Lue keskustelun säännöt.
Jätänkö uramieheni oman masennukseni vuoksi?
05.12.2018 |
Mieheni tekee menestyksekästä uraa, viihtyy työssään ja elämässään. Mun voimavarat on nyt tämän uran mahdollistajana ehtinyt. En enää jaksa iloita hänen menestyksestään ja mukavista työpäivistä, kun itse väännän rutiinityössä, hoidan kodin ja lapset.
En kuitenkaan halua pilata hänen intoaan ja uraansa. Kannattaisiko ottaa ero jotta hän voi rauhassa keskittyä uraansa ja menestykseensä. Ehkä saan hoidettua itseni kuntoon, jos ei hänen iloa ja innostusta tarvitse seurata ja verrata omaan p...aan tilanteeseen.
Kommentit (45)
Minua auttoi hurjasti, kun jätin tuollaisen uramieheb. Oli todella masentavaa olla yksin parisuhteessa. Paljon mukavampaa on olla ihan yksin. Tosin meillä ei ollut lapsia. En nimenomaan halunnut niitä yksin hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulle tapahtunut jotain? Minun suhteeni kariutui, kun vanhempani ensin sairastui ja vaati hoitoa ja venymistä ja sitten kuoli - ihan liian nuorena, ei vanhuksena eikä edes eläkeläisenä.
Koin jääneeni yksin ja mies porskutti eikä osannut kohdata vaikeuksiani. Minua helpotti eroonpääsy, kun kerran yhteys ja kohtaaminen ei toiminut.
Joten muista vastaajista poiketen ymmärrän sinua.
Toivottavasti saatte asiat kuntoon, jos avioliittonne on pelastamisen arvoinen. Muuten tosiaan voi olla parempi yksin.
Onhan tässä vuosien aikana ollut vanhempien sairautta ja poismenoa. Mutta eniten ehkä on väsyttänyt se, että mies on työnsä vuoksi paljon poissa ja perheenhoito jäi käytännössä minulle. Samaan aikaan kun itse tasaisesti olen vajonnut tämän taakan alle on miehen ura ja ilo onnistumisesta tasaisesti kohonnut. Eli mielialamme ja ajatuksemme menee täysin eri suuntiin.
Ap
Sinun lapsesi jo koululaisia? Pitävät aika lailla huolen itsestään, osaavat hakea ruuankin jääkaapista kun et jaksa sitä laittaa? MIten elämäsi eron myötä paranisi? Etkö oikeasti haluaisi pitää lapsiasi edes vuoroviikoin, kuinka tuossa masennustilassa ja ilmeisesti varsin pienellä palkalla selviäisit henkisesti ja taloudellisesti arjesta? Enemmän nuo ajatuksesi kuulostaa masentuneen ihmisen itsesääliltä.
Jos miehesi tekee uraa ja hänellä suht hyvät tulot, niin hyödynnä mieluummin tilannetta. Hae itsellesi apua, käy lääkärissä puhumassa, ehkä tarvitset mielialalääkkeet ja hakeudu vaikka yksityisesti johonkin ratkaisukeskeiseen terapiaan jossa saat pohtia itseäsi. Noita et mahdollista yksinhuoltajana, miehesi varmasti ihan valmis satsaamaan terveyteesi. Hoida itsesi ensin kuntoon ja päätä sitten onko ero kohdallasi oikea ratkaisu. Ulkopuolisesta näyttää, että ero tuossa nykytilanteessa vain pahentaisi masennustasi, se on joka tapauksessa hyvin suuri stressi jossa vastuullinen vanhempi joutuu keskittymään omien tunteiden lisäksi myös lasten hyvinvointiin, oikeasti jaksaisitko sen nyt?
Sekä uhrautumiseni. Olen luonteeltani hoivaviettinen. Se auttaa asiaa. Nro 28
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos vaikka keskityt omaan elämääsi enemmän ja miehesi kadehtimiseen vähemmän. Tuo vertailu ei auta mitään ja tiedät sen varmasti itsekin. Ylläpitää vaan turhaan pahaa oloa.
Nyt pää pois p*rsiistä ja alat hoitaa itseäsi kuntoon. Jos sulla ei ole vielä hoitokontaktia niin terveyskeskukseen mars.
Terveisin vaikean masennuksen kanssa kipuileva innostuneen yrittäjämiehen vaimo
Tuo omaan elämään keskittyminen nyt on aika hankalaa, kun kaikki päivät on töissä ja illat hoitaa lasten asioita, ruokia ja harrastuksia. Ei siinä paljon omaa elämää jää. Paitsi se aika, kun saa nukkua.
Ap
No juuri alussa sanoit ettet jaksa välittää lasten asioista, ruuankin hakevat itse kaapista. Ei lapset tuossa iässä enää rasita, ainakaan tuolla asenteella, kyllä se on oma olotilasi. Seuraan töissä yhtä uranaisen vaimoa. Kolme lasta, miehen mukana oltu ulkomailla jne. Nyt kun lapset koulussa on nainenkin alkanut tehdä uraa, väittelee kohta ja sai hienon jatkopaikan. Mies on vain tyytyväinen naisen innosta, tulee vastaan ja yhdessä suunnittelevat urien ja perheen yhdistämistä. Tuossa varmaan kaikki voittaa, äiti huolehti lapsista kun olivat pieniä, nyt äiti pystyy toteuttamaan omia kunnianhimojaan. Ja vaikka on iältään hieman vanhempi kuin lapsettomat vastaavassa vaiheessa, tuo energia, into ja multitasking-kyky kyllä kompensoi, ei mene aika kapakoissa urasuunnitelmia ahdistuneena kavereille purkaen, vaan tekee innolla töitä ja kotona taas lataa akkuja lasten kanssa.
"on iältään hieman vanhempi kuin lapsettomat vastaavassa vaiheessa, tuo energia, into ja multitasking-kyky kyllä kompensoi, ei mene aika kapakoissa urasuunnitelmia ahdistuneena kavereille purkaen, vaan tekee innolla töitä ja kotona taas lataa akkuja lasten kanssa.". Et ole elokuva alalle ajatellut siirtyä? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sua ahdistaa eniten? Se, että olet väsynyt työelämän ja perhe-elämän askareista vai se, että olet paljon yksin? Jos eka, niin olisko teillä taloudellisesti mahdollista, että jäisit vaikka vuodeksi virkavapaalle? Saisit vähän relata, aikaa itsellesi ja tärkeää jaksamista lapsillesi. Ehkä aikaa vaikka käydä säännöllisesti terapeutilla purkamassa mieltäsi ja siten voisi helpottaa kokonaisvaltaista oloasi. Suostuisiko miehesi tähän, jos tietää, kuinka ahdistunut ja väsynyt olet?
Mikä ihme on uramies tai uranainen? Henkilö joka menestyy työssään, vai henkilö joka vaihtaa vähän väliä uuteen työhön? Onko se henkilö jolla on koko ajan kovat ambitiot seuraavaan rooliin, vai henkilö jota aina pyydetään menestyksen myötä seuraavaan rooliin? Vai onko uraihminen sellainen joka vain vaikuttaa koko ajan kiireiseltä ja tekee töitä kotona iltaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka olet mahdollistanut miehesi menestyksen, hän ei osaa sitä arvostaa. Hän ei näe yhteyttä sinun vointisi ja oman toimintansa välillä. Mahdollista on, että aloite erosta tulee häneltä, koska ei jaksa huonosti voivaa puolisoa. Panosta itseesi, ketjussa on jo vinkkejä. Sinun elämäsi, ei puolisosi.
Kaikki aikanaan ap. Kaikki aikanaan. Sun vuorosi loistaa tulee kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse koen, että menestyvän miehen takana on aina hyvä vaimo ja niinhän se onkin. Älä vähättele rooliasi arkenne pyörittäjänä. Mieshän ei mitään ehdi tehdä. Itse olen tukenut konkurssin tehnyttä yrittäjä miestäni jäämällä kotiin niinä päivinä kun hän on ollut perustamassa uutta firmaa. Olen jonon viimeinen, mutta perhekin on eräänlainen yritys.
Tämä on totta. Itse olen asemaani päässyt juuri sen takia, että vaimo on tukenut ja kannustanut. Pyörittänyt perhearkea. Kun homma alkoi sitten pyöriä niin Pienenä kiitoksena siitä ilmoitin vaimolle, että minun puolestani voi käydä käydä töissä jos itse haluaa, mutta rahan takia ei tarvitse. Elätän hänet oikein miellelläni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos vaikka keskityt omaan elämääsi enemmän ja miehesi kadehtimiseen vähemmän. Tuo vertailu ei auta mitään ja tiedät sen varmasti itsekin. Ylläpitää vaan turhaan pahaa oloa.
Nyt pää pois p*rsiistä ja alat hoitaa itseäsi kuntoon. Jos sulla ei ole vielä hoitokontaktia niin terveyskeskukseen mars.
Terveisin vaikean masennuksen kanssa kipuileva innostuneen yrittäjämiehen vaimo
Tuo omaan elämään keskittyminen nyt on aika hankalaa, kun kaikki päivät on töissä ja illat hoitaa lasten asioita, ruokia ja harrastuksia. Ei siinä paljon omaa elämää jää. Paitsi se aika, kun saa nukkua.
Ap
Mä lähtisin menemään. Kämppä jostain 100km päästä, ja ilmoitus että muutan sinne, kun en jaksa enää hoitaa kotia . Pahoittelut päälle. Mikä puoliso se sellainen on joka ei auta kumppaniaan tällaisessa tilanteessa? Iloitsee menemään, vaikka toinen on sellaisessa jamassa ettei enää yhtään jaksa samanlaista elämää. Puolisolla on puolison vastuu, ei pelkkä oma elämä jota hän elää siinä samassa kämpässä nukkuen. Ei ihme että nykyään erotaan, kun jokainen elää vain sitä omaa elämää välittämättä perheestä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietääkö iehesi miltä sinusta tuntuu?
Onko tehnyt mitään auttaakseen sinut tuosta suosta ylös?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos vaikka keskityt omaan elämääsi enemmän ja miehesi kadehtimiseen vähemmän. Tuo vertailu ei auta mitään ja tiedät sen varmasti itsekin. Ylläpitää vaan turhaan pahaa oloa.
Nyt pää pois p*rsiistä ja alat hoitaa itseäsi kuntoon. Jos sulla ei ole vielä hoitokontaktia niin terveyskeskukseen mars.
Terveisin vaikean masennuksen kanssa kipuileva innostuneen yrittäjämiehen vaimo
Tuo omaan elämään keskittyminen nyt on aika hankalaa, kun kaikki päivät on töissä ja illat hoitaa lasten asioita, ruokia ja harrastuksia. Ei siinä paljon omaa elämää jää. Paitsi se aika, kun saa nukkua.
Ap
Mä lähtisin menemään. Kämppä jostain 100km päästä, ja ilmoitus että muutan sinne, kun en jaksa enää hoitaa kotia . Pahoittelut päälle. Mikä puoliso se sellainen on joka ei auta kumppaniaan tällaisessa tilanteessa? Iloitsee menemään, vaikka toinen on sellaisessa jamassa ettei enää yhtään jaksa samanlaista elämää. Puolisolla on puolison vastuu, ei pelkkä oma elämä jota hän elää siinä samassa kämpässä nukkuen. Ei ihme että nykyään erotaan, kun jokainen elää vain sitä omaa elämää välittämättä perheestä yhtään mitään.
Kuinka autetaan masentunutta puolisoa joka ei ole herännyt itse auttamaan itseään ja hakemaan apua? Kuinka hyvin masentunut ihminen pärjää ihan yksin? Kykeneekö täysin yksin huolehtimaan niistä lapsista? Todennäköisesti tässäkin tapauksessa mies kontribuoi perheeseen muutenkin kuin pelkästään tuomalla rahaa. Jo yksistään iloinen, energinen perheenjäsen kotona on lapsille hyvin tärkeä jos äiti ei jaksa heitä kuunnella, ei kiinnostua heidän asioistaan eikä tukea.
Mun puoliso ainakin tsemppasi ja varasi mulle lääkäriin ajan ja tuli sinne mukaankin ekalla kerralla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se onkin iloinen susta ja lapsista, ei niinkään urasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse koen, että menestyvän miehen takana on aina hyvä vaimo ja niinhän se onkin. Älä vähättele rooliasi arkenne pyörittäjänä. Mieshän ei mitään ehdi tehdä. Itse olen tukenut konkurssin tehnyttä yrittäjä miestäni jäämällä kotiin niinä päivinä kun hän on ollut perustamassa uutta firmaa. Olen jonon viimeinen, mutta perhekin on eräänlainen yritys.
Tämä on totta. Itse olen asemaani päässyt juuri sen takia, että vaimo on tukenut ja kannustanut. Pyörittänyt perhearkea. Kun homma alkoi sitten pyöriä niin Pienenä kiitoksena siitä ilmoitin vaimolle, että minun puolestani voi käydä käydä töissä jos itse haluaa, mutta rahan takia ei tarvitse. Elätän hänet oikein miellelläni.
Eläkettä ei vaimollesi noin kerry
Itse olen vaan elähtäneen näköinen. Kuitenkin nätti, mikä saa aikaan vaikutelman surullisuudesta. Rankka elämä ja paljon surua takana. Mitä kuuntelen muiden juttuja, niin varaisin tilassaan jo hoitopaikan itselleni..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse koen, että menestyvän miehen takana on aina hyvä vaimo ja niinhän se onkin. Älä vähättele rooliasi arkenne pyörittäjänä. Mieshän ei mitään ehdi tehdä. Itse olen tukenut konkurssin tehnyttä yrittäjä miestäni jäämällä kotiin niinä päivinä kun hän on ollut perustamassa uutta firmaa. Olen jonon viimeinen, mutta perhekin on eräänlainen yritys.
Tämä on totta. Itse olen asemaani päässyt juuri sen takia, että vaimo on tukenut ja kannustanut. Pyörittänyt perhearkea. Kun homma alkoi sitten pyöriä niin Pienenä kiitoksena siitä ilmoitin vaimolle, että minun puolestani voi käydä käydä töissä jos itse haluaa, mutta rahan takia ei tarvitse. Elätän hänet oikein miellelläni.
Eläkettä ei vaimollesi noin kerry
ei niin. Asia hoidettu siten, että puolet sijoituksista (asunnot, yms.) ovat hänen nimissään.
Raha-asiat on järjestetty meiiläkin, asian ytimenä on hyvinvointi. Koko ajan mieheni menestys muistuttaa siitä, että opiskeluistani huolimatta en itse menestynyt työelämässä vaan olen vastuussa ja "kiinni" perhe-elämässä ja lapsissa tavalla, mitä mieheni ei ole.
Hänellä on/on ollut vapaus toteuttaa itseään ja silti saada myös perhe. Itse olen joutunut valitsemaan näiden välillä. En toki voi valita pois lapsia, jotka olemme yhdessä maailmaan saattaneet. Mutta toki valitsisin mielummin uran kuin pesu-tiskikone-ruuanlaittorumban.
Eron mahdollistaisi ettei olisi vertauskohdetta koko ajan muistuttamassa omasta epäonnistumisesta.
Aå
KäKi kirjoitti:
Alat opiskella ja luot oman uran. Miehen palkka lienee niin hyvä, että otatte aupairin hoitamaan kodin ja lapset.
Olen 40 täyttänyt ja maisterinpaperit on.
Ap
https://www.vauva.fi/artikkeli/vanhemmuus/parisuhde/parisuhdeneuvola/mi…