Lue keskustelun säännöt.
jos pääsen opiskelemaan, mihin laitan koiran?
09.12.2018 |
Pyrin lääkikseen ja omistan ison koiran. Tällä hetkellä asun maalla vanhempieni omistamassa omakotitalossa vuokralla ja koiralla on piha jossa juosta eikä ole yläkerran naapuria triggeröimässä koiraa haukkumaan kolinoillaan..
Mitä tekisitte tilanteessani jos saan esim. ensivuonna opiskelupaikan helsingistä ja pitäisi varmaan muuttaa pieneen luukkuun jonne koiria tuskin saa edes yleisesti ottaa.
M23, velaton mutta ei säästöjä nimeksikään vaikka käyn töissä vielä.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Jätät kotiin. Isot koirat ei kuulu kerrostaloihin.
Itse asiassa koirille on ihan yksi ja sama minkä kokoinen se asunto on. Mikään koira ei saa merkittävää liikuntaa siellä sisällä, joten se on yksi ja sama kuinka pieni tai iso se asunto on.
Enkä nyt ymmärrä miksi muuten isot koirat ei? Monet pienet roduthan usein niitä pahimpia räksyttäjiäkin on eikä isot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin tietysti koiran mukaan. Itselläni oli koko opiskeluajan koiria, kasvatin ekan pentueenikin kun asuin ylioppilaskylässä. On erittäin epätodennäköistä ettei koira sopeutuisi esim. kerrostaloasumiseen.
Jopa muuten soluasuntoihin saa yleensä ottaa koiria, jos vaan se muille asukkaille käy. Ja pieniin yksiöihin varsinkin. Todella paljon opiskelijoilla on koiria, ihmetyttää miten joku edes harkitsee automaattisesti koirasta luopumista opintojen takia.
Kiitos sun asiallisesta vastauksesta.
En ole koskaan asunut vuokralla missään kerrostaloissa tms. ja oletin että niihin ei yleensä eläimiä saa viedä, ilmeisesti olin väärässä.. Koirasta en luovu, vaan etsin järkeenkäypiä ratkaisuja miten saan koiran mukaan.
Tähän asti mielessä on ollut pienen asunnon osto vs. vuokraus.
Hieno kuulla että soluasuntoihinkin saa ottaa _mahdollisesti_ koiria.- AP
Omakotiympäristöön tottunut iso piski pieneen kerrostaloluukkuun? Älä nyt unta näe. Vaikka saisitkin sen sinne ottaa (yksityiseltä vuokrattaviin kämpiin ei yleensä saa), siitä tuskin tulee yhtään mitään muuta kuin naapurisovun ja omien hermojen menetys. Koira muualle asumaan tai piikille.
Kyllä mun koira ainakin tottui kerrostaloelämään ihan helposti omakotitaloelämän jälkeen. Pari ekaa päivää oli tietysti outoa mutta sen jälkeen se ei välittänyt äänistä tai mistään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ajattelit ehtiä edes hoitaa koiran ulkoilutukset, jos pääset opiskelemaan ja elät yhden hengen perheessä?
No ainakaan mitään harrastuksia tai iltamenoja ap ei kyllä enää voi ottaa niiden klo 8-16 opiskelupäivien jälkeen.
Sellaista se sinkun koiranomistaminen aina toki on, että ei voi kauheasti muuta harrastaa kuin koiria :) Ei kai koiraa semmoiset ihmiset otakaan joita kovin menot kiinnnostaa?
Mutta itse ainakin koin että opiskelijana oli paljon vapaampaa ja helpompaa kuin työssäkäyvänä. Ei yliopistolla päivät ole aina 8-16, varsinkin kun kaikkeen ei ole läsnäolopakkoja. Paljon on itsenäistä lukemista, jolloin ollaan kotona koiran kanssa ja voi sen lenkittää vaikka kesken päivän.
Kyllä ihan hyvin silloin tällöin onnistuu vaikka bileisiin lähtö jos niin haluaa, kunhan on pitänyt huolen että koira on lenkitetty hyvin ennen lähtöä, ja tietysti jo tottunut siihen opiskelija-asuntoon, ettei nyt jätetä yksin heti eka- tai tokaviikolla.
Satun itse olemaan lääkäriopiskelija ja kaksi isoa koiraa löytyy.
Uskomatonta, että joku edes saa tuosta ongelman.
Jätät sen vanhemmillesi, annat pois tai viet piikille. Tuossa järjestykseesä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin tietysti koiran mukaan. Itselläni oli koko opiskeluajan koiria, kasvatin ekan pentueenikin kun asuin ylioppilaskylässä. On erittäin epätodennäköistä ettei koira sopeutuisi esim. kerrostaloasumiseen.
Jopa muuten soluasuntoihin saa yleensä ottaa koiria, jos vaan se muille asukkaille käy. Ja pieniin yksiöihin varsinkin. Todella paljon opiskelijoilla on koiria, ihmetyttää miten joku edes harkitsee automaattisesti koirasta luopumista opintojen takia.
Kiitos sun asiallisesta vastauksesta.
En ole koskaan asunut vuokralla missään kerrostaloissa tms. ja oletin että niihin ei yleensä eläimiä saa viedä, ilmeisesti olin väärässä.. Koirasta en luovu, vaan etsin järkeenkäypiä ratkaisuja miten saan koiran mukaan.
Tähän asti mielessä on ollut pienen asunnon osto vs. vuokraus.
Hieno kuulla että soluasuntoihinkin saa ottaa _mahdollisesti_ koiria.- AP
Omakotiympäristöön tottunut iso piski pieneen kerrostaloluukkuun? Älä nyt unta näe. Vaikka saisitkin sen sinne ottaa (yksityiseltä vuokrattaviin kämpiin ei yleensä saa), siitä tuskin tulee yhtään mitään muuta kuin naapurisovun ja omien hermojen menetys. Koira muualle asumaan tai piikille.
On äärimmäisen harvinaista, ettei omakotiympäristöön tottunut koira sopeutuisi hyvinkin nopeasti kerrostaloasumiseen. Yleensä se on vain viikko-pari kun voi olla pientä levottomuutta toisista kämpistä kuuluviin ääniin, mutta äkkiä tottuvat.
Itsehän olen yhdessä vaiheessa muuttanut ihan umpimaalta kahden aikuisen koiran kanssa Helsinkiin kaksioon (avioero ja työpaikan vaihto). Ei ollut niin mitään ongelmia koirien sopeutumisen kanssa.
Vaihtoehdot:
1. Anna vanhemmillesi, jos asuvat siellä maalla
2. Hanki koiralle uusi koti
3. Lopeta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettaisin koiran kaupunkielämään. Jos se ei kertakaikkisesti sopeudu millään, niin sitten ei auttaisi kuin etsiä uutta kotia tai viedä piikille. Riippuu niin paljon koirasta, mikä on paras ratkaisu.
Ei piikille. Lemmikit eivät ole hyväksikäytettäviä olentoja.
Entä vanhempasi? Joku ystäväsi?
Tulee mieleen, että tämä on provo, miksi kukaan joulukuussa miettisi asiaa, kun hautkaan eivät ole vielä alkaneet? Ja niin monessa ehdotetaan piikille viemistä, ilmeisesti yritetään provosoida koiraihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehdot:
1. Anna vanhemmillesi, jos asuvat siellä maalla
2. Hanki koiralle uusi koti
3. Lopeta
Ei lopetusta. Ihminen on itsetuhoinen. Eläimet eivät ole.
Ala hommaamaan koiralle uutta kotia hyvissä ajoin.
Luin nää ketjun kommentit täällä ja olin järkyttynyt, en niinkään koiraongelmasta kuin siitä, minkälaista kyynistä ja superilkeää sakkia täällä av:lla näemmä pyörii. Miten joku voi kommentoida täyttä paskaa asialliseen aloitukseen, eikä vaan joku vaan tyyliin puolet vastauksista on pahimman luokan tylyttämistä ilman että tarjottais jotain järkeviä ratkaisuita itse ongelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin nää ketjun kommentit täällä ja olin järkyttynyt, en niinkään koiraongelmasta kuin siitä, minkälaista kyynistä ja superilkeää sakkia täällä av:lla näemmä pyörii. Miten joku voi kommentoida täyttä paskaa asialliseen aloitukseen, eikä vaan joku vaan tyyliin puolet vastauksista on pahimman luokan tylyttämistä ilman että tarjottais jotain järkeviä ratkaisuita itse ongelmaan.
Tämä on todella ikävä palsta. Täällä tulee vaan huono fiilis.
Kunpa edes eläimet säästyisivät.
Aloituksesta nyt vain sai sen kuvan, että koira olisi muka jotenkin täysin mahdoton saada sinne kaupunkiin mukaan, niin mitä muita vaihtoehtoja jää kuin uusi koti tai lopetus? Palkkaa lääkisopintojen ajaksi koiralle oma au pair?
Jos kyseessä on vielä pahimmassa tapauksessa joku kouluttamaton, paperiton, moniongelmainen voimarotu, niin onnea ja menestystä uuden ja vastuullisen kodin etsintään. Kaupungissa tuollainen on myös riski kaikille muille, maalla nyt vielä siedettävä jos ei ole naapureita.
Koska aloittaja kertoi avauksessaan lähinnä omat speksinsä, eikä koiran tietoja kysyessään ratkaisuja, niin totta kai vastauksia tulee laidasta laitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moniongelmaiset koirat osaavalle kouluttajalle.
Totta kai hylkäät tuollaiset toissijaiset jutut kuten lääkiksen. Olet ottanut koiran ja sitoutunut siihen. Sinne lääkikseen ehdit mennä sitten 12v päästäkin kun koira on kuollut.
- AV mamma
Kyllä on päästään vialla olevia ihmisiä taas palsta täynnä. Että koira pitäs lopettaa jos ei muuta keinoa löydy? Ihmeellisiä neuvoja etten tiedä pitäskö itkeä vai nauraa.
Ihan tosissaanko olette, että terve koira viedään piikille vain siksi, että sitä ei voida ottaa mukaan opiskelupaikkakunnalle?
Suomessa on paljon ihmisiä, jotka ovat vailla koiraa ja sellaiselle mielellään tarjoavat kodin. Todellakaan mikään lopetus ei ole vaihtoehto. Jos koiraa ei voi pitää, sille etsitään uusi koti, ei lopeteta. Koira on elävä ja tunteva olento, ei mikään leikkikalu.
Mutta AP sanoi että ei halua koirasta luopua, joten jokin muu ratkaisu täytyy keksiä kuin se, että koiralle etsittäisiin uusi koti.
Jos koira on tottunut elämään maalla, voi olla hankalaa lähteä sellaisen kanssa mihinkään kerrostaloon. Koira voi oppia elämään kerrostalossakin tai sitten ei.
Voisiko AP miettiä jotain muuta opiskelu vaihtoehtoa? Onko pakko hakea lääkikseen? Olisiko siellä, missä asut, niin mitään kouluja joissa käydä, niin ei tarttisi muuttaa? Tai nettiopiskelua?
Olen ollut vastaavassa tilanteessa. En hakenut haluamalleni alalle opiskelemaan, koska olisi pitänyt muuttaa kaupunkiin ja tiesin, ettei omasta koirastani olisi elämään kaupungin hälinässä. Eikä käynyt mielessäkään, että olisin koirastani luopunut.
Hain sitten opiskelemaan lähelle, toista alaa, joka ei niinkään kiinnostanut, mutta kävin koulun, sain ammatin ja työpaikan. Ei tarvinnut muuttaa mihinkään ja tuossa tuo sama koirakin vielä häntäänsä heiluttaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on päästään vialla olevia ihmisiä taas palsta täynnä. Että koira pitäs lopettaa jos ei muuta keinoa löydy? Ihmeellisiä neuvoja etten tiedä pitäskö itkeä vai nauraa.
Ihan tosissaanko olette, että terve koira viedään piikille vain siksi, että sitä ei voida ottaa mukaan opiskelupaikkakunnalle?
Suomessa on paljon ihmisiä, jotka ovat vailla koiraa ja sellaiselle mielellään tarjoavat kodin. Todellakaan mikään lopetus ei ole vaihtoehto. Jos koiraa ei voi pitää, sille etsitään uusi koti, ei lopeteta. Koira on elävä ja tunteva olento, ei mikään leikkikalu.
Mutta AP sanoi että ei halua koirasta luopua, joten jokin muu ratkaisu täytyy keksiä kuin se, että koiralle etsittäisiin uusi koti.
Jos koira on tottunut elämään maalla, voi olla hankalaa lähteä sellaisen kanssa mihinkään kerrostaloon. Koira voi oppia elämään kerrostalossakin tai sitten ei.
Voisiko AP miettiä jotain muuta opiskelu vaihtoehtoa? Onko pakko hakea lääkikseen? Olisiko siellä, missä asut, niin mitään kouluja joissa käydä, niin ei tarttisi muuttaa? Tai nettiopiskelua?
Olen ollut vastaavassa tilanteessa. En hakenut haluamalleni alalle opiskelemaan, koska olisi pitänyt muuttaa kaupunkiin ja tiesin, ettei omasta koirastani olisi elämään kaupungin hälinässä. Eikä käynyt mielessäkään, että olisin koirastani luopunut.
Hain sitten opiskelemaan lähelle, toista alaa, joka ei niinkään kiinnostanut, mutta kävin koulun, sain ammatin ja työpaikan. Ei tarvinnut muuttaa mihinkään ja tuossa tuo sama koirakin vielä häntäänsä heiluttaa.
Joo.. Todella häiriintyneitä trolleja täällä suurin osa, en tiedä mitä odotinkaan avatessani keskustelua.
Mulla on nyt hyväpalkkainen työ täällä "maalla" mutta nyt viimeiset vuodet ollut kirkkaana tää visio mun päässä lääkiksestä, kävin aikuislukiossa töiden ohella ja kirjoitin ne 6 ainetta joista saa lääkiksen pääsykokeissa suurimmat pistemäärät jne. Kyllä se on se lääkis mihin mä pyrin kunnes ovet aukeaa..
Koiran otan sitten varmaan opettelemaan sitä kaupunki elämää ja toivon että se tottuu siihen mahdollisimman nopeasti, provoista huolimatta rakastan kyllä koiraani ja se menee siellä missä minäkin.
Oli aika huono ja epäselvä aloitus, kun töissä kirjoittelin. Se menee omaan piikkiin..
-AP
Vierailija kirjoitti:
Moniongelmaiset koirat osaavalle kouluttajalle.
Jos maksaja löytyy, niin mikäs siinä. On kuitenkin olemassa myös koiria, joita ei kukaan kouluttaja yhteiskuntakelpoisiksi saa, ja tämä on ikävä fakta.
AP voi nyt jo alkaa harjoitella koiran kanssa kaupunkielämää, ihan vaikka sillä että menee sen kanssa kaupunkikävelylle. Jos sun koira on ns. normaali ja peruskoulutettu, niin tuskin kaupunkiin muuttaminen sen kanssa on mikään ongelma.
Ihana eläinrakas AP <3 Toivotan sinulle ja koirallesi paljon kaikkea hyvää!
Kyllä itse olen asunut vuokralla tosiaan monessakin asunnossa koirien kanssa. Jotkut yksityiset vuokranantajat ovat tiukempia, mutta esim. opiskelija-asuntosäätitö ja erilaiset yhtiöt jotka vuokraa asuntoja yleensä sallivat koirat ihan automaattisesti, lukuunottamatta yksittäisiä allergiavapaita taloja.
Olen muuten itse joskus kyllä asunut kahden koiran kanssa sellaisella yksityisellä vuokranantajallakin, jonka ilmoituksessa oli että ei lemmikkieläimiä. Soitin silti, ja kerroin että koirat on rauhallisia, aikuisia ja sisäsiistejä. Vuokrantajan halusi 3 kk:n vuokratakuun sisään siltä varalta jos koirat aiheuttaa ongelmia, ilman koiria olisi 1 kk riittänyt, ja kun se oli minulle ok, sain asunnon. Mutta tämä töissä jo käydessä, opiskelijana asuin ensin opiskelija-asuntosäätiön ja sitten VVO:n asunnoissa.