Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen 28v ei mitään koulutusta
29.11.2018 |
Olen 28v nainen ja minulla ei ole mitään koulutusta peruskoulun jälkeen. Mikään ala ei kiinnostanut eikä kiinnosta vieläkään. Tuntuu silti typerältä olla ainoa jolla ei ole ammattia tai mitään koulutusta. Mietin mikä ala sopisi minulle.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika nuori.
Itse olen yli 40, eikä ole koulutusta ja työkokemustakin alle vuosi.
Mikset hanki koulutusta?
Miksi hankkisin?
Näillä taustoilla mun elämä oli tässä.
Seuraavat 40 vuotta elämästäsi kuulostaa tosi antoisalta... 40 on nuori vielä. Nyt perse ylös ja kohti unelmia. Ohis
Minä saan varmaan sen ihan itse päättää. Minulla oli joskus unelmia, mutta niihin ei lahjat riittäneet. Olenkin nyt nähnyt millaista on pohjalla eläminen ja aionkin sen pian oman käden kautta lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika nuori.
Itse olen yli 40, eikä ole koulutusta ja työkokemustakin alle vuosi.
Mikset hanki koulutusta?
Miksi hankkisin?
Näillä taustoilla mun elämä oli tässä.
Seuraavat 40 vuotta elämästäsi kuulostaa tosi antoisalta... 40 on nuori vielä. Nyt perse ylös ja kohti unelmia. Ohis
Minä saan varmaan sen ihan itse päättää. Minulla oli joskus unelmia, mutta niihin ei lahjat riittäneet. Olenkin nyt nähnyt millaista on pohjalla eläminen ja aionkin sen pian oman käden kautta lopettaa.
On toteutettavia unelmia ja mahdottomia unelmia. Kaikki ei pääse lääkikseen vaikka kuinka tahtoisivat. Mulla on yksi etäitäinen kaveri joka voisit olla sinä.
Hänellä lähti työ ja parisuhde alta. Hänen suurin ongelmansa on juurikin tuo, että hän haaveilee suoraan sanottuna mahdottomia ja piiskaa kuollutta hevosta. Harmi, koska älyä riittäisi vaikka mihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika nuori.
Itse olen yli 40, eikä ole koulutusta ja työkokemustakin alle vuosi.
Mikset hanki koulutusta?
Miksi hankkisin?
Näillä taustoilla mun elämä oli tässä.
Seuraavat 40 vuotta elämästäsi kuulostaa tosi antoisalta... 40 on nuori vielä. Nyt perse ylös ja kohti unelmia. Ohis
Minä saan varmaan sen ihan itse päättää. Minulla oli joskus unelmia, mutta niihin ei lahjat riittäneet. Olenkin nyt nähnyt millaista on pohjalla eläminen ja aionkin sen pian oman käden kautta lopettaa.
On toteutettavia unelmia ja mahdottomia unelmia. Kaikki ei pääse lääkikseen vaikka kuinka tahtoisivat. Mulla on yksi etäitäinen kaveri joka voisit olla sinä.
Hänellä lähti työ ja parisuhde alta. Hänen suurin ongelmansa on juurikin tuo, että hän haaveilee suoraan sanottuna mahdottomia ja piiskaa kuollutta hevosta. Harmi, koska älyä riittäisi vaikka mihin.
Ei unelmiaan voi muuttaa. Minä kokeilin omiani tavoitella, mutta en kyvyttömyyttäni yltänyt edes alimmalle oksalle. En lähde taistelemaan jostain, joka ei tuota millään tasolla tyydytystä vain, koska niin pitäisi tämän yhteiskunnan kollektiivisen mielipiteen mukaan tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika nuori.
Itse olen yli 40, eikä ole koulutusta ja työkokemustakin alle vuosi.
Mikset hanki koulutusta?
Miksi hankkisin?
Näillä taustoilla mun elämä oli tässä.
Seuraavat 40 vuotta elämästäsi kuulostaa tosi antoisalta... 40 on nuori vielä. Nyt perse ylös ja kohti unelmia. Ohis
Minä saan varmaan sen ihan itse päättää. Minulla oli joskus unelmia, mutta niihin ei lahjat riittäneet. Olenkin nyt nähnyt millaista on pohjalla eläminen ja aionkin sen pian oman käden kautta lopettaa.
On toteutettavia unelmia ja mahdottomia unelmia. Kaikki ei pääse lääkikseen vaikka kuinka tahtoisivat. Mulla on yksi etäitäinen kaveri joka voisit olla sinä.
Hänellä lähti työ ja parisuhde alta. Hänen suurin ongelmansa on juurikin tuo, että hän haaveilee suoraan sanottuna mahdottomia ja piiskaa kuollutta hevosta. Harmi, koska älyä riittäisi vaikka mihin.
Ei unelmiaan voi muuttaa. Minä kokeilin omiani tavoitella, mutta en kyvyttömyyttäni yltänyt edes alimmalle oksalle. En lähde taistelemaan jostain, joka ei tuota millään tasolla tyydytystä vain, koska niin pitäisi tämän yhteiskunnan kollektiivisen mielipiteen mukaan tehdä.
En tiedä sun unelmasta, mutta esim oma unelma on olla muusikko, mutta eipä tule toteutumaan. Teen musiikkia pöytälaatikkoon ja teen työkseni muuta ääneen liittyvää, mutta ajoittain hyvin tylsää suorittavaa duunia. Totta kai elämässä pettyy, jos vielä uskoo siihen mantraan että kaikki on mahdollista, kun ei vaan ole. Se kuuluu elämäntaitoon, osata löytää kultainen keskitie realististen vaihtoehtojen ja unelmien välimaastosta.
Ja mä sanon tän hyvällä. Voit tehdä elämälläsi tietenkin mitä haluat. Mä kannatan jokaisen täydellistä itsemääräämisoikeutta omasta kuolemastaan. Enemmän mua harmittaa se tuska ennen sitä. Kun sille olisi voinut ehkä tehdä jotain. Masennuksen oirekuvaan kuuluu toivottomuus ja näköalattomuus, eikä sillä ole välttämättä todellisuuden kanssa paljon tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika nuori.
Itse olen yli 40, eikä ole koulutusta ja työkokemustakin alle vuosi.
Mikset hanki koulutusta?
Miksi hankkisin?
Näillä taustoilla mun elämä oli tässä.
Seuraavat 40 vuotta elämästäsi kuulostaa tosi antoisalta... 40 on nuori vielä. Nyt perse ylös ja kohti unelmia. Ohis
Minä saan varmaan sen ihan itse päättää. Minulla oli joskus unelmia, mutta niihin ei lahjat riittäneet. Olenkin nyt nähnyt millaista on pohjalla eläminen ja aionkin sen pian oman käden kautta lopettaa.
On toteutettavia unelmia ja mahdottomia unelmia. Kaikki ei pääse lääkikseen vaikka kuinka tahtoisivat. Mulla on yksi etäitäinen kaveri joka voisit olla sinä.
Hänellä lähti työ ja parisuhde alta. Hänen suurin ongelmansa on juurikin tuo, että hän haaveilee suoraan sanottuna mahdottomia ja piiskaa kuollutta hevosta. Harmi, koska älyä riittäisi vaikka mihin.
Ei unelmiaan voi muuttaa. Minä kokeilin omiani tavoitella, mutta en kyvyttömyyttäni yltänyt edes alimmalle oksalle. En lähde taistelemaan jostain, joka ei tuota millään tasolla tyydytystä vain, koska niin pitäisi tämän yhteiskunnan kollektiivisen mielipiteen mukaan tehdä.
En tiedä sun unelmasta, mutta esim oma unelma on olla muusikko, mutta eipä tule toteutumaan. Teen musiikkia pöytälaatikkoon ja teen työkseni muuta ääneen liittyvää, mutta ajoittain hyvin tylsää suorittavaa duunia. Totta kai elämässä pettyy, jos vielä uskoo siihen mantraan että kaikki on mahdollista, kun ei vaan ole. Se kuuluu elämäntaitoon, osata löytää kultainen keskitie realististen vaihtoehtojen ja unelmien välimaastosta.
Ja mä sanon tän hyvällä. Voit tehdä elämälläsi tietenkin mitä haluat. Mä kannatan jokaisen täydellistä itsemääräämisoikeutta omasta kuolemastaan. Enemmän mua harmittaa se tuska ennen sitä. Kun sille olisi voinut ehkä tehdä jotain. Masennuksen oirekuvaan kuuluu toivottomuus ja näköalattomuus, eikä sillä ole välttämättä todellisuuden kanssa paljon tekemistä.
Se voi olla masennuksesta johtuvaa toivottomuutta tai sitten nelikymppisen, ensimmäiseltä askeleelta työ- ja opiskelu-uransa aloittavan tilastoksellisista todennäköisyyksista kumpuavaa realistista pessimismiä. Itse kannatan jälkimmäistä. Tuskaa mulla ei ole. Miksi olisi, jos on hyväksynyt kohtalonsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika nuori.
Itse olen yli 40, eikä ole koulutusta ja työkokemustakin alle vuosi.
Mikset hanki koulutusta?
Miksi hankkisin?
Näillä taustoilla mun elämä oli tässä.
Seuraavat 40 vuotta elämästäsi kuulostaa tosi antoisalta... 40 on nuori vielä. Nyt perse ylös ja kohti unelmia. Ohis
Minä saan varmaan sen ihan itse päättää. Minulla oli joskus unelmia, mutta niihin ei lahjat riittäneet. Olenkin nyt nähnyt millaista on pohjalla eläminen ja aionkin sen pian oman käden kautta lopettaa.
On toteutettavia unelmia ja mahdottomia unelmia. Kaikki ei pääse lääkikseen vaikka kuinka tahtoisivat. Mulla on yksi etäitäinen kaveri joka voisit olla sinä.
Hänellä lähti työ ja parisuhde alta. Hänen suurin ongelmansa on juurikin tuo, että hän haaveilee suoraan sanottuna mahdottomia ja piiskaa kuollutta hevosta. Harmi, koska älyä riittäisi vaikka mihin.
Ei unelmiaan voi muuttaa. Minä kokeilin omiani tavoitella, mutta en kyvyttömyyttäni yltänyt edes alimmalle oksalle. En lähde taistelemaan jostain, joka ei tuota millään tasolla tyydytystä vain, koska niin pitäisi tämän yhteiskunnan kollektiivisen mielipiteen mukaan tehdä.
En tiedä sun unelmasta, mutta esim oma unelma on olla muusikko, mutta eipä tule toteutumaan. Teen musiikkia pöytälaatikkoon ja teen työkseni muuta ääneen liittyvää, mutta ajoittain hyvin tylsää suorittavaa duunia. Totta kai elämässä pettyy, jos vielä uskoo siihen mantraan että kaikki on mahdollista, kun ei vaan ole. Se kuuluu elämäntaitoon, osata löytää kultainen keskitie realististen vaihtoehtojen ja unelmien välimaastosta.
Ja mä sanon tän hyvällä. Voit tehdä elämälläsi tietenkin mitä haluat. Mä kannatan jokaisen täydellistä itsemääräämisoikeutta omasta kuolemastaan. Enemmän mua harmittaa se tuska ennen sitä. Kun sille olisi voinut ehkä tehdä jotain. Masennuksen oirekuvaan kuuluu toivottomuus ja näköalattomuus, eikä sillä ole välttämättä todellisuuden kanssa paljon tekemistä.
Se voi olla masennuksesta johtuvaa toivottomuutta tai sitten nelikymppisen, ensimmäiseltä askeleelta työ- ja opiskelu-uransa aloittavan tilastoksellisista todennäköisyyksista kumpuavaa realistista pessimismiä. Itse kannatan jälkimmäistä. Tuskaa mulla ei ole. Miksi olisi, jos on hyväksynyt kohtalonsa?
Jännä ajatus, että älykäs kädellinen olisi valmis lopettamaan elämänsä (täysin luonnonvastainen toiminta) ilman, että tuntee tuskaa. Mutta kyllä mä uskon kun sanot. Teet miten parhaaksi näet. Eipä tässä muuta voi sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika nuori.
Itse olen yli 40, eikä ole koulutusta ja työkokemustakin alle vuosi.
Mikset hanki koulutusta?
Miksi hankkisin?
Näillä taustoilla mun elämä oli tässä.
Seuraavat 40 vuotta elämästäsi kuulostaa tosi antoisalta... 40 on nuori vielä. Nyt perse ylös ja kohti unelmia. Ohis
Minä saan varmaan sen ihan itse päättää. Minulla oli joskus unelmia, mutta niihin ei lahjat riittäneet. Olenkin nyt nähnyt millaista on pohjalla eläminen ja aionkin sen pian oman käden kautta lopettaa.
On toteutettavia unelmia ja mahdottomia unelmia. Kaikki ei pääse lääkikseen vaikka kuinka tahtoisivat. Mulla on yksi etäitäinen kaveri joka voisit olla sinä.
Hänellä lähti työ ja parisuhde alta. Hänen suurin ongelmansa on juurikin tuo, että hän haaveilee suoraan sanottuna mahdottomia ja piiskaa kuollutta hevosta. Harmi, koska älyä riittäisi vaikka mihin.
Ei unelmiaan voi muuttaa. Minä kokeilin omiani tavoitella, mutta en kyvyttömyyttäni yltänyt edes alimmalle oksalle. En lähde taistelemaan jostain, joka ei tuota millään tasolla tyydytystä vain, koska niin pitäisi tämän yhteiskunnan kollektiivisen mielipiteen mukaan tehdä.
En tiedä sun unelmasta, mutta esim oma unelma on olla muusikko, mutta eipä tule toteutumaan. Teen musiikkia pöytälaatikkoon ja teen työkseni muuta ääneen liittyvää, mutta ajoittain hyvin tylsää suorittavaa duunia. Totta kai elämässä pettyy, jos vielä uskoo siihen mantraan että kaikki on mahdollista, kun ei vaan ole. Se kuuluu elämäntaitoon, osata löytää kultainen keskitie realististen vaihtoehtojen ja unelmien välimaastosta.
Ja mä sanon tän hyvällä. Voit tehdä elämälläsi tietenkin mitä haluat. Mä kannatan jokaisen täydellistä itsemääräämisoikeutta omasta kuolemastaan. Enemmän mua harmittaa se tuska ennen sitä. Kun sille olisi voinut ehkä tehdä jotain. Masennuksen oirekuvaan kuuluu toivottomuus ja näköalattomuus, eikä sillä ole välttämättä todellisuuden kanssa paljon tekemistä.
Se voi olla masennuksesta johtuvaa toivottomuutta tai sitten nelikymppisen, ensimmäiseltä askeleelta työ- ja opiskelu-uransa aloittavan tilastoksellisista todennäköisyyksista kumpuavaa realistista pessimismiä. Itse kannatan jälkimmäistä. Tuskaa mulla ei ole. Miksi olisi, jos on hyväksynyt kohtalonsa?
Jännä ajatus, että älykäs kädellinen olisi valmis lopettamaan elämänsä (täysin luonnonvastainen toiminta) ilman, että tuntee tuskaa. Mutta kyllä mä uskon kun sanot. Teet miten parhaaksi näet. Eipä tässä muuta voi sanoa.
Tuskani olen jo tuntenut. Enää ei ole mitään menetettävää, eikä saavutettavaa. Miksi siis sinnitellä elämässä, jota ei ole pitkään aikaan ollutkaan?
Alue: Aihe vapaa
Ite oon 39 eikä mitään koulutusta. Töissä oon ollu 17v