Mitä väliä sillä on, jos joku ystävä sattuu olemaankin exä?

Itse en vain voi kuvitella syytä, jossa parisuhde ei enää onnistuisi mikäli ystävyys on jäljellä. Vastakysymykseni olisi: mistä syistä se suhde sitten kariutui, jos ystävyys, keskusteluyhteys ja kunnioitus kuitenkin jäivät?

Vierailija kirjoitti:

Itse en vain voi kuvitella syytä, jossa parisuhde ei enää onnistuisi mikäli ystävyys on jäljellä. Vastakysymykseni olisi: mistä syistä se suhde sitten kariutui, jos ystävyys, keskusteluyhteys ja kunnioitus kuitenkin jäivät?

No, aina se parisuhde vaan ei onnistu. Ei se silti ystävyyteen vaikuta. Ainakaan minulla ja ex-miehelläni. Hän on minun paras ystäväni, mutta parisuhteemme ei toiminut pariakymmentä vuotta kauempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en vain voi kuvitella syytä, jossa parisuhde ei enää onnistuisi mikäli ystävyys on jäljellä. Vastakysymykseni olisi: mistä syistä se suhde sitten kariutui, jos ystävyys, keskusteluyhteys ja kunnioitus kuitenkin jäivät?

No, aina se parisuhde vaan ei onnistu. Ei se silti ystävyyteen vaikuta. Ainakaan minulla ja ex-miehelläni. Hän on minun paras ystäväni, mutta parisuhteemme ei toiminut pariakymmentä vuotta kauempaa.

Tarkoitatko parisuhteen toimimattomuudella sitä, että seksi ei enää ollut yhteensopivaa? Yhdessäasuminen ei enää onnistunut? Vai mikä?

Itse ajattelisin, että vaikka alkuhuuma katoaisi mutta se ainutlaatuinen ystävyys on, niin ei se olisi syy parisuhteen purkamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en vain voi kuvitella syytä, jossa parisuhde ei enää onnistuisi mikäli ystävyys on jäljellä. Vastakysymykseni olisi: mistä syistä se suhde sitten kariutui, jos ystävyys, keskusteluyhteys ja kunnioitus kuitenkin jäivät?

No, aina se parisuhde vaan ei onnistu. Ei se silti ystävyyteen vaikuta. Ainakaan minulla ja ex-miehelläni. Hän on minun paras ystäväni, mutta parisuhteemme ei toiminut pariakymmentä vuotta kauempaa.

Tarkoitatko parisuhteen toimimattomuudella sitä, että seksi ei enää ollut yhteensopivaa? Yhdessäasuminen ei enää onnistunut? Vai mikä?

Itse ajattelisin, että vaikka alkuhuuma katoaisi mutta se ainutlaatuinen ystävyys on, niin ei se olisi syy parisuhteen purkamiseen. 

Ei ole romanttisia tunteita, eikä minkäänlaista himoa toista kohtaan.

Pidemmän päälle ei toimi. Mies ja hänen exä olivat ystäviä eron jälkeen, mutta exä pahoitti kuitenkin mielensä kun menimme kihloihin.

Ei kuitenkaan loppujen lopuksi hyväksynyt, että joku menee naimisiin ex poikaystävän kanssa.

Eikö se ole selvää, että asia riippuu ihan mihin suhde on loppunut ja miten. Joissain tällaisissa tapauksissa välille jää eräänlaista jännitettä ja ikävöintiä, kun suhde on päättynyt esim. välimatkan vuoksi ja totta kai on selvää, että uusi kumppani ei ehkä suoriltaan kykene sulattamaan eksää. Toisaalta sitten taas jos suhde on kuollut siihen, että yksinkertaisesti tunteet ovat laantuneet (ovat olleet ystäviä ennen suhdetta) ja kummallakaan ei aidosti ole enää mitään halua toista kohtaan, niin miksipäs ei voi olla kavereita.

Tämän sitten ainoastaan nämä kaverukset aidosti tietävät, mikäli tunteilla ei ole enää osaa kaverisuhteessa, sen kyllä huomaa helposti. Itse en ole koskaan tällaisessa tilanteessa ollut, mutta olen nähnyt usein tilanteita, jossa exän kanssa ollaan vielä kavereita, eikä muka ole mitään tunteita, mutta exä ei voi hyväksyä uutta (nais)ystävää ja haluaa omia miehen itselleen. Tämä on mielestäni lähinnä säälittävää, että ei edes yritä tulla toimeen exän nykyisen kanssa. Ja tietysti toisin päin sama homma.