Elämä lasten kanssa

Mietin yhä useammin haluanko lapsia. Toisaalta on ns vauvakuume, tahtoisin kokea perhe-elämän, tarjota lapsille hyvän elämän ja seurata miten he kehittyvät.

Mutta en kestä taaperoita tai pieniä koululaisia. Vauvat aiheuttavat hoitovietin ja uskon, että sen avulla vauva-arjen kestää. Lisäksi vauvat nukkuvat paljon, vaikkakin katkonaisesti. Vauva on kuitenkin kohtalaisen helppo ottaa mukaan esim kyläilyyn, mitä olen tuttavia seurannut. Ja vauvan kanssa yleensä saa olla edes hetken pois työelämästä. Mutta ne taaperot, ne pitävät aamusta iltaan hirveää meteliä, pystyvät tekemään jo kaikkea, joten silmä ei saa välttää hetkeksikään. Taaperoiden kanssa täytyy yleensä jo käydä töissäkin. En tiedä miten jaksaisin viihdyttää lasta vielä työpäivän jälkeen. Teinit ovatkin sitten jo itsenäisempiä (välillä liikaakin).

Millaisia kokemuksia muilla on? Aina puhutaan, että vauva-arki on raskainta, mutta onko se?