Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte minun tilanteessani? Liittyy opiskelupaikan vastaanottamiseen
itsepähän soppani keitin
28.11.2018 |
Eli tilanne on se, että valmistuin pari vuotta sitten lukiosta, ja olen nyt ollut sen pari vuotta ns. välivuosityössä jossa olen viihtynyt ihan hyvin. Lukiosta valmistumiseni myöhästyi kuitenkin aikoinaan muutamalla vuodella mm. vakavan unettomuuden takia. Nyt tuon valmistumisen myöhästymisen ja välivuosittelun takia olenkin sitten jo 24-vuotias ja paineet lähteä jatko-opiskelemaan ovat HUIMAT. Lähes kaikki ikäiseni ystävät ovat jo valmistuneet korkeakoulusta, tai ovat juuri valmistumassa tai siirtymässä maisteriopintoihin. Tunnen oloni jälkeenjääneeksi heidän seurassaan. Tähän päälle vielä sukulaisilta tuleva painostus siitä milloin lähden opiskelemaan, ja tietenkin oma haluni päästä opiskelemaan sellaista alaa mitä jaksaisin tehdä eläkeikään saakka ja millä elättäisin itseni. Tämä välivuosityöni kun se ei kuitenkaan ole. Olisin toki hakenut jatko-opiskelupaikkaa jo heti lukiosta valmistuttuani, mutta en ole vielä löytänyt itselleni mieluista alaa joten hakeminenkin on jäänyt.
Noh pikakelaus, nämä kaikki ulko- ja sisäpuolelta tulleet paineet johtivat siihen, että päädyin viime syksyn haussa hakemaan ammattikorkeakouluun ja hieman yllättäen - pääsin todistusvalinnalla kouluun sisään! Hain siis hoitoalalle. Kyseessä ei ole sairaanhoitaja, vaan eräs toinen amk-hoitaja. Tämä ala on ollut mietinnässäni jo muutaman vuoden sillä se täyttää osan kriteereistä joita työltäni toivon (työ on itsenäistä ja rauhallista, saan toimia ikäänkuin asiantuntijana ja työllisyyskin on loistava), mutta se ei ole kuitenkaan täysin sitä mikä tuntuu omalta. Tämä ala on ollut minulle se vaihtoehto B, se ala jolle haen jos en pääse mihinkään muuhun kouluun. Ja nyt päädyin sitten paineiden musertamana hakemaan suoraan tänne vaihtoehto B:hen, vaikka en ole edes vielä keksinyt vaihtoehto A:ta saatika hakenut sinne.
En ole vielä hyväksynyt koulupaikkaa, sillä tuntuu, että haluaisin tulevaisuudeltani ehkä vielä hieman enemmän, hieman haastavampaa työtä (vaikka toki tämäkin työ on haastavaa) ja ehkä paremmin palkattua työtäkin. Hoitoalakin itsessään mietityttää, ja olen kouluunpääsyn jälkeen alkanut ajattelemaan että onko minusta sittenkään muiden ihmisten hoivaajaksi. Toisaalta tuntuu ihanalta ajatukselta, että pääsisin vihdoinkin jatkamaan elämääni jos vastaanotan koulupaikan, mutta toisaalta päässäni takoo ajatus siitä, että tulenko katumaan tätä "ihan-ok" alavalintaani. Yliopistossa olisi muutama houkutteleva ala, mutta en osaa päättää tiettyä alaa, ja sisäänpääsykin saattaisi sitten olla taas monen vuoden prosessi. Siksi tuntuisi houkuttelevalta vastaanottaa tämä hoitoalan opiskelupaikka ja välttää vielä mahdollisesti parin vuoden paikallaan junnaaminen elämässä.
Nyt olisivatkin siis kaikki mielipiteet ja neuvot tervetulleita; mitä te tekisitte jos olisitte tilanteessani? Kannattaisiko minun luopua unelmistani ja tyytyä siihen, että pääsen varmasti työllistävälle alalle jossa työ vaikuttaa ihan ookoolta, vai olisiko sittenkin järkevämpää kieltäytyä koulupaikasta ja jatkaa vielä unelma-alan etsintää ja hakua?
Anteeksi vielä ehkä hieman huonosti jäsenneltyä ja vaikealukuista tekstiä, tämä aihe kun herättää niin paljon tunteita itsessäni että on vaikea kirjoittaa sujuvasti :S
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitäkin tehdään, että haetaan alalle jonne on suht helppo päästä sisään, sitten vaihdetaan linjaa vuoden jälkeen ja siinä onkin siitä ekalta alalta sivuainekokonaisuus samalla valmiina.
Sitä linjaa ei noin vaan vaihdeta, vaan se vaihdetaan ainoastaan pääsykokeiden kautta, jos vaihdetaan. Ja kun on ensikertalaisstatuksensa menettänyt, linjaa vaihdetaan vielä paljon epätodennäköisemmin.
Mun käsittääkseni pääaineen vaihto olisi mahdollista tiedekunnan sisällä? Mutta että tiedekunnan vaihto ei onnistu muuta kuin pääsykokeiden kautta. Tämä käsitys siis Helsingin yliopistosta, en tiedä miten muualla. Korjaa toki, jos olen väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet muutkin ovat opiskelleet työnsä ohessa, joten miksi sinä et pystyisi lukemaan pääsykokeisiin opintojesi ohessa?
Opiskelu ja pääsykokeisiin luku on kaksi täysin eri asiaa, huomaa ettet ole yliopiston pääsykokeisiin lukenut. Mikään opiskelu ei taatusti ole niin raskasta ja vaativaa kuin pääsykokeisiin luku, pääsykoemateriaali kun pitää osata about ulkoa sekä pystyä soveltamaan sitä.
Riippuu nyt ihan mihin hakee. Itse hain opiskelemaan tietojenkäsittelyoppia, ja pääsykoemateriaali oli ihan kevyttä kamaa, ja vain 1 kirja. Pääsin vieläpä sisään kiintiössä jossa otetaan 15 parhaiten pääsykokeessa menestynyttä ilman huomioimatta todistuksia tai muuta, vaikka lukaisin sen kirjan vain 2 kertaa läpi.
- 2
Useimmilla aloilla se ei kuitenkaan mene noin. Vaan niin, että pääsykokeisiin valmistautuminen vaatii todella paljon.
Jep, jos ei ole supernero niin vaatii kyllä täysipäiväisen lukemisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä olen sitä mieltä, että sen oman alan löytää parhaiten kokeilemalla. Monesti ajatellaan, että tämä unelma-alan löytäminen vaatii ajatustyötä ja odottelua, kun se idea sitten yhtäkkiä pompahtaakin päähän. Olen kyllä sitä mieltä, että parhaiten sen löytää kokeilemalla, vaikka opiskelisikin väärää alaa niin tästä oppii aina itsestään, jolloin sen oman alan löytäminen myöhemmin on huomattavasti helpompaa. Mutta niin kuin muutkin sanoneet niin enää se ei ole ensikertalaisuuden takia ihan yksinkertaista. :-S Sisäänpääseminen on nykyään todella hankalaa, jos ei ole ensikertalainen. En siis tuhlaisi ensikertalaisuuttani väärään alaan. Mieluummin opiskelisin esim. ylopistossa tai AMK:ssa jotakin alaa, en suoraan ammattiin valmistavaa tutkintoa, jos alasta ei ole ihan varma. Jos aikoo keväällä hakea niin nyt pitäisi alkaa selvittelemään ja sitten lukemaan pääsykokeisiin.
Ei sen tarvitse osua eka kerralla oikeaan ja harvoin se "eka koulutus" on se loppuelämän duuni. Minulla on ammatillinen tutkinto, kaupallinen opistoasteen tutkinto, pari amk tutkintoa (kaupallinen ja tekninen)ja pari yliopistotutkintoa (kaupallinen ja tekninen) takana ja yhä opiskelemassa (humanistinen). Kaikista on ollut hyötyä kaikissa työpaikoissa mihin olen mennyt. Eikä näitä ole suoritettu "alimmasta ylimpään" järjestyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa huomioida sekin, että opintotukea maksetaan tietty kuukausimäärä korkeakouluopintojen aikana yhteensä, ei tutkintoa kohden. Alaa vaihtamalla tukikuukaudet loppuvat monesti kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan hakeminen muuttuu nyt niin radikaalisti, ettei opintonsa jo suorittaneista palstalaisista ole apua. Joku ala sinun pitää vaan raa'asti valita, kehotan miettimään, mikä olisi semmoinen työ (palkkoineen, työllisyysnäkymineen, työaikoineen jne), mitä voisit kuvitella tekeväsi, noista asioista kun on turha valittaa opintojen jälkeen... Mielekäs työ on olennaisempi kuin mielenkiintoinen aine.
Olen 34-vuotias ja opiskelen tällä hetkellä neljättä ammattia (toista amk-tutkintoa). Olin varma, että en pääse kouluun kun en ole ensikertalainen. Pääsin kuitenkin. Valmistumisen jälkeen olisi tarkoitus jatkaa opintoja vielä töiden ohella yliopistossa. Sitähän ei tiedä toteutuuko haaveeni, mutta aina voi yrittää. Vihdoinkin tuntuu, että olen löytänyt oman alani. Olen aiemmin ehtinyt kehittää asiasta monen monta kriisiä, mutta päässyt kriiseilystä eroon. Tie on ollut pitkä ja kivinen, mutta toisaalta olen työllistynyt kolmella aiemmalla ammatillani. En koe opiskelua turhaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sen tarvitse osua eka kerralla oikeaan ja harvoin se "eka koulutus" on se loppuelämän duuni. Minulla on ammatillinen tutkinto, kaupallinen opistoasteen tutkinto, pari amk tutkintoa (kaupallinen ja tekninen)ja pari yliopistotutkintoa (kaupallinen ja tekninen) takana ja yhä opiskelemassa (humanistinen). Kaikista on ollut hyötyä kaikissa työpaikoissa mihin olen mennyt. Eikä näitä ole suoritettu "alimmasta ylimpään" järjestyksessä.
Ikää ja rahaa takataskusta taitaapi löytyä myös?
Mitä nuo kolme P:tä Peteliusta ennen tarkoittavat? Pirkka-Pekka Petteri? Pirkka-Pekka Paavali?