Oletko 30+v vela tehnyt sterilisaation? Miksi? Miksi et?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt, heti kun täytin 30. Nyt olen 42 (nainen). Päivääkään en ole katunut. Olen aina tiennyt, että en tule haluamaan omia lapsia koskaan, ja hormonaalinen ehkäisy aiheutti lukuisia terveysongelmia. Odotin kuin kuuta nousevaa tuota päivää, kun sain mennä sterilisaatiota hakemaan. Helppoa se ei silti ollut, päätäni yritettiin käännyttää moneen otteeseen prosessin aikana. Mutta todella tyytyväinen päätökseeni olen.

Millä syillä he yrittivät sinua käännyttää? Kuulostaa ärsyttävältä!

Se, että pyydetään harkitsemaan erittäin huolellisesti jokaiselta kannalta, ei ole käännyttämistä! Kuitenkin tapahtuu niin, että strerilisaatioita myöhemmin tulee purettaviksi, tai tulee tarvetta kalliisiin alkionsiirtoihin tms. kun mieli muuttuu. Jos ja kun itse on varma päätöksestään, voi myös vastata kysymyksiin tyynen itsevarmasti ja suuttumatta, niin kuin aikuisen ihmisen odottaisi tekevän muissakin elämäntilanteissa. Kyllähän sitä joutuu perustelemaan muitakin asioita, työpaikkahaastatteluissa tai vuokra-asuntoa etsittäessä jne. Niin miksei sitten silloin kun tekee vaikeasti peruttavan päätöksen? Oikeastaan soisin, että myös avioliittoa solmivat joutuisivat vastaamaan tiukkoihin kysymyksiin, että tietäisivät mitä ovat tekemässä... 

En suuttunutkaan kysymyksistä, mutta se, millä tavalla ne esitettiin, oli alentavaa. Ei sen puoleen, että itsetuntoni kestää kyllä senkin, mutta asiat voisi hoitaa ja esittää eri tavalla. Tuntui siltä, että hoitajat itse ärsyyntyivät siitä, että haluan toimenpiteen tehdä. Nakeltiin niskoja ja tiuskittiin, että turha tulla sitten vaatimaan myöhemmin toimenpiteen purkua, KUN mieli muuttuu. No, pääasia, että homma hoidettiin, ja elämänlaatu sen jälkeen parani huomattavasti.

Ja vielä lisään, että kun ensimmäisellä käynnillä kaikki perusteluni ym käytiin läpi, niin onko välttämättä aiheellista kyseenalaistaa niitä vielä useaan kertaan myöhemmin? Viitaten tuohon, että joutuu perustelemaan muitakin asioita - kyllä, mutta kuinka monta kertaa niitä perustelujaan täytyy perustella?

Katsoin sen trelisaatio dokumentin netflicksistä ja kauhistuin miten ihmisiltä on mennyt terveys sen värkin takia.

En muista minkä niminen se dokumentti oli.

Sterilisaatio EI RIITÄ! Koko kohtu poistettava.

Voisinko käydä psykologin juttusilla ja saada häneltä lausunnon, että teen harkitun ja järkevän päätöksen? Paperi vaan tiskiin sanaakaan sanomatta, jos hoitohenkilökunta osoittaa mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Sterilisaatio EI RIITÄ! Koko kohtu poistettava.

Mihin ei riitä?

Vierailija kirjoitti:

Katsoin sen trelisaatio dokumentin netflicksistä ja kauhistuin miten ihmisiltä on mennyt terveys sen värkin takia.

En muista minkä niminen se dokumentti oli.

Se oli se Essure-menetelmä, jota ei Suomessa enää käytetä. Itselleni on laitettu klipsit, eikä mitään ongelmia niiden kanssa ole ollut. Ovat turvallinen vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen, heti kun täytin 30. Halusin mahdollisimman varman ja helpon ehkäisyn.

Miltä henkisesti tuntui lopettaa hedelmällisyys lopullisesti? Itse olen 100% varma etten halua lapsia, mutta mulla on yleisestikin vaikea ”sitoutua” mihinkään, niin lopullisuus käsitteenä sinällään hieman ahdistaa. Olisi ihanaa olla luonnostaan hedelmätön.

Se tuntui pelkästään helpottavalta. Tiesin että edessä on vielä 20 vuotta pelaamista erilaisten ehkäisykeinojen kanssa, joten sterilisaatio oli ilman muuta loistava vaihtoehto. Tiesin etten halua koskaan äidiksi. Nyt olen 52-vuotias, enkä ole kertaakaan ajatellut että olisin sittenkin halunnut lapsen. Päinvastoin, olen joka päivä onnellinen siitä, ettei minun tarvitse olla äiti.

Käyttäisin kuitenkin edelleen minipillereitä jotta kivuliaat kuukautiset pysyy pois, niin turhaahan tuo tavallaan olisi. Lisäksi sitä "kyllä mielesi vielä muuttuu" on jankattu niin paljon, että hieman pelkään mitä sitten tapahtuisi, jos niin oikeasti kävisi ja olisinkin sterkkauttanut itseni. Tämä siitä huolimatta, että vauvat ovat pelkästään ällöttäneet minua koko hieman päälle 30v elämäni ajan. Ilmeisen tehokasta pelottelua...

Anekdoottina todettakoon, että kun kaverit alkoivat lisääntyä, niin näin kerran unta että olin raskaana ja muistan unesta vain sen hirveän tunteen, kun kaikki on periaatteessa hyvin (olin unessa äitini kanssa käymässä mummini luona ja pitkällä raskaana ja kaikki olivat vaan että ai kun kiva kun saat kohta vauvan) mutta itse tiesin että seuraavat kymmenet vuodet elämästäni ovat pilalla enkä saa omaksi tuntemaani kroppaa enää ikinä takaisin vaan tilalle tulee "mutsikroppa". Harvoinpa olen ollut mistään niin onnellinen kuin herätessäni ja tajutessani, että saan delleen pitää oman elämäni. :D

Oli todella hämmentävää kun mieheltä ei kysytty yhtään ainoaa kertaa onko hän varma vasektomiapäätöksestä, mutta minulle taas ei steriä herunut vaikka ehkäisyt eivät sovi (8kk putkeen vuotamista ei tarkoita, että kierukka ei sopisi ja jos neljä pillerimerkkiä ei sovi, niin joku kuitenkin voisi ja onko seksihalujen ja rakkaudentunteen häviäminen edes sivuvaikutuksia, en jaksanut leikkiä koekaniinia pidempään).

Vierailija kirjoitti:

Oli todella hämmentävää kun mieheltä ei kysytty yhtään ainoaa kertaa onko hän varma vasektomiapäätöksestä, mutta minulle taas ei steriä herunut vaikka ehkäisyt eivät sovi (8kk putkeen vuotamista ei tarkoita, että kierukka ei sopisi ja jos neljä pillerimerkkiä ei sovi, niin joku kuitenkin voisi ja onko seksihalujen ja rakkaudentunteen häviäminen edes sivuvaikutuksia, en jaksanut leikkiä koekaniinia pidempään).

Jep, juuri näin se menee. Miehille kyseessä on lähestulkoon ilmoitusluontoinen asia, mutta naisen ei edelleenkään 2000-luvulla haluta antaa päättää omasta vartalostaan. Naisen vartalohan on yhteiskunnan omaisuutta ja vartalon tehtävä on synnyttää uusia jälkeläisiä yhteiskuntaan. Käsittämätöntä.

Ei-vela tunkee ketjuun, anteeksi. :D Mulla on siis kaksi lasta, missä lie vauvakuumehormonipöllyssä hankittu aikanaan. Rakkaita ovat mutta lisää en halua. Sterilisaatio siintää mielessä.

Omalääkärin kauttako aloitetaan? Jonot varmaan vaihtelee mutta kauanko olette jonottaneet? Ja miten toimenpide sujui, tuliko paljon kipuja?

Vierailija kirjoitti:

Ei-vela tunkee ketjuun, anteeksi. :D Mulla on siis kaksi lasta, missä lie vauvakuumehormonipöllyssä hankittu aikanaan. Rakkaita ovat mutta lisää en halua. Sterilisaatio siintää mielessä.

Omalääkärin kauttako aloitetaan? Jonot varmaan vaihtelee mutta kauanko olette jonottaneet? Ja miten toimenpide sujui, tuliko paljon kipuja?

Aikoinaan hakeuduin vaan oman kunnan terveyskeskukseen, nykyisin omalääkäri lienee hyvä vaihtoehto. Asuin silloin Tuusulassa, jonoa ei ollut kuin kuukausi, en tiedä, miten näinä päivinä, varmaan kunnasta riippuu aika paljon. Toimenpide tehtiin nukutuksessa, kipuja oli vatsassa (lähinnä tähystyshaavan tienoilla) muutamia päiviä, neljä päivää sain sairaslomaa. Olin aamun ensimmäinen potilas, ja jo puolen päivän jälkeen pääsin pois sairaalasta. Ensimmäisinä päivinä sattui myös hartioihin, koska vatsaan pumpataan toimenpiteessä ilmaa, ja se poistuu pikkuhiljaa haihtumalla ja nousee kropassa ylöspäin. Mutta ei siis mitään pahoja kipuja ja helpottavat päivä päivältä :)

up

En ole teettänyt koska: a) en ole parisuhteessa enkä ole harrastanut seksiä n. 5 vuoteen ja tuskin tulenkaan harrastamaan b) minulla on endometrioosi, joten todennäköisesti olen hedelmätön jokatapauksessa c) pillereillä saan pidettyä endometrioosioireet hallinnassa ja niihin ei taas steri vaikuta mitenkään.

Olen 28-vuotias ja sterilisaatio on tehty perinnöllisen sairauden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

En. Ei ole kumppania eikä seksuaalista elämää, ei ole ollut 12 vuoteen enkä usko että enää tulee koskaan, joten ei ole tarvetta ehkäisylle.

Sama minulla. Ajattelin toki ottavani sterilisaation, mutta kun seksi loppui 11 vuotta sitten, en ole jaksanut vaivautua vääntämään lääkärien kanssa. Nyt olen yli 40, jos seksielämä alkaisi uudestaan, hommaisin sterilisaation. Meidän suvussa saatu lapsia sen verran myöhäänkin.

Olen, heti kun ikä riitti eikä ole mieli 11 vuodessa muuttunut :) Itse sain (yksityiseltä) lähetteen kirjoittaneelta (mies)lääkäriltä täysin asiallista kohtelua. Klipsit laitettiin tähystyksessä, toinen puoli vähän kipuili muutaman vuoden ajan aina ovulaation aikaan. Itse toimenpiteessä joka tehtiin tähystyksessä oli myös vähän ongelmia, vatsaonteloon laitettu kaasu meni jonnekin väärään paikkaan ja makasin leikkauspöydällä tyyliin koko päivän, itse toki siitä mitään tietämättä :D Mutta yhtään ei kaduta ja ehdottomasti tekisin saman valinnan uudelleen, kyllä elämä ilman ehkäisystä huolehtimista ja luonnonmukaisella hormonitoiminnalla on NIIN helppoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 29 -vuotias vela nainen, en ole saanut sterilisaatiota pyynnöistä huolimatta. Jatkuva ramppaaminen lääkäreillä on alentavaa, kuluttavaa ja aikaa vievää. Jossain vaiheessa taas kuitenkin varattava aikaa, tämä luonnollisesti vaikuttaa ihan päivittäiseen elämään. En haluaisi käyttää hormonaalista ehkäisyä, pelkään kuollakseni seksiä pelkän kumin kanssa ja tämä kaikki vaikuttaa parisuhteeseen ja sen tyydyttävyyteen. Koen ettei minua kohdata terveydenhuollossa järkevästi ja itsemääräämisoikeuttani poljetaan, LAPSIA EN HALUA, IKINÄ.

Miksi ihmeessä et teetä tuota ulkomailla? Jos mieheni ei olisi teettänyt vasektomiaa itselleen, olisin aivan varmasti hankkinut tuon ulkomailta. -2

Olen 24-vuotias nainen ja varma siitä, että lastensaanti nyt tai tulevaisuudessa ei ole minulle positiivinen asia. Haluaisin teettää sterin ulkomailla, mutta netistä löytyy huonosti siitä tietoa, siis käytännön asioista. Missä tänä päivänä kannattaa se teettää, Belgiassa, Hollannissa vai jossain muualla? Ruotsiin ei ymmärtääkseni enää kovin hyvin oteta suomalaisia vastaan, koska täältä on tullut niin ryntäämällä alle kolmekymppisiä naisia steriä hakemaan. Paljonko se maksaa? Mihin pitää ottaa yhteyttä?

Vierailija kirjoitti:

Olen 29 -vuotias vela nainen, en ole saanut sterilisaatiota pyynnöistä huolimatta. Jatkuva ramppaaminen lääkäreillä on alentavaa, kuluttavaa ja aikaa vievää. Jossain vaiheessa taas kuitenkin varattava aikaa, tämä luonnollisesti vaikuttaa ihan päivittäiseen elämään. En haluaisi käyttää hormonaalista ehkäisyä, pelkään kuollakseni seksiä pelkän kumin kanssa ja tämä kaikki vaikuttaa parisuhteeseen ja sen tyydyttävyyteen. Koen ettei minua kohdata terveydenhuollossa järkevästi ja itsemääräämisoikeuttani poljetaan, LAPSIA EN HALUA, IKINÄ.

No sinulla ei ole onneksi enää kauaa odottamista jäljellä. Mutta tuota, että pelkäät _kuollaksesi_ seksiä pelkän kumin kanssa, sinun olisi kannattanut työstää. Se ei ole aivan tervettä aikuisen käytöstä. Kumi on kuitenkin oikein käytettynä varsin luotettava ehkäisymenetelmä, ja jos se joskus hajoaa, ei siihenkään velan maailma kaadu. Sitten voi poikkeuksellisesti ottaa jälkiehkäisyn tai viime kädessä tehdä abortin. Itsekään en halua käyttää hormonaalista ehkäisyä, ja kumin kanssa on pärjätty ilman vahinkoja yli kymmenen vuotta. Tietysti niitä joskus sattuu joillekin, mutta suurimmalle osalle ei - ja kyllä siitä sitten eroon päästään. Laita nyt herran tähden asiat mittasuhteisiin, oikein parisuhde ja sen tyydyttävyyskin on kärsinyt? Sinun olisi hyvä jutella ammattilaiselle, ettet kehitä sterilisaation saatuasi jotain uutta neuroosia joka pilaa suhteenne.

Minä pelkään, että jos teen sen, niin alankin yhtäkkiä kokea, että mitä jos sittenkin olisin halunnut lapsia ja saan siitä äkkiä pakkomielteen. Ihminen kun usein haluaa kiihkeästi asioita, jotka tietää mahdottomiksi. Kun kerrotaan että juomista ei ole saatavilla kolmeen tuntiin, ihminen kokee nääntyvänsä janoon, vaikka sama aika menisi täysin juomista miettimättä hänen tietäessään/luullessaan, että hän saa sitä heti kun vain tahtoo. En siis usko koskaan haluavani lapsia, mutta ei sitä tiedä miten pääkoppa sekoaa, kun mahdollisuus otetaan kokonaan pois.