilija. Pidän jouluun rauhoittumisesta, koristeiden ja perinteiden luomasta tunnelmasta, lasten jännityksestä ja riemusta, pitkistä vapaista, yhdessäolosta, kaikesta mahdollisesta. Olen myös innokas kokkailija ja arvostan itse tehtyä ruokaa, niinpä yritän tehdä mahdollisimman paljon sekä perinteisiä että aina jotain uusiakin jouluherkkuja niin että ruokaa todellakin riittää perheelle päiväkausiksi ja mahdollisille vieraillekin. Valmisruokia kartan jouluna. 

Vaimo ei niinkään piittaa jouluhössötyksestä vaan kokee kaikki valmistelut lähinnä velvoitteina ja rasitteena, jotka pitäisi hoitaa alta pois mahdollisimman nopeasti ja minimivaivalla, ja stressaa kaikesta viikkoja selvästi artikuloiden, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Siitä huolimatta, että minä teen suurimman osan. Mutta toisaalta esimerkiksi lasten joululahjat vaimo ehti puuhastella jo ihan yksin, minulta edes kysymättä mitään. Ilmoitti jo ennen itsenäisyyspäivää, että kaikki lahjat on sitten jo ostettu, ettäs tiedät. Minulle siis ihan yhtä jännää nähdä, mitä lapsemme saavat kuin näille itselleenkin, mua ei ole pidetty kartalla yhtään saati kysytty mielipiteitä.

Itse olen sitä mieltä, että joulun tunnelma syntyy nimenomaan siitä ajatuksesta ja vaivasta, mikä panostetaan siivoamiseen, ruokaan, koristeluun; että kun on nähty vaivaa ja tehty arkisesta selvästi poikkeavalla tavalla kaikki juhlallisemmin, niin sitä kautta se aito joulutunnelma syntyy ja on mukava rauhoittua nauttimaan juhlasta. Myös yhdessä tekemisestä. Vaimon mielestä taas kaikki tekeminen vain rasittaa ja pilaa joulun, pitäisi vaan päästä töistä tultua istumaan sohvalle valmiin keskelle ja sanoa "nyt on joulu, miksi minulla ei ole yhtään joulutunnelma". 

Jouluaaton ja -päivien rutiineista (ruokailut, saunat, joulupukki, kyläilyt) vaimon näkemys on myös maksimitehokkuus, eli rutiininomainen hiki päässä suorittaminen tiukan suunnitellun aikataulun mukaan, jossa kaikki ovat kireitä ja väsyneitä ennen, aikana ja jälkeen. Sitten kun pakolliset rutiinit on suoritettu, hän huoahtaa kovaan ääneen ja alkaa välittömästi jurputus siitä, että loppuisi jo tämä joulu ja joko alkaisi normaali arki ja joko tuon kuusen voisi hävittää tuosta roskaamasta ja en jaksa enää noita jouluelokuvia ja plaa plaa. 

Minä olen tunnelmoija ja nautin rauhasta ja hitaudesta, vaimo taas hätäilevä suorittaja. Mulla jouluun liittyy paljon hyviä muistoja lapsuudesta ja jo edesmenneistäkin sukulaisista ja perinteet, perinneruoat, jouluhössötyksen tunnelmat ja tuoksut tuottavat riemua ja iloa ja uskon että se säteilee myös lapsiin ja antaa heille vähän enemmänkin kuin vain sen paketista löytyvän krääsän odottamisen hetkellisen jännityksen. Vaimolla ei ole ilmeisesti erityisempiä joulumuistoja, hänen kotonaan se on aina ollut vähän sellainen pakkopaha, jota ei ole isommin juhlittu. Me ei vaan olla ihan samalla aaltopituudella ja usein joulu ei sitten poikkea arjesta hirveästi, koska vaimon kanssa päädytään kuitenkin kinastelemaan näistä asioista, eikä häntä kiinnosta muutenkaan tunnelmointi - mitä nyt kokee tärkeäksi dokumentoida videoin ja valokuvin lasten kaikki lahjat ja niiden avaamisen.

Eipä joulu tosin ole ainut parisuhteessamme ongelmia tuottava luonne-ero ja tapahtuma, niitähän riittää. Onneksi mulla on yksityinen oikeus silti hössöttää ja nauttia vaikka ihan vaan keskenäni pään sisällä, sitä ei voi kukaan poistaa.

Ihana <3

Voi kumpa vaimosikin tajuaisi, että nimenomaan TUO on se joulun ydin. Ei se suorittaminen, eikä ne fiinit lahjat, vaan se tunnelma ja jouluun valmistautuminen ja ennen kaikkea siihen rauhoittuminen. 

Minulta jossain vaiheessa aikuistuttuani vähän katosi se joulun ilo, mutta lapsen saatuani löysin sen uudelleen hänen kauttaan. Nautin siitä kun toinen on niin innoissaan lahjoista. Lisäksi on kiva käydä vanhempien luona syömässä ja viettämässä aikaa sisarusten perheiden kanssa. Minulle se ei näyttäydy hössötyksenä, vaan se on rauhoittumista ja tunnelmaa, yhdessäoloa. Ei kannata päästää sitä kauppojen tai jonkun yleisen käsityksen mukaista joulutouhua päänsä sisään, vaan sen voi määrittää ihan itse ja rakentaa sellaisen joulun kuin haluaa.

Kiitos kaikille kommentoijille! Meillä tuli eilen miehen kanssa riitaakin, kun hän aikoo lähteä kodista tunneiksi pois aattona. Kun kuulema on niin kamala juhla. Hänen kodissaan on hössötelty ja kireilty, mutta mä olen oikein tsempannut siinä, että en äyski enkä tiuski enkä mökötä. Nautin joulun laittamisesta, mutta en tee sitä viikkokaupalla. Mielestäni ihan maltillisesti, mut mies ei halusisi mitään. Hänen mielestään lapset eivät häntä kaipaa jne. Saa nähdä, mitä tästä joulusta tulee.

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies. Olen myös meillä se jouluintoilija. Pidän jouluun rauhoittumisesta, koristeiden ja perinteiden luomasta tunnelmasta, lasten jännityksestä ja riemusta, pitkistä vapaista, yhdessäolosta, kaikesta mahdollisesta. Olen myös innokas kokkailija ja arvostan itse tehtyä ruokaa, niinpä yritän tehdä mahdollisimman paljon sekä perinteisiä että aina jotain uusiakin jouluherkkuja niin että ruokaa todellakin riittää perheelle päiväkausiksi ja mahdollisille vieraillekin. Valmisruokia kartan jouluna. 

Vaimo ei niinkään piittaa jouluhössötyksestä vaan kokee kaikki valmistelut lähinnä velvoitteina ja rasitteena, jotka pitäisi hoitaa alta pois mahdollisimman nopeasti ja minimivaivalla, ja stressaa kaikesta viikkoja selvästi artikuloiden, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Siitä huolimatta, että minä teen suurimman osan. Mutta toisaalta esimerkiksi lasten joululahjat vaimo ehti puuhastella jo ihan yksin, minulta edes kysymättä mitään. Ilmoitti jo ennen itsenäisyyspäivää, että kaikki lahjat on sitten jo ostettu, ettäs tiedät. Minulle siis ihan yhtä jännää nähdä, mitä lapsemme saavat kuin näille itselleenkin, mua ei ole pidetty kartalla yhtään saati kysytty mielipiteitä.

Itse olen sitä mieltä, että joulun tunnelma syntyy nimenomaan siitä ajatuksesta ja vaivasta, mikä panostetaan siivoamiseen, ruokaan, koristeluun; että kun on nähty vaivaa ja tehty arkisesta selvästi poikkeavalla tavalla kaikki juhlallisemmin, niin sitä kautta se aito joulutunnelma syntyy ja on mukava rauhoittua nauttimaan juhlasta. Myös yhdessä tekemisestä. Vaimon mielestä taas kaikki tekeminen vain rasittaa ja pilaa joulun, pitäisi vaan päästä töistä tultua istumaan sohvalle valmiin keskelle ja sanoa "nyt on joulu, miksi minulla ei ole yhtään joulutunnelma". 

Jouluaaton ja -päivien rutiineista (ruokailut, saunat, joulupukki, kyläilyt) vaimon näkemys on myös maksimitehokkuus, eli rutiininomainen hiki päässä suorittaminen tiukan suunnitellun aikataulun mukaan, jossa kaikki ovat kireitä ja väsyneitä ennen, aikana ja jälkeen. Sitten kun pakolliset rutiinit on suoritettu, hän huoahtaa kovaan ääneen ja alkaa välittömästi jurputus siitä, että loppuisi jo tämä joulu ja joko alkaisi normaali arki ja joko tuon kuusen voisi hävittää tuosta roskaamasta ja en jaksa enää noita jouluelokuvia ja plaa plaa. 

Minä olen tunnelmoija ja nautin rauhasta ja hitaudesta, vaimo taas hätäilevä suorittaja. Mulla jouluun liittyy paljon hyviä muistoja lapsuudesta ja jo edesmenneistäkin sukulaisista ja perinteet, perinneruoat, jouluhössötyksen tunnelmat ja tuoksut tuottavat riemua ja iloa ja uskon että se säteilee myös lapsiin ja antaa heille vähän enemmänkin kuin vain sen paketista löytyvän krääsän odottamisen hetkellisen jännityksen. Vaimolla ei ole ilmeisesti erityisempiä joulumuistoja, hänen kotonaan se on aina ollut vähän sellainen pakkopaha, jota ei ole isommin juhlittu. Me ei vaan olla ihan samalla aaltopituudella ja usein joulu ei sitten poikkea arjesta hirveästi, koska vaimon kanssa päädytään kuitenkin kinastelemaan näistä asioista, eikä häntä kiinnosta muutenkaan tunnelmointi - mitä nyt kokee tärkeäksi dokumentoida videoin ja valokuvin lasten kaikki lahjat ja niiden avaamisen.

Eipä joulu tosin ole ainut parisuhteessamme ongelmia tuottava luonne-ero ja tapahtuma, niitähän riittää. Onneksi mulla on yksityinen oikeus silti hössöttää ja nauttia vaikka ihan vaan keskenäni pään sisällä, sitä ei voi kukaan poistaa.

Ihana <3

Voi kumpa vaimosikin tajuaisi, että nimenomaan TUO on se joulun ydin. Ei se suorittaminen, eikä ne fiinit lahjat, vaan se tunnelma ja jouluun valmistautuminen ja ennen kaikkea siihen rauhoittuminen. 

Eipä taida tajuta, on tätä suota jo niin kauan kahlattu. Jokainen tietysti taaplaa tyylillään, eikä tietyt perusjutut kai koskaan muutu. Hyvää asiassa on se, että minä saan kuitenkin toteuttaa omia joulujuttujani tavallani, ilman, että yritetään rajoittaa tai kieltää mitään. Vietämme ikään kuin kahta erillistä joulua yhtä aikaa. 

Joulu on illuusio, josta kauppalopot kiiruhtavat muistuttamaan lokakuusta lähtien. Raivokkaat emännät puunaavat paikkoja monta viikkoa tehdäkseen joulun, joka kestää sen aterian verran, eli vajaat puoli tuntia.

Muu perhe kärsii tuon valmisteluajan, eli monta viikkoa. Tällaista oli minun lapsuuteni joulut.

Onneksi nyksäni välitää joulusta vielä vähemmän kuin minä.

T.M45