Lasketko tämän "henkiseksi pettämiseksi"?

Kyllä saa olla paras ystävä jolle voi kertoa myös sellaisia asioita joita ei kumppanille kerrota. Raja menee siinä, että onko tuo paras ystävä vastakkaista sukupuolta, saatikka entinen kumppani.

Kysytkö siis, että saako puolisolla olla parasta ystävää vai pelkästään hyvän päivän tuttuja. Kas, siinäpä vasta pulma...

No kyllä minä ainakin ymmärrän täysin että mieheni haluaa ensisijaisesti jakaa jotain ”miesten juttuja” parhaan kaverinsa kanssa kun ovat samaa sukupuolta. Itse kyllä mieluusti keskustelen naisten vaivoista yms. mielummin ystäväni kanssa kuin miehelle jauhan niistä :D

No eiköhän ainakin lähes kaikilla naisilla ole ystävä, jolle kertoo sellaisiakin asioita, joita ei miehelle sano. Esimerkiksi, että uusi kollega on kuumis tai että exältä sai parempaa seksiä. Tai että on väsynyt miehensä joihinkin sellaisiin ominaisuuksiin, joille tämä ei mitään voi. Näitä asioita voi tehdä mieli purkaa, mutta olisi julmaa sanoa niitä kumppanille. Mielestäni tämä ei ole pettämistä, mutta on harkittava tarkoin, kenelle näitäkään kertoo. Korkeintaan yhdelle valitulle.  

Mutta jos kertoo ystävälle vakavista haaveista ja unelmista, joita ei paljasta kumppanilleen, tai näyttää hänelle syviä tunteita, joista kumppani ei tiedä, sitten ollaan vaarallisella vyöhykkeellä. Ja jos salaa kumppaniltaan koko ystävän olemassaolon tai suhteen syvällisyyden, kyse on pettämisestä.

Luulisin, että kaikki miehet sisimmässään tietävät, että vaimo avautuu tyttökavereille kaikenlaisesta. Se ei ole salaisuus eikä petos. Vääränlainen ystävyys on oikea salaisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä saa olla paras ystävä jolle voi kertoa myös sellaisia asioita joita ei kumppanille kerrota. Raja menee siinä, että onko tuo paras ystävä vastakkaista sukupuolta, saatikka entinen kumppani.

Entä jos on bi-seksuaali?

Varmaan riippuu, onko tämä ystävä ollut kuvioissa jo kumppanuuden alkaessa vai ilmaantunut vasta myöhemmin. Ja jos salailee tällaista ystävää, jotain on vialla.

Tuntuu nykyisin olevan ihan normaalia puuttua muiden asioihin siinä määrin, että on normaalia kieltää joistakin asioista puhuminen.

Jos on juoppo niin juopot lörpöttelee jatkuvasti kaikille ja eivät edes muista mistään mitään kun on aivot dementoituneet.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nykyisin olevan ihan normaalia puuttua muiden asioihin siinä määrin, että on normaalia kieltää joistakin asioista puhuminen.

Tuntuu että nykyään on myös normaalia, että suhteita ei syvennetä, vaan lähdetään kun rakastumisvaihe on laantunut. Nykyään on tavallista, ettei kumppaniin tutustuta aidosti vaan kumppanuus jää pinnalliseksi. Tuntuu että nykyään kumppani ei ole ystävyyden arvoinen, se on rinnalla vain aktia varten.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä minä ainakin ymmärrän täysin että mieheni haluaa ensisijaisesti jakaa jotain ”miesten juttuja” parhaan kaverinsa kanssa kun ovat samaa sukupuolta. Itse kyllä mieluusti keskustelen naisten vaivoista yms. mielummin ystäväni kanssa kuin miehelle jauhan niistä :D

Miksi miehelle keskustelu on jauhamista, mutta ystävällesi ei?

Jos laskisin, niin kaikki naiset tuntuu silloin pettävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nykyisin olevan ihan normaalia puuttua muiden asioihin siinä määrin, että on normaalia kieltää joistakin asioista puhuminen.

Tuntuu että nykyään on myös normaalia, että suhteita ei syvennetä, vaan lähdetään kun rakastumisvaihe on laantunut. Nykyään on tavallista, ettei kumppaniin tutustuta aidosti vaan kumppanuus jää pinnalliseksi. Tuntuu että nykyään kumppani ei ole ystävyyden arvoinen, se on rinnalla vain aktia varten.

Ja sitten mies ihmettelee, että "Miksi meillä ei ole enää seksiä yhtä usein kuin ennen lasten syntymää". Asioista ei puhuta ja mies pitää sitä pihtaamisena.

Vierailija kirjoitti:

Kuvitellaan että kumppanillasi on paras ystävä, jolle hän kertoo asioita joita ei kerro sinulle. Hän siis jakaa osan syvimmistä tunnoistaan mieluiten parhaalle ystävälleen.

No eihän se niitä sullekaan voi jakaa kun sitten pidät mykkäkoulua ja paiskot esineitä ympäri seiniä.

Hyväksyn periaatteessa, mutta en kaikissa tilanteissa. Esim. tuttavan miehellä on naispuolinen ystävä (joka on hyvin läheinen siskoni, siksi tiedän) jolle mies valittaa vaimostaan. Myös sellaisia valituksia, jotka eivät voi pitää paikkaansa. Se tuntuu mielestäni oudolta eikä ole hyväksyttävää. Tekis mieli paljastaa vaimolle mutta toisaalta en halua sekottaa lusikkaani soppaan.

Tottakai on asioita, joista kumppanini puhuu varmasti mieluummin vanhojen ystäviensä kanssa. Me emme ole tunteneet toisiamme viittäkään vuotta, hän on tuntenut läheisimmät ystävänsä vuosikymmeniä. Sama toisinpäin, minun läheisimmät ystäväni ovat ajalta ennen kuin edes tiesin kumppanini olemassaolosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä minä ainakin ymmärrän täysin että mieheni haluaa ensisijaisesti jakaa jotain ”miesten juttuja” parhaan kaverinsa kanssa kun ovat samaa sukupuolta. Itse kyllä mieluusti keskustelen naisten vaivoista yms. mielummin ystäväni kanssa kuin miehelle jauhan niistä :D

Miksi miehelle keskustelu on jauhamista, mutta ystävällesi ei?

Ehkä koska keskustelu on vastavuoroista. Toinen voi esimerkiksi kertoa omista kokemuksistaan. Miehen kanssa on turha puhua asioista, joista hänellä ei ole tietoa tai kokemusta. Siitä voi jäädä pointti puuttumaan ja se muuttuu helpommin yksipuoliseksi jauhamiseksi, joka ei etene mihinkään ja tuntuu turhalta.

Tai sitten tuolla kirjoittajalla on hyvä sanavarasto, ja hän päätti toiston välttämiseksi valita toisen verbin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä minä ainakin ymmärrän täysin että mieheni haluaa ensisijaisesti jakaa jotain ”miesten juttuja” parhaan kaverinsa kanssa kun ovat samaa sukupuolta. Itse kyllä mieluusti keskustelen naisten vaivoista yms. mielummin ystäväni kanssa kuin miehelle jauhan niistä :D

Miksi miehelle keskustelu on jauhamista, mutta ystävällesi ei?

Varmaan siks, että mitä se mies voi paljon niihin naistenjuttuihin sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä minä ainakin ymmärrän täysin että mieheni haluaa ensisijaisesti jakaa jotain ”miesten juttuja” parhaan kaverinsa kanssa kun ovat samaa sukupuolta. Itse kyllä mieluusti keskustelen naisten vaivoista yms. mielummin ystäväni kanssa kuin miehelle jauhan niistä :D

Miksi miehelle keskustelu on jauhamista, mutta ystävällesi ei?

Varmaan siks, että mitä se mies voi paljon niihin naistenjuttuihin sanoa.

Onhan niitä miesgynekologejakin.

Vierailija kirjoitti:

Kuvitellaan että kumppanillasi on paras ystävä, jolle hän kertoo asioita joita ei kerro sinulle. Hän siis jakaa osan syvimmistä tunnoistaan mieluiten parhaalle ystävälleen.

Onko tämä hyväksyttävää kumppanilta? Odotatko, että kumppanisi voi puhua sinulle kaikesta?

Mielestäni on hyväksyttävää - en todellakaan odota, että hän puhuisi minulle aivan kaikesta. En minäkään puhu hänelle. Silti meillä on hyvä ja luottamuksellinen suhde. En ala maalailla paholaisia seinille, että mitähän kauheuksia siellä puhutaan tai millaisia salaisuuksia kumppanillani on - ei minullakaan kovin kummoisia salaisuuksia ole - kaikki vaan ei kuulu kumppanilleni.

Lapset on tärkeimpiä.