Voinko vaatia puolison tiliotteet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa tilanteessa ei ole oikeutta vaatia.

Jos kyseessä on vakava luottamuksen menettäminen, niin silloin puolison pitää suostua parisuhteen jatkamisen nimissä. Nyt ei sellaista ole, vaan ainoastaan ihmettelyä, mihin raha menee.

Miksi se ei riitä sinulle, että hänellä kuitenkin on ne pakolliset rahat?

Niin että jos sinun puolisosi yhtäkkiä ilmoittaisi että saat maksaa yksinäsi teidän vuokrat ja ruokakulut, kun hänellä ei yhtäkkiä ole niihin varaa, nutta ei kertoisi mihin rahat on menneet niin se olisi sinulle ihan ok?

En voi kuvitella tilannetta, että puolisoni ei kertoisi minulle mihin rahat ovat menneet.... mitä minä tekisin puolisolla, joka ei puhu minulle?

Anyway, minusta aloituksesta kävi ilmi, että kulut kyllä maksetaan puoliksi, puolisolla ei ole vain ylimääräistä rahaa. Siihen oli vastaukseni.

Vierailija kirjoitti:

12, en olisi siihen millään tavalla lain silmissä oikeutettu, niin en. Mutta koska asumme yhdessä, siitä 80 000 puolison pitäusi pystyä kattamaan oma osuutensa taloutemme kuluista, koska olemme sopineet että ne yhdessä hoidetaan.

Entä jos puoliso näkee yhteiset kulut erilaisina kuin sinä? Sinun yhteisesi on hänen mielestään vain sinun valintasi.

Mitä ovat huvitusmenot? Kenen hyödyksi ja iloksi ne menevät? Paljon niihin menee rahaa?

Mitkä ovat karkeasti teidän tulonne ja paljon on velkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12, en olisi siihen millään tavalla lain silmissä oikeutettu, niin en. Mutta koska asumme yhdessä, siitä 80 000 puolison pitäusi pystyä kattamaan oma osuutensa taloutemme kuluista, koska olemme sopineet että ne yhdessä hoidetaan.

Entä jos puoliso näkee yhteiset kulut erilaisina kuin sinä? Sinun yhteisesi on hänen mielestään vain sinun valintasi.

Eikö tämä ole asia, joka pitää vain keskustella? Kertoa mikä on minun kantani ja kuulla, mitä toinen ajattelee. Ja sitten sen eron joko hyväksyy, tai jos ei, niin sitten eroaa.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

8: yhteiseltä tililtä maksetaan: Asuminen(vuokra, vesi, sähkö, vakuutukset), viihdepalvelut (netflix yms), lemmikin kulut, ruokakulut. Laskin yhteen muuttaessa meille kohta kohdalta budjetin, jota on tarkennettu tarpeen mukaan. Tuo summa siis maksetaan puoliksi tilille. Puhutaan alle 700e summasta yhteensä. Ja sitten kummatkin laittaa ekstraa päälle yhteisiin huvituksiin, jos voi. Yleensä minä voin, puoliso ei.

Ihan ensimmäiseksi pitää ihmetellä, kuinka pystytte 700 eurolla kattamaan sekä asumisen että ruoan. Vai ymmärsinkö väärin ja tarkoitit, että summa on noin 700 e/hlö?

Ja nyt puolisosi ei siis pysty maksamaan omaa osuuttaan tuosta summasta, eli 350 e/kk?

Vähän off topic, mutta silmiä avaava ketju. Tajua, kuinka avoin meidän parisuhde on. Olen aina miettinyt, miksi ihmiset vaativat toisilta milloin mitäkin, me kun emme sitä tee. Ni, ei tarvitse, koska kaikki on avointa ja läpinäkyvää. Tiedämme toistemme salasanat, tiliotteet ja kuitit pyörivät pöydillä nähtävillä, miehen tekstarit tulevat (vahingossa tosin) minun padille...

ei meidän tarvitse tällaisia ketjuja tehdä.

N50

Mulla on aina ollut jokaisen kolmen seurustelu-, asuin- ja aviokumppanini kanssa raha-asiat erillään eli molemmilla omat tulot ja varallisuus (omat asunnot/asuntosäästöt vaikka toisessa vain oltu joko vuorotellen tai kokonaan) sekä omat velat ja menot. Yhteiset menot on sitten sovittu ja esim. sähkö- ja puhelin-/datasopimukset ym. tehty sen nimelle, jonka on sovittu niistä maksavan. Olen koko ajan ollut lisäksi piensijoittaja kuten on nykyinen aviopuolisonikin, jonka kanssa meillä on avioehto. Naimisiin mennessä on lisäksi sovittu että molemmat kantavat taloudellisen vastuun omalta osaltaan sekä varautuu huonompiin- ja eläkepäiviin tilivaroilla, eläketulon kerryttämisellä sekä eläkepäivin ja lisätulolähteen kasvattamiseen sijoittamalla. Maksamme molemmat omia asuntovelkojamme ja asumme miehen asunnossa, minun asuntoni on vuokralla joten maksan enemmän muita asumiskuluja (käyttövastike, sähkö, lämpö, kotivakuutus) kuin mies. Tulevat lapsetkin aiotaan maksaa puoliksi, ihan uusi auto parhaillaan puoliksi hankinnassa koska lapsetkin suunnitelmissa. Entinen n. kuusi vuotta vanha menee vaihdossa. Mies on vähän parempituloinen eli vähän yli keskituloinen ja minä vähän alle keskituloinen. Ei olla tasattu tätä tuloeroa mitenkään mutta puhetta on ollut että äitiyslomieni aikana ja lapsiperhevaiheessa mies maksaa joko kokonaan tai ainakin suuremman osan ruokakuluista. Sitäkin ollaan mietitty että jos toinen tai molemmat jäisi työttömäksi niin sitten olisi tietysti alkuun ansiosidonnainen, sijoitustuotot joita ajateltiin äitiysloma-/työttömyystilanteessa nostaa molempien vuosituottoja ulos, varmaan jotain osa-aikaista työtä ainakin saisi kotikaupungistamme ja jos ei niin sitten joko toinen tai koko perhe muuttaisi isompaan kaupunkiin. Ollaan kuitenkin aika luottavaisia, hyvät ammatit ja yrittäjähenkisiä, joten arvellaan työllistyvämme riittävästi täällä vähemmän dynaamisen työelämän alueillakin. Lisäksi jo asunnot liki maksettu ja salkut hyvällä tolalla säästämässä itseään joten en usko että ihan heti tulee rahaongelmia. Parisuhde vaurastuttaa aika paljon vaikkei kumpikaan maksaisi toiselle eikä olisi rahastamassa toista. 

21: Puolisolla ei ole varaa YHTEISIIN kuluihin. Eikä kyllä niihin ylimääräisiinkään.

23: Huvitusmenot tarkoittavat esimerkiksi sitä, jos joskus haluamme yhdessä lähteä elokuviin, kesällä vaikka johonkin kotimaan kohteeseen yms. Eli ne menisivät meidän yhteisiin asioihin. Ja tulot ovat omalta osaltani karkeasti 1000e/kk käteenjäävä ja miehellä jää periaatteessa käteen parhaimmillaan 1500, mutta kuten aluksi sanoinkin, epäsäännölliset tulot, joten on mahdollista että joka kuukausi ei todella tule tuota summaa.

25: Emme asu pääkaupunkiseudulla, vaan maalla ja kulut todella paljon siis silloin pienemmät. Ja sehän se onkin ihmeellistä, miksi yhtäkkiä siihen varsin pieneen summaan ei olekaan varaa. Kyse on siis jostain vuodosta, joka pitäisi saada tukittua, mutta pelkkä sanominen ei ole auttanut ja siksi joudun miettimään näin rajua puuttumista.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vähän off topic, mutta silmiä avaava ketju. Tajua, kuinka avoin meidän parisuhde on. Olen aina miettinyt, miksi ihmiset vaativat toisilta milloin mitäkin, me kun emme sitä tee. Ni, ei tarvitse, koska kaikki on avointa ja läpinäkyvää. Tiedämme toistemme salasanat, tiliotteet ja kuitit pyörivät pöydillä nähtävillä, miehen tekstarit tulevat (vahingossa tosin) minun padille...

ei meidän tarvitse tällaisia ketjuja tehdä.

N50

Onko sitten muuten toimiva parisuhde? Mielestäni kumppanilla saa olla oma elämä kunhan on yhteinenkin elämä. Jos on noin sulautunut niin eikä siinä mene maku suhteesta? Mitään salattavaa mullakaan ei ole mutta ei vaan ole mielenkiintoa tunkea nenäänsä joka paikkaan. 

Vierailija kirjoitti:

21: Puolisolla ei ole varaa YHTEISIIN kuluihin. Eikä kyllä niihin ylimääräisiinkään.

23: Huvitusmenot tarkoittavat esimerkiksi sitä, jos joskus haluamme yhdessä lähteä elokuviin, kesällä vaikka johonkin kotimaan kohteeseen yms. Eli ne menisivät meidän yhteisiin asioihin. Ja tulot ovat omalta osaltani karkeasti 1000e/kk käteenjäävä ja miehellä jää periaatteessa käteen parhaimmillaan 1500, mutta kuten aluksi sanoinkin, epäsäännölliset tulot, joten on mahdollista että joka kuukausi ei todella tule tuota summaa.

25: Emme asu pääkaupunkiseudulla, vaan maalla ja kulut todella paljon siis silloin pienemmät. Ja sehän se onkin ihmeellistä, miksi yhtäkkiä siihen varsin pieneen summaan ei olekaan varaa. Kyse on siis jostain vuodosta, joka pitäisi saada tukittua, mutta pelkkä sanominen ei ole auttanut ja siksi joudun miettimään näin rajua puuttumista.

ap

 

Ok. Itse olen sitä mieltä, että tulot ja menot ovat henkilökohtainen asia sen jälkeen, kun on maksanut osuutensa yhteisistä kuluista, mutta teillä nimenomaan ne yhteiset kulut ovat nyt ongelma. Vakavan keskustelun paikka. Jos ja kun on sovittu, että ne maksetaan puoliksi, niin toinen ei voi yhtäkkiä irtautua sopimuksesta. En tiedä, miten itse sinun sijassasi toimisin, ääripäänähän tuossa on erilleen muuttaminen mikäli toinen aikoo jatkaa vapaamatkustajana.

Vierailija kirjoitti:

Vähän off topic, mutta silmiä avaava ketju. Tajua, kuinka avoin meidän parisuhde on. Olen aina miettinyt, miksi ihmiset vaativat toisilta milloin mitäkin, me kun emme sitä tee. Ni, ei tarvitse, koska kaikki on avointa ja läpinäkyvää. Tiedämme toistemme salasanat, tiliotteet ja kuitit pyörivät pöydillä nähtävillä, miehen tekstarit tulevat (vahingossa tosin) minun padille...

ei meidän tarvitse tällaisia ketjuja tehdä.

N50

Minä tajuan, kuinka onnekas olen, kun elän ihmisen kanssa, jolla on sama arvomaailma kuin minulla. Molemmat laitamme yhteiselle tilille saman, sovitun summan, jolla katetaan asuminen ja ruoka, eikä muista rahoista tarvitse tehdä toiselle tiliä. Laitteet ovat yksityisiä ja salasanoilla suojattuja, koska ei ole mitään tarvetta tietää, mitä toinen viestii. Kumpikin pitää itsestäänselvyytenä, että parisuhteen lisäksi on myös ihan oma elämä. Ei tarvitse pyytää toisen tiliotteita tai vaatia mitään muutakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän off topic, mutta silmiä avaava ketju. Tajua, kuinka avoin meidän parisuhde on. Olen aina miettinyt, miksi ihmiset vaativat toisilta milloin mitäkin, me kun emme sitä tee. Ni, ei tarvitse, koska kaikki on avointa ja läpinäkyvää. Tiedämme toistemme salasanat, tiliotteet ja kuitit pyörivät pöydillä nähtävillä, miehen tekstarit tulevat (vahingossa tosin) minun padille...

ei meidän tarvitse tällaisia ketjuja tehdä.

N50

Onko sitten muuten toimiva parisuhde? Mielestäni kumppanilla saa olla oma elämä kunhan on yhteinenkin elämä. Jos on noin sulautunut niin eikä siinä mene maku suhteesta? Mitään salattavaa mullakaan ei ole mutta ei vaan ole mielenkiintoa tunkea nenäänsä joka paikkaan. 

Emme mekään tunge nenää joka paikkaan. En lue miehen tekstareita, eikä hänkään katso minun tiliotteitani. En todellakaan availe rypistyneitä kuitteja. Meillä molemmilla on ihan omakin elämä.

Pointtini oli siinä, että kummallakaan ei ole mitään salattavaa. Elämme molemmat niin, että emme loukkaa toista.

N50

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän off topic, mutta silmiä avaava ketju. Tajua, kuinka avoin meidän parisuhde on. Olen aina miettinyt, miksi ihmiset vaativat toisilta milloin mitäkin, me kun emme sitä tee. Ni, ei tarvitse, koska kaikki on avointa ja läpinäkyvää. Tiedämme toistemme salasanat, tiliotteet ja kuitit pyörivät pöydillä nähtävillä, miehen tekstarit tulevat (vahingossa tosin) minun padille...

ei meidän tarvitse tällaisia ketjuja tehdä.

N50

Minä tajuan, kuinka onnekas olen, kun elän ihmisen kanssa, jolla on sama arvomaailma kuin minulla. Molemmat laitamme yhteiselle tilille saman, sovitun summan, jolla katetaan asuminen ja ruoka, eikä muista rahoista tarvitse tehdä toiselle tiliä. Laitteet ovat yksityisiä ja salasanoilla suojattuja, koska ei ole mitään tarvetta tietää, mitä toinen viestii. Kumpikin pitää itsestäänselvyytenä, että parisuhteen lisäksi on myös ihan oma elämä. Ei tarvitse pyytää toisen tiliotteita tai vaatia mitään muutakaan.

Me emme ole koskaan keskustelleet asiasta, että nyt kaikki yhteiseksi. Ei meillä ole yhteistä taloustiliä edes. Se on vain liukunut tällaiseksi.

Ja ei, ei ole mitään tarvetta tietää ja seurata toista. Tämä on ihan luonteenpiirre vissiin. Voi olla, että osasyy on myös se, että olemme aikanaan molemmat joutuneet petetyiksi edellisessä parisuhteessa.

N50

Vierailija kirjoitti:

Siis pakkohan ei ole näyttää, mutta ehkä tuo olisi sellainen viimeinen yritys pelastaa liitto.

Tai ensimmäinen askel päättää liitto.

Vierailija kirjoitti:

No jos hän väittää ettei ole rahaa yhteisiin kuluihin jotka sinä sitten joudut yksin maksamaan, niin vaatisin kyllä nähdä. Jos ei suostu, siinähän se totuus sitten tulikin.

Mikä totuus? Onhan tuossa vielä monta vaihtoehtoa. Joko rahankäyttöongelma, joku yksittäinen iso juttu jonka on salannut ja johon menee paljon rahaa, tai panttaa rahaa ja siipeilee. Tai sitten kyseessä on pelkkä periaate ja puoliso on näitä omista oikeuksistaan ja yksityisyydestään turhankin tiukasti kiinni pitäviä ihmisiä. Ei nämä vaihtoehdot minusta mitenkään sama asia ole.

Vierailija kirjoitti:

Vähän off topic, mutta silmiä avaava ketju. Tajua, kuinka avoin meidän parisuhde on. Olen aina miettinyt, miksi ihmiset vaativat toisilta milloin mitäkin, me kun emme sitä tee. Ni, ei tarvitse, koska kaikki on avointa ja läpinäkyvää. Tiedämme toistemme salasanat, tiliotteet ja kuitit pyörivät pöydillä nähtävillä, miehen tekstarit tulevat (vahingossa tosin) minun padille...

ei meidän tarvitse tällaisia ketjuja tehdä.

N50

Minä olen kyllä salaa pikkuisen kateellinen. En tietenkään vaadi mitään salasanoja tai tiliotteita, mutta unelmoin suhteesta jossa tuollainen avoimuus ja välittömyys tulee luonnostaan. Ei vain sattunut omalle kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos hän väittää ettei ole rahaa yhteisiin kuluihin jotka sinä sitten joudut yksin maksamaan, niin vaatisin kyllä nähdä. Jos ei suostu, siinähän se totuus sitten tulikin.

Mikä totuus? Onhan tuossa vielä monta vaihtoehtoa. Joko rahankäyttöongelma, joku yksittäinen iso juttu jonka on salannut ja johon menee paljon rahaa, tai panttaa rahaa ja siipeilee. Tai sitten kyseessä on pelkkä periaate ja puoliso on näitä omista oikeuksistaan ja yksityisyydestään turhankin tiukasti kiinni pitäviä ihmisiä. Ei nämä vaihtoehdot minusta mitenkään sama asia ole.

Mulle ainakin kaikki nuo olisivat este jatkaa suhdetta, joten sinänsä ei olisi väliä mikä se pohjimmainen syy on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän off topic, mutta silmiä avaava ketju. Tajua, kuinka avoin meidän parisuhde on. Olen aina miettinyt, miksi ihmiset vaativat toisilta milloin mitäkin, me kun emme sitä tee. Ni, ei tarvitse, koska kaikki on avointa ja läpinäkyvää. Tiedämme toistemme salasanat, tiliotteet ja kuitit pyörivät pöydillä nähtävillä, miehen tekstarit tulevat (vahingossa tosin) minun padille...

ei meidän tarvitse tällaisia ketjuja tehdä.

N50

Minä olen kyllä salaa pikkuisen kateellinen. En tietenkään vaadi mitään salasanoja tai tiliotteita, mutta unelmoin suhteesta jossa tuollainen avoimuus ja välittömyys tulee luonnostaan. Ei vain sattunut omalle kohdalle.

Se tulee ajan kanssa, pikkuhiljaa. Kun huomaa, ettei sillä ole väliä, jos toinen tietää x:n tai y:n. Toinen ei hyväksikäytä tietoa tms. Täydellistä luottamusta.

N50

Vierailija kirjoitti:

21: Puolisolla ei ole varaa YHTEISIIN kuluihin. Eikä kyllä niihin ylimääräisiinkään.

23: Huvitusmenot tarkoittavat esimerkiksi sitä, jos joskus haluamme yhdessä lähteä elokuviin, kesällä vaikka johonkin kotimaan kohteeseen yms. Eli ne menisivät meidän yhteisiin asioihin. Ja tulot ovat omalta osaltani karkeasti 1000e/kk käteenjäävä ja miehellä jää periaatteessa käteen parhaimmillaan 1500, mutta kuten aluksi sanoinkin, epäsäännölliset tulot, joten on mahdollista että joka kuukausi ei todella tule tuota summaa.

25: Emme asu pääkaupunkiseudulla, vaan maalla ja kulut todella paljon siis silloin pienemmät. Ja sehän se onkin ihmeellistä, miksi yhtäkkiä siihen varsin pieneen summaan ei olekaan varaa. Kyse on siis jostain vuodosta, joka pitäisi saada tukittua, mutta pelkkä sanominen ei ole auttanut ja siksi joudun miettimään näin rajua puuttumista.

ap

 

Oletko kotona yhtä vihamielinen? Lopettakaa hyvänen aika ne huvimenot, jos teillä ei kerran ole varaa niihin. Älkää vain tehkö lapsia!

AP, ymmärrän huolesi. Jos puolisollasi on aiemmin ollut rahan kanssa ongelmia, tämä yhtäkkinen rahan puute jolle ei mitään selkeää selitystä (esim. työttömyys) on selvä varoitusmerkki. Ette onneksi omista esim. asuntoa yhdessä, mutta onko teillä jotain yhteisiä  lainoja joiden maksajaksi voit päätyä jos puolisosi ei pysty maksamaan?

Mietin myös miten paljon tulevaisuuttanne voi hankaloittaa se, jos puolisoltasi menee rahatörttöilyjen takia luottotiedot? Ja eihän puolisosi vaan ole niin epäluotettava että on sinun nimissäsi mennyt ottamaan esim. pikavippejä?

Sinuna kyllä tavalla tai toisella selvittäisin puolisosi rahatilanteen, ensi kädessä tietysti puhumalla hänelle.