Mitä mieltä lukiolaisten väsymyksestä?

Lukio-opinnot itsessään eivät ole vaikeampia kuin ennen, ja kirjoituksetkin voi jakaa usealle vuodelle. Ja uusia monta kertaa.

Paineita tulee siitä, että hyviin jatko-opintopaikkoihin on kovempi kilpailu. Ennen mentiin jonnekin etsimään itseään, nykyään koulutuksen suhteen ollaan tiukempia, esim ensikertalaiskiintiö, tukikuukausien määrä jne. Arvot yhteiskunnassa ovat koventuneet, vaikka sinänsä mahdollisuuksia on enemmän. Varmasti se stressaa, murrosikä vielä menossa ja pitäisi osata tehdä hyviä valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lukio ole stressaavaa vaan vaatimukset ovat. Pitää saada vähintään eximian paperit tai joutuu amkiin niin onhan siinä paineita

”Joutuu amkiin”? Sinnekään eivät läheskään kaikki pyrkijät pääse. Se on lukion jälkeen erinomainen väylä vaikka maisteriksi asti, jos teorian ja käytännön yhdistäminen kiinnostaa. Kaikki yliopistoon pyrkijät eivät tajua, mitä opiskelu ylipäätään vaatii. Kaikissa jatko-opinnoissa on aivan eri meininki kuin lukiossa. Jos jo siellä uupuu voimiensa äärirajoille, tulee luku-urakka olemaan sen jälkeen kohtuuton.

Mun tytär sanoi että AMK on ihan pilipalihelppoa. Hänellä on kaksi amk-tutkintoa.

Ainoa vaikeus oli päästä sisään.

Todella löysiä päiviä paljon, ja pitkät lomat. Tiivistämisen varaa olisi paljon.

Poika ei päässyt yliopistoon, joten meni opiskelemaan amk-tutkintoa. Seuraavana vuonna aukeni yliopistonkin ovi, mutta jatkoi amk:ssa eli käytännössä kirjoitti pari esseetä ja kuittasi loput opinnot osa-aikatyöllä. Sai sitten amk:sta hyvät valmistumispaperit, vaikka oli osallistunut alle kolmasosaan opetuksesta.

Ja mikähän linja kyseessä? Kuulostaa niin uskomattomalta, että tainnut poikasi olla oikeasti ammattikoulussa, ja huijannut sinua.

Ihan jo opinnäytetyö ON tehtävä, jotta pääset kuittaantumaan ulos. Ja se nyt ei ole ihan "pari esseetä".

Vierailija kirjoitti:

Lukio-opinnot itsessään eivät ole vaikeampia kuin ennen, ja kirjoituksetkin voi jakaa usealle vuodelle. Ja uusia monta kertaa.

Paineita tulee siitä, että hyviin jatko-opintopaikkoihin on kovempi kilpailu. Ennen mentiin jonnekin etsimään itseään, nykyään koulutuksen suhteen ollaan tiukempia, esim ensikertalaiskiintiö, tukikuukausien määrä jne. Arvot yhteiskunnassa ovat koventuneet, vaikka sinänsä mahdollisuuksia on enemmän. Varmasti se stressaa, murrosikä vielä menossa ja pitäisi osata tehdä hyviä valintoja.

Tämä, mutta toisaalta esim yläaste tuntuu nykyään olevan lähinnä jatkettu päiväkoti, jolloin lukioon mennessä opiskelu oikeasti tuntuu hämmentävältä, kun jotain vaaditaankin. Nuorilla ei ole vaadittava opiskelutekniikka hallussa peruskoulusta, kun siellä ei juuri mitään vaadita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lukio ole stressaavaa vaan vaatimukset ovat. Pitää saada vähintään eximian paperit tai joutuu amkiin niin onhan siinä paineita

”Joutuu amkiin”? Sinnekään eivät läheskään kaikki pyrkijät pääse. Se on lukion jälkeen erinomainen väylä vaikka maisteriksi asti, jos teorian ja käytännön yhdistäminen kiinnostaa. Kaikki yliopistoon pyrkijät eivät tajua, mitä opiskelu ylipäätään vaatii. Kaikissa jatko-opinnoissa on aivan eri meininki kuin lukiossa. Jos jo siellä uupuu voimiensa äärirajoille, tulee luku-urakka olemaan sen jälkeen kohtuuton.

Mun tytär sanoi että AMK on ihan pilipalihelppoa. Hänellä on kaksi amk-tutkintoa.

Ainoa vaikeus oli päästä sisään.

Todella löysiä päiviä paljon, ja pitkät lomat. Tiivistämisen varaa olisi paljon.

Ammattikorkeassa voi edetä juuri niin nopeaa kuin haluaa, senkus ottaa enemmän kursseja kaudelle, kesälläkin voi opiskella ja välitarjottimestakin saa "lisätekemistä", jos alkaneet kurssit tuntuvat naurettavan helpoilta.

Harkatkin voi käydä aikaisemmin kuin "pitäisi", kunhan sopii ohjaavan opettajan kanssa.

Jännä, ettei tyttäresi ole tuota kahden amk-tutkinnon aikana tajunnut, vaikka on ollut niin "pilipalu-helppoa".

Erosin lukiosta, kun kaikki vain oli liikaa. Lopussa en enää edes jaksanut lukea läksyjä tai tehdä muutenkaan kotitehtäviä, kuin harvoin ja rupesin linstailemaan. Lukkaria kevennettiin, mutta olin jo aivan piipussa. Lopulta uskalsin tunnustaa itkien vanhemmille, etten vain jaksa ja kävin viemässä veljeni tukemana eropaperit lukioon. Tein viimeisen jaksoni miten tein ja saattoipa sinne nelosiakin tulla. Lukion alkuaikoina minulla oli ysejä ja kaseja välitodistukset täynnä, mutta loppupuolella lähes yksinomaa viitosia ja muutama hylätty. Minulla meni valehtelematta puoli vuotta päästä tuosta suosta pois päivään, jolloin en enää haaveillut hyppääväni lukion ylimmästä kerroksesta tai kurkkuni auki viiltämisestä. Kamala ajatella näin jälkeenpäin miten alhaalla kävin. Sen puolivuotisen olin kotona sairaslomalla siis oikeasti lähes tekemättä mitään. Tein sen mitä jaksoin, mikä oli alkuun välillä ei mitään ja välillä taas tyhjensin astianpesukoneen. SIitä se rupesi pikkuhiljaa lisääntymään se jaksaminen tehdä lisäksi muutakin, kunnes päästiin tilanteeseen, jossa jaksoin pyörittää koko perheen kotia, kun muut olivat töissä/opiskelemassa. Sitten lähdin opiskelemaan ja vuoden päästä töihin ja kahden vuoden kuluttua olin siitä saanut koulupaikan jonka vedin aivan täydellisillä papereilla läpi. Kaikki koulussa suoritetut aineet olivat kiitettäviä, mutta otin toki lukiosta hyväksilukuja jotka pudottivat muiden aineiden numeroita, mutta se ei minua haitannut. Nyt olen lukenut tolkuttomasti lääketieteellisiin pääsykokeisiin edellisvuoden ja minulta tosin loppui lukuaika kesken (olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin) ja sain nippa nappa rajapisteet, enkä päässyt kouluun. Nyt aloitan lukemisen uudelleen ja yritän toisen kerran ja uskon, että seuraavana keväänä natsaa, koska edellinen sisäänpääsy oli pikkuvaivan päässä. Minua toisaalta huvittaa, että nyt saisin lukion kokeista fy, ke ja bi kiitettäviä ja jopa erinomaisia arvosanoja :D

Oma mielipiteeni on, että nykyaikainen koulutusjärjestelmä ja tavoitteet asettavat aivan liian suuren haasteen nuorelle ihmiselle. Ei teiniä ole tehty suorittamaan aivokirurgi-tason stressissä. Se tuhoaa todella monen ihmisen tulevaisuuden osittain tai kokonaan. Minulta se vei elämän alusta usean vuoden, mikä on suhteutettuna ikääni todella pitkä aika. Olen nyt siinä tilanteessa, missä minun olisi piitänyt olla viisi vuotta sitten. Itkettää ajatella asiaa, joten lopetan nyt tähän.

M23

Ei ole syy pelkässä lukiossa, oli ennenkin lukio rankka koulu. Syytä on siinä, että kuormitutaan esim sometuksesta, joka välissä kytätään puhelinta, otetaan itsestä pose-kuvia, pidetään yllä tiettyä kuvaa ulospäin. Ei aivot kestä sellaista 24/7. Yöunetkin jää monella tosi vähiin. Laittakaa puhelin kuukaudeksi pois, yhtäkkiä on aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukio-opinnot itsessään eivät ole vaikeampia kuin ennen, ja kirjoituksetkin voi jakaa usealle vuodelle. Ja uusia monta kertaa.

Paineita tulee siitä, että hyviin jatko-opintopaikkoihin on kovempi kilpailu. Ennen mentiin jonnekin etsimään itseään, nykyään koulutuksen suhteen ollaan tiukempia, esim ensikertalaiskiintiö, tukikuukausien määrä jne. Arvot yhteiskunnassa ovat koventuneet, vaikka sinänsä mahdollisuuksia on enemmän. Varmasti se stressaa, murrosikä vielä menossa ja pitäisi osata tehdä hyviä valintoja.

Tämä, mutta toisaalta esim yläaste tuntuu nykyään olevan lähinnä jatkettu päiväkoti, jolloin lukioon mennessä opiskelu oikeasti tuntuu hämmentävältä, kun jotain vaaditaankin. Nuorilla ei ole vaadittava opiskelutekniikka hallussa peruskoulusta, kun siellä ei juuri mitään vaadita.

Kahden lukiolaisen äitinä allekirjoitan täysin. Kumpikin oli kympin oppilas peruskoulussa, ja tuntuu ettei läksyjä ollut koskaan, kokeet ihan perusasioita ja tunneilla riitti että oli useimmiten paikalla. Kyllä he lukiossakin pärjäävät, mutta hyppy on ollut ihan valtava. Voisin kuvitella, että kasin oppilaalla vielä isompi.

Omina lukioaikoina lukio tavallaan jatkoi siitä mihin peruskoulu jäi, ja asteittain vaikeutui. Sisällöt eivät olennaisesti ole muuttuneet, vaikka tietysti päivittyneet tähän päivään, mutta lukiolaisten lähtötaso on vaan heikompi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukio-opinnot itsessään eivät ole vaikeampia kuin ennen, ja kirjoituksetkin voi jakaa usealle vuodelle. Ja uusia monta kertaa.

Paineita tulee siitä, että hyviin jatko-opintopaikkoihin on kovempi kilpailu. Ennen mentiin jonnekin etsimään itseään, nykyään koulutuksen suhteen ollaan tiukempia, esim ensikertalaiskiintiö, tukikuukausien määrä jne. Arvot yhteiskunnassa ovat koventuneet, vaikka sinänsä mahdollisuuksia on enemmän. Varmasti se stressaa, murrosikä vielä menossa ja pitäisi osata tehdä hyviä valintoja.

Tämä, mutta toisaalta esim yläaste tuntuu nykyään olevan lähinnä jatkettu päiväkoti, jolloin lukioon mennessä opiskelu oikeasti tuntuu hämmentävältä, kun jotain vaaditaankin. Nuorilla ei ole vaadittava opiskelutekniikka hallussa peruskoulusta, kun siellä ei juuri mitään vaadita.

Kahden lukiolaisen äitinä allekirjoitan täysin. Kumpikin oli kympin oppilas peruskoulussa, ja tuntuu ettei läksyjä ollut koskaan, kokeet ihan perusasioita ja tunneilla riitti että oli useimmiten paikalla. Kyllä he lukiossakin pärjäävät, mutta hyppy on ollut ihan valtava. Voisin kuvitella, että kasin oppilaalla vielä isompi.

Omina lukioaikoina lukio tavallaan jatkoi siitä mihin peruskoulu jäi, ja asteittain vaikeutui. Sisällöt eivät olennaisesti ole muuttuneet, vaikka tietysti päivittyneet tähän päivään, mutta lukiolaisten lähtötaso on vaan heikompi.

Ja tämä näkyy myös korkeakouluissa/yliopistoissa, missä on huomattu, että ylioppilailla voi olla hämmentävän heikot luku/kirjoitus/matematiikan taidot. Esim Aallossa on jouduttu helpottamaan perusmatematiikan kursseja, jotta ihmiset saadaan niistä läpi. Tämä on erittäin huolestuttava asia, oikeasti.

Nykynuorilla on tutkitusti matalampi älykkyysosamäärä kuin aiemmilla sukupolvilla.

Olen valmistunut lukiosta 2 vuotta sitten. Sanoisin, että eniten väsyttää se tulevaisuuden miettiminen tässä talous- ja työllisyystilanteessa. Etenkin jos se unelma-ala on huonosti työllistävä. Hyvin työllistäville (=työvoimapulaisille) korkeakoulutusta vaativille aloille on usein melko vaikeat pääsykokeet ja vain murto-osa hakijoista pääsee sisään. Se tuottaa ihan älyttömästi stressiä.

Minkälaisia arvosanoja stressaavat ja paljon töitä tekevät lukiolaiset saavat?

Oma lukiolainen tuntuu ottavan aika lunkisti ja silti arvosanat ovat 7-9 välillä. Reaaliaineet ovat poikkeuksetta ysiä, kielissä enemmän vaihtelua, pitkä matikka on ollut heikompaa, siinä 8 paras numero.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisia arvosanoja stressaavat ja paljon töitä tekevät lukiolaiset saavat?

Oma lukiolainen tuntuu ottavan aika lunkisti ja silti arvosanat ovat 7-9 välillä. Reaaliaineet ovat poikkeuksetta ysiä, kielissä enemmän vaihtelua, pitkä matikka on ollut heikompaa, siinä 8 paras numero.

Ihan tutkitusti pahimmat sressaajat ovat ne, jotka tavoittelevat kymppejä ja ne jotka juuri ja juuri saavat kurssit läpi. Se keskitason massa selviää keskimäärin vähemmällä hermoilulla (vaikka toki riippuu ihmistyypistä, nämä keskiarvoja).