Lue keskustelun säännöt.
Mä en jaksa kiireistä aikataulutetta elämää
03.12.2018 |
harmittaa olla tälläinen, että kaikki menot tuntuu vaan kuormittavalta. Olen töiden jälkeen muutenkin aina tosi väsynyt, mutta yritän väkisin liikkua eli pitää kunnostani huolta. Sekin välillä stressaa, kun ei jaksaisi aina vaan suorittaa mennä ja tehdä.
Äsken mies pyysi ensi viikon torstaina teatteriin, olisi työpaikan kautta saanut liput. Mietin asiaa ja se tuntui vaan kuormittavalta, pääsen töistä klo 17, olen kotona 17.30 siitä sitten nopeasti syöminen, siistiytyminen jne. töiden jälkeen ja ajamaan kohti teatteria, josta sitten kotona hieman ennen klo 22. Lapset kiirellä nukkumaan ja niin edes pain. Tämä vaatisi että tekisin eväät töihin edellisenä päivänä. Keskiviikko taas on lasten harkkojen vuoksi kiireinen ja siilloin pitäisi siis tehdä eväät kahdelle päivälle....
Joo, varmasti ihan tavallista perheellisen työssäkäyvän elämää, mutta harmittaa että koen kaikki menot, kivatkin, vain kuormittavina ja murehdin jo etukäteen että miten jaksan.
Niinpä sitten kieltäydyin teatterista, niinkuin usein joudun kieltäytymään kavereidenkin kanssa tapaamisesta. En vaan jaksa. Ja tuntuu etten edes ehdi, vaikka muilla ikäisilläni on töiden ja lasten harkkojen lisäksi omat yhdistystoiminnat ja vaikka mitä, itse en voisi ottaa tähän palettiin mitään ylimääräistä.
Jos yritän suorittaa täysillä eli töistä kotiin nopeasti ruuat, sitten kuntosalille, sitten kahville kaverin kanssa ja sitten eväät seuraavalle päivälle, lasten iltatoimet, iltasadut jne. Niin sitten makaan sängyssä ylikierroksilla enkä saa unta.
Elämä on pelkästään sen miettimistä, että miten jaksan vai jaksanko.
Onko kenellekään muulle tuttua tama?
Lisäksi vielä äitini sarastui ja on pyytänyt apua kauppaan ja siivoukseen, haluasin olla hyvä tytär mutta ensi reaktio on ahdistus ja itku ettei minulle ole voimia tollaiseen...
Ja ferritiini on yli sata jos joku sitä kysyy. Kilpirauhasen vajaatoiminta löytyy.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vähennä töitäsi!
Mä teen enää 20h/vk.
Jää aikaa muuhunkin eikä väsytä enää yhtään töiden jälkeen.
Joskus teen vain kolme päivää viikossa.
Voi kumpa olisi varaa tuohon. Kuulostaa ihanalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tutulta kuulostaa tuo kertomasi. En minäkään jaksa mitään ylimääräistä ja jos joskus jotain ylimääräistä väkisinkin aikatauluissa on, pyörin sitten illalla unettomana ja ylikierroksilla pitkään. Palautumiseen saattaa sitten kulua muutamakin päivä, ennen kuin taas kaikki univelat on kuitattu. Meillä lasten harrastuskuljetuksia on joka arki-ilta, tosin joka päivä ei välttämättä tarvitse viedä, koska osa kuljetuksista toimii kimppakyydeillä. Olen ratkaissut asian niin, että mitään ylimääräisiä juttuja en ota arki-illoille tällä hetkellä. Siitä huolimatta olen viikonloppuisinkin niin poikki, että pakollisten kauppareissujen, siivoamisen ja ruuanlaiton jälkeen jäävän ajan haluan mieluiten olla ihan rauhassa kotosalla perheen kanssa ja huilailla, leipoa, ulkoilla ja katsella leffoja lasten kanssa.
Miksi et voi lähteä töistä suoraan teatteriin? Siinä tulisi juuri sitä omaa aikaa silloin, kun jättäisi väliin tuon minuutintarkan kotiin ehtimisen ja sieltä laittautumisen.
Voitko helpottaa yhtään arkikiireitäsi tekemällä vaikka viikonloppuisin ruokaa enemmän pakkaseen tai arkisin käyttämällä jotain puoliksi valmista? Tai onko helppoja eväitä, joita voi tehdä valmiiksi nopeasti? Onko jotain, minkä ei tarvitsisi olla ihan täydellisesti (josta voisi vähän joustaa)?
Voiko kaverisi tulla käymään sinun luonasi (mikä voisi olla helpompi sinulle) tai käydä kanssasi kuntoilemassa, mikä voisi olla taas ajankäytöllisesti helpompi?
Vierailija kirjoitti:
Miksi et voi lähteä töistä suoraan teatteriin? Siinä tulisi juuri sitä omaa aikaa silloin, kun jättäisi väliin tuon minuutintarkan kotiin ehtimisen ja sieltä laittautumisen.
Mitä omaa aikaa? sanoinko kaipaavani omaa aikaa? ja mitä tekisin sen aikaa, pyörisin kaupungilla ja odottaisin ajan kuluvan? Ei ole rahaa mennä syömään ja nälkä on kyllä jo töiden jälkeen. Toisekseen haluan kyllä vaihtaa vaatteet töiden jälkeen myös ja siistiytyä, pestä hiet pois. En ymmärtänyt pointtiasi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voitko helpottaa yhtään arkikiireitäsi tekemällä vaikka viikonloppuisin ruokaa enemmän pakkaseen tai arkisin käyttämällä jotain puoliksi valmista? Tai onko helppoja eväitä, joita voi tehdä valmiiksi nopeasti? Onko jotain, minkä ei tarvitsisi olla ihan täydellisesti (josta voisi vähän joustaa)?
Voiko kaverisi tulla käymään sinun luonasi (mikä voisi olla helpompi sinulle) tai käydä kanssasi kuntoilemassa, mikä voisi olla taas ajankäytöllisesti helpompi?
Evääni ovat kyllä äärimmäisen helppoja. Aamupalaksi rahkaa marjoilla ja munakas kasviksilla tai tonnikala, raejuustolla ja kasviksilla. Kahvin keitän myös mukaan eli noissa menee kuitenkin joka ilta oma aikansa, kun pesee kipot ja kupit ja vesipullot.
Ystäväni elävät ruuhkavuosiaan siinä missä minäkin, joten näkemiseen pitää muutenkin raivata aikaa kalenterista, hasvoin kukaan pääsee lenkille tai salille silloin kuin itse pääse. Ja ei, en valittanut sitä että tarvitsisin lisää aikaa ystäville, valitin vaan sitä että kaikki tuntuu kuormittavalta. Ja toki heitän lapsille roiskeläppää liiankin usein nenän eteen, kun en vaan jaksa muuta... en pyri täydellisyyteen.
Aikaa ei vaan ole liiaksi, kun kello soittaa 6.30 ja töistä tulen kotiin klo 17 jälkeen, niin jotta saan tarpeeksi unta niin illat vaan on lyhyitä ja jatkuva väsymys saa ne tuntumaan vielä lyhyemmiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et voi lähteä töistä suoraan teatteriin? Siinä tulisi juuri sitä omaa aikaa silloin, kun jättäisi väliin tuon minuutintarkan kotiin ehtimisen ja sieltä laittautumisen.
Mitä omaa aikaa? sanoinko kaipaavani omaa aikaa? ja mitä tekisin sen aikaa, pyörisin kaupungilla ja odottaisin ajan kuluvan? Ei ole rahaa mennä syömään ja nälkä on kyllä jo töiden jälkeen. Toisekseen haluan kyllä vaihtaa vaatteet töiden jälkeen myös ja siistiytyä, pestä hiet pois. En ymmärtänyt pointtiasi...
Jaa no olet sitten töykeäkin vielä..
No aloituksessa kerroit, että sinua rasittaa aikataulutettu elämä, tuo oli vain ehdotus, millä tavalla aikataulu ei olisi niin tiukka. Mutta varmasti itse tiedät, mikä sinua virkistää parhaiten.
Joku muu saattaisi olla tyytyväinen omasta hetkestä, kun kävisi vaikka kivassa paikassa syömässä. Meitä kun on moneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et voi lähteä töistä suoraan teatteriin? Siinä tulisi juuri sitä omaa aikaa silloin, kun jättäisi väliin tuon minuutintarkan kotiin ehtimisen ja sieltä laittautumisen.
Mitä omaa aikaa? sanoinko kaipaavani omaa aikaa? ja mitä tekisin sen aikaa, pyörisin kaupungilla ja odottaisin ajan kuluvan? Ei ole rahaa mennä syömään ja nälkä on kyllä jo töiden jälkeen. Toisekseen haluan kyllä vaihtaa vaatteet töiden jälkeen myös ja siistiytyä, pestä hiet pois. En ymmärtänyt pointtiasi...
Jaa no olet sitten töykeäkin vielä..
No aloituksessa kerroit, että sinua rasittaa aikataulutettu elämä, tuo oli vain ehdotus, millä tavalla aikataulu ei olisi niin tiukka. Mutta varmasti itse tiedät, mikä sinua virkistää parhaiten.
Joku muu saattaisi olla tyytyväinen omasta hetkestä, kun kävisi vaikka kivassa paikassa syömässä. Meitä kun on moneksi.
No mutta juuri kerroin että kaikki ylimääräinen rasittaa ja kuormittaa, jos siis luopuisin vielä siitä ajasta kotona mitä olisi töiden ja teatterin välillä niin sitten saisin illalla kotiin tullessa klo 22 jälkeen hulluna tehdä sen kaiken, pestä kipot ja kupit, ladata kahvin valmiiksi, tarkistaa lasten läksyt, katsoa kaikki mitä nyt lapsiin yleensä illan aikana liittyy jne.
ja tämä palsta saa töykeyden aikaan, olen oppinut tavoille täällä siis. Pahoittelen.
On todella tärkeää pitää huolta jaksamisestaan. Mutta on myös tärkeää huolehtia parisuhteesta, perheestä ja ystävistä. Mitä sitten, jos mies yhtäkkiä jättäisi sinut, kun et jaksa viettää hänen kanssaan aikaa? Te etäännytte, eikä mies enää jaksa katsoa aina hapannaamaa kotona. Sitten kun mies jättää, niin ei sulla ole enää ystäviäkään, kun olet heivannut kaikki pois elämästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On todella tärkeää pitää huolta jaksamisestaan. Mutta on myös tärkeää huolehtia parisuhteesta, perheestä ja ystävistä. Mitä sitten, jos mies yhtäkkiä jättäisi sinut, kun et jaksa viettää hänen kanssaan aikaa? Te etäännytte, eikä mies enää jaksa katsoa aina hapannaamaa kotona. Sitten kun mies jättää, niin ei sulla ole enää ystäviäkään, kun olet heivannut kaikki pois elämästäsi.
Onneksi tähän skenaarioon on vielä matkaa. Hapannaamaa ei miehen tarvitse kotona katsoa, meillä on hauskaa yhdessä ja vietetään kyllä paljon aikaa yhdessä. Ja kavereita ja ystäviäkin riittää, en minkään ole heitä heivannut kiireidensä takia vaan ymmärrys löytyy, että kaikilla on ruuhkavuodet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella tärkeää pitää huolta jaksamisestaan. Mutta on myös tärkeää huolehtia parisuhteesta, perheestä ja ystävistä. Mitä sitten, jos mies yhtäkkiä jättäisi sinut, kun et jaksa viettää hänen kanssaan aikaa? Te etäännytte, eikä mies enää jaksa katsoa aina hapannaamaa kotona. Sitten kun mies jättää, niin ei sulla ole enää ystäviäkään, kun olet heivannut kaikki pois elämästäsi.
Onneksi tähän skenaarioon on vielä matkaa. Hapannaamaa ei miehen tarvitse kotona katsoa, meillä on hauskaa yhdessä ja vietetään kyllä paljon aikaa yhdessä. Ja kavereita ja ystäviäkin riittää, en minkään ole heitä heivannut kiireidensä takia vaan ymmärrys löytyy, että kaikilla on ruuhkavuodet.
Eli ei kuitenkaan sulla ole siis mitään ongelmaa. Sun ”ongelma” oli yksi väliinjäänyt teatterireissu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kuntosalia voi korvata kotitreenillä tai ulkoilulla? Ei menisi aikaa siihen, että menee harrastamaan liikuntaa. Ja miksi lapsille ei voida hankkia sellaisia harrastuksia, että voivat itse mennä niihin? Harrastukset eivät enää läheskään aina auta ihmistä palautumaan töistä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kuntosalia voi korvata kotitreenillä tai ulkoilulla? Ei menisi aikaa siihen, että menee harrastamaan liikuntaa. Ja miksi lapsille ei voida hankkia sellaisia harrastuksia, että voivat itse mennä niihin? Harrastukset eivät enää läheskään aina auta ihmistä palautumaan töistä.
Juu, instan treenivideot onkin kovassa käytössä.
Ja vanhemmiten lapset varmasti menevätkin itse harkkoihin, toisaalta lapset ei minulle rasite vaan rakkainta ja tärkeintä elämässäni joten kyllä välillä on ihan antoisaa katsoa altaan reunalla heidän treenejään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai jaksamattomuus ole sama kuin ystävätön hapannaama?
Ymmärrän oikein hyvin sinua ap. Luulen, että jaksamattomuuden tunne on loppujen lopuksi peräisin riittämättömyyden tunteesta. Nykyään kun pitää tehdä paljon kaikenlaista ollakseen hyvä ihminen. Alitajunta sitten puskee koko ajan ärsykettä aivoille, että pitäisi tehdä sitä ja tuota. Lapsiperheissä ei kannata molempien vanhempien käydä täyspäiväisessä töissä. Se on sulaa hulluutta.
Kannattaa tarkistaa, et voisiko esim. elintasosta vähän supistaa. Itse teen tällä hetkellä 60% työaikaa ja jätettiin esim. asunnonvaihto väliin. Asutaan siis aika ahtaasti, eikä matkustella jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella tärkeää pitää huolta jaksamisestaan. Mutta on myös tärkeää huolehtia parisuhteesta, perheestä ja ystävistä. Mitä sitten, jos mies yhtäkkiä jättäisi sinut, kun et jaksa viettää hänen kanssaan aikaa? Te etäännytte, eikä mies enää jaksa katsoa aina hapannaamaa kotona. Sitten kun mies jättää, niin ei sulla ole enää ystäviäkään, kun olet heivannut kaikki pois elämästäsi.
Onneksi tähän skenaarioon on vielä matkaa. Hapannaamaa ei miehen tarvitse kotona katsoa, meillä on hauskaa yhdessä ja vietetään kyllä paljon aikaa yhdessä. Ja kavereita ja ystäviäkin riittää, en minkään ole heitä heivannut kiireidensä takia vaan ymmärrys löytyy, että kaikilla on ruuhkavuodet.
Eli ei kuitenkaan sulla ole siis mitään ongelmaa. Sun ”ongelma” oli yksi väliinjäänyt teatterireissu.
Ja sun ongelma luetun ymmärtäminen.
Ymmärrän hyvin sinua esimerkiksi tuon mainitsemasi teatteriesityksen suhteen. Jotenkin koen, että niin moni asia on "niin nähty".
Omalta kohdaltani olen tullut siihen tulokseen, että vähempi on parempi mm. harrastuksissa. Mieli lepää paremmin, kun on psyykelle sopiva määrä tekemistä.
Pari vuotta sitten olimme viikon lomalla välimerellä. Ei innostanut bussiretket ynnä muut. Kävelyä ja kahvilassa/ravintolassa istumista merta tuijottaen mieluummin.
En varsinaisesti kaipaa uusia kokemuksia, vaan mielenrauhaa. Vähemmän kalliita harrastuksia ja yksinkertaisempi elämäntapa johtaa siihen, että työtäkään ei tarvitse tehdä niin paljon. Win-win minulle.
M52
Luulen, että olet introvertti. On hyvä oppia kuuntelemaan itseäsi ja omaa kehoasi. Onko tämän hetkinen väsymys ns. jakso vai onko se yleistä sinulle? Onhan nyt kuitenkin kaamos, joten tätä on hyvä hetki miettiä. Olisi hyvä jos pystyisit jakamaan tekemisiä/arjen askareita puolison ja lasten kanssa (jos lapset ovat jo yli +5). Puurokin voi joskus olla ruoka, tässä maassa ollaan syöty sitä monta sataa vuotta. Arki ei ole täydellistä. Jos kuitenkin tuntuu siltä, että tämä jatkuva väsymys on yleistä, luulen, että on aika puhua lääkärille tai terapeutille. Nautitko ennen teatteri käynneistä? Jos entiset mielipuhaat alkavat tuntua vaikeilta/eivät tuo iloa, se voi olla masennuksen merkki.
Arjen ei kuulu olla jatkuvasti näin rankkaa ja on ihan ok pyytää apua. Voimia sinne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et voi lähteä töistä suoraan teatteriin? Siinä tulisi juuri sitä omaa aikaa silloin, kun jättäisi väliin tuon minuutintarkan kotiin ehtimisen ja sieltä laittautumisen.
Mitä omaa aikaa? sanoinko kaipaavani omaa aikaa? ja mitä tekisin sen aikaa, pyörisin kaupungilla ja odottaisin ajan kuluvan? Ei ole rahaa mennä syömään ja nälkä on kyllä jo töiden jälkeen. Toisekseen haluan kyllä vaihtaa vaatteet töiden jälkeen myös ja siistiytyä, pestä hiet pois. En ymmärtänyt pointtiasi...
Jaa no olet sitten töykeäkin vielä..
No aloituksessa kerroit, että sinua rasittaa aikataulutettu elämä, tuo oli vain ehdotus, millä tavalla aikataulu ei olisi niin tiukka. Mutta varmasti itse tiedät, mikä sinua virkistää parhaiten.
Joku muu saattaisi olla tyytyväinen omasta hetkestä, kun kävisi vaikka kivassa paikassa syömässä. Meitä kun on moneksi.
No mutta juuri kerroin että kaikki ylimääräinen rasittaa ja kuormittaa, jos siis luopuisin vielä siitä ajasta kotona mitä olisi töiden ja teatterin välillä niin sitten saisin illalla kotiin tullessa klo 22 jälkeen hulluna tehdä sen kaiken, pestä kipot ja kupit, ladata kahvin valmiiksi, tarkistaa lasten läksyt, katsoa kaikki mitä nyt lapsiin yleensä illan aikana liittyy jne.
ja tämä palsta saa töykeyden aikaan, olen oppinut tavoille täällä siis. Pahoittelen.
Kiire on asennekysymys, elämä on usein asenteesta kiinni. Opettele ensin olemaan kiitollinen mitä sinulla on niin mariset vähemmän. Jos sinulta nyt otetaan pois ne asiat mitkä tekevät KIIREEN TUNNUN ja mitkä muuten olet itse valinnut niin olisiko hyvä sitten.
Onkohan sinulla liian pikkutarkkaa tuo homma joku kahvin valmiiksi laittaminen niin kahvinpuruthan väljähtyy yön aikana ja sitten siihen kahvin tippumiseen menee vain muutama minuutti, ei kai sitä ajastaa tarvitse. Ja kuinka usein käyt kuntosalilla ja paljonko niitä lasten harkkoja on, jos ei äiskä jaksa niin niitä harrastuksia karsitaan. Mieti onko ne lapsille vai vanhemmille tärkeitä. Kaverin kanssa voit mennä kuntosalille tai lenkille, ei tarvitse erikseen kahvitella ja kahvittelupäivänä taas ei kuntosalia. Hommaa käsipainot kotiin niin voit relata.
Elätkö sä omaa elämääsi vai oletko luonut jonkun mallin päähäsi mihin raameihin sun elämä on sitten jumittunut etkä edes nauti siitä? Mietihän palaset uusiksi ja konmarita sun aikataulusi sulle sopivaksi. Jos suhtaudut kavereihin sun pitää mennä niin ei se mitään pakkopullaa pidä olla ja kohta sua ei edes kaivata mukaan jos et tuo mitään iloa porukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et voi lähteä töistä suoraan teatteriin? Siinä tulisi juuri sitä omaa aikaa silloin, kun jättäisi väliin tuon minuutintarkan kotiin ehtimisen ja sieltä laittautumisen.
Mitä omaa aikaa? sanoinko kaipaavani omaa aikaa? ja mitä tekisin sen aikaa, pyörisin kaupungilla ja odottaisin ajan kuluvan? Ei ole rahaa mennä syömään ja nälkä on kyllä jo töiden jälkeen. Toisekseen haluan kyllä vaihtaa vaatteet töiden jälkeen myös ja siistiytyä, pestä hiet pois. En ymmärtänyt pointtiasi...
Jaa no olet sitten töykeäkin vielä..
No aloituksessa kerroit, että sinua rasittaa aikataulutettu elämä, tuo oli vain ehdotus, millä tavalla aikataulu ei olisi niin tiukka. Mutta varmasti itse tiedät, mikä sinua virkistää parhaiten.
Joku muu saattaisi olla tyytyväinen omasta hetkestä, kun kävisi vaikka kivassa paikassa syömässä. Meitä kun on moneksi.
No mutta juuri kerroin että kaikki ylimääräinen rasittaa ja kuormittaa, jos siis luopuisin vielä siitä ajasta kotona mitä olisi töiden ja teatterin välillä niin sitten saisin illalla kotiin tullessa klo 22 jälkeen hulluna tehdä sen kaiken, pestä kipot ja kupit, ladata kahvin valmiiksi, tarkistaa lasten läksyt, katsoa kaikki mitä nyt lapsiin yleensä illan aikana liittyy jne.
ja tämä palsta saa töykeyden aikaan, olen oppinut tavoille täällä siis. Pahoittelen.
Jos olet todella noin kuormittunut, niin ehkäpä voisit ostaa niitä pakasterasioita (tai mitä ikinä kipposi ja kuppisi ovatkaan) muutaman setin lisää että ei tarvitse joka päivä pakolla olla tiskaamassa (teillä ei vissiin ole tiskikonetta?). Olisi yksi päivittäinen huoli vähemmän ja tulisi vähän joustoa arkeen. Eikä maksa muutamaa lanttia enempää.
Ja ehkäpä lasten isä voisi joku ilta tarkistaa ne läksyt, katsoa lasten asiat, ladata kahvin valmiiksi ja päästää sinut vaikka ajoissa nukkumaan tai mitä muuta nyt voisitkaan tehdä palautuaksesi jatkuvasta stressistä. Tämänhän voisi ottaa vaikka ihan rutiiniksi vaikka säännöllisesti, useampana iltana viikossa. Vuoroin keventäisitte toistenne taakkaa ja päästäisitte toisenne vuoroin ottamaan vähän löysemmin rantein. Kaikkea ei tarvitse suorittaa aina itse.
t. Ohis
Vähennä töitäsi!
Mä teen enää 20h/vk.
Jää aikaa muuhunkin eikä väsytä enää yhtään töiden jälkeen.
Joskus teen vain kolme päivää viikossa.