Lue keskustelun säännöt.
Jätänkö uramieheni oman masennukseni vuoksi?
05.12.2018 |
Mieheni tekee menestyksekästä uraa, viihtyy työssään ja elämässään. Mun voimavarat on nyt tämän uran mahdollistajana ehtinyt. En enää jaksa iloita hänen menestyksestään ja mukavista työpäivistä, kun itse väännän rutiinityössä, hoidan kodin ja lapset.
En kuitenkaan halua pilata hänen intoaan ja uraansa. Kannattaisiko ottaa ero jotta hän voi rauhassa keskittyä uraansa ja menestykseensä. Ehkä saan hoidettua itseni kuntoon, jos ei hänen iloa ja innostusta tarvitse seurata ja verrata omaan p...aan tilanteeseen.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
KäKi kirjoitti:
Alat opiskella ja luot oman uran. Miehen palkka lienee niin hyvä, että otatte aupairin hoitamaan kodin ja lapset.
Olen 40 täyttänyt ja maisterinpaperit on.
Ap
Hankit lisäkoulutusta toiselta tukevalta alalta vaikka avoimessa jos et töitä halua jättää. Menet ensin psykiatrille näytille, hankit lääkityksen ja aloitat terapian. Meillä kaksi uraa oli täysin mahdollista lasten ohella, aika monessa nykyperheessä näin. Katkeroitua voi mistä vaan, aika monet noista uran esteistä taitaa olla tekosyitä, ei lapset uraa estä. Jos nykypaikkasi ei kiinnosta niin ala etsimään jotain kivempaa kunhan tuon masennuksesi hoidat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vilkaisin ketjua ja huomasin useamman kommentin poistuneen. Aivan asiallisia, mutta ei ilmeisesti mieleisiä jollekin toiselle kommentoijalle. Enpä yleensä ketjuja näin tarkasti ole seurannut, olen luullut poistojen olevan törkyviestejä mutta täällähän on joku palstan päivystävä totuudenvaalija, on siinäkin elämäntyö sensuroida näkökentästään asialliset mutta oman mielipiteen vastaiset mielipiteet ;)
Jos on uramiehen tai yrittäjän vaimo, kannattaa olla tosi tarkka että itse saa edes jotain jos ero tulee. Yrittäjämiehet osaavat olla ovelia, he eivät mene naimisiin tai tekevät todella tiukat avioehdot erityisesti jos kumppani on otettu periaatteella "lapsia pitää saada ja jonkun niistä pitää huolehtia ja samalla hoitaa koti". Tällaiset miehet saattavat vain herkästi lasten aikuistututtua ja yrityksen vakiinnuttua (saa itselleen enemmän vapaa-aikaa kun yritys pyörii hyvin) ottaa sitten uuden puolison (kun ei enää tarvitse valita sitä joka suostuu pyörittämään kotia).
Eli oli asia miten oli, aina kannattaa huolehtia ettei jää tyhjän päälle tai sitten erota ja alkaa rakentamaan sitä omaa elämää, jos mies ei ole valmis turvaamaan myös puolison taloutta (silloin se ei varmasti rakasta). Muutamalla sukulaisnaiselle kävi aika ikävästi erossa, molemmat jäivät käytännössä tyhjän päälle vaikka miehillä oli omaisuutta ja yritystä ja yhteisiä lapsiakin oli. Hyvätkään lakimiehet eivät aina voi auttaa.
Kyllähän työ suuri osa arkea on. Hienoa jos miehesi viihtyy. Millä sinut saataisiin viihtymään omassa arjessasi?
Aika katkeralta kuulostat tässä viestissäsi, ap. Tuntuu, että teidän parisuhteessa mättää moni asia, sillä ei voi pelkkä tuo ylläkuvailemasi olla syynä, että veisit lapsiltasi ydinperheen.
Itse olen 47-vuotias, maisterinpaperit mullakin taskussa. Me menimme miehen kanssa yhteen 25 vuotta sitten ollessamme opiskelijoita molemmat. Miehen ura lähti jossain vaiheessa lentoon ja mä en kokenut työtäni mielekkääksi. Jäin kotiin lasten kanssa ja heidän kasvaessa hakeutunut ihan muihin hommiin osa-aikaisena. Urasta ei siis tietoakaan mutta sitä en siis itse ole kaivannutkaan.
Tuskin enää uraa saat mutta olet siis valmis eroamaan sen vuoksi, ettei mies olemassaolollaan muistuta sua "epäonnistumisestasi". Ei kuulosta kovin kypsältä puheelta. Hae apua masentuneisuuteesi ensin. Jos sen jälkeen edelleen koet noin, niin mieti eroa. Mutta ei nyt ja noilla perusteilla. Ja puhu miehesi kanssa. Tarvitsette aikaa perheenä ja pariskuntana.