Miksi nykyään lapsia ei haluta pitää kotona ns. loma-aikoina?
Siis silloin kun vanhempi itsekkin on kotona? Puhun nyt lähinnä kerhoista jne, missä itsekkin olen töissä. Meille olisi aina tulijoita mm. koko kesäkuun vaikka koulut on jo kiinni, juhannuksena ja sen jälkeen, heinäkuussa, heti elokuun alusta vaikka koulutkaan ei ole alkaneet. Syys- ja hiihtolomat. Joulun välipäivät. Kun on esim. itsenäisyyspäivä torstaina tai helatorstai, ja mahdollisuus olisi pitää ns. pitkä viikonloppu, halutaan lapset silti tuoda hoitoon perjantaina.
Ja kyse siis kotona olevasta/ olevista vanhemmista. Kotiäideistä ja -isistä, työttömistä jne. Itse en ymmärrä, koska miellän nuo kaikki perinteisiksi loma-ajoiksi, jolloin olen omani aina pitänyt kotona jos mahdollista ja pitäisin mieluusti nytkin ellei pitäisi aina olla töissä ;)
Miten tämä nyt näin kääntyi? Vielä noin 10 vuotta sitten meuhkattiin siitä, miten lapset traumatisoituvat päivähoidossa, ja lapsen paikka on kotona. Alle 3-vuotiaana lapsensa tarhaan vieneitä vanhempia syyllistettiin. Suositus oli, että 3-vuotiaaksi asti lapsi olisi hoidettava kotona.
Itse en voi käsittää, miksi yhteiskunnan pitäsi maksaa hoitopaikasta vanhemmille, joista toinen tai molemmat ovat kotona. Lähtökohdan pitäisi ilman muuta olla, että vanhemmat ottavat vastuun omista lapsistaan. Onko se niin, että vanhemmatkin kaipaavat nykyään niin paljon sitä "omaa aikaa" että lapset kärrätään mihin vaan saadaan, ettei itse tarvitsisi viettää aikaa niiden kanssa? Ja yhteiskunnnan varorahoista vielä kustannetaan tämä? En voi käsittää.
Sitten vielä ihmetellään, kun lapset voivat huonosti, ja syytetään liian isoja ryhmiä päiväkodeissa. Ihan kuin se ongelma olisi siellä. Kyllä se ongelma on kotona.
🇺🇦🇮🇱