Loppuraskaus ja koiranpentu
Hei!
Odotamme avopuolisoni kanssa esikoista syntyväksi tässä 3-4 viikon päästä. Meillä entuudestaan on koiria (yksi iso ja kolme kääpiötä) sekä kissoja.
Olemme kuitenkin halunneet koiranpentua perheesemme ja sellainen nyt on tulossa tällä viikolla, shetlanninlammaskoira. Yleisesti kaikinpuolin helppo rotu (koulutukseltaan eikä hypi seinille vaikkei joka päivä lenkeille pääsiskään) eikä mikään isokaan ole.
Tiedämme itse että kykenemme tähän ja että pentu + vauva yhdistelmä ei tuota vaikeuksia ja että se pentu menee helposti tässä muun lauman seassa. Jos jokin tuottaa vaikeuksia, on se 100% varmuudella tuo meidän isoin ja aktiivisin koira (husky).
Monet kuitenkin kauhistelee tätä, koska koiria ja kissoja löytyy ennestään + olen raskaana. Ja saattaa näin ollen valituksia jostain suunnasta kuulua tästä koiranpentu -hankinta päätöksestä.
Onko valitukset eläinmäärästä aiheellisia kun itse kuitenkin tiedämme mitä teemme ja mihin pystymme?
Mehän tässä lauman kanssa elellään päivästä toiseen ja tiedämme mitä koirat vaatii ja tiedämme myös että vauvan synnyttyä alkuajat tulee varmasti olemaan väsyttäviä - meitä kuitenkin on kaksi ihmistä. Tuo tuleva pentukin tulee 7 viikkoisena (vauva kun syntyy niin pentu on silloin max. 10 viikkoinen) , joten se ei tarvitse mitään lenkityksiä ynnä muita vielä piiitkään aikaan edes vauvan synnyttyä - riittää pissatukset/kakitukset ja vapaana olo liikuntana, jota joudumme ihan jo näiden olemassa olevien koirien kanssa touhuamaan.
Pennun tulosta emme ole kertoneet kuin muutamalle, muille kerromme sitten kun pentu on jo tullut taloon, sillä en jaksaisi kuunnella sitä joka kertaista valitusta kun uusi lemmikki tulee.
Teemmekö väärin? Olemmeko hulluja?
Kommentit (54)
Itse tiedätte omat voimavaranne, koiria teillä on ennestään niin monta että siinä samalla vaivalla se pentu menee. Ja jos sattuu vähän itkuisempi vauva niin onhan teitä kaksi aikuista siellä kuten itse sanoitkin.
Onnea koko perheelle vauvasta ja pennusta!
Mikäpä siinä, enemmän teitä se pentu kiinnostaa näemmä :) Ehkä olette alkuun vähän väsyneitä, ehkä ette.
Mikä järki se pentu on hankkia, jos sitä ei viitsi lenkittää?
Ei se yksikseen hihnassa kävelyä tai muutakaan opi.
Öö joo ei. Vauvan kanssa arvostaa niitä rauhallisia hetkiä kun ehtii istahtaa alas ja levätä. Siihen vielä pentu kusemaan sisälle ja tuhoamaan paikkoja...
Teillä voi oikeasti tulla ongelmaksi jo olemassa olevat koirat. Toivottavasti ne nyt saavat asianmukaista hoitoa ja lenkitystä... Pentukoira ei välttämättä heti tarvitse aktiivista ulkoilua, miten nuo edeltävät? :D
Miten muiden koirien lenkitys?? Kuka niitä vie ulos lenkille?
Tiedätte lauman kanssa elämisestä mutta ette vielä vauvan kanssa elämisestä.
Jos vauva on terve, ei koliikkia tai refluksia tai muuta itkettävää niin varmasti menee siinä lauman jatkeena, mutta jos onkin koliikkia tai huonounisuutta niin se sitoo kotiin jäävää vanhempaa kyllä tehokkaasti päivällä ja illallakin toista vanhempaa ja tietty öisin kumpaakin.
Väsymys voi olla siis ihan infernaalista, mutta tietty viimeistään vuodessa tai parissa pitäisi viimeistään helpottaa. Kyllähän sen pennun ehtii ehkä varmaan sittenkin kouluttaa tavoille jos ei aiemmin kykene? Toisaalta voi olla, että vauva nukkuu kuin unelma eikä mitään ongelmia tule.
Pääseepä vauva paljon vaunulenkeille, joten luulisi sen nukkuvan hyvin :)
Se että otamme koiranpennun kun sopiva pentu löytyi, kertoo sun mielest siitä että pentu kiinnostaa enemmän kuin vauva? 🤦
Toivottavasti pentu ei valvota öisin. Pahimmassa tapauksessa pentu alkaa ulista juuri kun saatte vauvan nukahtamaan...
Kuka huolehtii koirista, kun olette synnyttämässä?
Aiotteko nukkua koirien ja vauvan kanssa kaikki samassa sängyssä?
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Pääseepä vauva paljon vaunulenkeille, joten luulisi sen nukkuvan hyvin :)
Niin, toivottavasti ei ole kuin meidän esikoinen joka nukkui parhaiten omassa sängyssään tai niinkuin meidän toinen joka nukkuu vain omassa sängyssä tai hyvin tasaisessa maastossa tasaisella vauhdilla vaunuissa.
Huomaa että odotatte nimenomaan ESIKOISTA syntyväksi. Teillä ei ole hajuakaan mitä kaikkea on odotettavissa, ette tiedä edes varmuudella, onko lapsi teve. Kukaan täyspäinen kasvattaja ei edes olisi mennyt myymään teille koiranpentua.
Onnea ja menestystä. Veikkaan että luovutte koiranpennusta parin kuukauden sisällä.
Keskittykää nyt siihen ihmislapseen, siinä on tarpeeksi tekemistä.
Mistä ihmeestä te tiedätte mihin pystytte, kun kyseessä on esikoinen!? Eihän teillä ole hajuakaan millasita se tulee olemaan!
Ehkä onnistuu, ehkä ei, mutta te ette siitä tiedä vielä mitään.
Myös koira ansaitsisi saada pentuna enemmän huomiota, kuin mitä nyt tulee saamaan.
Mulla oli kaks kissaa kun sain ensimmäisen lapsen. Rakkaita lemmikeitä ja todella helppohoitoisia kun ei tartte lenkittää, ei hiekkoja vaihtaa yms. Avaa oven, ruokkii ja rapsuttaa säännöllisesti. Mutta silti mulla meinas palaa kiinni niien kanssa kun olin viikkoja/kuukausia ollut 100% kiinni vauvassa. Se söi, söi, söi ja söi. Mies lähti aamulla töihin jäin imettämään. Tuli iltapäivällä takas ja mä istuon siin samas tulis edelleen imettämässä :D teekupin olin saanut ja voileivän. Mut imukausi menossa vauvalla joten tissi suussa melkein 24/7 välilä. Onneks ei ollut koiraa, yhtäkään. Mikään vaunulenkki koiralauman kanssa ei olis tullut kysymykseensään kun alapää ihan hervottomana synnytyksen jälkeen eikä voimia ollut oikein mihinkään muuhun kuin postilaatikolle ja takas.
Vituiks tulee menemään. Joko mies lähtee, koira lähtee tai sitten klassinen synnytyksen jälkeinen masennus astuu mukaan kuvioon.
Juu ei. Ette jaksa koiranpentua ja vauvaa plus muita koiria yhtä aikaa.
"mites muiden koirien lenkitys? Kuka niitä vie ulos ja lenkille?"
Niinkuin aloituksessa kerroin, meitä ihmisiä on kaksi eli jompikumpi pääsee kyllä koirat aina lenkittämään. Ja kyllä, koirat todellakin saavat asianmukaista hoitoa.
Lisäksi meillä on tilava aidattu takapiha jossa koirat saa kyllä juosta ja temmeltää niin paljon kuin tahtovat.
Vapaana ulkoilutukset meillä hoituu mm. miehen porukoiden luona (eli vauvan mummolassa) tai hänen siskonsa luona, jossa tulemme varmasti viettämään paljon aikaa vauvan kanssa.
"Mikä järki on hankkia pentu jos sitä ei viitsi lenkittää? Ei se yksikseen hihnassa kävelyä opi"
- ymmärsitkö nyt alkuukaan mitä aloituksessa lukee. Niin nuori pentu (esim. alle 16 viikkoinen) ei vielä todellakaan tarvitse eikä myöskään jaksa pidempiä lenkkejä käydä. Riittää ihan normaali pissatus ja kakatuslenkit, jotka hoituu hihnassa. Eli kyllä, pentua käytetään hihnassa ja pannassa ulkona ja se sen taidon näin ollen oppii.
Olemme kyllä tarkoin miettineet nämä asiat, olemme ottaneet huomioon mahdollisen (oikeastaan pakosti tulevan) väsymyksen vauva ja eläinarjessa ja muut 'ongelmat' kuten esim. vauvan mahdollinen koliikki.
Koiria kuitenkin ennestään löytyy ja jokainen pennusta pitäen kasvatettu, joten tiedämme mitä pentu vaatii. Tuleva pentu ei kuitenkaan ole haastava rodultaan ja tiedämme ettei se itse pentu tuota ongelmia.
Näitä vastauksia lukiessa tulee jotenkin sellainen fiilis ettei koiratalouteen saisi lasta hommata, koska koirat.
Tuo nyt on vaan typerin mahdollinen ajankohta ottaa pentu. Esim. vauvan ollessa 6kk olisi jo paljon parempi.
Ihmettelen kasvattajaa joka antaa pennun viimeisillään raskaana olevalle.
Hyvä vitsi.