Pystytkö käymään entisissä työpaikoissasi asiakkaana?
Itse päädyin erääseen suosikkiravintoloistani töihin, mutta paikan ravintolapäällikkö oli lopulta niin kauhea, etten mennyt sinne työpaikkaa vaihdettuani enää syömäänkään. Harmitti menettää noin hyvä kantapaikka. Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (40)
Vain pakotettuna. Entinen työpaikkani oli mielisairaala. Vapaaehtoisesti en sinne menisi. 🤪
Mun on pakko olla entisen työnantajani asiakkaana. Jos en haluaisi, pitäisi muuttaa toiseen kaupunkiin.
No joo mutta harkitusti. Tietyllä tuulella ja mieluiten laittautuneena.
Voin käydä missä tahansa taidemuseossa paitsi siinä jossa olin töissä.
Olen myös ollut ravintolassa töissä ja eipä ole tullut käytyä asiakkaana. Siellä on nykyisin niin outo ruokalistakin, ettei löytyisi mitään syötävää.
Suurin osa työpaikoistani on ollut mukavia, joten ei ole hankaluutta mennä. Mutta sitten on se yksi, jota välttelen kuin ruttoa. Onneksi kyseessä oli koulun työharjoittelu, joten pääsin sieltä viikon päästä pois.
Koko kesänhän mä hyppäsin suunnilleen kaikki vapaa-ajat työpaikallani asiakkaana 💕
Olin töissä yhdessä ruokala/ravintolassa. Otin sieltä hatkat, kun en jaksanut sitä touhua. Sairastuin siellä paniikkihäiriöön ja masennuin. No, liian myöhään läksin lätkimään ja jouduin psykiatriselle ja myöhemmin päiväosastolle. Päiväosastolta käytiin syömässä juurikin siinä mun entisessä työpaikassa. Arvatkaa vaan, oliko kiusallista? Tokihan ne tiesivät, kuka on päiväsairaalan potilaana. Mut kasvattaa tota noin niin luonnetta tuollainen. Mitäs minä niistä välitän, hautukoot liemissään.
Menin naimisiin elämäni ensimmäisessä työpaikassa. Olin siis ollut kirkon oppaana.
Rippileiri, lastensuojelulaitos ja ensikoti.
Semi-hankala noihin olisi mennä piipahtamaan ilman melko painavaa syytä.
Olin töissä Mc Donld's:ssa ja onhan tuolta tullut jokunen sata burgeria tullu haettua sieltä lähdön jälkeenkin.
Yleensä työskentely pilaa kokemuksen, esim. olin ravintolassa töissä jossa omistaja oli todella töykeä ja pihi; homeisia leipiä myöten kaikki käytettiin loppuun eikä mitään heitetty pois. Leivistä leikattiin homeiset osat pois ja leivistä tehtiin korppujauhoja.
Minun työpaikat ovat olleet sellaisia, ettei niihin mennä asiakkaaksi (esim. eräs järjestö, jossa on vain sen tietyn alan ihmisiä jäseninä). Mutta en varmaankaan menisi koskaan asiakkaaksi, jos se olisi mahdollista.
En kehtaa mennä. Kerran menin ja hävetti sikana, kun jouduin ostaa kiusallisia tuotteita ja pomo oli juuri silloin tiskillä
Onpas hyvä kysymys! Kiitos kivasta aloituksesta...
Vastaukseni: on erittäin kova kynnys käydä ex-työpaikassa asiakkaana. Kyseessä on kirjasto, ja jotenkin on hurjan vaikea ajatus törmätä vanhoihin työkavereihin siellä. Alkuvuosina työpaikan vaihdon jälkeen se tuntui luonnollisemmalta, kynnys on noussut jälkikäteen.
Eipä tee mieli mennä. Ei onneksi tarvitsekaan.
Pakko se on mennä jos lähetteen kirjoittavat. Vaihtoehtoja on monia eli mikä nyt sitten sattuu prakaamaan. Olis kyllä outoa nähdä tuttuja naamoja, jos vaikka vakavasti sairas.
Kyllä sitä on tullut risteiltyä saman varustamon laivoilla, joilla itse olin aikoinaan töissä.
Enn todellakaaan :) mä oleen nähnyt siiitä unta kuun olen kääynyt :)