Lue keskustelun säännöt.
Jätänkö uramieheni oman masennukseni vuoksi?
05.12.2018 |
Mieheni tekee menestyksekästä uraa, viihtyy työssään ja elämässään. Mun voimavarat on nyt tämän uran mahdollistajana ehtinyt. En enää jaksa iloita hänen menestyksestään ja mukavista työpäivistä, kun itse väännän rutiinityössä, hoidan kodin ja lapset.
En kuitenkaan halua pilata hänen intoaan ja uraansa. Kannattaisiko ottaa ero jotta hän voi rauhassa keskittyä uraansa ja menestykseensä. Ehkä saan hoidettua itseni kuntoon, jos ei hänen iloa ja innostusta tarvitse seurata ja verrata omaan p...aan tilanteeseen.
Kommentit (45)
"viihtyy työssään" Ihan varmasti, joka päivä ja minuutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omia valintoja, omia valintoja......
Ei enää jaksa kiinnostaa lasten koulut ja harrastuksetkaan. Ruokaa heitän pöytään kun jaksan, muuten kaivavat jääkaapista. En jaksa kuunnella selostuksia joulujuhlaharjotuksista ja laastareista varpaissa, kokeista tai muistakaan.
Ja mies tekee töitä. Ja palaa sitten iloisena ja innoissaan työmatkoilta kotiin. Silloin tekis mieli vaan häipyä, koska tunnen pelkkää katkeruutta enkä jaksa katsella hänen iloaan.
Ap
Onko mies paljon poissa kotoa ja jättänyt sinut yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omia valintoja, omia valintoja......
Mies valitsee naisen.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tekee menestyksekästä uraa, viihtyy työssään ja elämässään. Mun voimavarat on nyt tämän uran mahdollistajana ehtinyt. En enää jaksa iloita hänen menestyksestään ja mukavista työpäivistä, kun itse väännän rutiinityössä, hoidan kodin ja lapset.
En kuitenkaan halua pilata hänen intoaan ja uraansa. Kannattaisiko ottaa ero jotta hän voi rauhassa keskittyä uraansa ja menestykseensä. Ehkä saan hoidettua itseni kuntoon, jos ei hänen iloa ja innostusta tarvitse seurata ja verrata omaan p...aan tilanteeseen.
Minä ainakin voin paremmin silloin, kun ympärilläni on iloisia ja innostuneita ihmisiä. Ei ole miehesi vika, jos itse et ole innostunut omasta elämästäsi. Sinun kannattaa tehdä asialle jotain, mutta miehestä eroon hankkiutuminen tuskin auttaa - eihän se tuo mitään myönteistä lisää sinun elämääsi. Päin vastoin. Miten ihmeessä ajattelit noin hassusti tätä asiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa, että minä en ole mieheni uraa valinnut eikä hän tehnyt samoja töitä kun tapasimme. Perhekin ehdittiin perustaa ennen tätä. Pitkän suhteen aikana on tehty lapset ja työpaikkojakin ehditty vaihtaa. Nyt muutamia vuosia tätä uraelämää menty.
Eli mietinkin onko mun aika hypätä pois tästä urajunasta ja alkaa elää kokonaan omaa elämää, mikä auttaisi mut terveen kirjoihin.
Ap
Mitä jos vaikka keskityt omaan elämääsi enemmän ja miehesi kadehtimiseen vähemmän. Tuo vertailu ei auta mitään ja tiedät sen varmasti itsekin. Ylläpitää vaan turhaan pahaa oloa.
Nyt pää pois p*rsiistä ja alat hoitaa itseäsi kuntoon. Jos sulla ei ole vielä hoitokontaktia niin terveyskeskukseen mars.
Terveisin vaikean masennuksen kanssa kipuileva innostuneen yrittäjämiehen vaimo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tekee menestyksekästä uraa, viihtyy työssään ja elämässään. Mun voimavarat on nyt tämän uran mahdollistajana ehtinyt. En enää jaksa iloita hänen menestyksestään ja mukavista työpäivistä, kun itse väännän rutiinityössä, hoidan kodin ja lapset.
En kuitenkaan halua pilata hänen intoaan ja uraansa. Kannattaisiko ottaa ero jotta hän voi rauhassa keskittyä uraansa ja menestykseensä. Ehkä saan hoidettua itseni kuntoon, jos ei hänen iloa ja innostusta tarvitse seurata ja verrata omaan p...aan tilanteeseen.
Minä ainakin voin paremmin silloin, kun ympärilläni on iloisia ja innostuneita ihmisiä. Ei ole miehesi vika, jos itse et ole innostunut omasta elämästäsi. Sinun kannattaa tehdä asialle jotain, mutta miehestä eroon hankkiutuminen tuskin auttaa - eihän se tuo mitään myönteistä lisää sinun elämääsi. Päin vastoin. Miten ihmeessä ajattelit noin hassusti tätä asiaa?
Ajattelin, että mies voisi rauhassa ja täysillä keskittyä uraansa ja työhönsä, josta nauttii, eikä hänen tarvisi miettiä miten vaimolla menee. Tai kuulla negatiivisia kommenttejani siitä, etten jaksa mitään. Tai muutenkaan välittää minun voinnistani.
Ap
Mä en ole ollenkaan masentunut. Yrittäjän vaimo ja osakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulle tapahtunut jotain? Minun suhteeni kariutui, kun vanhempani ensin sairastui ja vaati hoitoa ja venymistä ja sitten kuoli - ihan liian nuorena, ei vanhuksena eikä edes eläkeläisenä.
Koin jääneeni yksin ja mies porskutti eikä osannut kohdata vaikeuksiani. Minua helpotti eroonpääsy, kun kerran yhteys ja kohtaaminen ei toiminut.
Joten muista vastaajista poiketen ymmärrän sinua.
Toivottavasti saatte asiat kuntoon, jos avioliittonne on pelastamisen arvoinen. Muuten tosiaan voi olla parempi yksin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos vaikka keskityt omaan elämääsi enemmän ja miehesi kadehtimiseen vähemmän. Tuo vertailu ei auta mitään ja tiedät sen varmasti itsekin. Ylläpitää vaan turhaan pahaa oloa.
Nyt pää pois p*rsiistä ja alat hoitaa itseäsi kuntoon. Jos sulla ei ole vielä hoitokontaktia niin terveyskeskukseen mars.
Terveisin vaikean masennuksen kanssa kipuileva innostuneen yrittäjämiehen vaimo
Tuo omaan elämään keskittyminen nyt on aika hankalaa, kun kaikki päivät on töissä ja illat hoitaa lasten asioita, ruokia ja harrastuksia. Ei siinä paljon omaa elämää jää. Paitsi se aika, kun saa nukkua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole ollenkaan masentunut. Yrittäjän vaimo ja osakas.
Tämä liittyy aiheeseen miten?
Kenelle ne lapset jäisi? Sä kun et jaksa hoitaa ja mies ei kerkiä.
Lähtisin siitä että et tule olemaan ikuisesti masentunut. Jos (kun) olo alkaa helpottaa, olisitko tyytyväinen että luovuit ko. liitosta?
Harjoittaisin tuossa tilanteessa tervettä itsekkyyttä. Mies osaa kyllä pitää huolen urastaan.
Itse koen, että menestyvän miehen takana on aina hyvä vaimo ja niinhän se onkin. Älä vähättele rooliasi arkenne pyörittäjänä. Mieshän ei mitään ehdi tehdä. Itse olen tukenut konkurssin tehnyttä yrittäjä miestäni jäämällä kotiin niinä päivinä kun hän on ollut perustamassa uutta firmaa. Olen jonon viimeinen, mutta perhekin on eräänlainen yritys.
Palkkaa miehen rahoilla kotiapulainen,siivooja,kokki jne, sillä senhän hän joutuu tekemään joka tapauksessa jos eroatte ja lapset jää miehelle...
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulle tapahtunut jotain? Minun suhteeni kariutui, kun vanhempani ensin sairastui ja vaati hoitoa ja venymistä ja sitten kuoli - ihan liian nuorena, ei vanhuksena eikä edes eläkeläisenä.
Koin jääneeni yksin ja mies porskutti eikä osannut kohdata vaikeuksiani. Minua helpotti eroonpääsy, kun kerran yhteys ja kohtaaminen ei toiminut.
Joten muista vastaajista poiketen ymmärrän sinua.
Toivottavasti saatte asiat kuntoon, jos avioliittonne on pelastamisen arvoinen. Muuten tosiaan voi olla parempi yksin.
Onhan tässä vuosien aikana ollut vanhempien sairautta ja poismenoa. Mutta eniten ehkä on väsyttänyt se, että mies on työnsä vuoksi paljon poissa ja perheenhoito jäi käytännössä minulle. Samaan aikaan kun itse tasaisesti olen vajonnut tämän taakan alle on miehen ura ja ilo onnistumisesta tasaisesti kohonnut. Eli mielialamme ja ajatuksemme menee täysin eri suuntiin.
Ap
Ei muuten mutta uramiehet on todella itsekkäitä ja jyrääviä luonteeltaan. Pakkohan niiden on olla.