Voiko asperger jäädä huomaamatta?

Mä olen aina ajatellut, että olen syntynyt väärälle aikakaudelle. 

Minä en ymmärrä miksi älypuhelimet ja ne sovellukset ovat niin koukuttavia tai kiinnostavampia kuin vaikka vierustoverisi. Miksi sitä puhelinta pitää koko ajan tuijottaa? Miksi ihmiset tuijottaa vaan sitä näyttöä.. 

Mulla on toki älypuhelin, mutta mulla on yksi sovellus ja se on whatsapp. 

Mä en ymmärrä sitä, että miksi ihmiset sanoo toista ja tekee toista. Jos ollaan kavereita niin eikö silloin kuulu käyttäytyä kuin kaveri?? Eli ei puhuta pahaa toisista yms. Mutta mä taidan aina tutustua vääriin ihmisiin. 

Kun kuuntelen ihmisiä niin tartun heidän eri sanoihin kiinni sekä äänenpainoihin, erilailla kuin muut. Esim oltiin hoitajan kanssa lääkärissä ja sitten juteltiin hoitajani kanssa, niin minä luulin, että lääkäri vähätteli minun asioita, kun taas hoitaja sanoi, että ei se sitä silleen tarkoittanut, vaan näin.. 

Mulla on tosi 'hyvä' kuuloaisti. Aina on häirinnyt toisen maiskuttelu, kuulen sen vaikka söisi suu kiinni. Jos katson elokuvaa ja joku syö jotain, en pysty keskittymään elokuvaan, kuulen vain sen maiskuttelun. 

Jos haluan keskittyä johonkin minun pitää käyttää kuulokkeita, koska silloin voin keskittyä vain siihen. Muuten kuulisin kaikki maailman äänet ja ne sekoittuu siihen kuunteluun enkä voi keskittyä. 

Mun päässä on tosi paljon ajatuksia senkin lisäksi että kuulen kaiken maailman äänet. 

Jos olen koulussa niin minun pitää päästä tauolle, tasaisin väliajoin, koska silloin voin tasata aistini ja sitten voin taas keskittyä. Tai esim Joulu. Koko perhe kokoontui ja pidin taukoja vähän väliä, koska pää meinasi räjähtää. 

Hajuaistini on tosi hyvä. Nuorena keksin etten yökkäisi hajuille on se, että aloitan tupakanpolton niin en haista muita hajuja. On toiminut. Kokeilin kerran lopettaa, mutta meinasi yrjö lentää kun haistoin kaupassa kun joku haisi tupakalle, joten jatkoin polttamista. 

Mua on aina kiusattu, siksi masennuin. Mua kehutaan älykkääksi, mutta en minä sitä itse huomaa. 

Enkä tiiä miksi avauduin.

Mulla ei ole diagnisoituna, vaan tällä hetkellä käyn neuropuolella tutkimuksissa.

Ja ainiin, mua ei kiinnosta mitä muille kuuluu, kyllä minä kysyn, mutta ei se mua mitenkään autuaasti liikuta. Jos joku pyytää anteeksi en osaa siihen vastata mitään. 

En katso silmiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mielestänne tyypillistä, että ihmiset ärsyyntyvät helposti asseihin? Siis jotenkin assin ilmeet, olemus ja puheet saavat muut ihmiset ärsyyntymään? Ja assista se tuntuu hyvin pahalta, koska ei voi asialle mitään?

Todellakin ärsyyntyvät! Siksi osittain ”pidän” kasvoni peruslukemilla - etten ärsyttäisi. Tämän johdosta olen sitten ties ja mitä - siinähän olen. Persoonana ja ihmisenä jaan mielipiteitä jyrkästi. Se on saanut ajoittain masentumaan ja erakoitumaan. Tunne, ettei kelpaa muille omana itsenään ei ole pelkkä tunne - vaan fakta. Sitä on vaikeampi terapiassa parantaa.

Niin tuttua. Minuakin ”inhotaan”. Noin pääsääntöisesti olen ”roolissa”, joka on ihmisten mielestä siedettävä, mutta luomuna olen selkeästi vastenmielinen. Epäkelpo. Paaria. Omana itsenäni olen maailmalle rakkauteen kelpaamaton ja sen myötä ihmisarvoton.

No etkä ole 😢

Mä en ollut lapsena asperger. Aloin vain pelkäämään ihhmisiä.

Jos lapsi pärjää ilman tukitoimia ja ongelmia on lähinnä esim. sosiaalisissa suhteissa asperger jää helposti diagnosoimatta (nykyisin "autismin kirjon..."). Silti Asperger voi olla hyvinkin ilmeinen. Asperger diagnoosi haetaan yleensä siinä tilanteessa kun aikuinen tai nuori ihmettelee ainaista erilaisuuttaan tai ymmärtämättömyyttään yhteiskuntaa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko mahdollista, että lapsi kasvaa aikuiseksi ilman aspergerdiagnoosia koska kukaan ei tajua, että henkilössä voisi olla kyse siitä? Voiko aikuisena saada diagnoosin?

Esimerkiksi Juice Leskinen sai kyseisen diagnoosin yli 50-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut, että yksi Asperger-piirre on liikunallinen kömpelyys. Miten teillä tai teidän läheisillä on tämän asian kanssa? Näkyykö se selvästi?

Voisiko olla niin, että Aspergerin erityisen kiinnostuksen kohteena olisi jonkun urheilulajin harjoittaminen? Voisiko Asperger päästä urheilussa huipulle? Vai onko kehon hallinta aina heikkoa?

Mikä on? Mikä oikeasti on? Jos teitä Asperger kiinnostaa, niin kai te edes googletatte? Vai tuleeko ne kysymykset suoraan tyhmyyden kaivosta näppikselle? Tätä en ole koskaan nenteissä ymmärtänyt!

https://yle.fi/urheilu/3-8530959

Olisin halunut keskustelua myös tästä piirteestä. Tuo linkki ei kerro sitä, miten Aspergerien liikunnallinen kömpelyys on näkynyt arjessa.

En mäkään ymmärrä sun nenteissä-sanaa ...

Joillakin voi näkyä ja joillakin ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut, että yksi Asperger-piirre on liikunallinen kömpelyys. Miten teillä tai teidän läheisillä on tämän asian kanssa? Näkyykö se selvästi?

Voisiko olla niin, että Aspergerin erityisen kiinnostuksen kohteena olisi jonkun urheilulajin harjoittaminen? Voisiko Asperger päästä urheilussa huipulle? Vai onko kehon hallinta aina heikkoa?

Mikä on? Mikä oikeasti on? Jos teitä Asperger kiinnostaa, niin kai te edes googletatte? Vai tuleeko ne kysymykset suoraan tyhmyyden kaivosta näppikselle? Tätä en ole koskaan nenteissä ymmärtänyt!

https://yle.fi/urheilu/3-8530959

Olisin halunut keskustelua myös tästä piirteestä. Tuo linkki ei kerro sitä, miten Aspergerien liikunnallinen kömpelyys on näkynyt arjessa.

En mäkään ymmärrä sun nenteissä-sanaa ...

Joillakin voi näkyä ja joillakin ei.

Tiedän asseja, joilla on lahjakkuutta joillakin liikunnan osa-alueilla. Eräskin tyttö on lajissaan oikein pärjäävä, mutta kävelee silti laahustavasti.

Tyypillistä asseille on jonkin verran viivästynyt hieno- ja karkeamotoriikan kehitys. Voi näkyä esim. käsialassa ja myöhäisempänä taitojen oppimisena (esim. luistelu, hiihto tms. ) Ongelmat voivat johtua myös hankaluudesta mallintaa liikettä toisen ihmisen esimerkistä. Tyypillistä asseille on myös keskivartalon jäykkyys. Kuitenkin, jos assi innostuu treenaamaan, niin kyllähän hänelläkin kunto ja taidot kasvavat.

Oma poika on käynyt as-luokkaa ja oppilaat ovat kyllä keskimäärin jäljessä liikunnallisissa taidoissa, kun verrataan omaan ikäryhmään. Joukkuelajeissa eteen tulevat myös ongelmat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, kun pitäisi osata tulkita muiden pelaajien elkeitä.

Kaikki ovat yksilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurinosa autismin kirjoon (huom! Enää ei käytetä asperger-käsitettä) kuuluvista jää diagnosoimatta, siis nämä ns. rajatila tyypit. Erityisesti tytöt ovat alidiagnosoituja, sillä oireet ovat hieman erilaiset kuin pojilla, ja juuri poikien oireisiin ne perusdiagnosointi kriteerit on perustettu. Aikuisena voi hakea diagnosoitavaksi, ja käytösterapiasta voi olla joko hyötyä tai ei.

Mietin itse kovasti onko minulla jotain tuohon viittaavaa. Olen ollut lapsesta asti omissa ajatuksissani viihtyvä runotyttö, jolla stressi on purkautunut paniikkihäiriönä. Olen erityisherkkä ja se näkyy monessa asiassa. Tähän asti kaikki on kuitattu sillä, että vain olen "tuollainen". Nyt omalla lapsella on todettu monenlaisia aistisäätelyn häiriöitä, joten tämä mietityttää.

Sinulla voi olla pelkkä aistinsäätelyn häiriö, kuten lapsellasikin.

Vierailija kirjoitti:

Miten voimakkaasti ongelmat tunteiden säätelyssä yleensä viittaavaat Aspergeriin? Esimerkiksi erityisherkkähän myös kuormittuu helposti, mikä voi aiheuttaa samanlaista käytöstä.

Sinulla, kuten lapsellasikin, voi olla pelkkä aistinsäätelyn häiriö. Mutta jos sinulla on lisäksi ongelmia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, et ymmärrä muita, sekä epätavallisen voimakkaat rajoittuneet mielenkiinnon kohteet, kyse voi olla aspergerista.

Elämä on ollut aika traumaattista, joten minun usein vaikea erottaa mikä kaikki johtuu traumoista ja mikä omasta persoonallisuudesta. Nettitestin arvion mukaan minulla todennäköisesti on asperger, mutta hirveän luotettava tuo testi ei kai ole.

Onko sinulla jotain erityisen mielenkiinnon kohteita?

Ei ole pakko olla.

Mä luulen, että jos olisin mies niin olisin saanut diagnoosin jo 15 vuotta sitten. Nyt olen 29-vuotias nainen ja aivan hukassa. Olen työelämässä ja pärjään ns. "helpoissa" sosiaalisissa tilanteissa, mutta jotenkin vain tuntuu, että en ymmärrä tätä yhteiskuntaa enkä itseäni. Onneksi olin säästänyt pahan päivän varalle, menin yksityiselle psykiatrille joka lähetti minut uudestaan as-tutkimuksiin. Joudun vielä odottamaan kuukauden ennen kuin pääsen tuonne ja olo on tuskainen. Haluan sen diagnoosin! 

V. 2004 minulla diagnosoitiin as-piirteitä. Kärsin vakavasta ahdistuksesta, itsemurha-ajatuksista ja kömpelyydestä sos. tilanteissa. Lisäksi mielenkiinnonkohteeni olivat hyvin "miehisiä". Ihmettelin jo tuolloin miksei minua laitettu hoitoon, eikä vanhempiani pakotettu viemään minua terapiaan. Sitä vain suositeltiin ja se olisi pitänyt maksaa 100% itse. Eihän mun porukoilla ollut rahaa. Nyt tässä on syöty mielialalääkkeitä 10 vuotta, mutta nyt olen vihdoin vieroittautumassa niistä.

Ehkä poikia/miehiä arvostetaan enemmän, ja onhan nuo as/autismitutkimukset tehty alunperin miehiä varten. Muistaakseni vielä 80-90-luvuilla luultiin, että naisilla ei voi olla autismia. 

Ehkä voi jäädä huomaamatta jos oireet ovat hyvin lieviä. Vahvemmin oirehtivissa sen näkee jo aika helposti, eikä tarvitse olla alan ammattilainen tunnistaakseen käytöksestä ne piirteet. Sukulaislapsesta näin jo kaksivuotiaana, että hänellä on aspergeriin viittaavia piirteitä. Vanhemmat alkoivat tutkituttaa lastaan vasta kouluikäisenä, kun hankaluudet lisääntyivät ja asiaa ei ehkä enää voinut lakaista maton alle.