Loppuraskaus ja koiranpentu

mun käy sääliksi sitä tulevaa pentua :( Ei taatusti tule saamaan teiltä tarvitsemaansa huomiota, koska vauva ihan 100% varmasti vie teiltä kaiken ajan ja energian. Pentu tulee sitten purkamaan sitä ylimääräistä energiaa huonekalujen tuhoamiseen ja riehuu saadakseen teiltä huomiota. Te korkeintaan väsymyksestä raivoatte sitten sille pennulle. Onneksi sentään muut koirat voivat peuhata pennun kanssa ja opettaa sitä lauman tavoille. Hankkisitte pennun vasta sitten kun olette sopeutuuneet uuteen perhe elämään vauvan kanssa ja tiedätte onko teidän perheessä vielä tilaa pennulle ettei tartte sitten pennusta luopua kun huomaa ettei ne omat voimavarat mitenkään riitä kaikkeen. 

"kuka eläimiä hoitaa kun olette synnyttämässä? Nukutteko niiden kanssa samassa sängyssä"

Nämäkin on jo aikoja sitten selvitettyjä asioita. Miehen sisko ja mm. meidän kaverit on valmiina tulemaan eläimiä hoitamaan kun meille lähtö tulee.

Ja ei, miksi koirien pitäisi nukkua samassa sängyssä? Makkarissa kyllä nukkuuvat niinkuin ennenkin.

Ja lisättäköön tai muokattakoon tuota edellisen kommenttini vikaa lausetta ennenkuin joku käsittää jotenkin väärin:

*Näitä vastauksia lukiessa tulee sellainen fiilis, ettei koiranomistajat saisi tehdä perheenlisäystä (vauvaa), koska koirat.

Ei, emme luovu lemmikeistämme eikä todellakaan mies ole lähtemässä kävelemään. Miksi olisi kun yhteinen päätös, yhteinen elämä ja kummatkin mukana täysillä?

Meiltä kyllä löytyy tukiverkostoa tästä ihan läheltä, kuin myös kauempaa jos tarvetta on ja jotka kyllä mielellään auttaa vauvan hoidossa jos tarve vaatii.

Tsemppiä! Sitä te tarviitte! Minusta touhu ne on järjetöntä.. Miksi pentu pitää hommata sanaan aikaan vauvan kanssa? Pienen vauvan äitinä kaikki todellakin alkaa tuntumaan siltä kun kaikki vaatisi sinulta jotain, vauva vaatii tissiä ja syliä, mies vaatii haleja ja pimsaa, koira ruokaa, ulkoilua ja leikkiä. kissa ruokaa, rapsutusta ja leikkiä. Sitten jos on vielä isompia lapsia, jotka vaatii myös omansa, niin kyllä siinä meinaa kuppi mennä nurin monesti. Se menee ohi sitten kun lapsi kasvaa mutta se aika on oikeasti erittäin vaativaa, eikä sitä pysty ymmärtämään ennen kun sen kokee itse. Mutta hulluutta tuo on. Tiedän monia, jotka luopuneet koirasta hetkeksi kun vauva tullut taloon.

Eniten pisti silmään että kaikki ratkaisut perusteltiin sillä että kun me halutaan. On mietitty että selvitään mutta ei sitä onko kaikki muille hyviä ratkaisuja ja ajankohtia...

Itse vauva-arki nyt ei ole _niin_ uusi asia, kun itse olen kasvanut suurperheessä ja noita pikkusisaruksia on sen viitisen kipaletta joten vauvoja on tullut hoideltua ja olen myöskin nähnyt millaista se itse vauva-arki on kun äitini luona asunut siihen aikoihin kun pikkusisarukset on vauvoja olleet.

Ja en tosiaan kiellä sitä etteikö voimavarat voisi olla vähissä alkuaikoina, tottakai ne voi olla vähissä ja 99,9% todennäköisyydellä onkin. Mutta edelleenkään en ole yksin ja emme ole yksin - mies on mukana 100%:sti kuin myös tukiverkosto. Yhdestäkään eläimestä emme tule luopumaan.

Nykyisistä koirista kolme sellaisia että eivät tosiaan villiinny/hypi seinille saatika vaadi jokapäiväistä lenkitystä. Niille riittää mm. pissi/kakkakävelyt ja vapaana olot, ovat niihin täysim tyytyväisiä, leikkiivät/painivat myös päivittäin keskenään. Ainoastaan tuo yksi vaatii lenkitystä tai muuta aktivointia, sillekkin kuitenkin riittää (se väsyy) esim. miehen porukoiden luona vapaana juoksusta ja pallon heittelystä/noudosta (se kun vetää rallia syvässäkin lumihangessa = kuluttaa todella hyvin energiat) joten vauvan kanssa kun mummolaan mennään, pystyy koirien energiat saamaan nolliin. Siellä kuitenkin usein käymme ja tulemme käymään vauvan kanssa varmasti paljonkin.

"Eniten pisti silmään että kaikki ratkaisut perusteltiin sillä että kun me halutaan. On mietitty että selvitään mutta ei sitä onko kaikki muille hyviä ratkaisuja ja ajankohtia..."

Ei,ei ja ei. Asiat on tosiaankin selvitetty ja puhuttu läpi tukiverkoston eli sukulaisten ja lähimmäisten kavereiden kanssaa (mm. just se synnyttykseen lähtö > lemmikkien hoito/ruokinta) ja ovat myöskin lupautuneet hoitamaan vauvaa jos tarvitsemme omaa aikaa. Miehen porukoillekkin esimerkiksi saa mennä käymään vaikka joka päivä, innolla ottaavat vastaan. Myöskin hänen siskolleen saa mennä käymään aina kun ovat vaan kotosalla.

Miten mummo ja muut apujoukoiksi suunnitellut suhtautuu pentuhankintaan? Vai ovatko he niitä, joille ette ole vielä kertoneet, kuten mainitsit?

Mä en vain ymmärrä, miksi se koira pitää ottaa juuri samaan aikaan kuin vauva syntyy. Teillä ei ole vielä yhtään lasta etkä ole ikinä synnyttänyt. Kukaan ei voi tietää mitä se on ennen kuin on itse kokenut. Ei, pikkusisarukset ei ole sama kuin oma lapsi.

Ottakaa huomioon sitten, että koirilla on myös sopeutumista vauvaan kun se tulee teidän laumaanne. Ensin uusi pentu ja sitten uusi ihmisjäsen.

"Mä en vain ymmärrä, miksi se koira pitää ottaa juuri samaan aikaan kuin vauva syntyy. Teillä ei ole vielä yhtään lasta etkä ole ikinä synnyttänyt. Kukaan ei voi tietää mitä se on ennen kuin on itse kokenut. Ei, pikkusisarukset ei ole sama kuin oma lapsi."

Enhän minä nyt niin väittänytkään että olisi sama asia, vaan sitä että vauva arki on jotenkin tuttu asia, eli ei ole _täysin_ vieras asia, esimerkiksi ihminen joka ei ole koskaan vauvaa hoitanut tai jolla ei pikkusisaruksia (vauvaa) ole saman katon alla ollut, ei välttämättä osaa yhtään kuvitella millaista vauva arki on.

Jep, tuon tapaisesti itsekkin ajattelin esikoista odottaessani. Siis meillä ei kyse lemmikistä mutta muuten.

No käytännössä esikoinen nukkuisin tosi hyvin yöt. Ja oli pääosin hyväntuulinen lapsi.

Mutta pulautteli tosi paljon. 5 viikon iässä jouduttiin yliopistolliseen sairaalaan hoitoon kun paino laskenut alle syntymäpainon ja löytyi tulehdus.

Pulauttelu jatkui ja 3 kk iässä alkoi ihottumat. Aamuisin sai lapselta repiä housut irti jaloista kun olivat ihottumien visvalla liimautuneet ihoon kiinni. Hypättiin lääkärissä ja joskus vuoden iässä saatiin lapsen iho siedettäväksi. Ja reilun vuoden iässä loppui jatkuva pulauttelu (=oksentelu). Ja reilun kahden vuoden iässä löytyi seuraavat terveysongelmat.

Toinen vauva sitten ei juuri nukkunutkaan ja hänen kanssaan on vieläkin rankkoja hoitoja päivittäin (vauvalla nyt jo ikää 12 vuotta).

Onneksi meillä ei ollut elukoita riesana vaikka eläimistä pidämmekö. Uskomattoman rankkaa oli ilman niitäkin.

"Ottakaa huomioon sitten, että koirilla on myös sopeutumista vauvaan kun se tulee teidän laumaanne. Ensin uusi pentu ja sitten uusi ihmisjäsen."

Kyllä, tämä on otettu huomioon. Koiramme ovat lapsiin tottuneita, myös vauvoihin sekä koiranpentuihin. Koiranpennut ovat aina ottaneet mainiosti vastaan ilman ongelmia. Vauvan syntyminen varmasti alussa vähän ihmetyttää, niinkukn jokaista, mutta ongelmia ei varmasti näiden koiruuksien kanssa synny vauvaa kohtaa kun ovat vauvoja nähneet ja tekemisissä olleet :)

Aloittaja kirjoitti:

"Mä en vain ymmärrä, miksi se koira pitää ottaa juuri samaan aikaan kuin vauva syntyy. Teillä ei ole vielä yhtään lasta etkä ole ikinä synnyttänyt. Kukaan ei voi tietää mitä se on ennen kuin on itse kokenut. Ei, pikkusisarukset ei ole sama kuin oma lapsi."

Enhän minä nyt niin väittänytkään että olisi sama asia, vaan sitä että vauva arki on jotenkin tuttu asia, eli ei ole _täysin_ vieras asia, esimerkiksi ihminen joka ei ole koskaan vauvaa hoitanut tai jolla ei pikkusisaruksia (vauvaa) ole saman katon alla ollut, ei välttämättä osaa yhtään kuvitella millaista vauva arki on.

No et osaa kyllä sinäkään kun moiseen hulluuteen olet ryhtymässä, jos oikeasti tietäisit niin et ryhtyisi. Miksi muuten ylipäätään halusit kertoa tästä täällä palstalla?

Ehkä tälläisissä perheessä ongelma on se, että on ajateltu kaiken menvän just nappiin. Mitäs jos tulee ongelmia ja useita?

Mitä jos synnytys menee pieleen ja joudut olemaan sairaalassa pidemään? Mitä jos miehelle käy jotain samaan aikaan? Entä jos joku koira sairastuu ja pahasti ja tarvitsee jatkuvaa valvontaa? Entä jos koirat ja kissat uuden koiran tullessa eivät tulekkaan enää toimeen ja alkaa jumalaton rähinä?

Entä jos sairastut synnytyksen jälkeiseen masennukseen? Luuletko, että mies jaksaa yksinään hoitaa koko taloutta? 

Mielestäni tyhmää ottaa riskejä jos kyseessä ensimmäinen lapsi eikä hajuakaan siitä, miten rankkaa lapsen kanssa voi olla. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tälläisissä perheessä ongelma on se, että on ajateltu kaiken menvän just nappiin. Mitäs jos tulee ongelmia ja useita?

Mitä jos synnytys menee pieleen ja joudut olemaan sairaalassa pidemään? Mitä jos miehelle käy jotain samaan aikaan? Entä jos joku koira sairastuu ja pahasti ja tarvitsee jatkuvaa valvontaa? Entä jos koirat ja kissat uuden koiran tullessa eivät tulekkaan enää toimeen ja alkaa jumalaton rähinä?

Entä jos sairastut synnytyksen jälkeiseen masennukseen? Luuletko, että mies jaksaa yksinään hoitaa koko taloutta? 

Mielestäni tyhmää ottaa riskejä jos kyseessä ensimmäinen lapsi eikä hajuakaan siitä, miten rankkaa lapsen kanssa voi olla. 

Ja vielä lisänä, ettei ole lainkaan teillä otettu sitä huomioon että entä jos vauva onkin allerginen koirille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tälläisissä perheessä ongelma on se, että on ajateltu kaiken menvän just nappiin. Mitäs jos tulee ongelmia ja useita?

Mitä jos synnytys menee pieleen ja joudut olemaan sairaalassa pidemään? Mitä jos miehelle käy jotain samaan aikaan? Entä jos joku koira sairastuu ja pahasti ja tarvitsee jatkuvaa valvontaa? Entä jos koirat ja kissat uuden koiran tullessa eivät tulekkaan enää toimeen ja alkaa jumalaton rähinä?

Entä jos sairastut synnytyksen jälkeiseen masennukseen? Luuletko, että mies jaksaa yksinään hoitaa koko taloutta? 

Mielestäni tyhmää ottaa riskejä jos kyseessä ensimmäinen lapsi eikä hajuakaan siitä, miten rankkaa lapsen kanssa voi olla. 

Ja vielä lisänä, ettei ole lainkaan teillä otettu sitä huomioon että entä jos vauva onkin allerginen koirille

Siinä tapauksessa tämä pariskunta palauttaa lapsen laitokselle. Eiköhän se nyt tullut selväksi että elukoista ei luovuta!

Aivan pähkähullua.

Ymmärrän hyvin, että vauvan takia ei haluta lemmikeistä luopua. Sen sijaan uuden koiranpennun ottaminen juuri ennen noin isoa elämänmuutosta on mielestäni piittaamatonta, uhkarohkeaa, vastuutonta ja itsekästä.

Tiedätte jo valmiiksi, että tulette olemaan riippuvaisia läheistenne avusta. Miksi haluatte ehdoin tahdoin kuormittaa heitä lisää?

- ensinnäkin vauvan tulo perheeseen voi olla ainakin osalle vanhaa laumaa stressaavaa mutta vielä lisästressi pennusta

- mikä on vanhan koiralauman oikeus huomioon ja hyvään elämään? Perustellaan että voivat leikkiä keskenään niin eivät vaivaa apta ja hänen miestään. Mutta eivätkö nekin ansaitsisi myös omistajiensa huomiota?

-uuden pennun oikeus omistajien huomioon ? No senhän voi heittää vanhan lauman mukaan niin omistajien ei tartte välittää siitä...

-uusi pentu joutuu eroon emostaan ja kohta tulee vielä vauva uutena stressinä... pennulle hyvä lähtökohta tasapainoiseen elämään, ehkäpä ei

- vauvan oikeus hoivaan ja huomioon.

- entä jos synnytys onkin rankka ja ap ei kykene kunnolla hoitamaan edes vauvaa, no kyllä mies hoitaa kaiken...

- entä jos vauva onkin ensimmäiset kuukaudet sairaalassa. No joko vauva tai pentu jää hyvin vähälle huomiolle (joo voihan sen viedä sukulaisille hoitoon jatkuva muutto on varmaan pennulle hyväksi)

-entä jos vauva ei olekkaan terve vaan tarvii paljon keskimääräistä enemmän hoivaa?

Ehkä ap miehineen on supersankareita tai heillä on käytettävissä enemmän kuin 24 tuntia/vuorokausi/hlö.

Normaalien ihmisten toivoisin kuitenkin miettivän kannattaako ottaa pentu vain oman itsekään halun takia muutenkin perhettä muuttavan ja stressaavaan ajankohtaan. Vai olisiko pennulle, vanhalle laumalle, vauvalle ja sukulaisille reilumpaa ottaa pentu myöhemmin sopivampaan ajankohtaan.

"No et osaa kyllä sinäkään kun moiseen hulluuteen olet ryhtymässä, jos oikeasti tietäisit niin et ryhtyisi. Miksi muuten ylipäätään halusit kertoa tästä täällä palstalla?"

Herätellekseni keskustelua ja katsomalla mitä ajatuksia asia ihmisissä herättää.

----------------------------------------------------

Tottakai ongelmia _voi_ aina tulla.

Koirien ja kissojen hoitajat on selvillä jos synnytyksessä nyt jotain tulee ja joutuisin sairaalaan pidemmäksi ajaksi jäämään tai jos koiralle jotain sattuu ja joutuis jatkuvaa lääkitystä antamaan - näitä tilanteita varten ollaan selvitelty useampi ihminen joka on lupautunut hoitamaan/auttamaan. Lemmikkien kanssa näihin on varauduttu ja selvitelty asioita jo tovi sitten.

Lauma toimii mainiosti - on aina toiminut. Meillä on kyläillyt mm. koiranpentuja ja muita aikuisia koiria. Kissat tykkänneet niistä meillä vierailevista koirista (puskeevat ja nuoleevat, ovat koirien seassa kasvaneet), ei ole aiheuttanut mitään eripuraa/sähinää/kynsimistä ja samoiten tykkää jo olemassa olevat koirat. Pennut ollaan aina valittu vanhempien ja itse pennun luonteen perusteella - niin että se luonne on laumaamme sopiva.

Jos sairastun masennukseen niin tukijoukkoja kyllä löytyy niin miehen kuin minunkin lähipiiristä jottei miehen tarvitse itse kaikkea tehdä ja hoitaa.

Tiedätte mitä koira vaatii, mutta ette vielä tiedä mitä vauva vaatii... miksi ihmeessä lisätä kuormitusta, kun pieni vauva ja noin paljon eläimiä jo valmiiksi