Siis mikä tuosta HIVE koodarikoulusta tekee NIIN loistavan?

Pöhinä ja rikas liikemies taustalla?

Koska takana on Supercell ja kaikista varmasti tulee miljoonien arvoisia työntekijöitä.

Siis keskitytäänkö tuolla kouluttamaan nimenomaan pelialalle koodaajia vai onko kyseessä joku yleisempi IT-alan koulutus? Pelialahan on vähän oma juttunsa.

Linda Liukas ja Ilkka Paananen ovat mukana. Vissiin siksi....

Hyvää pössistä, pöhinää ja hypeä mehiläispesässä. Kai sieltä joitakin "hello world -koodareita" valmistuu vertaisoppimalla tjsp.

Vierailija kirjoitti:

Siis keskitytäänkö tuolla kouluttamaan nimenomaan pelialalle koodaajia vai onko kyseessä joku yleisempi IT-alan koulutus? Pelialahan on vähän oma juttunsa.

Yhtiön kotisivulla sanotaan että "Gamified curriculum", eli tarkoitus lienee työllistyä pelialalle. Koulutuksessa ei haastattelujen perusteella keskitytä kouluttamaan vaan enemmän teettämään ilmaiseksi työtä.

Niin jos ei halua tehdä mitään niin ei tee mitään. Turha nörttikoodaajien on flipata ja alkaa mölöttää vaikka joku muukin osaisi html:ää tai skriptausta. Ihan pellen teette itestänne kun flippaatte kun joku osaa koodata, kuulostatte ihan nuubielta.

Vierailija kirjoitti:

Siis keskitytäänkö tuolla kouluttamaan nimenomaan pelialalle koodaajia vai onko kyseessä joku yleisempi IT-alan koulutus? Pelialahan on vähän oma juttunsa.

Niin, eihän näissä "pelialan koodailuissa", mitään ihmeellistä ole:

This approximation is only justifiable if the distance between the elements is large, since the

inner integral then does not change much over the outer integral in Equation (2.16). Ashdown [Ashd94] mentions the five-times rule that says that a finite area emitter should be modeled as a point source only when the distance to the receiving surface is greater than five times the maximum projected area of the emitter. If the five- times rule does not hold for any two elements, we can always subdivide the emitter until the rule is satisfied for each subdivided area. However, this fails if the elements share a common edge since the distance between them will then be zero along the edge. In those cases we have to stop the subdivision at an appropriate level.

The visibility between the elements also affects the vali dity of the above approximation.

This problem can be avoided by subdividing the elements until each element is either completely visible or not visible at all.

One way to solve Equation (2.17) is to use hemisphere sampling. This method places an imaginary unit hemisphere centered on the differential area, and projects the element radially onto the hemisphere and then orthogonally down onto the base of the hemisphere. The fraction of the base area covered by this projection is equal to the form factor. See Figure 2.8.

... vai mitä Ilkka ? Helppo kuin kuuluisa heinänteko.

 Ei näitä missään korkeakoulussa tarvitse opiskella, aivan ajanhukkaa sellainen. Erityisesti Ilkan ajan.

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/266542-koodauskoulun-ikaraja-ihmetytta…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis keskitytäänkö tuolla kouluttamaan nimenomaan pelialalle koodaajia vai onko kyseessä joku yleisempi IT-alan koulutus? Pelialahan on vähän oma juttunsa.

Yhtiön kotisivulla sanotaan että "Gamified curriculum", eli tarkoitus lienee työllistyä pelialalle. Koulutuksessa ei haastattelujen perusteella keskitytä kouluttamaan vaan enemmän teettämään ilmaiseksi työtä.

Ei, vaan gamified tarkoittaa pelillistetty. Keräillään pisteitä ja saadaan badgejä, you know?

Pelillistäminen oli muutama vuosi sitten suurta hypeä pedagogiikassa. Ei sillä, kyllä se toimii ainakin nuorisolla.

Jos perustuu suoraan curriculum ecole 42:seen niin ihan hyva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis keskitytäänkö tuolla kouluttamaan nimenomaan pelialalle koodaajia vai onko kyseessä joku yleisempi IT-alan koulutus? Pelialahan on vähän oma juttunsa.

Niin, eihän näissä "pelialan koodailuissa", mitään ihmeellistä ole:

This approximation is only justifiable if the distance between the elements is large, since the

inner integral then does not change much over the outer integral in Equation (2.16). Ashdown [Ashd94] mentions the five-times rule that says that a finite area emitter should be modeled as a point source only when the distance to the receiving surface is greater than five times the maximum projected area of the emitter. If the five- times rule does not hold for any two elements, we can always subdivide the emitter until the rule is satisfied for each subdivided area. However, this fails if the elements share a common edge since the distance between them will then be zero along the edge. In those cases we have to stop the subdivision at an appropriate level.

The visibility between the elements also affects the vali dity of the above approximation.

This problem can be avoided by subdividing the elements until each element is either completely visible or not visible at all.

One way to solve Equation (2.17) is to use hemisphere sampling. This method places an imaginary unit hemisphere centered on the differential area, and projects the element radially onto the hemisphere and then orthogonally down onto the base of the hemisphere. The fraction of the base area covered by this projection is equal to the form factor. See Figure 2.8.

... vai mitä Ilkka ? Helppo kuin kuuluisa heinänteko.

 Ei näitä missään korkeakoulussa tarvitse opiskella, aivan ajanhukkaa sellainen. Erityisesti Ilkan ajan.

Aika harvan tarttee mitään 3d grafiikkakirjastoa alkaa vääntämään kun ne olemassa olevat ratkaisut ovat parempia kuin mikä yksikään ihminen pystyisi koodaamaan. Ja tekihän 15v jonnetkin aikoinaan 3d demoja silloin kun koneet nippanappa noita pystyivät pyörittämään. Ei se nyt niin vaikeata ollut.

Mä en oikein jaksa uskoa näihin pikakoulutuksiin. Itse kävin alan DI-koulutuksen ja sittenkin olin ekat 5 vuotta pihalla kuin lumiukko, jatkuvan kauhun vallassa että en osaa mitään, olen tyhmä, en ikinä pysty oppimaan tätä. Ala on niin laaja ja vaativa ettei edes pitkä koulutus takaa asiantuntijuutta suoraan koulun penkiltä.

Monilla firmoilla on näitä pikakoodaaja koulutuksia, ja kyllä niitä ollaan jatkamassa koska aina löytyy se helmi näissä.

Pöhisköön ihan rauhassa. Itse opetan omalle lapselleni koodausta, ja alkuun päästyään osaa kyllä opetella ihan itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikein jaksa uskoa näihin pikakoulutuksiin. Itse kävin alan DI-koulutuksen ja sittenkin olin ekat 5 vuotta pihalla kuin lumiukko, jatkuvan kauhun vallassa että en osaa mitään, olen tyhmä, en ikinä pysty oppimaan tätä. Ala on niin laaja ja vaativa ettei edes pitkä koulutus takaa asiantuntijuutta suoraan koulun penkiltä.

Ala on laaja ja myös nopeasti uudistuva. Vaikka on jo pitkään ollut alalla, niin silti pitää opetella uuttaa jatkuvasti, ettei tule uudelleen tilannetta, jossa tuntuu, ettei osaa mitään. Mutta nuo pikakoulutukset ei kyllä ole mistään kotoisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis keskitytäänkö tuolla kouluttamaan nimenomaan pelialalle koodaajia vai onko kyseessä joku yleisempi IT-alan koulutus? Pelialahan on vähän oma juttunsa.

Niin, eihän näissä "pelialan koodailuissa", mitään ihmeellistä ole:

This approximation is only justifiable if the distance between the elements is large, since the

inner integral then does not change much over the outer integral in Equation (2.16). Ashdown [Ashd94] mentions the five-times rule that says that a finite area emitter should be modeled as a point source only when the distance to the receiving surface is greater than five times the maximum projected area of the emitter. If the five- times rule does not hold for any two elements, we can always subdivide the emitter until the rule is satisfied for each subdivided area. However, this fails if the elements share a common edge since the distance between them will then be zero along the edge. In those cases we have to stop the subdivision at an appropriate level.

The visibility between the elements also affects the vali dity of the above approximation.

This problem can be avoided by subdividing the elements until each element is either completely visible or not visible at all.

One way to solve Equation (2.17) is to use hemisphere sampling. This method places an imaginary unit hemisphere centered on the differential area, and projects the element radially onto the hemisphere and then orthogonally down onto the base of the hemisphere. The fraction of the base area covered by this projection is equal to the form factor. See Figure 2.8.

... vai mitä Ilkka ? Helppo kuin kuuluisa heinänteko.

 Ei näitä missään korkeakoulussa tarvitse opiskella, aivan ajanhukkaa sellainen. Erityisesti Ilkan ajan.

Aika harvan tarttee mitään 3d grafiikkakirjastoa alkaa vääntämään kun ne olemassa olevat ratkaisut ovat parempia kuin mikä yksikään ihminen pystyisi koodaamaan. Ja tekihän 15v jonnetkin aikoinaan 3d demoja silloin kun koneet nippanappa noita pystyivät pyörittämään. Ei se nyt niin vaikeata ollut.

Ne demoja värkänneet 15v jonnet oli kuitenkin aika marginaaliporukkaa koko ikäryhmäänsä verrattuna ja moni on päässyt niillä eväillä aika pitkälle. Taitaa esim vielä miljoonista nykykännyköistäkin löytyä Qualcommin näytönohjainpiirejä joiden taustalla on se 15v-jonnena aloitettu 3d-mallintamisen kehittäminen.

Jaajaa moni di on kyllä myös sellainen ettei edes parin sivun koodia saa aikaiseksi.

Ja sitten ne olemattomat sosiaaliset taidot vielä päälle. Ei pystytä selittämään edes kunnolla mitä ollaan tekemässä. Moni taitaakin vaan bullshitata että osaa joten vetävät sellaista liirumlaarumia ettei mikään asiantuntijakaan saa siitä mitään selville. Projekteista kun ei sitten tahdo tulla mitään ja se selviää vasta kun ovat pari vuotta sen kanssa työskennelleet ja nostaneet sitä 4-5t/kk palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis keskitytäänkö tuolla kouluttamaan nimenomaan pelialalle koodaajia vai onko kyseessä joku yleisempi IT-alan koulutus? Pelialahan on vähän oma juttunsa.

Niin, eihän näissä "pelialan koodailuissa", mitään ihmeellistä ole:

This approximation is only justifiable if the distance between the elements is large, since the

inner integral then does not change much over the outer integral in Equation (2.16). Ashdown [Ashd94] mentions the five-times rule that says that a finite area emitter should be modeled as a point source only when the distance to the receiving surface is greater than five times the maximum projected area of the emitter. If the five- times rule does not hold for any two elements, we can always subdivide the emitter until the rule is satisfied for each subdivided area. However, this fails if the elements share a common edge since the distance between them will then be zero along the edge. In those cases we have to stop the subdivision at an appropriate level.

The visibility between the elements also affects the vali dity of the above approximation.

This problem can be avoided by subdividing the elements until each element is either completely visible or not visible at all.

One way to solve Equation (2.17) is to use hemisphere sampling. This method places an imaginary unit hemisphere centered on the differential area, and projects the element radially onto the hemisphere and then orthogonally down onto the base of the hemisphere. The fraction of the base area covered by this projection is equal to the form factor. See Figure 2.8.

... vai mitä Ilkka ? Helppo kuin kuuluisa heinänteko.

 Ei näitä missään korkeakoulussa tarvitse opiskella, aivan ajanhukkaa sellainen. Erityisesti Ilkan ajan.

Aika harvan tarttee mitään 3d grafiikkakirjastoa alkaa vääntämään kun ne olemassa olevat ratkaisut ovat parempia kuin mikä yksikään ihminen pystyisi koodaamaan. Ja tekihän 15v jonnetkin aikoinaan 3d demoja silloin kun koneet nippanappa noita pystyivät pyörittämään. Ei se nyt niin vaikeata ollut.

Ne demoja värkänneet 15v jonnet oli kuitenkin aika marginaaliporukkaa koko ikäryhmäänsä verrattuna ja moni on päässyt niillä eväillä aika pitkälle. Taitaa esim vielä miljoonista nykykännyköistäkin löytyä Qualcommin näytönohjainpiirejä joiden taustalla on se 15v-jonnena aloitettu 3d-mallintamisen kehittäminen.

Niin, mutta marginaaliryhmä ne hyvät koodarit ovat myös yliopistossa. Puhutko muuten future crew/bitboysta vai kuka se 15v jonne oli?

Ei yhtään mikään. Nyt voi sanoa jo vuosikymmeniä, että parhaat koodarit ovat alusta asti opiskelleet taitonsa itse ilman ohjausta trial and error periaatteella.