Mies, porno ja säälipano

Voi ap...

Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja mietit mikä on sinulle tärkeintä. Kysy mieheltä miksi sinut on jätetty paitsion.

Jos mies tumputtaa mielummin kuin on sinun kanssasi niin pistä possu ulkoruokintaan.

Maailma on täynnä miehiä joille sinä olisit löytö.

>pornoriippuvainen

>www.psychologytoday.com/us/blog/women-who-stray/201307/your-brain-porn-…

Puhu miehelle ja kerro että sinä haluat huomiota. Jos se haluaa katsella naisen alapäätä niin sinullakin on sellainen. Ja olet valmis leikkimään itseksesi kun mies katselee, jos niin haluatte.

Siis teetkö itse aloitteita?

Teen juu aloitteita, mutten koko ajan. Kun ei oo tuntunut semmoista haluavan..

Ap

Aloitteellinen nainen on kiihottava.

Joskus kun olen rättiväsyneenä töistä kömpinyt sänkyyn, vaimo kiepahtaa 69:iin päälleni.

Hetkessä olemme molemmat valmiita.

Ehkä miehesi luulee, ettet halua?

Mutta joo, pornoriippuvuus on voi olla joko syy tai seuraus, ja eihän vasta tumputtanut halua.

Mistä tiedät, että mies on pornoriippuvainen? Se ei millään tavalla käy ilmi tekstistä

Mun mies menee lukkoon jos teen aloitteen. En siis ilmoita haluista koska silloin seksin saanti lakkaa.

Edellisestä kerrasta melkein viikko...

Porno ei tuo mitään hyvää. Turruttaa vain.

No sain tietää kun mies halus kertoa. Siis sen ettei pysty juurikaan käyttämään nettiä ”normaalisti”... en tiä miks kerto. Ois ny jättäny kertomatta.

Ap

Tai sitten häntä ei vain seksi oikean ihmisen kanssa juuri kiinnosta? Enemmänkin vain se fantasiamaailma.

Edellisestä seksikerrasta varmaan neljä kuukautta..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voi ap...

Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja mietit mikä on sinulle tärkeintä. Kysy mieheltä miksi sinut on jätetty paitsion.

Jos mies tumputtaa mielummin kuin on sinun kanssasi niin pistä possu ulkoruokintaan.

Maailma on täynnä miehiä joille sinä olisit löytö.

Tyypillistä, että naiset kannustavat toisiaan jättämään miehensä sen sijaan että katsoisivat peiliin ja tekisivät esim. lihavuudelleen jotain.

Niinpä kai se on seuraavaks nukkebordellissa missä saa sitä fantasiaa koko rahalla..

Ap

Minä en ole vaimolleni edes säälipano. Hänen ei kuitenkaan tarvitse suostua, jos ei halua. Oikeaa hetkeä ei ole enää koskaan.

En oo jättämässä miestä! Pohdin seksielämän jatkoa. Pystynkö mä milloinkaan ajattelemaan, että olisin jotain muuta kun korvike, sääliä tai pakollinen..

Ap

Käy joskus suihkussa ja käytä meikkiä, sillä voi olla vaikutusta. Tietysti jos olet naamasta sellainen riivinrauta, että variksetkin tippuvat lennosta niin sitten mikään ei auta.

Mä oonkin ihmetelly tätä mein kunnan runsasta variskuolleisuutta..

Ap

Realistisesti kun ajattelee tilannetta miehen näkökulmasta niin se on aika toivoton.

Kun miettii tavallisen miehen vaihtoehtoja pariutumisessa niin ne vastakaikua osoittavat naiset ei ikinä ole mitään kovin viehättäviä ulkonäöltään, mutta se on joko sellainen tai yksinolo.

Luulen että monen miehen seksielämä paranisi huomattavasti jos heidän ei tarvitsisi tyytyä ihan-ok naiseen.

Vierailija kirjoitti:

No niin..

Mulle selvis tässä hiljan, että mun mies on pahasti pornoriippuvainen.. no so what aattelin, ja se oli mulle ihan jees. Ei se mun mielestä ole pettämistä tms. Ois kiva yhdessä katsoa.

Mutta kun jotenkin taisin mielessäni prosessoida tätä. Ja tajusin että mä oon säälipano. Mulle annetaan seksiä ehkä 4 kertaa vuodessa. Oon aina ajatellut, että on vähän aseksuaalinen ihminen. Kun muuten kuitenkin osoittaa kiintymystä, huolenpitoa ja huomaavaisuutta todella paljon. Ollaan oltu 10-v naimisissa. Mutta nyt tajusin, että katsoo mieluummin muita ja hoitaa hommat sitten itekseen. Suhdetta sillä voi olla, kun ei aika riittäs millään siihen. On siis illat ja viikonloput kotona mun kanssa.

Se vielä tietää, että mä tykkään itse sèksistä tosi paljon ja oon aina valmis. Ikinä en oo sanonut, että nyt ei sovi. Mutta nyt tajusin, että tosiaan saan sèksiä vaan sen verran etten kokonaan sen puutteeseen kuole.

Oonhan mä ihan hèlvetin ruma. Kyllä mä sen nyt tajuan. Mutta aina mulla on ollut itsekunnioitusta. Nyt ei enää ole. Ja ajatellut, että kelpaan.. nyt tajuan, etten todellakaan kelpaa..

Täytyskö mun vaan taistella tää jotenkin omassa mielessäni ohi? Vai pitäskö puhua miehelle? En mä tiedä miten seksielämä tästä eteenpäin ois mahdollista kun ajattelen vain, että mies miettii, että jaahas on taas pakko totakin nàida, velvollisuudesta..

Mulla on tosi pahoja hylkäämiskokemuksia taustalla. Mun ex-aviomies jätti mut mun parhaan kaverin kanssa. Ja sillon olin ihan älyttömän nätti, laiha, nuori ja söötti. Niin miten nyt kun oon 37v, lihava, yms.. että ymmärrän sen muitten katsomisen, jos en ois itse se säälipano ja velvollisuus.

Jos mulle tulisi edes tunne, että en oo miehen mielestä enää se paras ja kaunein, niin mies lähtisi vaihtoon. Tai, noh en kyllä välttis ottaisi uutta miestä, että ei ehkä vaihtoon, kun ei toista ehkä tulisi edes tilalle.