Mä en jaksa kiireistä aikataulutetta elämää

harmittaa olla tälläinen, että kaikki menot tuntuu vaan kuormittavalta. Olen töiden jälkeen muutenkin aina tosi väsynyt, mutta yritän väkisin liikkua eli pitää kunnostani huolta. Sekin välillä stressaa, kun ei jaksaisi aina vaan suorittaa mennä ja tehdä.

Äsken mies pyysi ensi viikon torstaina teatteriin, olisi työpaikan kautta saanut liput. Mietin asiaa ja se tuntui vaan kuormittavalta, pääsen töistä klo 17, olen kotona 17.30 siitä sitten nopeasti syöminen, siistiytyminen jne. töiden jälkeen ja ajamaan kohti teatteria, josta sitten kotona hieman ennen klo 22. Lapset kiirellä nukkumaan ja niin edes pain. Tämä vaatisi että tekisin eväät töihin edellisenä päivänä. Keskiviikko taas on lasten harkkojen vuoksi kiireinen ja siilloin pitäisi siis tehdä eväät kahdelle päivälle....

Joo, varmasti ihan tavallista perheellisen työssäkäyvän elämää, mutta harmittaa että koen kaikki menot, kivatkin, vain kuormittavina ja murehdin jo etukäteen että miten jaksan.

Niinpä sitten kieltäydyin teatterista, niinkuin usein joudun kieltäytymään kavereidenkin kanssa tapaamisesta. En vaan jaksa. Ja tuntuu etten edes ehdi, vaikka muilla ikäisilläni on töiden ja lasten harkkojen lisäksi omat yhdistystoiminnat ja vaikka mitä, itse en voisi ottaa tähän palettiin mitään ylimääräistä.

Jos yritän suorittaa täysillä eli töistä kotiin nopeasti ruuat, sitten kuntosalille, sitten kahville kaverin kanssa ja sitten eväät seuraavalle päivälle, lasten iltatoimet, iltasadut jne. Niin sitten makaan sängyssä ylikierroksilla enkä saa unta.

Elämä on pelkästään sen miettimistä, että miten jaksan vai jaksanko.
Onko kenellekään muulle tuttua tama?

Lisäksi vielä äitini sarastui ja on pyytänyt apua kauppaan ja siivoukseen, haluasin olla hyvä tytär mutta ensi reaktio on ahdistus ja itku ettei minulle ole voimia tollaiseen...

Ja ferritiini on yli sata jos joku sitä kysyy. Kilpirauhasen vajaatoiminta löytyy.