Lue keskustelun säännöt.
Annatteko sairaanhoitajaopiskelijoiden olla tutkimuksien aikana läsnä huoneessa?
29.11.2018 |
Itse joitakin vuosia sitten menin terveyskeskukseen epäillyn aikaisen keskenmenon takia ja siellä oli kaksi opiskelijaa. Kysyttiin, saavatko olla tutkimuksen ajan huoneessa, mutten tahtonut heitä silloin sinne, asia oli minulle jotenkin vaikea, enkä halunnut heitä alapäätutkimuksen ajaksi sinne. En edes itse tiedä, miksi.
Monta vuotta sen jälkeen olen aina antanut suostumuksen ja olen myös antanut harjoittelijoiden tutkia minut, kun olen ollut sairaalassa.
Annatteko te opiskelijoiden olla paikalla?
Kommentit (34)
Totta kai. Annoin miespuolisen jopa tunnustella vauvan asentoa pyllyn kautta. Hyvälle tuntui. Hih!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina, jos suostuvat riisumaan yhtä paljon vaatteita kuin minä itse.
Toki, minulla taisi olla sektiossa kaikkia kahtena kappaleena. Anestialääkärillä, anestesiahoitajalla, leikkaavalla lääkärillä, kätilöllä ja lastenlääkärillä oli harjottelijat mukana. Nää muistan. Sali oli täynnä populaa
En todellakaan anna. Lekurikäynnit ovat muutenkin sellaista mitä välttelen viimeiseen asti.
Vierailija kirjoitti:
Toki, minulla taisi olla sektiossa kaikkia kahtena kappaleena. Anestialääkärillä, anestesiahoitajalla, leikkaavalla lääkärillä, kätilöllä ja lastenlääkärillä oli harjottelijat mukana. Nää muistan. Sali oli täynnä populaa
No siinä on ollut porukkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annan aina olla, miten he muuten oppivat tekemään mitään, jos kaikki kieltäisivät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai annan. Ei ne käytävällä odottelemassa mitään opi. Eikä ne potilaita ole siellä tirkistelemässä vaan opettelevat hoitamista.
Riippuu tilanteesta. Perus terveystarkastuksissa annan olla, mutta sairastan syömishäiriötä ja vaikkapa niitä koskevilla käynneillä haluan, että läsnä on vain minä ja hoitaja/lääkäri/terapeutti, sillä noista asioista ei muutenkaan ole helppo puhua ja ylimääräiset ihmiset saavat silloin hermostuneeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annan olla. Kerran kun minulla oli aika psykiatrille niin psykiatri kysyi saako opiskelija olla läsnä? Vastasin joo käy ja sitten tämä opiskelija esitteli itsensä " Moi olen Sanna Jotakin ja olen kätilöopiskelija... " Hieman mietin...
Kuitenkin mies olen niin kätilöopiskelija ja psykiatrin tapaaminen. Jotakin minä en ymmärtänyt nyt tässä. Se olisi sama kun synnytyssalissa paikalle pelmahtaa psykiatri.
Annoin olla ja tehdä toimenpiteitä, kunnes kävin yhdessä verikokeessa. Harjoittelija vaikutti aika epävarmalta, asetteli kauan käteen sitä puristavaa sidettäkin. Ei saanut verisuonia millään näkyviin ja korjaili koko ajan sitä sidettä, meni monta minuuttia kun etsi suonia.
Lopulta laittoi neulan sisään ja sattui niin p*rusti, huimasi ja oksetti. Kun katsoin miksi sattui (kammoan hiukan neuloja, enkä voi katsoa kun verikoetta otetaan ja neula laitetaan sisään), neula oli aivan liian "reunassa". Vaikea selittää, mutta kun oikeasta kädestä otetaan verikoe, se otetaan keskeltä kyynärtaivetta, mutta tämä harjoittelija oli laittanut neulan aivan liikaa oikealle, hyvä kun oli taivettakaan siinä enää.
Sanoin, että sattuu todella paljon ja on todella heikko ja huono olo, mahanpohjasta otti jotenkin oudosti. Siinä vaiheessa tämä harjoittelijan ohjaaja tuli ottamaan neulan pois ja hoiti itse verikokeen oton, eikä tuntunut "väärältä".
Tuon jälkeen en uskalla antaa epävarmojen harjoittelijoiden pistellä minua neuloilla. Jos ei ole ollut epävarma, olen uskaltanut antaa mahdollisuuden, mutta olen maininnut tuosta aiemmasta tapauksesta, jolloin ohjaaja on ollut koko ajan aivan vieressä neuvomassa harjoittelijaa, ettei näin kävisi uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on kiusallista, että kysymys, saako olla paikalla, esitetään potilaalle harjoittelijan kuullen. Olen törmännyt tällaisiin tilanteisiin muuallakin kuin terveydenhuollossa. Nuorempana en uskaltanut kieltäytyä. Ja tästä johtuen koin nöyryyttäviä tilanteita kun riisuuduin tai keskustelin arkaluonteisista asioista. Nyt uskallan sanoa heti ettei käy.
Sinä nuori joka tätä luet, etkä uskalla kieltäytyä, kieltäydy rohkeasti jos et halua ylimääräisiä ihmisiä vastaanotolle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli ennen tapana antaa, mutta enää en, tai en ainakaan anna tehdä mitään toimenpiteitä. Olin kerran menossa papa-kokeeseen kärsittyäni jo pidempään epämääräisistä oireista. Olin noin parikymppinen ja pelkäsin kovasti jotain vakavampaa sairautta, eli olin tilanteessa aika herkillä.
Vastaanottohuoneessa odotti nuori miespuolinen hoitajaopiskelija noin kuusikymppisen naispuolisen sairaanhoitajan kanssa. Hoitaja kysyi voisiko opiskelija ottaa näytteen. Minä suostuin. En ole koskaan pitänyt esim. miespuolisella gynellä käymistä ongelmana, sillä työtähän se heille vain on.
No, minä kapuan tutkimuspöydälle ja opiskelija aloittaa toimenpiteen hoitajan poistuessa sillä aikaa hetkeksi huoneesta. Toimenpide tekee valtavan kipeää, ja tuntuu siltä, että hän ei käytä instrumentteja oikein. Minä parahdan opiskelijalle, että nyt sattuu, ja hän jotenkin hätääntyy siitä. Yrittää tehdä uusiksi, mutta pieleen menee ja kipu vain pahenee. Siinä samassa hoitaja saapuu takaisin paikalle, ja näkee hätääntyneen opiskelijan ja minut kalmankalpeana itkemässä kivusta. Hoitaja huudahtaa, että opiskelija oli yrittänyt käyttää aivan liian suurta tähystintä (olen erittäin pienikokoinen synnyttämätön nainen) ja muutenkin yrittänyt suorittaa toimenpidettä väärin. Hoitaja sai lopulta näytteen otettua oikeaoppisesti, mutta minun piti jäädä hetkeksi huilaamaan, kun huimasi ja heikotti.
Jos on tosi kova piikkikammo, niin ymmärrän kyllä sen ettei halua, että opiskelija pistää. Muutoin en. Kuinka kukaan oppii pistämistä pistämättä? Kyllä meillä kokeneillakin tulee huteja.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ennen tapana antaa, mutta enää en, tai en ainakaan anna tehdä mitään toimenpiteitä. Olin kerran menossa papa-kokeeseen kärsittyäni jo pidempään epämääräisistä oireista. Olin noin parikymppinen ja pelkäsin kovasti jotain vakavampaa sairautta, eli olin tilanteessa aika herkillä.
Vastaanottohuoneessa odotti nuori miespuolinen hoitajaopiskelija noin kuusikymppisen naispuolisen sairaanhoitajan kanssa. Hoitaja kysyi voisiko opiskelija ottaa näytteen. Minä suostuin. En ole koskaan pitänyt esim. miespuolisella gynellä käymistä ongelmana, sillä työtähän se heille vain on.
No, minä kapuan tutkimuspöydälle ja opiskelija aloittaa toimenpiteen hoitajan poistuessa sillä aikaa hetkeksi huoneesta. Toimenpide tekee valtavan kipeää, ja tuntuu siltä, että hän ei käytä instrumentteja oikein. Minä parahdan opiskelijalle, että nyt sattuu, ja hän jotenkin hätääntyy siitä. Yrittää tehdä uusiksi, mutta pieleen menee ja kipu vain pahenee. Siinä samassa hoitaja saapuu takaisin paikalle, ja näkee hätääntyneen opiskelijan ja minut kalmankalpeana itkemässä kivusta. Hoitaja huudahtaa, että opiskelija oli yrittänyt käyttää aivan liian suurta tähystintä (olen erittäin pienikokoinen synnyttämätön nainen) ja muutenkin yrittänyt suorittaa toimenpidettä väärin. Hoitaja sai lopulta näytteen otettua oikeaoppisesti, mutta minun piti jäädä hetkeksi huilaamaan, kun huimasi ja heikotti.
Toivottavasti ymmärsit, että tuo kokemasi oli täysin ohjaajan vika, ei opiskelijan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kiusallista, että kysymys, saako olla paikalla, esitetään potilaalle harjoittelijan kuullen. Olen törmännyt tällaisiin tilanteisiin muuallakin kuin terveydenhuollossa. Nuorempana en uskaltanut kieltäytyä. Ja tästä johtuen koin nöyryyttäviä tilanteita kun riisuuduin tai keskustelin arkaluonteisista asioista. Nyt uskallan sanoa heti ettei käy.
Sinä nuori joka tätä luet, etkä uskalla kieltäytyä, kieltäydy rohkeasti jos et halua ylimääräisiä ihmisiä vastaanotolle!
Minustakin se on kiusallista, tuntuu jotenkin tökeröltä jos haluaa kieltää, kun opiskelija on siinä. Miksei opiskelija voi olla ulkopuolella ja jos antaa luvan, sitten tulla sisään?
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ennen tapana antaa, mutta enää en, tai en ainakaan anna tehdä mitään toimenpiteitä. Olin kerran menossa papa-kokeeseen kärsittyäni jo pidempään epämääräisistä oireista. Olin noin parikymppinen ja pelkäsin kovasti jotain vakavampaa sairautta, eli olin tilanteessa aika herkillä.
Vastaanottohuoneessa odotti nuori miespuolinen hoitajaopiskelija noin kuusikymppisen naispuolisen sairaanhoitajan kanssa. Hoitaja kysyi voisiko opiskelija ottaa näytteen. Minä suostuin. En ole koskaan pitänyt esim. miespuolisella gynellä käymistä ongelmana, sillä työtähän se heille vain on.
No, minä kapuan tutkimuspöydälle ja opiskelija aloittaa toimenpiteen hoitajan poistuessa sillä aikaa hetkeksi huoneesta. Toimenpide tekee valtavan kipeää, ja tuntuu siltä, että hän ei käytä instrumentteja oikein. Minä parahdan opiskelijalle, että nyt sattuu, ja hän jotenkin hätääntyy siitä. Yrittää tehdä uusiksi, mutta pieleen menee ja kipu vain pahenee. Siinä samassa hoitaja saapuu takaisin paikalle, ja näkee hätääntyneen opiskelijan ja minut kalmankalpeana itkemässä kivusta. Hoitaja huudahtaa, että opiskelija oli yrittänyt käyttää aivan liian suurta tähystintä (olen erittäin pienikokoinen synnyttämätön nainen) ja muutenkin yrittänyt suorittaa toimenpidettä väärin. Hoitaja sai lopulta näytteen otettua oikeaoppisesti, mutta minun piti jäädä hetkeksi huilaamaan, kun huimasi ja heikotti.
Kamalaa. Kyllä vanhemman hoitajan olisi pitänyt sanoa harjoittelijalle että aloittaa vasta kun tulee takaisin huoneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Jos on tosi kova piikkikammo, niin ymmärrän kyllä sen ettei halua, että opiskelija pistää. Muutoin en. Kuinka kukaan oppii pistämistä pistämättä? Kyllä meillä kokeneillakin tulee huteja.
Pistelisivät toisiansa siellä koulussa niin siinä sitä saisi oppia ja varmaan vähän eri tavalla oppisi suhtautumaan siihen pistämiseen ja siihen miten se pitää tehdä kun joutuisi itse kukakin vuorollaan olemaan pistettävänä ja muutenkin kohteena olisi omat kaverit eikä vaan joku tusinapotilas terveyskeskuksessa.
En todellakaan, ei lääkäriopiskelijoitakaan. Yksityisyydestäni pidän kyllä kiinni.