Tätä olen pohtinut paljon: Miksi pahat ihmiset elävät pitkän elämän ja
hyvät ihmiset kuolevat nuorena?
Onko niin ettei Jumalakaan halua pahoja, mutta hyvät haluaa kotiinsa pois pahasta maailmasta. Mutta toisaalta, eihän pahat mene Jumalan luo vaan ihan eri paikkan.
Kommentit (37)
Ne hyvätkin olisivat ehtineet tehdä ikäviä asioita, jos olisivat vain eläneet kyllin pitkään.
Vierailija kirjoitti:
hyvät ihmiset kuolevat nuorena?
Onko niin ettei Jumalakaan halua pahoja, mutta hyvät haluaa kotiinsa pois pahasta maailmasta. Mutta toisaalta, eihän pahat mene Jumalan luo vaan ihan eri paikkan.
On helvettiä elää pahana ja vanhana. Se on rangaistus, loputtomalta tuntuva piina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hyvät ihmiset kuolevat nuorena?
Onko niin ettei Jumalakaan halua pahoja, mutta hyvät haluaa kotiinsa pois pahasta maailmasta. Mutta toisaalta, eihän pahat mene Jumalan luo vaan ihan eri paikkan.
On helvettiä elää pahana ja vanhana. Se on rangaistus, loputtomalta tuntuva piina.
Niin, totta. Ja yksinäisenä koska eläessään on karkottanut kaikki läheiset pois. Tiedän tällaisen surullisen tapauksen.
Omasta mielestäni en ole paha ihminen, koskaan en ole halunnut kiusata tahallaan ketään ja pysynyt kaidalla tiellä vastuuta ja empatiaa tuntien.
Elämä kestää liian kauan, tosin elämänlaatuni on tuhoutunut juuri pahojen ihmisten takia, joten pitkä elämä on mulle pahempi kuin nopea kuolema.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on lohdullinen ajatus tuo, että Jumala kutsuu luokseen ne kaikista ihanimmat ihmiset, koska haluaa heille jotain vielä parempaa kuin mitä maapallolla voi olla.
Ja vaikka näin ei saisi sanoa, mutta ehkä Jumalakin on itsekäs kun haluaa itselleen parasta seuraa ja ihanimpia ihmisiä ympärilleen. S**tana huolehtii pahiksista sitten. Eli hyvikset palkitaan ihanalla lämmöllä ja rakkaudella taivaankodissa ja pahat hikoilevat h**vetintulessa.
Kun mietin tuntemiani pahoja ihmisiä, niin heille on jo langetettu maanpäällinen helvetti siinä etteivät ole koskaan onnellisia ja sen kanssa elävät pitkän elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on lohdullinen ajatus tuo, että Jumala kutsuu luokseen ne kaikista ihanimmat ihmiset, koska haluaa heille jotain vielä parempaa kuin mitä maapallolla voi olla.
Ja vaikka näin ei saisi sanoa, mutta ehkä Jumalakin on itsekäs kun haluaa itselleen parasta seuraa ja ihanimpia ihmisiä ympärilleen. S**tana huolehtii pahiksista sitten. Eli hyvikset palkitaan ihanalla lämmöllä ja rakkaudella taivaankodissa ja pahat hikoilevat h**vetintulessa.
Kristinusko opettaa että jos seuraa Jeesusta, niin ei joudu kadotukseen (jota kutsut helvetiksi) vaikka olisi miten paha. Tämä siksi, että Jeesus on sovittanut omalla kärsimyksellään jokaisen synnit. Ihmisen ei tarvitse muuta kuin seurata Jeesusta. Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa myös sydämen uskoa, ei pelkkää suun tunnustusta. Usko puolestaan on valinta, ei tunnetila vaan tahtotila.
Vierailija kirjoitti:
Kun mietin tuntemiani pahoja ihmisiä, niin heille on jo langetettu maanpäällinen helvetti siinä etteivät ole koskaan onnellisia ja sen kanssa elävät pitkän elämän.
Onko monet hyvätkään ihmiset sitten onnellisia?
Pahat tuntuvat elävän kauemmin, koska heidän kuolemaansa monet niin hartaasti odottavat...::) Odottavan aika on tunnetusti pitkä... Mammat sen tietävät...
Vierailija kirjoitti:
hyvät ihmiset kuolevat nuorena?
Onko niin ettei Jumalakaan halua pahoja, mutta hyvät haluaa kotiinsa pois pahasta maailmasta. Mutta toisaalta, eihän pahat mene Jumalan luo vaan ihan eri paikkan.
Hyvyys ja pahuus ovat suhteellisia, toisen mielestä joku ihminen on paha, toisen mielestä hyvä ja päinvastoin.
Monesti on pistänyt silmään: hyvä perheenisä kuolee nuorena, jättäen alaikäiset lapset orvoksi, kun taas joku addikti porskuttaa vanhuuteen asti.
Enpä tiedä noista uskonjutuista.. itse epäilen, että persoonallisuushäiriöinen ei vaan kärsi niin kovasta stressistä kuin ns.normaali. Tämähän vaikuttaa tietysti valtavasti ihmisen terveyteen.
Noh "pahuus" on suhteellista jne. Useimmat kuitenkin lieneen pitävät itseään "hyvinä ihmisinä".
Mutta on kai selvää, ettei ainakaan liiasta empaattisuudesta ole paljoa hyötyä selviytymisen kannalta.
En nyt väitä, etteikö "kovillakin" ihmisillä olisi vaikeutensa ja vastoinkäymisensä, mutta kyllähän siinä on kieltämättä etunsa.
Elämä koettaa antaa pahoille mahdollisuuden parantaa tapansa.
En usko tuota väitettä. Minusta monet pahat ihmiset kuolevat nuorena tai viimeistään keski-iässä päihteisiin.
Mitä tulee hyvin nuorena kuolleisiin, niin heillä syynä on hyvin usein oma valinta, siis itsari tai päihteet. Näistä on turha kehittää mitään kaavaa kun ei tiedä kuinka pitkä elämä olisi ollut jos sitä olisi eletty.
Ja vielä sellainenkin tosiasia, että kuolleista ei yleensä puhuta pahaa, eli heistä kerrotaan ja muistetaan vain parhaat puolet. Kaikki kuolleet eivät kuitenkaan ole olleet eläessään mitään kilttejä kirkassilmiä.
Assburger kirjoitti:
Eihän luterilaisen teologian mukaan mennä helvettiin tai taivaaseen, vaan hautaan odottaamaan viimeistä tuomiota.
Kun Jesse sitten tulee takaisin hirmuisella ryminällä pilvistä, kuolleet nouswvat tuomiolle.
On olemassa hades, odotus salia vastaava paikka sillä ihmisen sielu/henki on iankaikkiseksi luotu, ja taivaaseen meno tapahtuu vasta kun kaikki on vamista, siihen asti kuolleet ovat odotustilassa, hyvät hyvässä kuin puutarhassa, pahat ikäänkuin vankilassa ja näiden kahden väillä on juopa, ne eivät sekoitu. Sääliksi käy joukkoa joka koko ikänsä on hokenut ettei ole Jumalaa ja siellä sitten istuu väärällä puolella odottaen tuomioita.
Joo taivaasaan meno on äänekäs:) pasuuna soi, ja kuolleiden "ruumiit" nousivat jne..Jumala teki ihmisen tomusta kerran, ja siksi meillekkin on luvassa uusi "asumus", uusi ruumis.
Niin, tai että on kärsinyt jo tarpeeksi. Tai että koettelemukset oli suuret, koska luoja tiesi ihmisen niistä selviävän lyhyessä ajassa ja pääsevän sitten "kotiin".