Lue keskustelun säännöt.
Mistä olet katkera elämälle?
03.12.2018 |
Minä en saanut lapsia ja olen eläimille niin allerginen että en voi ottaa lemmikkiä. Olen siis lapseton ja eläimetön vaikka niitä kovasti rakastan.
Kommentit (86)
Sairaudestani. En jaksa näitä saaatanan kipuja. Noh, sainhan olla aamulla ehkä puoli tuntia kivuttomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADD sta joka vaikeuttaa minun opiskeluja äärettömän paljon, dermatillomaniasta joka pilaa mun sosiaalisen elämän, ex syömishäriöstä jonka takia en koskaan tule saamaan lapsia, vanhempieni erosta....korkeasta verenpaineesta jonka syytä ei tiedetä (olen nuori ja hoikka) hmm...
Kohtaamistani vaikeuksista ja niiden myötä sairastumisesta toistuvaan masennukseen.
Opettajista jotka sulki silmänsä mun rääkkäämiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa surullista. Olen pahoillani puolestasi. Katkeruus ei kuitenkaan elämää hetkauta, itsellesi teet hallaa vain.
Loisto vinkki, Pirjo, nyt AP varmaan huomaakin lapsettomuuden aiheuttaman surun turhaksi ja alkaa elämään ihan uutta elämää!
Siitä, että sairastuin syömishäiriöön ja masennukseen ja olen niille menettänyt monta vuotta. Siitä, että siskoani on kiusattu, että hän edelleen kärsii siitä ja sairastui nuorella iällä vakavasti. Siitä, että ylipäätään perheemme on kokenut suhteettoman paljon p*skaa viimeisten vuosien aikana, ikävää sattumaa toisen perään vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitsin olla katkeroitumatta elämälle. Katkeruus syö ihmistä sisältä.
Ex puolison alkoholisoitumisesta. Vaikuttaa edelleen uskomattoman paljon elämään koska meillä on yhteisiä lapsia. Myös lasten elämä on raskasta ko asian vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän olla olematta siitä, että mies jätti 25 vuoden jälkeen toisen naisen takia. sairastui henkisesti, eikä touhuissa ollut enää järkeä. Lapsetkin ihan hämillään. Aikuisia jo, mutta hulluinta että uusi nainen on ihan täpinöissään ja laittaa someen kaikkea:)
Vierailija kirjoitti:
Valitsin olla katkeroitumatta elämälle. Katkeruus syö ihmistä sisältä.
Miksi tulit tänne pätemään? Onko kiva tuntea ylemmyyttä suhteessa muihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sille tielle lähtisin, voisin luetella pari-kolmekymmentä syytä olla katkera.
Yritän olla luettelematta...
Ainut asia, josta oikeasti olen katkera, on se, kun tyttäreni isä, ex-mieheni, tuhosi imettämiseni stressaamalla minulta maidot pois.
Voi olla naurettava katkeruuden syy, koska ihan hyvin lapsi korvikkeellakin kasvoi ollen nykyään 14-vuotias.
En ole mikään imetysaktiivi enkä missään nimessä pidä äidinmaitoa superihmeellisenä.
Mua vaan V-TTI, kun ex tyrehdytti tuotantoni!
Ehkä vähän siitä, ettei ole koskaan ollut ihmistä, johon turvautua ja luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sille tielle lähtisin, voisin luetella pari-kolmekymmentä syytä olla katkera.
Yritän olla luettelematta...
Anna palaa, tämä ketju on sitä varten.
Että synnyin rakkaudettomaan perheeseen ei-toivottuna lapsena.
Sairastyin syöpään 28-vuotiaana ja menetin rintani ja mahdollisuuden saada lapsen. Jälkeenpäin kuulun että munasoluja olisi ehkä voitu ottaa talteen.
On lohdullista lukea, että joku voi olla katkeroitumatta...
isättömyydestä, raiskauksesta lapsena, koulukiusaamisesta, työttömyydestä, köyhyydestä ja ennen kaikkea vuosikymmenien yksinäisyydestä ja köyhyydestä. Kiitollisuuden aiheita on myös, olen kuitenkin pääasiassa iloinen ja positiivinen ihminen. Kelpaamattomuuden ja yksinäisyyden tunne syö kuitenkin liikaa, olen melko masentunut ja syrjäytynyt, vaikka muuta yritän.
En saanut komeaa naamataulua syntymälahjaksi. Komealla naamataululla olisin saanut kenet tahansa nätin tytön. Isoa, lihavaa ja rumaa naista taas en näe yhtään seksikkäänä ja viehättävänä. Kyllä, voin sanoa että olen katkera asiasta. Olisi saanut vanhemmilta jäädä lapset tekemättä.
M32.
Onpa surullista. Olen pahoillani puolestasi. Katkeruus ei kuitenkaan elämää hetkauta, itsellesi teet hallaa vain.