Mies yrittää kasvattaa minua

Mutta onko itse mies lähes täydellinen? Jos ei niin voipi helposti luulla niin jos sinulla ei ole tapana antaa kritiikkiä helposti vaikka ehkä aiheita kritiikkiin löytyisi vaikka kuinka. Mä olen kerran ollut tuollaisen kanssa, joka luuli että hänen tehtävänsä oli antaa kritiikkiä ja neuvoa kaikesta, huvittavaa oli että joskus se kritiikki oli asioista, joita ei itse olisi tehnyt yhtään paremmin tai ehkä jopa huonommin. Mutta koska löytyi toki asoita, joissa hän oli parempi, niin se sokaisi ehkä vähän luulemaan liikoja itsestään. Lopulta aloin harjoittamaan samaa, joka ikisestä asiasta josta keksin yritin muistaa heittää jotain arvosteltavaa tai ”läppää”. Oli muuten vaikeaa joska se ei oikein ikinä ole kuulunut perusluonteeseen eli silti jäi monesti sanomatta jotain vaikka aihetta olisi. En sitten kaihtanut sanoa asioista samalla tavalla dissaavasti. Esim. jos joskus tiesin jotain mitä hän ei, en ennen ikinä ollut tehnyt siitä numeroa mutta aloin selostamaan asioista samaan tyyliin kun hän eli ”oletko tyhmä...” No, vastaanotto oli sitten vähän sellaista että miksi olen niin ilkeä jne. pakko oli toimia vähän lapsellisesti koska joskus saman antaminen takaisin on paras vastalääke tai saattaa avata toisen silmiä. ainakin se vastakritiikki sai miehen hiljaiseksi jos ei muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos käytöksessäsi on jotain moittimista, ehkä on ihan ok, että poikaystäväsi koittaa sanoa nätisti. Se on välittämistä. Kunhan ei mene liian pitkälle.

Varmasti näinkin. Pitää yrittää erottaa mikä on aiheellista, mikä menee liian pitkälle. -Ap

Olen monta kertaa miettinyt jälkeenpäin, että olisi pitänyt kuunnella neuvoja. Ettei aina vain ole sitä mieltä, että kyllä minä tiedän itse parhaiten, mikä on minulle parasta. Viisaus on vaikea laji.

Tässä kypsässä iässä ja elämäntilanteessa olisin vain tyytyväinen, jos mies huolehtisi töihin mukaan terveelliset eväät ja muistuttaisi ottamaan vitamiinit:)

Vierailija kirjoitti:

Mutta onko itse mies lähes täydellinen? Jos ei niin voipi helposti luulla niin jos sinulla ei ole tapana antaa kritiikkiä helposti vaikka ehkä aiheita kritiikkiin löytyisi vaikka kuinka. Mä olen kerran ollut tuollaisen kanssa, joka luuli että hänen tehtävänsä oli antaa kritiikkiä ja neuvoa kaikesta, huvittavaa oli että joskus se kritiikki oli asioista, joita ei itse olisi tehnyt yhtään paremmin tai ehkä jopa huonommin. Mutta koska löytyi toki asoita, joissa hän oli parempi, niin se sokaisi ehkä vähän luulemaan liikoja itsestään. Lopulta aloin harjoittamaan samaa, joka ikisestä asiasta josta keksin yritin muistaa heittää jotain arvosteltavaa tai ”läppää”. Oli muuten vaikeaa joska se ei oikein ikinä ole kuulunut perusluonteeseen eli silti jäi monesti sanomatta jotain vaikka aihetta olisi. En sitten kaihtanut sanoa asioista samalla tavalla dissaavasti. Esim. jos joskus tiesin jotain mitä hän ei, en ennen ikinä ollut tehnyt siitä numeroa mutta aloin selostamaan asioista samaan tyyliin kun hän eli ”oletko tyhmä...” No, vastaanotto oli sitten vähän sellaista että miksi olen niin ilkeä jne. pakko oli toimia vähän lapsellisesti koska joskus saman antaminen takaisin on paras vastalääke tai saattaa avata toisen silmiä. ainakin se vastakritiikki sai miehen hiljaiseksi jos ei muuta.

Hän tekee yleensä asiat hyvin järjestelmällisesti ja suunnitellusti, on perus käytännön asioissa, arjen sujumisessa ja rutiineissa todella hyvä, ei mulla ole siitä antaa kritiikkiä. On liiankin perfektionisti. Mulla on omat spesiaalijuttuni, mitä teen paremmin, silloin hän saattaa usein itse kysyä vinkkejä ja ottaa paineita. En anna kritiikkiä, vaan sanon ettei meidän tarvi kilpailla.

Kritiikkiä annan silloin jos koen epäreilua tai epäkunnioittavaa käytöstä. Nämäkin asiat hän siis sanoo kuitenkin kohteliaasti. Jos ei sanoisi, ilmoittaisin ettei mulle puhuta noin.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos käytöksessäsi on jotain moittimista, ehkä on ihan ok, että poikaystäväsi koittaa sanoa nätisti. Se on välittämistä. Kunhan ei mene liian pitkälle.

Varmasti näinkin. Pitää yrittää erottaa mikä on aiheellista, mikä menee liian pitkälle. -Ap

Olen monta kertaa miettinyt jälkeenpäin, että olisi pitänyt kuunnella neuvoja. Ettei aina vain ole sitä mieltä, että kyllä minä tiedän itse parhaiten, mikä on minulle parasta. Viisaus on vaikea laji.

Tässä kypsässä iässä ja elämäntilanteessa olisin vain tyytyväinen, jos mies huolehtisi töihin mukaan terveelliset eväät ja muistuttaisi ottamaan vitamiinit:)

Viisaus on kieltämättä vaikea laji. Pitää yrittää olla hätiköimättä ja arvostaa myös niitä hyviä neuvoja. :) Niinkuin toisaalta arvostankin kovasti, vaikka tuntuu että menee yli. -Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos käytöksessäsi on jotain moittimista, ehkä on ihan ok, että poikaystäväsi koittaa sanoa nätisti. Se on välittämistä. Kunhan ei mene liian pitkälle.

Varmasti näinkin. Pitää yrittää erottaa mikä on aiheellista, mikä menee liian pitkälle. -Ap

Olen monta kertaa miettinyt jälkeenpäin, että olisi pitänyt kuunnella neuvoja. Ettei aina vain ole sitä mieltä, että kyllä minä tiedän itse parhaiten, mikä on minulle parasta. Viisaus on vaikea laji.

Tässä kypsässä iässä ja elämäntilanteessa olisin vain tyytyväinen, jos mies huolehtisi töihin mukaan terveelliset eväät ja muistuttaisi ottamaan vitamiinit:)

Viisaus on kieltämättä vaikea laji. Pitää yrittää olla hätiköimättä ja arvostaa myös niitä hyviä neuvoja. :) Niinkuin toisaalta arvostankin kovasti, vaikka tuntuu että menee yli. -Ap

Niin, voithan sanoa miehellesi, että ihan kiva, että huolehdit, mutta liika on liikaa. Että jatkossakin saa huolehtia, mutta kohtuuden rajoissa. Sopikaa vaikka joku turvasana, kun sinua alkaa ärsyttää liikaa ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos käytöksessäsi on jotain moittimista, ehkä on ihan ok, että poikaystäväsi koittaa sanoa nätisti. Se on välittämistä. Kunhan ei mene liian pitkälle.

Varmasti näinkin. Pitää yrittää erottaa mikä on aiheellista, mikä menee liian pitkälle. -Ap

Olen monta kertaa miettinyt jälkeenpäin, että olisi pitänyt kuunnella neuvoja. Ettei aina vain ole sitä mieltä, että kyllä minä tiedän itse parhaiten, mikä on minulle parasta. Viisaus on vaikea laji.

Tässä kypsässä iässä ja elämäntilanteessa olisin vain tyytyväinen, jos mies huolehtisi töihin mukaan terveelliset eväät ja muistuttaisi ottamaan vitamiinit:)

Viisaus on kieltämättä vaikea laji. Pitää yrittää olla hätiköimättä ja arvostaa myös niitä hyviä neuvoja. :) Niinkuin toisaalta arvostankin kovasti, vaikka tuntuu että menee yli. -Ap

Niin, voithan sanoa miehellesi, että ihan kiva, että huolehdit, mutta liika on liikaa. Että jatkossakin saa huolehtia, mutta kohtuuden rajoissa. Sopikaa vaikka joku turvasana, kun sinua alkaa ärsyttää liikaa ;)

Tämä voisi kenties toimiakin. :) -Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta onko itse mies lähes täydellinen? Jos ei niin voipi helposti luulla niin jos sinulla ei ole tapana antaa kritiikkiä helposti vaikka ehkä aiheita kritiikkiin löytyisi vaikka kuinka. Mä olen kerran ollut tuollaisen kanssa, joka luuli että hänen tehtävänsä oli antaa kritiikkiä ja neuvoa kaikesta, huvittavaa oli että joskus se kritiikki oli asioista, joita ei itse olisi tehnyt yhtään paremmin tai ehkä jopa huonommin. Mutta koska löytyi toki asoita, joissa hän oli parempi, niin se sokaisi ehkä vähän luulemaan liikoja itsestään. Lopulta aloin harjoittamaan samaa, joka ikisestä asiasta josta keksin yritin muistaa heittää jotain arvosteltavaa tai ”läppää”. Oli muuten vaikeaa joska se ei oikein ikinä ole kuulunut perusluonteeseen eli silti jäi monesti sanomatta jotain vaikka aihetta olisi. En sitten kaihtanut sanoa asioista samalla tavalla dissaavasti. Esim. jos joskus tiesin jotain mitä hän ei, en ennen ikinä ollut tehnyt siitä numeroa mutta aloin selostamaan asioista samaan tyyliin kun hän eli ”oletko tyhmä...” No, vastaanotto oli sitten vähän sellaista että miksi olen niin ilkeä jne. pakko oli toimia vähän lapsellisesti koska joskus saman antaminen takaisin on paras vastalääke tai saattaa avata toisen silmiä. ainakin se vastakritiikki sai miehen hiljaiseksi jos ei muuta.

Hän tekee yleensä asiat hyvin järjestelmällisesti ja suunnitellusti, on perus käytännön asioissa, arjen sujumisessa ja rutiineissa todella hyvä, ei mulla ole siitä antaa kritiikkiä. On liiankin perfektionisti. Mulla on omat spesiaalijuttuni, mitä teen paremmin, silloin hän saattaa usein itse kysyä vinkkejä ja ottaa paineita. En anna kritiikkiä, vaan sanon ettei meidän tarvi kilpailla.

Kritiikkiä annan silloin jos koen epäreilua tai epäkunnioittavaa käytöstä. Nämäkin asiat hän siis sanoo kuitenkin kohteliaasti. Jos ei sanoisi, ilmoittaisin ettei mulle puhuta noin.

-Ap

No ap, mikä tuossa sitten ongelma on jos kohteliaasti kritiikit annetaan. Mutta kannattaa varoa ap että se toinen ei anna ohjeita tai kritiikkiä asioista jotka ovat lähinnä mielipide tai tykkäämis kysymyksiä. Ei ole hyvä jos toinen oppii että ne omat mieltymykset ja mielipiteet, tai tavat toimia ovat ne ainoat oikeat.