Siis onko tyhmempää kuin omakotitalo jollain postimerkkitontilla
Tontin pitää olla vähintään hehtaari ja silloinkin ei naapureita saa olla näköetäisyydellä.
Kommentit (49)
Meillä ei ole maata edes kukkaruukuissa, kun puolison allergian vuoksi ei voida pitää huonekasveja.
Siksi asummekin kerrostalossa. Todella vaivatonta ja huoletonta asumista, kun huoltoyhtiö hoitaa ylläpitoasiat ja itse saa keskittyä laadukkaasta asumisesta nauttimiseen.
Mitä nyt naapurit on poranneet ja paukuttaneet remonttejaan viimeiset puoli vuotta. Kun yksi lopettaa, niin toinen alottaa.
Jos naapuri on kiväärinkantaman päässä, se on liian lähellä.
Helsinki on asia erikseen, mutta pikkupaikkakunnilla en ymmärrä sitä, että kaavoitetaan näitä postimerkkitontteja. Miksi h**vetissä, kun lääniä on joka suuntaan vaikka muille jakaa, eikä asukkaita todellakaan ole tungokseksi asti? Pienillä paikkakunnilla voisi hyvin lähteä siitä, että tonttikoko on minimissään se hehtaari. Ehkä asumisväljyys voisi olla jopa keino houkutella ihmisiä ostamaan tontteja näiltä muuttotappiopaikkakunnilta.
Asun itse pienellä paikkakunnalla ja hehtaari omaa maata oli taloa etsiessä minimivaatimus. En näe mitään järkeä ostaa jostain perähikiältä muutaman sadan neliön tonttia alueelta, jossa talot on seinä seinässä kiinni, kun tien toisella puolella olisi vapaata tilaa neliökilometrikaupalla.
Kunnallistekniikan rakentaminen tulee paljon kalliimmaksi, jos talot ovat kaukana toisistaan.
Helsinkiläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tontin pitää olla vähintään hehtaari ja silloinkin ei naapureita saa olla näköetäisyydellä.
Mitähän tuo mahtaisi Kaivopuistossa maksaa? Vai et kai tarkoita, että pitäisi muuttaa johonkin Taivalkoskelle?
Kuinka monta omakotitaloa tiedät Kaivopuistossa?
No, marmoripalatsi on. Ja sehän on myynnissäkin. Ja siinä on suht kunnollinen tonttikin, ei nyt hehtaaria kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kunnallistekniikan rakentaminen tulee paljon kalliimmaksi, jos talot ovat kaukana toisistaan.
Sitten vaan oma kaivo, paskavatkain ja mobiilinetti.
Vierailija kirjoitti:
Helsinki on asia erikseen, mutta pikkupaikkakunnilla en ymmärrä sitä, että kaavoitetaan näitä postimerkkitontteja. Miksi h**vetissä, kun lääniä on joka suuntaan vaikka muille jakaa, eikä asukkaita todellakaan ole tungokseksi asti? Pienillä paikkakunnilla voisi hyvin lähteä siitä, että tonttikoko on minimissään se hehtaari. Ehkä asumisväljyys voisi olla jopa keino houkutella ihmisiä ostamaan tontteja näiltä muuttotappiopaikkakunnilta.
Asun itse pienellä paikkakunnalla ja hehtaari omaa maata oli taloa etsiessä minimivaatimus. En näe mitään järkeä ostaa jostain perähikiältä muutaman sadan neliön tonttia alueelta, jossa talot on seinä seinässä kiinni, kun tien toisella puolella olisi vapaata tilaa neliökilometrikaupalla.
No määrittele pikkupaikkakunta (Jos siis vain Helsinki on erikseen)
Asun 800 m2 tontilla olevassa omakotitalossa Jyväskylässä ja vaikka piha ei ole suuren suuri, arvostan sitä isoa lääniä enemmän sitä, että koulu ja päiväkoti ovat kävelymatkan etäisyydellä, lapset ehtivät kouluun juosten siinä vaiheessa kun kello soi. Kaupungin keskustaan kävelee n. 20 minuuttia ja muutenkin kaikki palvelut ovat lähellä. Terveyskeskus 5 min kävelyn päässä, peruskaupat samassa paikassa.
800 m2 riittää nurmikkoa leikattavaksi ja rikkaruohoja kitkettäväksi, vaikka on "helppohoitoinen" piha. Yhtään enempää tonttia en tarttisi. Naapurit on pensaiden yms. takana, vanha omakotitaloalue. Kuitenkin oma rauha ja omat päätökset siitä, mitä remppaa milloinkin tehdään jne.
Ehkä Suomessa perus-naapurusto ei ole välttämättä niin kiva ;)
Jokaisessa naapurustossa on ainakin se yksi piha, missä hallit ulvovat aamusta iltaan, on se pakollinen naapurikyttääjä, pakollinen remppaaja, jolla on joko pihamökki tai auto rempan alla, sirkkeli huutaa viikonloppua myöten, motoristiperhe, joiden jälkikasvu kaahaa mopoineen pitkin lähikatuja jne.
Kun näistä huomauttaa, saa yleensä kommenttia, että kannattaa muuttaa maaseudulle. Ehkä Englannissa, missä kaupungeilla on pitkä historia, otetaan paremmin naapurit huomioon ja yksityisyyttä kunnioitetaan, joten postimerkkitontit menettelevät. Täällä Suomessa ne ovat varma tie hermoromahdukseen...