Lue keskustelun säännöt.
Onko Suomessa koskaan ollut slummeja?
04.12.2018 |
Siis ihan oikeita slummeja. Ei mitään Jakomäkiä joissa asutaan ihan kuitenkin taloissa.
Kommentit (41)
Suosittelen katsomaan Signe Branderin vuosisadan vaihteen valokuvia Helsingistä. Aikamoisia murjuja osissa nykyisin hienoiksi kaupunginosiksi mielletyissä paikoissa oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wikipedia kertoo myös: "Slummi on kaupungin, erityisesti suurkaupungin, köyhälistökortteli tai laajempi köyhien asuinalue. Sanaa voidaan myös käyttää lähiöstä, joka on rakennettu asumisviihtyvyyden kannalta liian tiheäksi.[1]"
Vierailija kirjoitti:
Wikipedia kertoo myös: "Slummi on kaupungin, erityisesti suurkaupungin, köyhälistökortteli tai laajempi köyhien asuinalue. Sanaa voidaan myös käyttää lähiöstä, joka on rakennettu asumisviihtyvyyden kannalta liian tiheäksi.[1]"
Sitten monen maalaisen mielestä kaikki kaupungit ovat slummeja.
70 luvulla täällä pienellä Maalaiskylällä oli noi 30hengen etupäässä puliukoista koostuva hökkelikylä. Rakennelmat oli lähelle samanlaisia kuin mitä nykyään näkee nuita slummeja ulkomailta. Poliisit vieraili lähes joka päivä siellä. Ei tarvinnut yhteiskunnan huolehtia heille asuntoja. Harvoin kirkonkylällä parveilivat elivät omaa elämää kiljua ja pontikka tekivät. Kun kävivät kylillä asioilla, heillä piti ensin 5kilometriä kävellä lähimmälle linja-auto pysäkille. Minusta kyllä hyvä kun olivat siellä hökkelikylässä pitäis olla vieläkin samanlailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vallila, Sörnäinen, Kallio, Punavuori. Siis aikanaan. Ei vessaa, ei suihkua, ei välttämättä omaa huonetta edes koko perheelle. Paljon prostituutiota, omaisuus ja väkivaltarikoksia, kulkutauteja ja aliravitsemusta.
Wikipediasta: "Vesijohtovettä on keskimäärin 62 %:lla kaikista maailman kaupunkilaisista. Aasiassa ja Etelä-Amerikassa päästään 70 % tienoille, mutta Afrikan kaupunkilaisista vain 38 %:lla on saatavilla vesijohtovettä.
Slummit ovat levottomia paikkoja, joissa tyypillisesti köyhyys, rikollisuus ja päihderiippuvuus ovat laajamittaisia ongelmia. Epähygieenisyys on slummeissa ongelmana ja alueet saattavat toimia kulkutautien sekä sairauksien kasvualustoina. Slummeissa asuvat lapset eivät välttämättä pääse kouluihin.
Viime vuosina slummien määrä on kasvanut rajusti kehitysmaissa väestön määrän kasvettua voimakkaasti. Vuonna 2030 Afrikan kaupungeissa tulee asumaan ihmisiä enemmän kuin koko Euroopassa. Monet hallinnot ovat yrittäneet korjata tilannetta purkamalla väkisin alueita ja rakentamalla tilalle nykyaikaisia asuinrakennuksia. Köyhemmissä maissa slummialueiden tyhjennyksissä ei useinkaan ole riittävästi kiinnitetty huomiota itse slummiutumisen ja köyhyydenperimmäisiin syihin ja ennaltaehkäisemiseen. Kehitysapua suunnataan edelleen useimmiten maaseudulle.
Kehitysmaissa oli vuonna 2005 slummeissa asuvia ihmisiä 933 miljoonaa eli 41,4 prosenttia niiden kaupungeissa asuvista ihmisistä. Muissa maissa puolestaan slummeissa asui vain 47 miljoonaa ihmistä, 6 prosenttia kaupunkilaisista."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut, Helsingissä asuntopulan aikaan toisen maailmansodan jälkeen - mutta myös 1800-1900-lukujen taitteessa, kun työväkeä alkoi muuttaa maalta uuteen pääkaupunkiin. Asuntoja oli liian vähän, ne olivat pieniä ja perheet isoja. Muistaakseni ainakin Hermannin kaupunginosa on ollut slummialuetta, sakilaisten terrorisoimaa. Puuhökkeleitä, joissa hiiret, luteet ja taudit viihtyivät. Siksi ne revittiin lopulta alas ja rakennettiin "hygieenisempiä" kivitaloja.
Kuva: Äiti viiden lapsensa kanssa asunnossaan joulukuussa 1910 Helsingissä.
http://www.tyovaenliike.fi/wp-content/uploads/2016/06/28772.jpg
Toinen kuva: Äiti asunnossaan seitsemän lapsensa kanssa vuonna 1925 Helsingissä.
http://www.tyovaenliike.fi/wp-content/uploads/2016/06/K3365.jpg
Kolmas kuva: Perhe asuu parakissa asuntopulan vaivaaman Helsingin seudulla, 1915-1925.
http://www.tyovaenliike.fi/wp-content/uploads/2016/06/TA43183.jpg
Muistan 70- luvulta alkoholistien hökkelikylän. Ei heillä ollut muuta asumusta kun laudoista rakenneltuja " majoja". Kirkonkylän laitamalla tämä sijaitsi. Äitiäni säälitti nämä ihmiset ja lähetti isäni joskus viemään heille ruokaa ja huopia talvipakkasilla. Jossain vaiheessa kunta järjesti heille asunnot vanhasta puutalosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyky-Suomessa ei slummin perusmääritelmän mukaisia slummia ole tänään. Liian tiheää kaupunkirakentamistakaan meillä ei ole, kun vertaa ulkomaihin.
Joku ehti jo mainita slummeiksi "neukkukuutiot", koska ei ole elänyt 60- ja 70 -luvulla joten ei tajua noista asioista mitään. Asuin itse pienenä 60-luvulla vanhassa omakotitalossa, jossa ei ollut kylphuonettaa eikä lämmintä vettä ja jota piti lämmittää koksilla. Saunaan mentiin kerran viikossa synkän metsän halki.
Kun saimme asunnon vastavalmistuneesta kerrostalosta ("neukkukuutiosta") se oli kuin olisi saanut muuttaa toiselle planeetalle. Kaikki oli uutta, hienoa ja modernia. Lämmin vesi tulis sisälle, oli kylpyamme, lämmitys pelasi talon puolesta, jne... Oli talon saunat, pesutuvat, kellarikaapit, autoille parkkipaikat, lähellä valintamyymälä (marketti), isot ikkunat ja oma parveke jne...
Veikkaan että tämä oli useimpien noihin taloihin muuttaneiden kokemus. Kukaan ei olisi halunnut asua vaikkapa keskikaupungilla saasteessa (bensassa oli tuolloin vielä lyijyä), vanhassa talossa, jossa oli pimeää ja ahdasta, silloin oli kaupungin keskustassa vielä asuntoja, joissa vessa ja kylpytilat olivat käytävällä kaikkien kerroksen asukkaiden käytössä.
1960- ja 70 -lukujen lähiöt rakennettiin usein vielä väljästi, talojen väliin jäi isot pihat, puita ja luontoa.
Se tosissaan riippuu määritelmästä että montako omatekoista majaa pitää olla lähekkäin ja kuinka pitkän aikaa, ennen kuin voidaan puhua slummista. Tuo Porin muinainen slummi on kai ollut sekä asukasmäärältään että ajalliselta pysyvyydeltään hyvin ainutkertainen Suomessa, ja on mielestäni slummi. Muut ovat sitten enemmänkin rajatapauksia ja tulkintakysymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan 70- luvulta alkoholistien hökkelikylän. Ei heillä ollut muuta asumusta kun laudoista rakenneltuja " majoja". Kirkonkylän laitamalla tämä sijaitsi. Äitiäni säälitti nämä ihmiset ja lähetti isäni joskus viemään heille ruokaa ja huopia talvipakkasilla. Jossain vaiheessa kunta järjesti heille asunnot vanhasta puutalosta.
Sotaveteraaneja nämä ihmiset monet olivat. Siihen aikaan ei veteraaneja arvostettu .
Vierailija kirjoitti:
Slummi on oikeasti siis jokin sellainen alue, joka on rakentunut ilman rakennuslupia, kaavoitusta ja suunnittelua. Siis ihmiset ovat vain rakentaneet "hökkeleitä" vieri viereen ja tiet ovat muodostuneet sinne itsestään näiden hökkeleiden keskelle. Kunnallistekniikkaa ei ole, tai se pummitaan omalla johdolla vetämällä välistä. Joskus telkkarissa tuli dokkari etelä-amerikasta jossa näytettiin miten laiton vesiliittymä rakennetaan slummikämppään. Sekin oli iso investointi kun piti ostaa kalliita osia.
Näin juuri. Tämän takia vanhoja mahdollisia slummikyliä on hankala selvittää, koska ne ovat paikkoja joita ei virallisesti ole koskaan ollut olemassakaan, eikä niistä mainita mitään asiakirjoissa. Ainostaan 1800-luvun puolenvälin jälkeen syntyneet slummit löytävät tiensä historiantutkijan korviin, koska sinä aikana on jo ollut sanomalehtiä jotka niistä ovat kirjoittaneet.
Mielenkiintoinen kysymys, kiitos vastauksista! 50-luvulla kirjoitetussa romaanissa Rikas ja köyhä Paavo Rintala kertoo kotikaupungistaan Oulusta ja on sijoittanut kirjaansa raksa- ja muita vastaavia hommia tekevien hökkelikylän johon pihistetään tasaisena virtana rakennusaineita työmaalta. Tuon luettuani olen hämärästi pohtinut aihetta itsekin...
Pispala rakennettiin ilman rakennuslupia, kaavoja ja ammattilaisia Tampereen rajojen ulkopuolelle. Se oli aikanaan "slummi".
Vierailija kirjoitti:
On ollut, Helsingissä asuntopulan aikaan toisen maailmansodan jälkeen - mutta myös 1800-1900-lukujen taitteessa, kun työväkeä alkoi muuttaa maalta uuteen pääkaupunkiin. Asuntoja oli liian vähän, ne olivat pieniä ja perheet isoja. Muistaakseni ainakin Hermannin kaupunginosa on ollut slummialuetta, sakilaisten terrorisoimaa. Puuhökkeleitä, joissa hiiret, luteet ja taudit viihtyivät. Siksi ne revittiin lopulta alas ja rakennettiin "hygieenisempiä" kivitaloja.
Kuva: Äiti viiden lapsensa kanssa asunnossaan joulukuussa 1910 Helsingissä.
http://www.tyovaenliike.fi/wp-content/uploads/2016/06/28772.jpg.
Toisaalta: Noihin aikoihin odotukset siitä, mitä asumisen tason tulisi olla, olivat muuta kuin meillä nyt. Pidettiin normaalina, että kokonainen monilapsinen perhe asuu yhdessä huoneessa. Voi olla vielä vuokralainenkin siinä. YK:n määritelmässä on rajattu, että sitten ollaan slummissa jos huonetta kohden on yli kolme asukasta; no, se on ollut ihan normaalia 1900-luvun alun Suomessa, myös alueilla joita ei pidetty mitenkään erityisen huonoina.
PakLO--ISET muuttavat Suomen slummiksi.
Slummi on oikeasti siis jokin sellainen alue, joka on rakentunut ilman rakennuslupia, kaavoitusta ja suunnittelua. Siis ihmiset ovat vain rakentaneet "hökkeleitä" vieri viereen ja tiet ovat muodostuneet sinne itsestään näiden hökkeleiden keskelle. Kunnallistekniikkaa ei ole, tai se pummitaan omalla johdolla vetämällä välistä. Joskus telkkarissa tuli dokkari etelä-amerikasta jossa näytettiin miten laiton vesiliittymä rakennetaan slummikämppään. Sekin oli iso investointi kun piti ostaa kalliita osia.