Miten pienten lasten äidit jaksatte?

Miten perusasiat: syötkö hyvin, nukutko riittävästi, liikutko säännöllisesti?

Itse en tiedä yksinhuoltajuudesta mitään, enkä sikäli voi neuvoa, mutta raitis ilma joka päivä on mulle kolmen pienen äitinä elinehto.

Oletko masentunut? Kuulostat vähän alakuloiselta. Ota yhteyttä neuvolaan tai johonkin, että saat apua varsinkin kun yksin olet. Lähde ihmisten ilmoille lasten kanssa. Ulkoilla olisi hyvä päivittäin. Vaikka joku tunnin lenkki, tai puistossa. Somea ei kannata lukea, puolet niistä ei ole totta. Tarvit nyt hiukan tukea, jotta saat kerättyä voimavaroja. Tsemppiä sinulle.

Ovatko lapset päiväkodissa vai kotihoidossa? Jos kotihoidossa, niin lasten tulisi ehdottomasti päästä ulkoilemaan ja leikkimään muiden lasten kanssa päivittäin. Voisitko ottaa yhteyttä neuvolaan ja kertoa tilanteestasi? Kuulostaa siltä, että saatat olla masentunut.

Mulla 11kk poika ja mä en jaksaisi tehdä mitään. En käy läheskään joka päivä ulkona lapsen kanssa, hyvä jos edes kolme kertaa viikossa. Mies on paljon pois ja mulla ei meinaa energia riittää edes kotitöihin. Leikin kyllä ja touhuilen niitä näitä vauvan kanssa, mutta kaikki tuntuu vaativan hirveitä ponnisteluja. Uskon olevani masentunut, mutta mitä tälle voi tehdä kun en mitään lääkkeitä tahtoisi popsia...

Lapset kotihoidossa. Olen itsekkin miettinyt masennusta, en vaan haluaisi uskoa sitä. Pakko varmaan soittaa neuvolaan heti maanantaina.

Olen itsekkin huomannut että ulkoilu piristää, aikaisemmin kävin useinkin lenkillä lasten kanssa, varsinkin kun odotin nuorempaa ja kun se oli pieni vauva. Nyt vaan ulos lähteminen tuntuu mahdottoman hankalata, mutta kun sinne saa lähdettyä, se piristää. Nukun riittävästi, koska lapsetkin nukkuu yöt kokonaan ilman heräilyjä. Syön hyvin koska syön lasten kanssa aamupalan, 2xlämpimän ruoan ja välipalat ja iltapalan.

Ap

Monet kirjoittaa juuri ne, mitä tekevät. Eli positiiviset asiat. Jättävät negatiivinen kertomatta.

Ole itsellesi armollinen ja älä vertaa toisiin. Totuus voi olla tarua kamalampaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla 11kk poika ja mä en jaksaisi tehdä mitään. En käy läheskään joka päivä ulkona lapsen kanssa, hyvä jos edes kolme kertaa viikossa. Mies on paljon pois ja mulla ei meinaa energia riittää edes kotitöihin. Leikin kyllä ja touhuilen niitä näitä vauvan kanssa, mutta kaikki tuntuu vaativan hirveitä ponnisteluja. Uskon olevani masentunut, mutta mitä tälle voi tehdä kun en mitään lääkkeitä tahtoisi popsia...

Tsemppiä! Tämä ei ole kivaa, juuri tämä ponnistelu että selviää päivästä toiseen. Lisäksi omatunto huutaa kokoajan että kun niitä lapsia teit niin miksi et niiden kanssa voi tehdä niitä asioita mitä kuuluu. En itsekkään tahtoisi lääkkeitä syödä. Haluaisin että olisi joku joka tsemppaa/motivoi minua niin kauan että ulkoilusta ja muusta tulisi yhtä selvä rutiini kuin esim syömisestä ja nukkumisesta.

Vituttaa, kun nykyään vaaditaan superäitiyttä.

Se ei todista mitään, että ollaan ulkoilemassa heti ammu yhdeksän jälkeen.

No minä tykkään tehdä lasten kanssa sellaisia asioita kuten askartelu ja lukeminen ja leikkiminen yms... näin kotiäitinä pää kyllä hajoaisi jos ei tehtäisi mitään. Tosin se ulkona käyminen jää välillä minultakin pois toisinaan mutta kun meillä riittää aina sisällä muutenkin tekemistä niin en pode huonoa omaatuntoa jos ei joka päivä käydä ulkona. Joten siis saan itsekin paljon iloa siitä tekemisestä, siksi jaksan jos en saisi niin varmaan jäisi sitten moni puuhastelu tekemättä.

Onhan pienten kanssa raskasta kotona! Se että syyllistyt ja podet huonoa omatuntoa ei auta sinua "reipastumaan". Sun pitää ihan aluksi miettiä ne hyvät puolet omassa äitiydessäsi. Kerroit ainakin että otat lapset usein syliin ja kerrot rakastavasi. Se on tärkeämpää kuin yksikään puistoreissu maailmassa! Eikä suurin osa äideistä oikeasti touhua kokoajan jotain ja lähde jokaikinen päivä aamuvarhain ulos. Minkä ikäiset lapset sulla on? Joku 1-2-vuotias saattaa jopa saada liikuntaa enemmän sisällä enemmän kuin ulkona..

Jos haluat muutosta, niin aloita pienestä. Huomiselle suunnittelet askartelua johonkin vaiheeseen päivää, ylihuomiselle puistossa käynnin. Ei kannata aloittaa sellaisesta mitä itse inhoat. Panosta erityisen paljon sellaiseen puuhailuun mistä nautit.

Ehkä lapset voisivat käydä jossain kerhossa, niin saisit omaa aikaa ja rauhoittua yksin luvan kanssa välillä? Jos lapsiarjessa ei pääse rentoutumaan, niin sitä rentoutumista tavallaan etsii ja janoaa kokoajan, eikä juurikaan halua lähteä ulos tai nähdä vaivaa jonkin eteen. Tavallaan ihan ymmärrettävää, vaikka toki harmillista.

Eikä näitä keskustelujakaan kannata liikaa lukea tai somea tuijottaa. Eivät ne kerro oikeasta elämästä paljoakaan. En itsekään ulkoile välttämättä päivittäin lasten kanssa, mutta puuhataan paljon sisällä ja tavataan ystäviä. Yritä kutsua ystäviä teille kylään, niin saat madallettua senkin suhteen kynnystä?

Tärkeintä on kuitenkin nyt miettiä, missä olet omasta mielestä hyvä ja iloita siitä! Sanoitatko tunteita hyvin? Oletko hellä ja rakastava? Onko sinulla pitkä pinna? Osaatko pitää rajat tosi hyvin? Osaatko näyttää omia tunteita rakentavasti? Kehutko ja kannustatko heitä? Osaatko näyttää lapsillesi elämän rennon ja leppoisan puolen?

Vierailija kirjoitti:

Ovatko lapset päiväkodissa vai kotihoidossa? Jos kotihoidossa, niin lasten tulisi ehdottomasti päästä ulkoilemaan ja leikkimään muiden lasten kanssa päivittäin. Voisitko ottaa yhteyttä neuvolaan ja kertoa tilanteestasi? Kuulostaa siltä, että saatat olla masentunut.

Oon kyllä eri mieltä. Kaupungissa voi mennä puistoon jossa lapsia mutta puoli Suomea asuu alueella jossa seuraava lapsiperhenaapuri on monen kilometrin päässä. Lapsi ei tarvitse toisen lapsen seuraa joka päivä, varsinkaan jos on sisaruksia. Jatkuva meneminen joka suuntaan stressaa lasta joten kerran pari viikossa riittää ihan hyvin. Jos puisto on lähellä tai on kaksi autoa niin sitten vois onnistua useammin. Ja lapsetkin on erilaisia. Ei introverttilasta saa kiduttaa päivittäin missään puistoissa, heille riittää kun äiti kehuu piirustusta silloin tällöin ja syödään välipalaa yhdessä. Todella sosiaalinen lapsi taas on hyvä laittaa kerhoon tai päiväkotiin on kolmen.

Vierailija kirjoitti:

Oletko masentunut? Kuulostat vähän alakuloiselta. Ota yhteyttä neuvolaan tai johonkin, että saat apua varsinkin kun yksin olet. Lähde ihmisten ilmoille lasten kanssa. Ulkoilla olisi hyvä päivittäin. Vaikka joku tunnin lenkki, tai puistossa. Somea ei kannata lukea, puolet niistä ei ole totta. Tarvit nyt hiukan tukea, jotta saat kerättyä voimavaroja. Tsemppiä sinulle.

Usein tarjotaan vastaukseksi masennusta, mutta mitäpä jos ihmiset vain ovatkin erilaisia.

Jotkut jaksavat touhuta koko ajan tukka putkella ja jopa nauttivat siitä. Itse taas olen toisenlainen ja väsyn nopeasti. Matkusteltaessakin tarvitsen yleensä osan päivästä vain siihen, että lepään ja vain olen tekemättä mitään. En itse myöskään nauti leipomisesta, askartelusta tai mistään tuon kaltaisesta touhuamisesta.

Sanomattakin on selvää, että olin pienten lasten kanssa väsynyt. Koin myös syyllisyyttä, että tehtiin niin vähän lasten kanssa. Toisaalta käytiin paljon metsässä ja luettiin.

Nyt lapset ovat koululaisia, ja edelleen olen laiska tekemään heidän kanssaan oikein mitään. Tykkäisin vain löhöillä. Väsyn edelleen nopeammin kuin muut vanhemmat tuntuvat väsyvän. Tällainen olen ollut jo.lapsesta asti.

Ap, tee lasten kanssa niitä asioita, joista itsekin pidät. Ulkoilu on toki tärkeää, mutta hyvällä mielellä voit skipata sen joskus. Ei kannata katsella muiden äitien somepäivityksiä. Siellä päivittävät vain ne, jotka selvästi inspiroituvat erilaisista asioista. Äitiyteen ei ole mitään kaavaa eikä valmista mallia, vaan se pitää itse räätälöidä itselle sopivaksi.

Selvitä ferritiinisi! Voit kärsiä raudanpuutteesta. Jos ferritiini on alle 40, niin sulla on varastot aikalailla tyhjät. Raskaudet ja synnytykset kuluttavat rautaa ja raudanpuutosoireisiin kuuluu vetämättömyys.

Meillä on maatalo ja lapset saa ulkoilla kun tykkäävät eläinten kanssa. Ei sillä ole mitään väliä kuinka usein vietät aikaa lasten kanssa, vaan sillä, kuinka läsnä olet silloin. Lapsi muistaa paljon paremmin sen viisi minuuttia kun yhdessä pestään hampaita kuin parikymmentä tuntia viikossa kun istut puiston laidalla juttelemassa toisen äidin kanssa. Älä stressaa niistä instakuvista, osa niistä äideistä ei sen instakuvan jälkeen katso lastaan päinkään. Ja jos lapset osaa jo kertoa tunteistaan niin kysy suoraan miltä heistä tuntuu

Mullakin on kaksi pientä ja vointi menee jaksottain. Välillä ulkoillaan kesällä 5 tuntia päivässä ja usein tähän vuodenaikaan ei yhtään. Tai vanhempi lapsi jää usein kauppareissun jälkeen yksin ulos kun asutaan maalla keskellä ei mitään. Muovailuvahat pistän pöytään kerran pari viikossa, ja vesivärit vanhemmalle lapselle silloin kun haluaa maalata. Mulla huonot yöunet (nuorempi herättelee monta kertaa yössä) aiheuttaa migreeniä, joka saattaa kestää viikkoja. Suurin oire ei kuitenkaan ole särky vaan väsymys. Nyt aloitin estolääkityksen, joka saa mut nukkumaan syvempää unta, joten toivon että se auttaisi mun tilanteessa.

Valmiit taikinat on aika käteviä kun väsyttää, mutta haluaisi kuitenkin leipoa lasten kanssa. Meillä molemmat osallistuu pipareiden tekemiseen. Toinen siis huitoo jauhoja ympäriinsä ja toinen painaa muotteja taikinaan. Piirakan tekeminen taas vie 5 minuuttia, jos käyttää pullomargariinia. Mutta kyllä mäkin leivon paljon vähemmän nyt kun meillä on kaksi lasta.

Onko sun kilpirauhasarvoja muuten testattu koska viimeksi? Jospa vika onkin hormoneissa. Tai oletko huomannut että olisit erityisen väsynyt juuri ennen menkkoja tai niiden aikana? Jospa olisikin PMS väsymystä.

Joku tossa aiemmin sanoi että lasten pitäis päästä leikkimään muiden kanssa päivittäin, mutta täällä maalla se ei edes ole mahdollista, jos lapset on kotihoidossa. Ei leikkipuistossa yleensä ole muita samaan aikaan kuin me. Kerhossa meidän lapset käy kerran viikossa ja 1-2 krt viikossa yritetään järjestää tapaamisia muiden tuntemiemme lapsien ja äitien kanssa. Mutta meidän lapset osaa leikkiä harvinaisen hyvin toistensa kanssa. Niin kai se maalla menee, että sisarukset on hyviä ystäviä.

Uskotko itse olevasi masentunut? Ei kaikki vain ole samanlaisia äitejä tai perheitä. Mullakin on kaksi pientä ja ihan hyvillä mielin heräilen siinä 9 aikaan vasta. En todellakaan ole ehtinyt siihen mennessä mitään ulkoilla tms. Ja en kyllä vie noita jostain velvollisuudentunnosta mihinkään loskaiseen hiekkalaatikkoon räntäsateella. Käydään sitten jossain sisäleikkipaikassa tai hui kauheeta, ehkä ollaankin joskus vain kotona. Ei se tee miksikään parhaimmaksi äidiksi, että herää kukonlaulun aikaan ja vaikka hammasta purren vie lapset kuralätäkköön klo 7 aamulla. Tärkeintä on onnelliset ja hyvinvoivat lapset, joita kohdellaan hyvin. Ja tietenkin onnellinen äiti.

Meillä neljä alle 5-vuotiasta. Raskausaika ollut raskasta,muuten menee ihmeen hyvin.

Kannattaa aloittaa siitä ettei vertaa itseään joka asiassa muihin äiteihin. Jokaisella on se oma elämä ja tapansa elää ja tehdä asioita. Yhtä oikeaa tapaa ei ole. Jos lasten perustarpeet on kunnossa ja heillä on hyvä olla, rakastat heitä, ei ole hätää.

Pikkulapsiarki on rankkaa myös suhteessa joten varmasti eronneen arki kahta rankempaa. Pitää muistaa olla armollinen myös itselleen. Kaikkea ei ole pakko haluta ja jaksaa tehdä jos ei tunnu siltä. Toki sopivassa suhteessa.

Minusta tuo aika kun olin kotosalla oli todella rankkaa ja itselläkin oli ja vieläkin on aikoja kun ei vaan jaksaisi puuhastella juuri mitään. En silti ajattele että se olisi masennusta, pikemminkin jonkinlaista arjessa uupumista ja tasapainoilua eri asioiden välillä. Tottakai pienten lasten vanhempien elämä uuvuttaa. Ja jos on pienet turvaverkot ei sekään auta asiaa. Kuten meillä. Nyt on kuopus aloittanut päiväkodin ja minä työn joten hieman jo helpottaa kun on vähän uutta perspektiiviä arjessa.

Uskon että sinullakin helpottaa ajan kanssa ja löydät teille sopivat puuhat. Jos tuntuu todella rankalta kannattaa toki ottaa puheeksi esim. neuvolassa tai jonkun läheisen kanssa että saat konkreettista apua ja tukea tarvittaessa.

Kiitos ihan älyttömästi asiallisista vastauksista. En koe olevani masentunut/en haluaisi ainakaan uskoa niin. Enemmänkin ehkä väsymystä tähän kun aina päivät on samaa. Harvoin saa omaa aikaa, koska lasten isä ei tahdo "vahtia" lapsiaan.

Samalla myös kateutta toisia äitejä kohtaan. Niitä jotka on "super äitejä" ja tekee lasten kanssa kaikkea ja ennättää vielä itsekkin käydä vaikka salilla tms.

Mutta koitan nyt etsiä meidän arjesta hyviä asioita, ja koitan etsiä meille jotain meidän tekemistä. Jos tänään jo aloittaisin ulkoilun uudestaan. Lähtisin vaunulenkille. Siitä saa energiaa.

Otan kuvakaappaukset näistä vastauksista ja luen ne aina jos meinaa väsyttää liikaa. <3

Ap