Lue keskustelun säännöt.
Menin ensimmäistä kertaa kaukojunalla Turkuun. Minua ei autettu ollenkaan, katsottiin vain kuin hölmöä.
27.11.2018 |
Olen 39-vuotias helsinkiläinen, asunut Helsingissä koko ikäni. Kaupungin sisällä kuljen julkisilla, eli käytän hyvin paljon busseja, junia, ratikkaa jne. Kaupungin ulkopuolelle menen pääasiassa aina autolla.
Nyt tulin Turkuun, ensimmäistä kertaa ikinä kaukojunalla. Lipun ostaminen oli mielestäni hankalaa, koska en hahmottanut kumpaan suuntaan juna oli menossa ja kumpaan suuntaan istuimeni olisi. Tulen pahoinvoivaksi, jos on selkä menosuuntaan päin.
No, astuin junaan ja osasin kyllä etsiytyä oikeaan junavaunuun. Jostain syystä en nähnyt penkeissä numeroita ollenkaan, etsin niitä lentokonetyylisesti penkkien yläpuolelta, mutta ne olivatkin penkeissä kiinni. Kysyin muilta matkustajilta missä paikka sejase on. Katsoivat kuin hölmöä. Toistin, että minulla on paikka sejase, että osaisiko joku auttaa, missä se paikka on. Joku mummo vain osoitti penkeissä olevia laattoja, jolloin älysin katsoa oikeaa paikkaa.
Käytän kaupungin sisällä vain matkakorttia, eli en leimaa mitään lippua missään, eikä niitä koskaan kysellä. Nyt en tiennyt, miten liput tarkastetaan vai olisiko ne pitänyt jo tarkastaa/leimauttaa jossain ennen kuin astuu junaan. Kysyin vierustoverilta, että milloin nämä liput tarkastetaan. Hän otti kuulokkeet korvilta ja sanoi, ettei tiedä. Vastasi kai totuudenmukaisesti, kun ei sitten tiennyt, milloin se konduktööri tulee.
Otti kyllä päähän. Olen mielestäni ihan kykeneväinen ihminen, mutta koska tämä oli ensimmäinen kerta, kaikki oli uutta. Ihan kuin olisin ollut turisti - ja kyllähän turistit saavat kysyä ja heitä autetaan! Mutta suomalainen kysyy apua yksinkertaiseen asiaan - pakko olla jotenkin jälkeenjäänyt.
Jäi paha maku suuhun. Ensi kerralla menen autolla :( No, kunhan pääsen täältä junalla takaisin Helsinkiin.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Kukaan muu junassa olleista ei varmasti edes muista tapausta mutta sinä päätät takertua siihen ja tuntea siitä pahoin. Kysymys kuuluu, miksi?
Suomalainen Afrikassa: "Mitähän tuo norsu minusta ajattelee?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. En tosin ymmärrä, miksei alapeukuttajat tai monet muut kommentoineet kykene näkemään tilannetta sinun kannaltasi.
Olen itse pöndeltä alunperin kotoisin (kuitenkin alle tunnin päässä Helsingistä), ja muistan ihka ensimmäisen junakokemukseni Vantaalta Helsingin puolelle. Olin kauhusta kankeana, kun en ymmärtänyt mistä saan lipun (siihen aikaan vielä sai ostaa, mutta piti olla oikeassa vaunussa) ja missä pitää jäädä pois. On epämiellyttävää, jos on yksikin uusi asia mikä pitäisi siinä hässäkässä handlata, saati että koko matka olisi täysin uusi kokemus.
#Handlata"-sanaa käytettiin 70-luvulla.
Terv. stadilainen vuodesta 1962.
Huonon itsetunnon omaavana ja mokaamista pelkäävänä, kaikki tuollaiset jutut on mulle ihan kamalia. En halua vaikuttaa tyhmältä, joten mielellään en kysele muilta neuvoja, mutta toisaalta on myös tyhmää olla kysymättä neuvoa, ja palloilla päämäärättömästi, jos ei itse millään hoksaa. Ja helposti tuollaisissa tilanteissa jää fiilis, että mokasi, eikä tee mieli enää asettaa itseään uudestaan sellaiseen tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Taisin olla näiden kommentoijien kanssa samassa junassa. Ettekö osaa yhtään asettua toisen asemaan?
Valitettavasti suomalaiset eivät ole kovin empaattisia nykyään, väliinpitämättömyys ja "minä, minä" kukoistaa.
https://www.vr.fi/cs/vr/fi/selko_matkustajan_abc
Tässä on sulle selkokieliset ohjeet paluumatkaa varten. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.vr.fi/cs/vr/fi/selko_matkustajan_abc
Ole hyvä AP. Tässä sinulle selkokielellä ohjeet matkustamiseen junassa.
Jos haluat, voin vielä ta-vut-taa tekstin sinulle mikäli ei ymmärrys riitä
Idiootin kannattaa pysyä kotonaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyit lippuasiaa epäselvästi. Olisit kysynyt, pitääkö lippu leimata ennen matkaa tai miten tämä lippu leimataan.
Ja paikka numeroiden kanssa sait apua. Ei muut voi tarkalleen tietää, missä minkäkinnumeroinen paikka on.
Vierailija kirjoitti:
Onko netti tuttu paikka? Sieltä olisi ummikko saanut apua, neuvoja ja ohjeita jo etukäteen. No, paluumatka sit sujuvammin.. Ja veikkaan trolliksi: junamummot aina riemastuvat jos niiltä kysyy jotain. Taatusti ei olisi vain näyttänyt paikkanumeroita vaan päl
ättänyt koko matkan..
Ärsyttää kaltaisesi yleistäjä - ei kaikki junamummot ole vilkkaita, vaan yrmeitä mummoja löytyy yhtälailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyit lippuasiaa epäselvästi. Olisit kysynyt, pitääkö lippu leimata ennen matkaa tai miten tämä lippu leimataan.
Ja paikka numeroiden kanssa sait apua. Ei muut voi tarkalleen tietää, missä minkäkinnumeroinen paikka on.
Ap:n olisi pitänyt ilmaista, ettei ole koskaan kaukojunalla aiemmin kulkenut, niin apua olisi tullut hövelimmin jopa ankeilta suomalaisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat tuollaisia. Minä kysyin bussissa kerran että mihin tämä on menossa kun kuljettaja ei ollut paikalla eikä ikkunassa lukenut mitään. Kukaan ei vastannut. Katsoin silmiin etupenkillä istuvaa miestä ja kysyin mihin hän matkustaa tällä bussilla, niin käänsi vaan katseen pois :,D
Hesan steissillä kysytään meneekö tää Hämeentietä, vaikka kartasta voi esim katsoa, että Helsinki on niemi, ja keskustan länsipuolen pääväylä on Mannerheimintie. Muuten on vain vesistöä. Helsinki on merenrantakaupunki.
Eli kaikki menee sitä Hämeentietä, kun se on ainoa tie.
Suomalaiset vastaa kyllä, jos kysymyksen kohdistaa heille suoraan (paitsi ilmeisesti se aiemmin mainittu ukko bussin etupenkissä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti olisi autettu tarkemmin, jos olisit sanonut että eka kerta.
Jos joku kysyy milloin liput tarkastetaan, niin ajattelen konduktöörin aikataulua, enkä tajua kertoa käytännöstä sen enempää. Jos joku kysyy paikka numero 100, niin en tiedä. Jos joku kysyy, mistä näkee paikkanumerot, niin kerron. Jos on eka kertaa liikenteessä, niin voin kertoa junakäytännöistä enemmänkin.
Ap, millainen sun lapsuus ja nuoruus oli? Seurasitko vaan muiden perässä?
Lapsillekin kannattaa kertoa, että asioissa on logiikka, ja käytännön asioista selviää tyhmempikin.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs minun junakokemukseni on ihan eri sarjaa? Aina saan pyydettäessä apua, oli se sitten paikkojen vaihdossa (esim. kaveri ostanut lipun aikaisemmin ja haluan viereen), tavaroiden nostamiseen hattuhyllylle tai ihan kysymys missä suunnassa ravintolavaunu on. Taitaa auttamattomuus olla APn uhriutumista.
Taidat itse olla kovaääninen kaksmetrinen ladon ovi, niin eivät uskalla olla vastaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Siis löysit oikean junan, oikean vaunun ja paikankin. Kysyit neuvoa ja sulle vastattiin ja autettiin niin kuin osattiin. Lippukin tuli tarkastettua ja pääsit Turkuun asti, mikä tässä nyt oikein oli ongelma? Kaivatko sä kaikesta muustakin kaiken negatiivisen aina esiin?
Voi, voi - Nyt tuli kasvojen menetys ikiajoiksi. ;-D
Tyhmäthän eivät älyä olla mistään häpeissään, vaan mölyävät ja mokaavat jatkuvasti, mutta eivät edes tajua sitä.
Myös maailman älykkäimmät ihmiset, aasialaiset ovat tosi ujoja ja pelkäävät kuollakseen kasvojen menetystä.
Esim. jos joku yritys menee konkkaan, johtajat tappavat itsensä, koska kasvot on menetetty silloin, puhumattakaan pienemmistä asioista.
Mä en nyt ymmärrä? Siis sinulle neuvottiin, mistä näet penkkinumerot ja näin löysit paikkasi.
Mitä sulta jäi puuttumaan? Eiväthän he paikaltaan nähneet missä juuri sinun kysymäsi paikka oli. Luulen, että ihmiset eivät heti tajunneet, ettet ymmärtänyt missä istuinnumerot ovat. Oma ajatukseni olisi juurikin ollut "mikset katso itse?" ihan ilman sarvia ja hampaita. Että onko sinulla huono näkö vai mikä tässä on se ongelma.
Toisessa kysymyksessäsi tuli ilmeisesti kommunikaatiokatkos. Jos olisit kysynyt niin kuin kirjoitit; "Tarkastetaanko liput junassa vai olisiko ne pitänyt tarkastaa/leimauttaa ennen kuin astuu junaan?" olisit varmasti saanut haluamasi vastauksen. Nyt kysymyksestäsi sai helposti sen kuvan, että pyysit arviota konduktöörin saapumisajalle. Lisäkysymykset ja selitykset olisivat auttaneet saamaan viestisi perille.
Usein ihmiset ovat junassa ajatuksissaan ja kun tulee yllättävä kysymys aiheesta joka yleensä on ihmisille itsestään selvä, menee hetki hahmottaessa että mitäs tässä nyt kysyttiinkään. Ei se ole ilkeyttä.
Tämä on mukava provo! Tällaisia lisää. Tekee vain itsestään moukan eikä hauku muita. Saati puhu ikävistä asioista ikävään sävyyn. Esim lasten kiusaaminen millä tavalla tahansa on ikävä asia provoissa
Sitä voi olla älykäs, mutta paniikkihäiriöinen, jos joutuu outoon tilanteeseen eikä kukaan auta.
Itsekin kokenut joskus samaa, äo:ni on kuitenkin keskitasoa huomattavasti ylempi.