Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit elämälläsi jos ei olisi yhteiskunnan oletuksia ja kukaan ei tuntisi sinua?
22.05.2022 |
Mielenkiinnosta kyselen mitä tekisit jos saisit täysin vapaasti valita mitä tekisit. Jos ei mietitä mahdollisesti olemassa olevaa asuntolainaa taikka työ-/rahatilannetta.
Jos kukaan ei tuntisi sinua tai sinulla ei olisi velvollisuutta asua missään?
Esim.
Itse pukeutuisin silloin tällöin mekkoihin, varsinkin näin helteiden saapuessa.
Rakastaisin lakata kynnet värikkäästi ja käyttää korviksia.
Haluaisin asua maalla ja elää mahdollisimman omavaraisesti. Voisin kuitenkin käydä töissä 1-3 päivänä viikosta ihan vaan rutiinin ja taskurahan takia.
Auttaisin loukkaantuneita eläimiä ja järjestäisin kokoontumis-/harrastamismahdollisuuksia vähemmistöille.
Harrastaisin kaikkea luovaa (maalaamista/korujen tekoa yms) jos olisi huone missä näitä tehdä, minne ne voisi vain jättää kesken (yksiössä haastavaa)
Saattaa kuulostaa ei miltään mutta näin 25v miehenä yhteiskunnalle tuntuu olevan haastavaa jo se, etten käy armeijaa, saatika jos menisin pienen kaupungin lähikauppaan mekko päällä.
Törmään toksiseen maskuliinisuuteen päivittäin..
Toivon ettei kenenkään haaveiluja tuomita/haukuta/vähätellä, kaikkien haaveet on tärkeitä sekä jokainen tuntee asioiden tärkeyden ja suuruuden eri tavalla.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Kivoja haaveita ap!
Isoin haaveeni on, että eksäni ja lasteni isä ottaisi vihdoinkin vastuun lapsista. Tai oikeastaan lapsesta. Olen jo kaksi kasvattanut hienoiksi aikuisiksi melko totaalisen yksin. Saisi mies nyt hoitaa tuon nuorimmaisen aikuisuuteen. Minä lähtisin elämäni rakkauden kanssa purjehtimaan, rakentamaan pientä mökkiä kreikan saaristoon. Hoivattaisiin katukissoja ja -koiria. Olisi kanoja ja mahtava puutarha täynnä hedelmäpuita. Taloudelliset puitteet olisi tähän, mutta nuorin on vielä alakoulussa ja tarvitsee erityistä tukea monella osa-alueella. Rakastan lastani syvästi, mutta olisi siis ihanaa toteuttaa omia haaveita ilman syyllisyyden tuntoa ja ilman, että ympäristö tuomitsisi minut äitinä. Ja, että eksä heräisi olemaan Isä, nyt kun vielä on todellinen mahdollisuus. Nyt valittelee kun on niin kovin etäiset välit vanhempiin lapsiin.. Unelmassani lapset tulisivat tietenkin niin usein kuin vain pääsisivät luokseni.
Toksinen maskuliinisuus on ikävää. Kuten toksinen feminiinisyyskin. Toksisuus on hajottavaa.
Ap täällä:
Ihania haaveita! Toivottavasti exäsi tajuaa pian ottaa vastuussa ja pääset lähemmäs haaveitasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kulkisin alasti nahkalippis päässä heinänkorsi suussa. Vaeltelisin ja istuisin järven rannalla ja grillaisin makkaraa.
Jos nuotiotukilla istuisi mielenkiintoinen uros, voisin sirotella herbamarea ja maistella. Nuotiokahvit päälle. Juttelua sinitintin kanssa päivän polttavista.
Järvestä hakisin kaksi kalaa, tekisin niistä flipflopit ja lähtisin kävellen jonkun kotiin.
Jäisin jos jääkaapissa lempiruokaa.
Ihania haaveita teillä! Itselläni ei taida olla noin suuria ympäristön paineista tai velvollisuuksista irrallisia haaveita. Ehkä se, että sisäistäisin todella sen, ettei työn tarvitse olla mitenkään erikoista. Nyt otan turhaan paineita uralla etenemisestä ja työn mielekkyydestä ja petyn todellisuuteen. Ympäristö ei luo minulle näitä paineita, vaan minä itse.
En nyt ymmärrä mikä estää aloittajaa toimimasta kuten haluaisi.Valtaosa noista on toteutettavissa ihan samantien.
Vierailija kirjoitti:
En nyt ymmärrä mikä estää aloittajaa toimimasta kuten haluaisi.Valtaosa noista on toteutettavissa ihan samantien.
Uskaltaisitko itse miehenä pukeutua mekkoon jos muut eivät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite aattelen silleen, että kukaan ei oikeastaan tunne minua. Läheisillä ja ei niin läheisillä on toki mielikuvia minusta, mutta ne ei voi vastata todellisuutta. Nään ihmiset jatkuvassa muutoksessa olevana asiana, joten toista ei voi täysin tuntea, vaan voi vaan koko ajan tutustua enemmän. Myöskään yhteiskunnan odotuksiin ei oo pakko vastata, vaikka ne antaa tietynlaiset raamit minkä mukaan kaikkien oletetaan toimivan. Joskus rajojen rikkominen tekee hyvää
Vierailija kirjoitti:
En nyt ymmärrä mikä estää aloittajaa toimimasta kuten haluaisi.Valtaosa noista on toteutettavissa ihan samantien.
Ap:
Eihän minua sinänsä estä mikään, paitsi itsesuojeluvaisto.
Miehillä on niin syvällä juurtuneena ihan vahingossa toksinen maskuliinisuus että jos esim. Deodorantin nimi ei ole sport se on liian naisellinen ja joku voi luulla homoksi.
Miehisyys on oikeasti niin heiveröinen ja herkkä asia miehille että jos sen yhteyskunnan määrittelemiä rajoja yhtään kukaan rikkoo niin miehille tulee niin epämukava olo että siihen koetaan ainoana vastauksena väkivalta, oli se sitten sanoina tai tekoina.
Itse kun on pitänyt kaupungilla poikaystävää kädestä ja saanut kuulla tappouhkauksia niin siinä ei hirveän mukavaksi koe oloaan.
Joten ihan vaan siitä syytä en tee noita mainitsemiani asioita koska haluan elää, edes jotenkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pelko saa elämään niin että pienentää ja rajoittaa itseään, niin onko se elämä silloin elämisen arvoista?
Yhteiskunnan paineita en hirveästi mieti nytkään muuten kuin että töissä on pakko käydä.
Jos ei olisi pakko käydä töissä, ja pärjäisin silti taloudellisesti, niin eläisin pienessä halvassa yksiössä ja käyttäisin rahat matkusteluun. En kaipaa mihinkään eksoottisiin kohteisiin, mulle riittäisi käydä vaikka junalla jossain Suomen kaupungissa missä en ole ennen käynyt, viettää viikonloppu hotellissa tai vuokrata mökki muutamaksi päiväksi.
Päiväni täyttyisivät kuntoilulla ja käsitöiden tekemisellä. Kuuntelisin äänikirjoja. Tekisin ristikoita ja palapelejä. Kävisin ravintoloissa syömässä lähi- ja vegeruokaa.
Varmaan tekisin myös vapaaehtoistyötä jossain leipäjonossa tai eläinsuojeluyhdistyksessä. Voisin myös käydä ulkoiluttamassa vanhusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina antanut pitu-paut yhteiskunnan oletuksille ja elänyt kuten minusta itsestäni oikealle ja hyvälle tuntuu. Se mitä muut ajattelevat on saman tekevää.
Ne jotka minut tuntevat ja elämääni jäävät siitä huolimatta on aitoja ystäviä, muitten ajatukset ja mielipiteet ei kiinnosta.
Olen aina tykännyt pukeutua yksilöllisesti ja täysin oman makuni mukaan. En ikinä seuraa muotia. Jos muotiin tulee jokin vaate tms. josta aidosti pidän voin sitä käyttää mutta en sen takia että nyt kaikilla "pitää" olla tällainen.
Elän myös elämää joka on oman näköiseni. En taatusti sulaudu tapettiin enkä haluakaan.
Oma mottoni on, että minulla on tämä yksi ainoa elämä josta uusintaa ei saa, se on elettävä niin että siitä saa mahdollisimman paljon irti. Positiivista.
Tiedän että oman tieni kulkijana aiheutan paljon vihaa ja katkeruutta, muista poikkeava ei saisi olla.
Kai se on pelottavaa ja hämmentävää kun ei olekaan ennalta arvattava ja samasta muotista valettu.
En halua kuulua laumaan, haluan nauttia elämästä.
Olen siis nainen, korkeasti koulutettu. Hyvässä työssä ja sinkku. Kaikki asioita joista nousee punainen vaate eräitten silmien eteen! :D :D
Vierailija kirjoitti:
Jos pelko saa elämään niin että pienentää ja rajoittaa itseään, niin onko se elämä silloin elämisen arvoista?
Ap täällä:
Mielestäni on. Minulla kuitenkin on ihana puoliso, kaunis, pieni, kasveja tulviva asunto sekä kaksi kissaa, joista olen haaveillut aina.
Vaikka suurin osa ulkomaailmaista ei minua hyväksykään, en koe ettei elämäni ole elämisen arvoista.
Mieluummin olen oma räiskyvä itseni rakkaiden ympäröimänä turvallisessa ympäristössä ja sen puoli tuntia kun olen kaupassa voin pukeutua tylsästi farkkuihin ja t-paitaan.
Kuin se, että olen oma räiskyvä itseni kaikkialla ja kuulen huutelua ja uhkailua. On hyvin helppo sanoa älä piittaa niistä, minua ei ainakaan kiinnostaisi mitä he huutaa, mutta tiedän itseni ja se loukkaa joten siksi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisin ihan samaa kuin tälläkin hetkellä.
Asun kahdessa maassa ja maksan veroni ulkomaille, vaikka se monille suomalaisille onkin kova paikka.
Teen yrittäjänä niin mielenkiintoisia hommia, että voisin tehdä niitä vaikka ilmaiseksi.
Olen 10 vuotta seurustellut ja puoliksi avoliitossa, emmekä aio naimisiin tai hankkia lapsia.
Käyn toisinaan keskusteluja, joissa tuon julki tutkittuja tosiasioita, vaikka yhteiskunnan paineet ohjaavatkin enemmän kaikkeen kivaan, mistä kenellekään ei tule paha mieli.
Ne paineet on ihan vaan omassa päässä, ei niihin tarvitse alistua.
Kunpa joskus eläisimme maailmassa, jossa ap voisi vapaasti ja ilman pelkoa toteuttaa haaveensa.
Jos omassa elämässäni ei olisi mitään rajoitteita, majoittuisin joka kesä kuukaudeksi Savonlinnaan ja kävisin kaikissa oopperanäytöksissä.
Talvisin kävisin katsomassa kaikki Kansallisoopperan esitykset ja tasaisin väliajoin myös muissa Euroopan ja maailman oopperataloissa.
Loppuajan lukisin maailmankirjallisuutta niin pitkälle kuin ehtisin ennen kuin kuolema korjaa.
Niin ja söisin vain tuoreita mansikoita ja pistaasijäätelöä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekisin ihan samaa kuin tälläkin hetkellä.
Asun kahdessa maassa ja maksan veroni ulkomaille, vaikka se monille suomalaisille onkin kova paikka.
Teen yrittäjänä niin mielenkiintoisia hommia, että voisin tehdä niitä vaikka ilmaiseksi.
Olen 10 vuotta seurustellut ja puoliksi avoliitossa, emmekä aio naimisiin tai hankkia lapsia.
Käyn toisinaan keskusteluja, joissa tuon julki tutkittuja tosiasioita, vaikka yhteiskunnan paineet ohjaavatkin enemmän kaikkeen kivaan, mistä kenellekään ei tule paha mieli.
Ne paineet on ihan vaan omassa päässä, ei niihin tarvitse alistua.
Ap:
Saanko kysyä mitä teet työksesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pelko saa elämään niin että pienentää ja rajoittaa itseään, niin onko se elämä silloin elämisen arvoista?
Ap täällä:
Mielestäni on. Minulla kuitenkin on ihana puoliso, kaunis, pieni, kasveja tulviva asunto sekä kaksi kissaa, joista olen haaveillut aina.
Vaikka suurin osa ulkomaailmaista ei minua hyväksykään, en koe ettei elämäni ole elämisen arvoista.
Mieluummin olen oma räiskyvä itseni rakkaiden ympäröimänä turvallisessa ympäristössä ja sen puoli tuntia kun olen kaupassa voin pukeutua tylsästi farkkuihin ja t-paitaan.
Kuin se, että olen oma räiskyvä itseni kaikkialla ja kuulen huutelua ja uhkailua. On hyvin helppo sanoa älä piittaa niistä, minua ei ainakaan kiinnostaisi mitä he huutaa, mutta tiedän itseni ja se loukkaa joten siksi näin.
Voitko sitten kotona olla kuin haluat? Haaveesi kuulostavat aika samanlaisilta kuin minun. Olen keski-ikäinen sinkkunainen ja mekot ja kynsilakat kuuluvatkin arkeen joka paikassa.
Parikymmentä vuotta sitten samassa lähikaupassa kävi usein mies, jolla oli mekko tai pitkä hame. Aina ihailin hänen tyyliään. Ei ainakaan minun aikanani kukaan reagoinut ikävästi. Katseita kyllä tuli.
Harrastaisin cunninglingusta joka ikinen päivä ihanan naisen kanssa. Nyt joutuu tyytymään etupyllyn nuolentavideoihin netissä ja niissä ei ole edes karvoja usein mukana!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pelko saa elämään niin että pienentää ja rajoittaa itseään, niin onko se elämä silloin elämisen arvoista?
Ap täällä:
Mielestäni on. Minulla kuitenkin on ihana puoliso, kaunis, pieni, kasveja tulviva asunto sekä kaksi kissaa, joista olen haaveillut aina.
Vaikka suurin osa ulkomaailmaista ei minua hyväksykään, en koe ettei elämäni ole elämisen arvoista.
Mieluummin olen oma räiskyvä itseni rakkaiden ympäröimänä turvallisessa ympäristössä ja sen puoli tuntia kun olen kaupassa voin pukeutua tylsästi farkkuihin ja t-paitaan.
Kuin se, että olen oma räiskyvä itseni kaikkialla ja kuulen huutelua ja uhkailua. On hyvin helppo sanoa älä piittaa niistä, minua ei ainakaan kiinnostaisi mitä he huutaa, mutta tiedän itseni ja se loukkaa joten siksi näin.Voitko sitten kotona olla kuin haluat? Haaveesi kuulostavat aika samanlaisilta kuin minun. Olen keski-ikäinen sinkkunainen ja mekot ja kynsilakat kuuluvatkin arkeen joka paikassa.
Parikymmentä vuotta sitten samassa lähikaupassa kävi usein mies, jolla oli mekko tai pitkä hame. Aina ihailin hänen tyyliään. Ei ainakaan minun aikanani kukaan reagoinut ikävästi. Katseita kyllä tuli.
Ap täällä:
Joo kyllä onneksi saan kotona olla juuri sellainen kun olen. Puolisoni ymmärtää minua täysin sillä on itsekin erittäin avoimin mielin esim. vaatteista sekä sukupuolirooleista
Asuisin miellyttävämmässä ympäristössä (ja talossa), jossa olisi ilo kävellä ulkona ja kävelylenkkeillä. Sääkin sallisi sen.
En oikeastaan tiedä. Kaikki on ihan ok nyt, mutta onhan maailma aivan siisti paikka missä vois haluta vaikka mitä. Puhelimesta haluaisin luopua mutten voi, koska tässä yhteiskunnassa on juttuja jotka käytännössä sitoo käyttämään sitä. Muuten koen että voin valita vapaasti mitä teen, paitsi puhelimen osalta. Aivan liian helppo ja matala kynnys tulla vilkaiseen vauva.fi
Kivoja haaveita ap!
Isoin haaveeni on, että eksäni ja lasteni isä ottaisi vihdoinkin vastuun lapsista. Tai oikeastaan lapsesta. Olen jo kaksi kasvattanut hienoiksi aikuisiksi melko totaalisen yksin. Saisi mies nyt hoitaa tuon nuorimmaisen aikuisuuteen. Minä lähtisin elämäni rakkauden kanssa purjehtimaan, rakentamaan pientä mökkiä kreikan saaristoon. Hoivattaisiin katukissoja ja -koiria. Olisi kanoja ja mahtava puutarha täynnä hedelmäpuita. Taloudelliset puitteet olisi tähän, mutta nuorin on vielä alakoulussa ja tarvitsee erityistä tukea monella osa-alueella. Rakastan lastani syvästi, mutta olisi siis ihanaa toteuttaa omia haaveita ilman syyllisyyden tuntoa ja ilman, että ympäristö tuomitsisi minut äitinä. Ja, että eksä heräisi olemaan Isä, nyt kun vielä on todellinen mahdollisuus. Nyt valittelee kun on niin kovin etäiset välit vanhempiin lapsiin.. Unelmassani lapset tulisivat tietenkin niin usein kuin vain pääsisivät luokseni.
Toksinen maskuliinisuus on ikävää. Kuten toksinen feminiinisyyskin. Toksisuus on hajottavaa.