Voiko asperger jäädä huomaamatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko parempi, että teini saa Aspergerdiagnoosin, kuin että ei saa, ettei leimautuisi?

Mikä teitä vaivaa? Ei ole kyse mistään ”parempi-hunompi”- asetelmasta. Kyse on _oireyhtymästä_ , poikkeavuudesta. Diagnoosia ei tarvita jos oireistosts ei ole haittaa eikä tukitoimia tarvita. Tämä ei ole mikää ”erityisherkkyys” totta tosiaankaan, vaan jana, jatkumo puhumattomista autisteista hyvin lievään piirteisyyteen.

No anteeks että kysyin.

Et saa. Vähän voi miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko parempi, että teini saa Aspergerdiagnoosin, kuin että ei saa, ettei leimautuisi?

Jos pärjää ilman tukitoimia, parempi ilman diagnoosia. Se diagnoosi voi pulpahdella noista yhteisistä terveysrekistereistä esim. jos hakee työtä, jos joskus haluaisi adoptoida lapsen tms, eli haitata elämää merkittävästi.

Mutta tietysti, jos on niin vaikeita ongelmia että tarvii ammattiapua, niin parempi diagnoosi kuin surkea nuoruus ja aikuisuus syyttäen itseään kun on tyhmä, outo ja huono.

Kiitos, tästä vastauksesta on minulle oikeasti apua 😊

Voi se jäädä. Mä olen nyt 24 ja vasta viime vuonna, kun olin lääkärissä ihan muun asian vuoksi ja siinä tuli esiin asioita, lääkäri kysyi onko ikinä tutkittu voisinko olla asperger. Ei ole, nyt oon ihan mielenkiinnosta tutkimuksissa. Periaatteessa, kun miettii aspergerin piirteitä niin kyllähän niitä löytyy. Löytynyt aina. Niihin ei vain ikinä olla puututtu mitenkään. Mua on vain pidetty vähän jännänä, epäsosiaalisena ja sosiaalisesti kömpelöä tyyppinä, joka on rasittavuuteen asti pedantti eikä pidä äänistä tai ruuasta, jolla on tietty koostumus, yms. Vanhemmatkin vaan totesivat, että minä nyt vaan oon minä eivätkä ikinä vieneet tutkimuksiin.

Suurinosa autismin kirjoon (huom! Enää ei käytetä asperger-käsitettä) kuuluvista jää diagnosoimatta, siis nämä ns. rajatila tyypit. Erityisesti tytöt ovat alidiagnosoituja, sillä oireet ovat hieman erilaiset kuin pojilla, ja juuri poikien oireisiin ne perusdiagnosointi kriteerit on perustettu. Aikuisena voi hakea diagnosoitavaksi, ja käytösterapiasta voi olla joko hyötyä tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa Youtube -videossa mitenkään selvinnyt, että miten nuo ovat autisteja tms. Ihan tavallisilta vaikuttivat ja videossa sitä itsekin totesivat. Miten se aspergeri siis näkyy elämässä.

Asperger on muotidiagnoosi. Monella ihan turha dg. Jopa sellaisilla, jolla mitään sosiaalisia ongelmia ei ole, tai ne johtuvat korkeintaan ujoudesta/matalasta itseluottamuksesta tai introverttiydestä.

Aspergeria ei diagnosoida ellei ongelmia ole - ihan käytännössä. Taidat olla joku katkera pershärö joka jäi ilman diagnoosia epävakaaksi. Teitä riittää.

Kuulostat itse persoonallisuushäiriöiseltä. Monella ”aspergerilla” kyse on oikeasti enemmän mt-ongelmasta tai muuten vaan persoonallisuuden piirteistä. Miten muka sosiaalisesti etevä ja toisten käytöstä/eleitä ymmärtävä voi olla asperger? Mietipä ihan hetki.

Kerran jossain lehtijutussa väitettiin, että kyse voi olla siitä, että silloin erityiskiinnostuksen kohde on vain ihmiset. Miksi asperger kiinnostuisi erityisesti ihmisten käytöksestä, kun ei sitä normaalisti ymmärrä? Jos ymmärtää, ei voi olla assi. Tai muuten kuka tahansa vähänkin erilainen voisi olla.

Eikö siitä silloin juuri voikin kiinnostua?

Toki voi kiinnostua, muttei toisia silti tule ymmärtämään samalla tavalla vaikka kirjoista lukisi. Empatiakykyäkään ei voi opetella. Asseja kiinnostavat enemmät asiat kuin ihmiset. Aspergerit eivät osaa esim. pelata sosiaalisia pelejä. Jos on vähänkin manipulointitaitoja, kieroilee tai juoruilee, ihmisten asiat kiinnostavat jne. ei kyseessä ole aspergerin oireyhtymä.

Käsittääkseni julkisella puolella on aikuisena uskomattoman vaikea päästä kalliisiin neuron puolen as-tutkimuksiin. Käytännössä aika ”autistinen” tarvitsee olla saadakseen edes ”piirteitä” mustana valkoiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa Youtube -videossa mitenkään selvinnyt, että miten nuo ovat autisteja tms. Ihan tavallisilta vaikuttivat ja videossa sitä itsekin totesivat. Miten se aspergeri siis näkyy elämässä.

Asperger on muotidiagnoosi. Monella ihan turha dg. Jopa sellaisilla, jolla mitään sosiaalisia ongelmia ei ole, tai ne johtuvat korkeintaan ujoudesta/matalasta itseluottamuksesta tai introverttiydestä.

Ei sitä saa varsinkaan aikuisena muodin mukana.

Omasta mielestään aspergerit ovat eri asia. Iso osa joilla on dg ei varmaan edes tunne olevansa asseja tai ainakaan tuntenut ennen kuin sai sen.

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni julkisella puolella on aikuisena uskomattoman vaikea päästä kalliisiin neuron puolen as-tutkimuksiin. Käytännössä aika ”autistinen” tarvitsee olla saadakseen edes ”piirteitä” mustana valkoiselle.

Tämä. Lähes mahdottomuus saada lähete diagnosoitavaksi. Ja silloinkin tahtoo tulla bumerangina takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa Youtube -videossa mitenkään selvinnyt, että miten nuo ovat autisteja tms. Ihan tavallisilta vaikuttivat ja videossa sitä itsekin totesivat. Miten se aspergeri siis näkyy elämässä.

Asperger on muotidiagnoosi. Monella ihan turha dg. Jopa sellaisilla, jolla mitään sosiaalisia ongelmia ei ole, tai ne johtuvat korkeintaan ujoudesta/matalasta itseluottamuksesta tai introverttiydestä.

Aspergeria ei diagnosoida ellei ongelmia ole - ihan käytännössä. Taidat olla joku katkera pershärö joka jäi ilman diagnoosia epävakaaksi. Teitä riittää.

Kuulostat itse persoonallisuushäiriöiseltä. Monella ”aspergerilla” kyse on oikeasti enemmän mt-ongelmasta tai muuten vaan persoonallisuuden piirteistä. Miten muka sosiaalisesti etevä ja toisten käytöstä/eleitä ymmärtävä voi olla asperger? Mietipä ihan hetki.

Kerran jossain lehtijutussa väitettiin, että kyse voi olla siitä, että silloin erityiskiinnostuksen kohde on vain ihmiset. Miksi asperger kiinnostuisi erityisesti ihmisten käytöksestä, kun ei sitä normaalisti ymmärrä? Jos ymmärtää, ei voi olla assi. Tai muuten kuka tahansa vähänkin erilainen voisi olla.

Eikö siitä silloin juuri voikin kiinnostua?

Toki voi kiinnostua, muttei toisia silti tule ymmärtämään samalla tavalla vaikka kirjoista lukisi. Empatiakykyäkään ei voi opetella. Asseja kiinnostavat enemmät asiat kuin ihmiset. Aspergerit eivät osaa esim. pelata sosiaalisia pelejä. Jos on vähänkin manipulointitaitoja, kieroilee tai juoruilee, ihmisten asiat kiinnostavat jne. ei kyseessä ole aspergerin oireyhtymä.

Entäs jos näkevät ihmiset asioina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa Youtube -videossa mitenkään selvinnyt, että miten nuo ovat autisteja tms. Ihan tavallisilta vaikuttivat ja videossa sitä itsekin totesivat. Miten se aspergeri siis näkyy elämässä.

Asperger on muotidiagnoosi. Monella ihan turha dg. Jopa sellaisilla, jolla mitään sosiaalisia ongelmia ei ole, tai ne johtuvat korkeintaan ujoudesta/matalasta itseluottamuksesta tai introverttiydestä.

Aspergeria ei diagnosoida ellei ongelmia ole - ihan käytännössä. Taidat olla joku katkera pershärö joka jäi ilman diagnoosia epävakaaksi. Teitä riittää.

Kuulostat itse persoonallisuushäiriöiseltä. Monella ”aspergerilla” kyse on oikeasti enemmän mt-ongelmasta tai muuten vaan persoonallisuuden piirteistä. Miten muka sosiaalisesti etevä ja toisten käytöstä/eleitä ymmärtävä voi olla asperger? Mietipä ihan hetki.

Kerran jossain lehtijutussa väitettiin, että kyse voi olla siitä, että silloin erityiskiinnostuksen kohde on vain ihmiset. Miksi asperger kiinnostuisi erityisesti ihmisten käytöksestä, kun ei sitä normaalisti ymmärrä? Jos ymmärtää, ei voi olla assi. Tai muuten kuka tahansa vähänkin erilainen voisi olla.

Eikö siitä silloin juuri voikin kiinnostua?

Toki voi kiinnostua, muttei toisia silti tule ymmärtämään samalla tavalla vaikka kirjoista lukisi. Empatiakykyäkään ei voi opetella. Asseja kiinnostavat enemmät asiat kuin ihmiset. Aspergerit eivät osaa esim. pelata sosiaalisia pelejä. Jos on vähänkin manipulointitaitoja, kieroilee tai juoruilee, ihmisten asiat kiinnostavat jne. ei kyseessä ole aspergerin oireyhtymä.

Entäs jos näkevät ihmiset asioina?

Kyllä ”ihmiset asioina” voivat kiinnostaa - ja monia kiinnostaakin. Se analyysi onkin sitten karua kuultavaa - mutta mielenkiintoista 😁

Vierailija kirjoitti:

Suurinosa autismin kirjoon (huom! Enää ei käytetä asperger-käsitettä) kuuluvista jää diagnosoimatta, siis nämä ns. rajatila tyypit. Erityisesti tytöt ovat alidiagnosoituja, sillä oireet ovat hieman erilaiset kuin pojilla, ja juuri poikien oireisiin ne perusdiagnosointi kriteerit on perustettu. Aikuisena voi hakea diagnosoitavaksi, ja käytösterapiasta voi olla joko hyötyä tai ei.

Mietin itse kovasti onko minulla jotain tuohon viittaavaa. Olen ollut lapsesta asti omissa ajatuksissani viihtyvä runotyttö, jolla stressi on purkautunut paniikkihäiriönä. Olen erityisherkkä ja se näkyy monessa asiassa. Tähän asti kaikki on kuitattu sillä, että vain olen "tuollainen". Nyt omalla lapsella on todettu monenlaisia aistisäätelyn häiriöitä, joten tämä mietityttää.

Vierailija kirjoitti:

Mina taas sain kuulla olevani vaikka mikä mahdollinen mutta testeissä asssius oli erittäin kaukana empatiatestistäkin sain melkein täydet (2 pist puuttu) että se siitäkin haukutusta narsismista ja sosio ja psykopatiasta. Tehtiin kolme ÄO testiä ja tulos ihan huippu. Olin siis yliälykäs:) Tavallaan helpotti enää ei haukuminen satu kun tietää, että ne huomasivat minussa jotain erityistä ja se ruokki kateutta ja kiusimistakin. Lisäksi en ole ollenkaan mikään ruma. Se oli liikaa ja erityislahjoja on vielä lisäksi. Liikaa kaikkea ....mutta en kärsi enää pätkääkään.

Ihana :3

Jos aikoo hankkia lapsia niin kannattaa käydä tutkituttamassa jos vähänkin epäilyttää. Itselle selvisi vasta aikuisena kun syntyi lapsi jolla vaikea autismi. Itsellä vain lievä asperger, jota ei kukaan huomannut. Autismin synnystähän ei ole varsinaista tutkimustietoa, mutta perinnöllisyys näyttää olevan suuressa osassa.

Tunteeko asperger että hänellä on se? Tunteeko hän ettei osaa sosiaalista elämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurinosa autismin kirjoon (huom! Enää ei käytetä asperger-käsitettä) kuuluvista jää diagnosoimatta, siis nämä ns. rajatila tyypit. Erityisesti tytöt ovat alidiagnosoituja, sillä oireet ovat hieman erilaiset kuin pojilla, ja juuri poikien oireisiin ne perusdiagnosointi kriteerit on perustettu. Aikuisena voi hakea diagnosoitavaksi, ja käytösterapiasta voi olla joko hyötyä tai ei.

Mietin itse kovasti onko minulla jotain tuohon viittaavaa. Olen ollut lapsesta asti omissa ajatuksissani viihtyvä runotyttö, jolla stressi on purkautunut paniikkihäiriönä. Olen erityisherkkä ja se näkyy monessa asiassa. Tähän asti kaikki on kuitattu sillä, että vain olen "tuollainen". Nyt omalla lapsella on todettu monenlaisia aistisäätelyn häiriöitä, joten tämä mietityttää.

Ei muuta kuin kokeilemaan irtoaako lähete ja diagnoosi noilla oirein. Sitten tiedät.

Vierailija kirjoitti:

Tunteeko asperger että hänellä on se? Tunteeko hän ettei osaa sosiaalista elämää?

En tunne sitä fyysisesti, mutta muut ovat sen hyvin selvin sanoin kertoneet. Helpottiko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurinosa autismin kirjoon (huom! Enää ei käytetä asperger-käsitettä) kuuluvista jää diagnosoimatta, siis nämä ns. rajatila tyypit. Erityisesti tytöt ovat alidiagnosoituja, sillä oireet ovat hieman erilaiset kuin pojilla, ja juuri poikien oireisiin ne perusdiagnosointi kriteerit on perustettu. Aikuisena voi hakea diagnosoitavaksi, ja käytösterapiasta voi olla joko hyötyä tai ei.

Mietin itse kovasti onko minulla jotain tuohon viittaavaa. Olen ollut lapsesta asti omissa ajatuksissani viihtyvä runotyttö, jolla stressi on purkautunut paniikkihäiriönä. Olen erityisherkkä ja se näkyy monessa asiassa. Tähän asti kaikki on kuitattu sillä, että vain olen "tuollainen". Nyt omalla lapsella on todettu monenlaisia aistisäätelyn häiriöitä, joten tämä mietityttää.

Ei muuta kuin kokeilemaan irtoaako lähete ja diagnoosi noilla oirein. Sitten tiedät.

Olen joskus puhunut psykiatrille asiasta, muttei asia ole edennyt mihinkään suuntaan. Käyn kyllä ratkaisukeskeisessä terapiassa, mikä tuntuu auttavan ajatusjumeihin hyvin.

Olen lukenut, että yksi Asperger-piirre on liikunallinen kömpelyys. Miten teillä tai teidän läheisillä on tämän asian kanssa? Näkyykö se selvästi?

Voisiko olla niin, että Aspergerin erityisen kiinnostuksen kohteena olisi jonkun urheilulajin harjoittaminen? Voisiko Asperger päästä urheilussa huipulle? Vai onko kehon hallinta aina heikkoa?

Vierailija kirjoitti:

Tunteeko asperger että hänellä on se? Tunteeko hän ettei osaa sosiaalista elämää?

Aina, lapsesta saakka olen tuntenut olevani jotenkin ulkopuolinen.

En kuulunut mihinkään porukoihin kouluissa enkä työpaikoilla.

En opi helposti tuntemaan ihmisiä, unohdan ihmiset ja sekoitan heidät toisiinsa.

Lapsena asia ei niinkään muuten vaivannut, paitso ala-asteella kiusaamisen muodossa.

Teini-iässä ja nuorena aikuisena asia masensi todella.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut, että yksi Asperger-piirre on liikunallinen kömpelyys. Miten teillä tai teidän läheisillä on tämän asian kanssa? Näkyykö se selvästi?

Voisiko olla niin, että Aspergerin erityisen kiinnostuksen kohteena olisi jonkun urheilulajin harjoittaminen? Voisiko Asperger päästä urheilussa huipulle? Vai onko kehon hallinta aina heikkoa?

Mikä on? Mikä oikeasti on? Jos teitä Asperger kiinnostaa, niin kai te edes googletatte? Vai tuleeko ne kysymykset suoraan tyhmyyden kaivosta näppikselle? Tätä en ole koskaan nenteissä ymmärtänyt!

https://yle.fi/urheilu/3-8530959