Lue keskustelun säännöt.
Mies ei tajua vauvanhoidon väsyttävyyttä!
08.12.2018 |
Meillä on kuukauden ikäinen vauva, joka itkee vatsaansa melko usein tällä hetkellä. Vauvan kanssa valvon yöt minä, koska mies käy töissä. Se on ok.
Miehellä ei ole mitään empatiakykyä mitä tulee minun levontarpeeseen. Eilen illalla esimerkiksi annoin hänen nukkua illan omia univelkojan pois. Kun viimein tulen sänkyyn klo 22:30 imettämään vauvaa sänkyyn siinä toivossa, että vauva nukahtaisi yöunille, mitä tekee mies. Herää, alkaa jutella, katselee puhelinta ja rupeaa kuuntelemaan musiikkia! Lopetti kyllä heti kun sanoin että minä yritän nyt vauvan kanssa alkaa nukkua.
Toinen esimerkki: vauva heräsi yöunilta klo 4:45. Menin välittömästi vauvan kanssa toiseen huoneeseen jotta mies saisi täydet yöunet. Klo 6:45 mies nousee, jolloin sanon, että haluan nukkua jos vauva kohta nukahtaa. Klo 7:00 on taas vauvan ruoka-aika jolloin nukahtaa rinnalle ja minä nukahdan myös. Klo 9:00 vauva alkaa heräillä ja itkee pikku hiljaa lisää, kunnes olen täysin hereillä. Mies istuu viereisessä huoneessa, kertoi kyllä kuulleensa vauvan itkun. Luuli ilmeisesti että mun univelka kuitataan kahden tunnin aamu-unilla. Tuli ottamaan vauvan vastuulleen kun käskin ja muistutin että minä tarvisin unta, mutta eipä tässä enää nukuta, kun heräsin jo vauvan huudettua vieressäni monta minuuttia.
Arkisin en pyydä uniaikaa vaan torkahtelen kun vauva torkkuu ja valvon kun vauva valvoo. Aina en pysty nukkumaan kun vauva nukkuu..
Kommentit (28)
Nukuta vauva omaan sänkyyn. Jos toteutat hänet nukahtamaan rinnalle, hän kitisee koko ajan. Monen perheen unettomuushelvetti lähtee juuri tuosta. Kannattaa katkaista se heti alkuunsa.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 11kk poika, joka nukkunut aina huonosti. Ja minähän ne heräilyt olen yöllä ja aamulla hoitanut. Mies ei ole kertaakaan aamulla herännyt vauvan kanssa, että minä saisin nukuttua. Mies on joskus vauvan ollessa 3-4kk SUUTTUNUT, kun hänen piti yöllä kesken uniensa herätä vauvan itkuun, no minä vauvan silloinkin hoidin kun mies kehtasi edes kitistä. Vauva siis syönyt aina vain pullosta, että en ole edes ollut "sidottu" imetykseen.
Minähän koko lapsen hoidan ihan yksin. Ja ihan koko kodin ja kotityötkin. Mies käy töissä, tekee remonttia ja menee omia menojaan miten haluaa. Koskaan ei kysy haluaisinko minä lähteä hetkeksi jonnekkin, että hän olisi lapsen kanssa. Jos tahdon joskus olla ilman vauvaa jossain, minun on vietävä vauva mummolleen. Mies ei vahdi. Kaikista pahiten satutti, kun mies kerran tokaisi "mä en mikskään lapsenvahdiks rupee." Se on sun OMA lapsesi jumankauta! Olen aivan väsynyt, uupunut, rikki ja masentunut ja mies vielä viitsii syyllistää kun olen pahalla päällä ja HÄN ei jaksa katsella mua kun olen äreä koko ajan. Ei me tämmöisestä sovittu. Yhteisymmärryksessä lapsiasioista keskusteltaessa sovittiin, että molemmat osallistuvat ilman muuta lapsen hoitoon ja antaa toisen nukkua kun mahdollista ja antaa toisen tehdä yksinään omiakin juttuja. No mihinkähän se on jäänyt. Mies uhkailee erolla mun ärsyyntyneisyyden takia ja minä en vaan jaksa esittää iloista kun olen oikesti puhki. Miksi miehestä muuttui lapsen myötä tollainen itsekäs paskiainen. Ero olisi kyllä helpompi, saisin olla joskus ihan rauhassa eikä tarvisi katsoa tollasta itsekästä sikaa.
Kylläpä helpotti vähän avautua..
Että sellaista. Olen ollut tuossa tilanteessa miehenä, ja voin kertoa että ei se työssäkäyvänkään uni ole autuaaksi tekevää. Kaiken lisäksi saata olla aina varullasi koska teet väärin ja millä tuulella äiti on. Tämä on ihan ok, mutta empatiaa on vaikea antaa ihmiselle joka ei kohtele sinua ihmisenä, vaan huomauttelee kaikesta, käyttää siis henkistä väkivaltaa. Aina se toinen ihminen ei toimi kuten ajattelee tai osaa joka välissä ottaa huomioon. Mene nukkumaan toiseen huoneeseen tai kysy mieheltä josko hän voisi mennä. Ei se isän rooli ole pelkkä työssäkäyntiä vaikka sen kuvan täältä saa, isä saa aika paljon toisen huonoja tuntemuksia niskaansa, ja joka välissä silti pitää olla tukena.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 11kk poika, joka nukkunut aina huonosti. Ja minähän ne heräilyt olen yöllä ja aamulla hoitanut. Mies ei ole kertaakaan aamulla herännyt vauvan kanssa, että minä saisin nukuttua. Mies on joskus vauvan ollessa 3-4kk SUUTTUNUT, kun hänen piti yöllä kesken uniensa herätä vauvan itkuun, no minä vauvan silloinkin hoidin kun mies kehtasi edes kitistä. Vauva siis syönyt aina vain pullosta, että en ole edes ollut "sidottu" imetykseen.
Minähän koko lapsen hoidan ihan yksin. Ja ihan koko kodin ja kotityötkin. Mies käy töissä, tekee remonttia ja menee omia menojaan miten haluaa. Koskaan ei kysy haluaisinko minä lähteä hetkeksi jonnekkin, että hän olisi lapsen kanssa. Jos tahdon joskus olla ilman vauvaa jossain, minun on vietävä vauva mummolleen. Mies ei vahdi. Kaikista pahiten satutti, kun mies kerran tokaisi "mä en mikskään lapsenvahdiks rupee." Se on sun OMA lapsesi jumankauta! Olen aivan väsynyt, uupunut, rikki ja masentunut ja mies vielä viitsii syyllistää kun olen pahalla päällä ja HÄN ei jaksa katsella mua kun olen äreä koko ajan. Ei me tämmöisestä sovittu. Yhteisymmärryksessä lapsiasioista keskusteltaessa sovittiin, että molemmat osallistuvat ilman muuta lapsen hoitoon ja antaa toisen nukkua kun mahdollista ja antaa toisen tehdä yksinään omiakin juttuja. No mihinkähän se on jäänyt. Mies uhkailee erolla mun ärsyyntyneisyyden takia ja minä en vaan jaksa esittää iloista kun olen oikesti puhki. Miksi miehestä muuttui lapsen myötä tollainen itsekäs paskiainen. Ero olisi kyllä helpompi, saisin olla joskus ihan rauhassa eikä tarvisi katsoa tollasta itsekästä sikaa.
Kylläpä helpotti vähän avautua..
Kauheelta kuullostaa. Miehesi on ilkimys ja itsekäs kun uhkailee tolla tavalla, eikä hoida omaa lastaan vaikka pyydät. Jos tilanne ei muutu, niin ero on varmaan väistämätön jossain vaiheessa. Kuka tuollaisen kanssa haluaa katkeroitua. :(
Oma mies hoitaa vauvaa jos käsken, mutta oma-aloitteisuus on kyllä 0. Täytyy vääntää rautalangasta ja väsyneenä ei jaksa mitään!
-ap
Hahhah, arvasin. Itse samanlaisten asioiden parissa paininut mies ja ei yllättänyt, että muitakin miehiä löytyy, jotka emme lastenhoidon rankkuutta sisäistä tai kuvittelemme, että oma arkemme on rankempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että sellaista. Olen ollut tuossa tilanteessa miehenä, ja voin kertoa että ei se työssäkäyvänkään uni ole autuaaksi tekevää. Kaiken lisäksi saata olla aina varullasi koska teet väärin ja millä tuulella äiti on. Tämä on ihan ok, mutta empatiaa on vaikea antaa ihmiselle joka ei kohtele sinua ihmisenä, vaan huomauttelee kaikesta, käyttää siis henkistä väkivaltaa. Aina se toinen ihminen ei toimi kuten ajattelee tai osaa joka välissä ottaa huomioon. Mene nukkumaan toiseen huoneeseen tai kysy mieheltä josko hän voisi mennä. Ei se isän rooli ole pelkkä työssäkäyntiä vaikka sen kuvan täältä saa, isä saa aika paljon toisen huonoja tuntemuksia niskaansa, ja joka välissä silti pitää olla tukena.
Mitä ihmettä!? Onko se sinusta henkistä väkivaltaa miestä kohtaan että pyydän itselleni edes viikonloppuaamuna hieman vauvavapaata aikaa, jotta voisin nukkua päätäni selväksi?
En tiedä sinun vaimostasi, mutta minun tapoihin ei kuulu arvostella miestä tekemisistä ja osaamisista vauvan kanssa tai ilman! Siivoan kodin, kuuntelen päivittäin työasiat ja murheet, silitän ja hellin ja annan oma-aloitteisesti miehelle vauvatonta uniaikaa. Mies ei muuten ikinä edes kysy miten mulla on päivä mennyt vauvan kanssa. Ainut mitä olen tässä pyytänyt olisi vähän unta.
-ap
Miehet ovat usein aika putkiaivoisia siinä mielessä, että eivät älyä ajatella asioita toisen kannalta.
Kannattaa siksi puhua ääneen toiveensa ja ehdottaa selvällä suomella järjestelyitä.
Että "sovitaanko tästä lähtien, että aina, jos sinä olet hereillä ja vauva huutaa, otat hänet olohuoneeseen hoidettavaksi. Aina. Minä hoidan yöllä, kun vauva herättää kesken unien, mutta jos olet aamulla hereillä, et ole menossa töihin, sinä otat vauvan. Muuten en saa nukkua univelkoja ikinä ja olen pahantuulinen eikä kenelläkään ole kivaa."
Kolmoselle sanoisin, että ota ero. Miehesi on kusipää. Ei muuta sanottavaa. Yleensä neuvon parisuhdeterapiaa, mutta tuollaiseen itsekkyyteen ei enää mikään terapia tehoa.
N51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että sellaista. Olen ollut tuossa tilanteessa miehenä, ja voin kertoa että ei se työssäkäyvänkään uni ole autuaaksi tekevää. Kaiken lisäksi saata olla aina varullasi koska teet väärin ja millä tuulella äiti on. Tämä on ihan ok, mutta empatiaa on vaikea antaa ihmiselle joka ei kohtele sinua ihmisenä, vaan huomauttelee kaikesta, käyttää siis henkistä väkivaltaa. Aina se toinen ihminen ei toimi kuten ajattelee tai osaa joka välissä ottaa huomioon. Mene nukkumaan toiseen huoneeseen tai kysy mieheltä josko hän voisi mennä. Ei se isän rooli ole pelkkä työssäkäyntiä vaikka sen kuvan täältä saa, isä saa aika paljon toisen huonoja tuntemuksia niskaansa, ja joka välissä silti pitää olla tukena.
LOL! Empatiaa on tosiaan vaikea antaa ihmiselle joka ei kohtele sinua ihmisenä, nimenomaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 11kk poika, joka nukkunut aina huonosti. Ja minähän ne heräilyt olen yöllä ja aamulla hoitanut. Mies ei ole kertaakaan aamulla herännyt vauvan kanssa, että minä saisin nukuttua. Mies on joskus vauvan ollessa 3-4kk SUUTTUNUT, kun hänen piti yöllä kesken uniensa herätä vauvan itkuun, no minä vauvan silloinkin hoidin kun mies kehtasi edes kitistä. Vauva siis syönyt aina vain pullosta, että en ole edes ollut "sidottu" imetykseen.
Minähän koko lapsen hoidan ihan yksin. Ja ihan koko kodin ja kotityötkin. Mies käy töissä, tekee remonttia ja menee omia menojaan miten haluaa. Koskaan ei kysy haluaisinko minä lähteä hetkeksi jonnekkin, että hän olisi lapsen kanssa. Jos tahdon joskus olla ilman vauvaa jossain, minun on vietävä vauva mummolleen. Mies ei vahdi. Kaikista pahiten satutti, kun mies kerran tokaisi "mä en mikskään lapsenvahdiks rupee." Se on sun OMA lapsesi jumankauta! Olen aivan väsynyt, uupunut, rikki ja masentunut ja mies vielä viitsii syyllistää kun olen pahalla päällä ja HÄN ei jaksa katsella mua kun olen äreä koko ajan. Ei me tämmöisestä sovittu. Yhteisymmärryksessä lapsiasioista keskusteltaessa sovittiin, että molemmat osallistuvat ilman muuta lapsen hoitoon ja antaa toisen nukkua kun mahdollista ja antaa toisen tehdä yksinään omiakin juttuja. No mihinkähän se on jäänyt. Mies uhkailee erolla mun ärsyyntyneisyyden takia ja minä en vaan jaksa esittää iloista kun olen oikesti puhki. Miksi miehestä muuttui lapsen myötä tollainen itsekäs paskiainen. Ero olisi kyllä helpompi, saisin olla joskus ihan rauhassa eikä tarvisi katsoa tollasta itsekästä sikaa.
Kylläpä helpotti vähän avautua..
Ei ne miehet muutu, vaan heille on vaikeaa sopeutua tilanteeseen, missä toinen äksyilee ja komentaa. En edes tiedä miksi koitan tätä selittää, koska tuntuu olevan niin vaikea käsittää, että tilanne on myös miehelle todella vaikea. Äiti valmistautuu vauvaan koko raskauden ja se on konkreettista ja pakollista, miehelle tätä pakkoa ei ole, vaan se tylee aina vasten kasvoja, varsinkin tuo äidin käytös. Aina puhutaan raskausajan hormoneista ja mielialanvaihteluista, mutta ei koskaan lapsen syntymän jälkeisistä. Olen kasvattanut ksin kaksi mallikelpoista teiniä, vaikka olen mies. Koitan olla kaikille hyvä ihminen, mutta silti tuo lapsen syntämän jälkeinen käytös minua kohtaan sai empatian unohtumaan. Se helppottuu ajallaan, eikä sen isän mollaaminen auta ketään tuossa tilanteessa. Rauhallinen perusteltu keskustelu sen sijaan voi auttaa kunhan järkytyksestä ollaan selvitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että sellaista. Olen ollut tuossa tilanteessa miehenä, ja voin kertoa että ei se työssäkäyvänkään uni ole autuaaksi tekevää. Kaiken lisäksi saata olla aina varullasi koska teet väärin ja millä tuulella äiti on. Tämä on ihan ok, mutta empatiaa on vaikea antaa ihmiselle joka ei kohtele sinua ihmisenä, vaan huomauttelee kaikesta, käyttää siis henkistä väkivaltaa. Aina se toinen ihminen ei toimi kuten ajattelee tai osaa joka välissä ottaa huomioon. Mene nukkumaan toiseen huoneeseen tai kysy mieheltä josko hän voisi mennä. Ei se isän rooli ole pelkkä työssäkäyntiä vaikka sen kuvan täältä saa, isä saa aika paljon toisen huonoja tuntemuksia niskaansa, ja joka välissä silti pitää olla tukena.
LOL! Empatiaa on tosiaan vaikea antaa ihmiselle joka ei kohtele sinua ihmisenä, nimenomaan.
Niin pätee puolin ja toisin. Ei saa unohtaa että se mies ei ole paskakaivo.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 11kk poika, joka nukkunut aina huonosti. Ja minähän ne heräilyt olen yöllä ja aamulla hoitanut. Mies ei ole kertaakaan aamulla herännyt vauvan kanssa, että minä saisin nukuttua. Mies on joskus vauvan ollessa 3-4kk SUUTTUNUT, kun hänen piti yöllä kesken uniensa herätä vauvan itkuun, no minä vauvan silloinkin hoidin kun mies kehtasi edes kitistä. Vauva siis syönyt aina vain pullosta, että en ole edes ollut "sidottu" imetykseen.
Minähän koko lapsen hoidan ihan yksin. Ja ihan koko kodin ja kotityötkin. Mies käy töissä, tekee remonttia ja menee omia menojaan miten haluaa. Koskaan ei kysy haluaisinko minä lähteä hetkeksi jonnekkin, että hän olisi lapsen kanssa. Jos tahdon joskus olla ilman vauvaa jossain, minun on vietävä vauva mummolleen. Mies ei vahdi. Kaikista pahiten satutti, kun mies kerran tokaisi "mä en mikskään lapsenvahdiks rupee." Se on sun OMA lapsesi jumankauta! Olen aivan väsynyt, uupunut, rikki ja masentunut ja mies vielä viitsii syyllistää kun olen pahalla päällä ja HÄN ei jaksa katsella mua kun olen äreä koko ajan. Ei me tämmöisestä sovittu. Yhteisymmärryksessä lapsiasioista keskusteltaessa sovittiin, että molemmat osallistuvat ilman muuta lapsen hoitoon ja antaa toisen nukkua kun mahdollista ja antaa toisen tehdä yksinään omiakin juttuja. No mihinkähän se on jäänyt. Mies uhkailee erolla mun ärsyyntyneisyyden takia ja minä en vaan jaksa esittää iloista kun olen oikesti puhki. Miksi miehestä muuttui lapsen myötä tollainen itsekäs paskiainen. Ero olisi kyllä helpompi, saisin olla joskus ihan rauhassa eikä tarvisi katsoa tollasta itsekästä sikaa.
Kylläpä helpotti vähän avautua..
Kuulostaa hirveältä, otan osaa. Antsaitset parempaa.
Eron jälkeen arki olisi tosiaan vain helpompaa. Ajattele asiaa paitsi oman jaksamisesi ja arvosi kautta, mutta myös sen, että mies ei tuolla käytöksellä ansaitse kodin-/lastenhoitopalveluita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet ei vaan osaa, eikä sukupolvesta toiseen opi ottamaan toista ihmistä huomioon. Elävät niin omassa kuplassaan itsensä kanssa. Kannattaa pysyä erossa ja eikä uskoa niitä kaunopuheita ennen lapsen syntymää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että sellaista. Olen ollut tuossa tilanteessa miehenä, ja voin kertoa että ei se työssäkäyvänkään uni ole autuaaksi tekevää. Kaiken lisäksi saata olla aina varullasi koska teet väärin ja millä tuulella äiti on. Tämä on ihan ok, mutta empatiaa on vaikea antaa ihmiselle joka ei kohtele sinua ihmisenä, vaan huomauttelee kaikesta, käyttää siis henkistä väkivaltaa. Aina se toinen ihminen ei toimi kuten ajattelee tai osaa joka välissä ottaa huomioon. Mene nukkumaan toiseen huoneeseen tai kysy mieheltä josko hän voisi mennä. Ei se isän rooli ole pelkkä työssäkäyntiä vaikka sen kuvan täältä saa, isä saa aika paljon toisen huonoja tuntemuksia niskaansa, ja joka välissä silti pitää olla tukena.
LOL! Empatiaa on tosiaan vaikea antaa ihmiselle joka ei kohtele sinua ihmisenä, nimenomaan.
Niin pätee puolin ja toisin. Ei saa unohtaa että se mies ei ole paskakaivo.
Oot trolli, mutta vastaanpa nyt kuitenkin.
Niin, ei olekaan. Missä kukaan on sellaista vihjannut? Aloittajakin nimenomaan kertoi antavansa miehen nukkua. Mies vaan ei selvästikään osoita tässä asiassa mitään vastavuoroisuutta.
Kyllä se uni on autuaaksitekevää verrattuna siihen että sitä ei saa. Tämä on ihan itsestäänselvyys ja sen "tajuamattomuus" on teeskentelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että sellaista. Olen ollut tuossa tilanteessa miehenä, ja voin kertoa että ei se työssäkäyvänkään uni ole autuaaksi tekevää. Kaiken lisäksi saata olla aina varullasi koska teet väärin ja millä tuulella äiti on. Tämä on ihan ok, mutta empatiaa on vaikea antaa ihmiselle joka ei kohtele sinua ihmisenä, vaan huomauttelee kaikesta, käyttää siis henkistä väkivaltaa. Aina se toinen ihminen ei toimi kuten ajattelee tai osaa joka välissä ottaa huomioon. Mene nukkumaan toiseen huoneeseen tai kysy mieheltä josko hän voisi mennä. Ei se isän rooli ole pelkkä työssäkäyntiä vaikka sen kuvan täältä saa, isä saa aika paljon toisen huonoja tuntemuksia niskaansa, ja joka välissä silti pitää olla tukena.
LOL! Empatiaa on tosiaan vaikea antaa ihmiselle joka ei kohtele sinua ihmisenä, nimenomaan.
Niin pätee puolin ja toisin. Ei saa unohtaa että se mies ei ole paskakaivo.
Oot trolli, mutta vastaanpa nyt kuitenkin.
Niin, ei olekaan. Missä kukaan on sellaista vihjannut? Aloittajakin nimenomaan kertoi antavansa miehen nukkua. Mies vaan ei selvästikään osoita tässä asiassa mitään vastavuoroisuutta.
Kyllä se uni on autuaaksitekevää verrattuna siihen että sitä ei saa. Tämä on ihan itsestäänselvyys ja sen "tajuamattomuus" on teeskentelyä.
En todellakaan ole trolli. Nainen sanoo nukkuvansa kyllä. Enkä vähättele äitien taakkaa, vaan sanon että se miehen rooli ei ole helppo sekään. Ymmärystä mies ei saa ja oletko kuullut että valtaosa nuorten isien masennukssista jää hoitamatta niitä vähätellään. Vasta nyt on tajuttu myös neuvolassa kiinnittää huomiota myös isien vointiin.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei vaan osaa, eikä sukupolvesta toiseen opi ottamaan toista ihmistä huomioon. Elävät niin omassa kuplassaan itsensä kanssa. Kannattaa pysyä erossa ja eikä uskoa niitä kaunopuheita ennen lapsen syntymää.
Minä ainakin pidän huolta lapsistani, toisin kuin heidän äitinsä, joka halusi etsiä itseään. Asiat eivät ole koskaan noin mustavalkoisia, mitä täällä esitetään.
Tämä on just niin sitä mitä syyrin osa miehistä harrastaa. Ei oteta vastuuta omassa perheessaan. Katsotaan että on naisen tehtävä yksin hoitaa vauvaa/lasta ja kotia ja itselle jää vaan vapaa-aikaa ilman velvollisuuksia. Sitten ihmetellään katkerana mun nainen ottaa lapse(t) ja lähtee. Miksi pitäisi jäädä suhteeseen missä joutuu tekemään kaiken yksin niin kun yksinhuoltaja? Silloin voi yhtä hyvin keventää taakkaa ja erota niin ei tarvii miehen perässä siivota, pyykätä ja laittaa ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on just niin sitä mitä syyrin osa miehistä harrastaa. Ei oteta vastuuta omassa perheessaan. Katsotaan että on naisen tehtävä yksin hoitaa vauvaa/lasta ja kotia ja itselle jää vaan vapaa-aikaa ilman velvollisuuksia. Sitten ihmetellään katkerana mun nainen ottaa lapse(t) ja lähtee. Miksi pitäisi jäädä suhteeseen missä joutuu tekemään kaiken yksin niin kun yksinhuoltaja? Silloin voi yhtä hyvin keventää taakkaa ja erota niin ei tarvii miehen perässä siivota, pyykätä ja laittaa ruokaa.
Ei todellakaan ole näin. Minun taakkani helpotti kun lasten äiti muutti pois. Yksinhuoltajana pääsen huomattavasti helpommalla. Enkä todellakaan ole ainoa mies joka näin sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että sellaista. Olen ollut tuossa tilanteessa miehenä, ja voin kertoa että ei se työssäkäyvänkään uni ole autuaaksi tekevää. Kaiken lisäksi saata olla aina varullasi koska teet väärin ja millä tuulella äiti on. Tämä on ihan ok, mutta empatiaa on vaikea antaa ihmiselle joka ei kohtele sinua ihmisenä, vaan huomauttelee kaikesta, käyttää siis henkistä väkivaltaa. Aina se toinen ihminen ei toimi kuten ajattelee tai osaa joka välissä ottaa huomioon. Mene nukkumaan toiseen huoneeseen tai kysy mieheltä josko hän voisi mennä. Ei se isän rooli ole pelkkä työssäkäyntiä vaikka sen kuvan täältä saa, isä saa aika paljon toisen huonoja tuntemuksia niskaansa, ja joka välissä silti pitää olla tukena.
LOL! Empatiaa on tosiaan vaikea antaa ihmiselle joka ei kohtele sinua ihmisenä, nimenomaan.
Niin pätee puolin ja toisin. Ei saa unohtaa että se mies ei ole paskakaivo.
Oot trolli, mutta vastaanpa nyt kuitenkin.
Niin, ei olekaan. Missä kukaan on sellaista vihjannut? Aloittajakin nimenomaan kertoi antavansa miehen nukkua. Mies vaan ei selvästikään osoita tässä asiassa mitään vastavuoroisuutta.
Kyllä se uni on autuaaksitekevää verrattuna siihen että sitä ei saa. Tämä on ihan itsestäänselvyys ja sen "tajuamattomuus" on teeskentelyä.
En todellakaan ole trolli. Nainen sanoo nukkuvansa kyllä. Enkä vähättele äitien taakkaa, vaan sanon että se miehen rooli ei ole helppo sekään. Ymmärystä mies ei saa ja oletko kuullut että valtaosa nuorten isien masennukssista jää hoitamatta niitä vähätellään. Vasta nyt on tajuttu myös neuvolassa kiinnittää huomiota myös isien vointiin.
Nainen nimenomaan ei sano nukkuvansa, siitähän ko. ketjussa on kyse.
(ei hemmetti tällaista jankkaamista on tylsä käydä ja lukea, sori muut siitä. Jätän tän nyt tältä erää tähän.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on just niin sitä mitä syyrin osa miehistä harrastaa. Ei oteta vastuuta omassa perheessaan. Katsotaan että on naisen tehtävä yksin hoitaa vauvaa/lasta ja kotia ja itselle jää vaan vapaa-aikaa ilman velvollisuuksia. Sitten ihmetellään katkerana mun nainen ottaa lapse(t) ja lähtee. Miksi pitäisi jäädä suhteeseen missä joutuu tekemään kaiken yksin niin kun yksinhuoltaja? Silloin voi yhtä hyvin keventää taakkaa ja erota niin ei tarvii miehen perässä siivota, pyykätä ja laittaa ruokaa.
Ei todellakaan ole näin. Minun taakkani helpotti kun lasten äiti muutti pois. Yksinhuoltajana pääsen huomattavasti helpommalla. Enkä todellakaan ole ainoa mies joka näin sanoo.
Joskus noinkin päin, yleensä kuitenkin ei.
Mies ei tee tuota ilkeyttään, on vaan ilmeisesti daiju. Ärsyttää silti!
-ap