Mitä mieltä lukiolaisten väsymyksestä?

Koeviikkoina pitää juu kitata kahvia ja lukea joka päivä klo 12-04 aamuyöhön kirjat kaksi kertaa läpi per päivä, mutta aina ei voi olla kivaa. Mitä järkevämpää tekemistä oikeastaan edes on, kuin itsensä kehittäminen? Läksyjäkään ei kyllä sen kummemmin edes tarvitse hinkata, koska ei ne asiat sen kummempia ole, tietenkin jos tykkää olla yli-ahdistunut pienistä niin antaa palaa vaan. En kyllä sanoisi, että lukio mitään kauhean ahdistavaa on, jos siihen osaa suhtautua rennosti. Siellä pitää vaan opetella tekemään rutiinilla töitä ja sen kun oppii, niin hyvät numerot tulee kyllä, eikä niihin todellakaan tarvitse käyttää 6 tuntia joka ikinen päivä, mitä kyllä suoraan sanottuna vähän ihmettelen.

Ennen riitti 2 kk lukurumba, nyt on yliopistoon päästäkseen tehtävä 3 vuotta täysillä töitä + valmennuskurssit siihen päälle.

Lukio on just siistiä kun voi viettää päivät kavereiden kanssa yhdistävien haasteiden parissa ja voi valita niin monesta ammattisektorista mikä inspaa. Aikuisena ei ole mitään tällaista enää. Lukio arvosanoja kukaan ei kysele aikuisena, kuhan jaksaa tehdä hommia.

Ennen opiskelu oli sitä, että luettiin kokeeseen ja siinä testattiin osaako vai ei. Nykyään tehdään kaiken maailman ryhmätöitä ja harjoitustehtäviä, jotka vievät kohtuuttomasti aikaa ja itse asian opettelu taitaa jäädä toissijaiseksi. Mutta niinhän tämä työelämäkin tuntuu nykyisin olevan toisille vain yhtä palaveria ja raporttia ja selvitystä.

Ennen lukioon mennessä piti tehdä valinta siitä, lukeeko pitkän matematiikan / fysiikan / kemian eli haluaako teknilliselle alalle tai lääkikseen. Esim. itsellä ei lukioon mennessä ollut aavistustakaan, että mihin haluan (paitsi että lääkis ei tod.) tai mitä aineita kirjoitan. 

Nykyään pitää lukioon mennessä tietää, mihin haluaa, mitä aikoo kirjoittaa jne. Kun siihen yhdistetään vielä rajoitettu opinto-oikeus ja ensimmäisen vastaanotetun opintopaikan merkitys, ei todellakaan ole helppoa. 

Nyt pitää jo ekaluokalla tietää mitä kirjoittaa ja minne hakee lukion jälkeen. Kaikesta on saatava hyvät numerot koska pääsykokeet poistuu.

Kyllä lukio asettaa nykyään aika suuret paineet nuorille. Turha on nykyajan lukiota verrata entiseen, kun arvot kovenneet ja nuoret ovat ankaria itselleen ja muille.

Vierailija kirjoitti:

Ennen riitti 2 kk lukurumba, nyt on yliopistoon päästäkseen tehtävä 3 vuotta täysillä töitä + valmennuskurssit siihen päälle.

Minä kirjoitin ylioppilaaksi v. -93 ja ilmeisesti paljon on muuttunut niiden päivien jälkeen. Mutta toisaalta itse muistan, kuinka koulupäivät olivat yleensä klo 8-16 ja kyllä minullakin meni iltaisin monta tuntia läksyihin ja kokeisiin lukemiseen. En oikeastaan harrastanut mitään aikaavievää. Kaverin kanssa käytiin kävelyllä, luin, seurasin ehkä muutamaa TV-ohjelmaa viikossa. En pitänyt sitä silloin mitenkään ihmeellisenä.

Mietin tässä sitä, että onkohan lukiossa niitä, jotka ovat tottuneet viettämään vapaata kaiket illat ja yhtäkkiä tuleekin shokkina, ettei se ole mahdollista. Mitä olen seurannut koululaisten elämää, niin minusta peruskoulu on paljon helpompi kuin omina aikoinani. Alakoulussa on oikea puheenaihe, kun kielten opettaja antaa läksyjä, joiden tekemiseen voi mennä jopa puoli tuntia. Keijo Tahkokallio on puhunut siitä, että lapset ja nuoret uupuvat nykyisin asioista, jotka ennen olivat ihan tavallisia. En tarkoita syyllistää nuoria, sillä ihminen tottuu luonnollisesti vallitsevaan tilanteeseen. Eikä ennen ollut some-rasitetta. Kun oli yksin huoneessaan tekemässä koulujuttuja, niin sitten oli oikeasti yksin, eikä siinä mikään häirinnyt.

Se on totta, että ennen ei tarvinnut juuri jatko-opintoja ajatella siinä vaiheessa, kun meni lukioon. En tiedä, miten tarkasti ainevalinnat määrittävät tulevaisuuden, mutta toisaalta minusta olisi ihan hyvä miettiäkin jo yläkoulussa edes noin summittaisesti, mille alalle jatkossa aikoo. Sama mietintähän se on amikseenkin menevillä: voi olla, että sekä kokin että kampaajan työ kiinnostaa, mutta vain toisen voi valita. Sellaista se elämä on. 

Ilmeisesti lukiossa(kin) on nykyisin aika paljon sitä, että täytyy itse suunnitella tekemisensä, eikä kukaan anna valmista suunnitelmaa nenän eteen. Sitä taas pidän vähän huonona, sillä monella ajattelu kypsyy lukion aikana vielä paljon, eikä se oman toiminnan suunnittelu ole vielä huipussaan.

En tällä tarkoita vähätellä väsymystä. Uskon, että se on ihan todellista. Omalla lapsellani on eräs sellainen häiriö, joka aiheuttaa uupumisen selvästi muita nopeammin, ja ihan todellista sekin on. Mietin siis vain niitä syitä siellä väsymyksen takana. Eli rohmutaanko lukujärjestykseen ns. turhia aineita "kaiken varalta", meneekö somessa yllättävän paljon aikaa silloinkin, kun ollaan periaatteessa lukemassa jne. Joka tapauksessa on sulaa hulluutta ajaa nuoret henkihieveriin, ei se ole kenenkään etu. Suomi tarvitsisi ahkeraa, ammattitaitoista työvoimaa, ei mitään tosi-TV-tyyppistä pudotuspelipelleilyä "kuka on heikoin lenkki ja kuka on mestareiden mestari" koulutusrintamalla.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin oma tyttäreni tekee hulluna läksyjä ja on aina väsynyt. Lähtee kotoa ekana aamuisin, kun kaikki aamut on kasin aamuja. Lisäksi on rakas harrastus eli parit treenit viikossa. Vaikea kuulemma nukahtaa iltaisin. Ei vielä tiedä mihin suuntautuu lukion jälkeen ja haalii kaiken mahdollisen pitkästä matikasta kuvikseen. Paineita tuo siis se, että jo nyt lukion ekalla pitää miettiä mihin lähtee lukion jälkeen. Pitäisi jo nyt osata tehdä valintoja sen mukaan. Muuten lukkarista tulee liian täysi. Mutta kun on hyvä matikassa ja lisäksi kiinnostunut psykasta ja historiasta sekä kuviksesta. Lisää tähän vaikeudet hallita omaa ajankäyttöä ja murrosiän myllerrykset... Minun aikanani alettiin tulevaa opiskelupaikkaa miettiä vasta abivuonna! Eli täysi-ikäisenä.

.

Allekirjoitan tuon uupumuksen aivan täysillä. Lukiolaisellamme on myös pari treeniä viikossa ja välillä kisoja ja leirejä viikonloppuisin. Harrastuksesta on se hyöty, että siellä saa pään tyhjennettyä, ei mieti kaiken aikaa läksyjä ja kokeita.

.

Oma lukioaika oli leikkiä tämän päivän lukioon verrattuna.

Nuoreni on lukion 2 luokalla ja nyt angiinassa kotona. Kuuntelee kuulemma fysiikan tuntia sängystä tunnilla olevan kaverin kännykän kautta. Ei vaan voi kuulemma jäädä jälkeen.

Koska se lukio ratkaisee jatko-opinnot.

Miten helvetissä sillä määrällä energiajuomia voi olla vielä väsynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lukio ole stressaavaa vaan vaatimukset ovat. Pitää saada vähintään eximian paperit tai joutuu amkiin niin onhan siinä paineita

”Joutuu amkiin”? Sinnekään eivät läheskään kaikki pyrkijät pääse. Se on lukion jälkeen erinomainen väylä vaikka maisteriksi asti, jos teorian ja käytännön yhdistäminen kiinnostaa. Kaikki yliopistoon pyrkijät eivät tajua, mitä opiskelu ylipäätään vaatii. Kaikissa jatko-opinnoissa on aivan eri meininki kuin lukiossa. Jos jo siellä uupuu voimiensa äärirajoille, tulee luku-urakka olemaan sen jälkeen kohtuuton.

Mun tytär sanoi että AMK on ihan pilipalihelppoa. Hänellä on kaksi amk-tutkintoa.

Ainoa vaikeus oli päästä sisään.

Todella löysiä päiviä paljon, ja pitkät lomat. Tiivistämisen varaa olisi paljon.

Söisivät kunnolla. Se jatkuva pitsanmussutus ei ole hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin oma tyttäreni tekee hulluna läksyjä ja on aina väsynyt. Lähtee kotoa ekana aamuisin, kun kaikki aamut on kasin aamuja. Lisäksi on rakas harrastus eli parit treenit viikossa. Vaikea kuulemma nukahtaa iltaisin. Ei vielä tiedä mihin suuntautuu lukion jälkeen ja haalii kaiken mahdollisen pitkästä matikasta kuvikseen. Paineita tuo siis se, että jo nyt lukion ekalla pitää miettiä mihin lähtee lukion jälkeen. Pitäisi jo nyt osata tehdä valintoja sen mukaan. Muuten lukkarista tulee liian täysi. Mutta kun on hyvä matikassa ja lisäksi kiinnostunut psykasta ja historiasta sekä kuviksesta. Lisää tähän vaikeudet hallita omaa ajankäyttöä ja murrosiän myllerrykset... Minun aikanani alettiin tulevaa opiskelupaikkaa miettiä vasta abivuonna! Eli täysi-ikäisenä.

.

Allekirjoitan tuon uupumuksen aivan täysillä. Lukiolaisellamme on myös pari treeniä viikossa ja välillä kisoja ja leirejä viikonloppuisin. Harrastuksesta on se hyöty, että siellä saa pään tyhjennettyä, ei mieti kaiken aikaa läksyjä ja kokeita.

.

Oma lukioaika oli leikkiä tämän päivän lukioon verrattuna.

Hyvä! Harrastus vie aikaa, mutta opettaa myös priorisoimaan sitä aikaa. Kilpaurheilu opettaa paineen sietämistä ja siitä on uskomaton etu esim. ylppäreissä.

Olen dinosaurus, mutta toteutin itse jo kuunteluissa kisoista totutut maneerit mm. viimeiset 5 min. kuulokkeista musaa jne. Järjestelmällisesti. Kaikista kolmesta kuuntelukokeesta silloin täydet, vaikka jännitti ihan sikana tietenkin.

Palstalla vastustetaan kovasti lasten harrastuksia, varsinkin kilpaurheilua. Omalla kohdallani se on ollut kyllä valtava etu. Että oppi jo pienenä sietämään jännitystä ja oman taitolajini kohdalla jopa pelkoa. Omilla lapsillani samoin pelkkää hyötyä nyt lukiolaisena.

Paineet on kovemmat, mutta myös nykyinen tyyli siloitella ihan kaikki epämukavuus ja pettymykset pois lapsena johtaa siihen, että sitä painetta ei vaan siedetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lukio ole stressaavaa vaan vaatimukset ovat. Pitää saada vähintään eximian paperit tai joutuu amkiin niin onhan siinä paineita

”Joutuu amkiin”? Sinnekään eivät läheskään kaikki pyrkijät pääse. Se on lukion jälkeen erinomainen väylä vaikka maisteriksi asti, jos teorian ja käytännön yhdistäminen kiinnostaa. Kaikki yliopistoon pyrkijät eivät tajua, mitä opiskelu ylipäätään vaatii. Kaikissa jatko-opinnoissa on aivan eri meininki kuin lukiossa. Jos jo siellä uupuu voimiensa äärirajoille, tulee luku-urakka olemaan sen jälkeen kohtuuton.

Voit verrata teknillisen amkin ja teknillisen yliopiston pääsykokeita ja pisterajoja. Huomaatko jotain? Niin ja kaikki amkin käyneet tuttuni ovat sanoneet, että lukio oli selvästi rankempi. Vaikeinta amkissa oli ryhmätöiden kanssa tappelu, kun osaa porukasta ei kiinnostanut

On se totta. Toivon välillä että olisin kuuro ja sokea, jotta saisin hetken olla ihan rauhassa täydessä hiljaisuudessa ja pimeässä. Ilman ahdistusta. Nukkua hyvin edes kerran. Puhelimen käyttöä ja kofeiinia olen vähentänyt.

Koeviikolla 5 kirjan sisältö hallittavana, yksi kirja 150-200 sivua. Itse kävin kurssimuotoisen lukion 80-luvulla, ei ne sivumäärät silloin ihan tuollaisia olleet.

Onko kirjakustantajiltakin karannut mopo käsistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lukio ole stressaavaa vaan vaatimukset ovat. Pitää saada vähintään eximian paperit tai joutuu amkiin niin onhan siinä paineita

”Joutuu amkiin”? Sinnekään eivät läheskään kaikki pyrkijät pääse. Se on lukion jälkeen erinomainen väylä vaikka maisteriksi asti, jos teorian ja käytännön yhdistäminen kiinnostaa. Kaikki yliopistoon pyrkijät eivät tajua, mitä opiskelu ylipäätään vaatii. Kaikissa jatko-opinnoissa on aivan eri meininki kuin lukiossa. Jos jo siellä uupuu voimiensa äärirajoille, tulee luku-urakka olemaan sen jälkeen kohtuuton.

Mun tytär sanoi että AMK on ihan pilipalihelppoa. Hänellä on kaksi amk-tutkintoa.

Ainoa vaikeus oli päästä sisään.

Todella löysiä päiviä paljon, ja pitkät lomat. Tiivistämisen varaa olisi paljon.

Poika ei päässyt yliopistoon, joten meni opiskelemaan amk-tutkintoa. Seuraavana vuonna aukeni yliopistonkin ovi, mutta jatkoi amk:ssa eli käytännössä kirjoitti pari esseetä ja kuittasi loput opinnot osa-aikatyöllä. Sai sitten amk:sta hyvät valmistumispaperit, vaikka oli osallistunut alle kolmasosaan opetuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lukio ole stressaavaa vaan vaatimukset ovat. Pitää saada vähintään eximian paperit tai joutuu amkiin niin onhan siinä paineita

”Joutuu amkiin”? Sinnekään eivät läheskään kaikki pyrkijät pääse. Se on lukion jälkeen erinomainen väylä vaikka maisteriksi asti, jos teorian ja käytännön yhdistäminen kiinnostaa. Kaikki yliopistoon pyrkijät eivät tajua, mitä opiskelu ylipäätään vaatii. Kaikissa jatko-opinnoissa on aivan eri meininki kuin lukiossa. Jos jo siellä uupuu voimiensa äärirajoille, tulee luku-urakka olemaan sen jälkeen kohtuuton.

Ei meillä yliopistossa ollut 5 päivän koeviikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Ei lukio ole stressaavaa vaan vaatimukset ovat. Pitää saada vähintään eximian paperit tai joutuu amkiin niin onhan siinä paineita

😂😂😂😂😂

Ennen amk:n sotealojen soteli-esivalintakoetta mentiin pääsykokeisiin edellisen todistuksen mukaan. Ja sai olla todella hyvät paperit, että sai kutsun edes pääsykokeisiin asti.